3.11.2016

Mahtava fiilis, kun maanantaina oli uudella pajalla avajaiset, ja kävijöitä riitti. Oli hienoa nähdä tuttuja kasvoja, sekä täysin uusia, kun ovet aukesivat remontin jälkeen. Vanhan liiketilan kohtalo on vieläkin epävarma, tänään en saanut enää autoani parkkeerattua sinne, joten jotain siellä tapahtuu. Pitääkin jatkossa mennä töihin paria tuntia aiemmin, niin saa edes kohtuullisen matkan päästä ilmaisen parkkipaikan koko päiväksi. Uusi paikka sijaitsee kävelykadulla (Yrjönkatu 11) aivan torin tuntumassa.

Uudella pajalla on aivan erilainen fiilis tehdä töitä, tuntuu taas, että ideoita pursuaa joka aivonystyrästä. Yläkerta on ihanan valoisa, ja kotoisa. Alakerrassa on puolestaan ihanasti tilaa, joten siellä pystyy nyt järjestämään kunnolla kursseja. Siellä on myös valokuvaukselle oma huone, minne minun pitäisi jostain löytää valokuvauskangas, jotta voin kuvata koruja myös mallien päällä. Paljon kaikkea rekvisiittaakin on mietittynä kuvauksia varten. Pitääkin taas poiketa Rajalassa katsomassa, mitä kaikkea mahdollisuuksia on tuon ”studion” rakentamiseen.

Hieman muutin työpöytäni työkaluja, ja tuntuu ainakin vielä, että nyt on enemmän tilaa itse korujen valmistamiseen, kun tavaraa ei ole niin paljon pöydällä. Nytkin on tullut tehtyä uutta korua innolla, joka julkaistaan 24.pv: Kävis-koru (siitä tulossa siis kuvaa myöhemmin). Lisäksi on valmistunut uusia jouhikoruja sekä -avaimenperiä.

Olimme eilen aamulla Bonan kanssa estevalmennuksessa ennen Bonan rokotusta. Olkapää on yhä kipeä, kun lensin maneesin seinään, kuin märkä rätti. Pää ja olkapää edellä tuli testattua, onko maneesinseinät kestäviä. Taitaa olla edessä taas uuden kypärän hankinta, sen verran kovaa tuli taas iskeydyttyä. (Ja vakuutusyhtiö kiittää.) Minun ja Bonan tiet erkanivat esteen jälkeen, eikä päästy yhteisymmärrykseen liikkeen suunnasta. Muuten valmennus sujui oikein hyvin, tuntui että jostain pääsin taas jyvälle, kun on pitkään tuntunut siltä, että olen ihan hukassa. Pitääkin jatkossa ottaa useammin estevalmennuksia nyt, kun Bonakin on taas kunnossa. Jotenkin pääsee äkkiä ruostumaan, kun liike ei ole vielä selkärangassa.

Illalla oli vielä toinen valmennus, jossa testauksessa oli uusi tunti: working equitation. Sain lainaksi Inkan ison ponin Binksin. Ja oi se polle oli ihan huippu, kulki kuin unelma, ja askeleet olivat aivan ihanat istua. Ei tarvinnut, kuin ajatella väistöä ja putte oli jo sivustepissä. Oli hieno poni kyllä kaikin puolin. Olkapää kyllä vaivasi koko tunnin, eikä linimenttikään kauheasti kerinnyt muutamassa tunnissa auttamaan. Vielä tänäänkin käsi on ollut ihan jäykkä ja vihlova. Lauantaina olisikin tarkoitus viimein mennä maastoon, kun sain kinuttua itselleni seuraakin. Odotan innolla, että päästään taas nauttimaan hienoista maisemista, ja raikkaasta ulkoilmasta.