9.10.2017

Kello on 00:41 aamuyöstä. Ei taaskaan tule uni. Työstän samalla uusinta videotani, ja kasaan ajatuksiani. Ajattelinkin purkaa niitä hieman tähän postaukseen. Eli olette varmaan huomanneet, että olen ollut hyvinkin hiljaa lähiaikoina blogin puolella ja sosiaalisessa mediassa. Vasta nyt lähipäivinä olen saanut hieman aikaiseksi jotain päivittää. Olen moneen kertaan maininnut, että menee nyt kaikki uusiksi. Eli tosiaan yhdeksän vuotta yhteiseloa avomieheni kanssa päättyi. En jotenkaan vieläkään oikein käsitä asiaa, ja olenkin vain kulkenut eteenpäin, kuin sumussa. Muistini on pätkinyt ihan arkipäiväisissäkin asioissa, ja monet asiat teen moneen kertaan, kun en vaan muista tehneeni.

En osaa edes kuvitella elämääni ilman, että ketään ei ole kotona enää vierellä turvana. Niin epätodellinen olo koko ajan. Odotan vain, että joku herättää minut tästä painajaisesta, mutta kukaan ei herätä. Ainoa valopilkku, mistä olen nyt saanut energiaa edes hengittää, on rakas hevoseni. Vietän nykyään kaiken vapaa-aikani tallilla. Minua ei huvita edes tulla kotiin, sillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ja jos tulen kotiin, niin teen koko ajan jotain, kuten vaihdan lamppuja, siivoan tai teen pihatöitä. Jouduinkin ostamaan valtavan kasan kaikkea, kuten television, tietokonepöydän, kuvankäsittelynäytön, huonekaluja, maton, kaakaokoneen, kahvinkeittimen ja vaikka mitä muuta. Eli meni vähän kuin kaikki kerralla uusiksi, nyt kun Bonakin muutti viikko sitten uudelle tallille.

Eilinen yö oli yhtä tuskaa, kun iltatalli ilmoitti, että hevoseni vain makaa karsinassa. Bonalla ei ikinä aiemmin ole ollut ähkyä, joten lähdin renkaat soikeana tallille, ja soitin päivystävälle eläinlääkärille Eurajoelle. Tallitoverini talutteli Bonaa sillä aikaa, kun itse lähdin ostamaan apteekista eläinlääkärin määräämää kipulääkettä. Kun kolmen tunnin kävelytyskään ei helpottanut, eläinlääkäri viimein saapui yöllä. Bona letkutettiin, ja se oli aika hurjannäköistä. Bona siirrettiin karsinaan heräilemään, ja jäin yöksi tarkkailemaan. Kävin yöllä vain lataamassa kännykkäni, ja tulin takaisin tallille. Siitä olikin hyvä jatkaa suoraan aamutallin tekoon (missä olin ensimmäistä kertaa ja aivan kujalla). Aamutallin jälkeen ilmoittauduin vielä päivätallin tekoon, sillä toinen tekijöistä ei tullutkaan sovittuun aikaan paikalle. Sain samalla tarkkailtua Bonaa. Ja sain tallilaisilta kokeeksi lesettä, että sain Bonan juomaan. Se luultavimmin oli Bonan ähkyn syy, kun ei ollut juurikaan juonut. Päivätallin jälkeen menin vielä metsään kävelylle, ja sain sinne seuraakin. Miten iloinen voi ihminen olla, kun hevonen kakkaa metsään.

 

Kuvat: Pipsa/Värikäs elämäni

Olin eilen tosiaan aamupäivällä Niinisalossa maastoesteillä, ja siellä Bona oli aivan mielettömän hyvä. Sanna Siltakorpi tosiaan piti meille Talenttilaisille valmennuksen. Mukana oli myös muutamia muita ulkopuolisia. Ystäväni Pipsa (Bloggaaja: http://varikaspipsa.blogspot.fi/ ) oli minua auttamassa, ja samalla myös kuvaamassa. Osa videon materiaalista on myös Pipsan kuvaamaa, laitan videosta linkin tämän postauksen loppuuun. En ole koko viikonloppuna nukkunut kuin muutaman tunnin, ja nytkin pitäisi olla nukkumassa. Mutta kun ei enää nukuta. Aamulla minulle on tulossa työharjoittelija ensimmäistä päivää. Hänen harjoittelunsa kestää kolme viikkoa. Jotenkin tässä sumussa meinasi sekin unohtua.

Kuvat: Minttu Ketola

Minun tilaamani tietokonepöytä pitäisi saapua ensi viikolla. Ja tarkoituksena onkin tehdä tyhjenevästä huoneesta itselleni bloggaushuone, missä pääsen käsittelemään videoita ja kuvia. Sitä varten ostin erillisen näytönkin. Minulla onkin nyt sovittuna taas kaksi valokuvausta. Olenkin haaveillut nyt Lightroomista, ja varmaankin ostan sen kun saan kaikki muut asiat paikoilleen. Pitäisi asentaa myös nettiliittymä, sillä sekin saapui perjantaina. Mutta en voi kasata mitään ennen, kuin tietokonepöytäni saapuu. Ikeaankin menemme varmaan tyttöjen kanssa poikkeamaan, mutta emme ole saaneet vielä päivää sopimaan.

Pian on HIHS:säkin. Sinne olemme menossa ystäväni kanssa. Ja ilmoittauduin myös uuden tallin pikkujouluristeilylle. Siellä on kyllä valtavan hyvä yhteishenki. Olen täysin unohtanut laittaa videon, minkä teimme yhdessä Pipsan kanssa, mutta linkkaan Pipsan videon tämän postauksen loppuun myös. Mutta päivä kerrallaan, ei tässä muukaan auta. Ja pitää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, niin ei jää aikaa miettimiseen. Olen miettiny pääni puhki ja halki jo moneen kertaan.

Ja tässä vielä tuorein video MyDay. Osa videon materiaalista on Pipsan kuvaamia (Värikäs Elämäni).

Ja tässä maisteluvideo: