18.2.2017

Eilen perjantaina olikin Sneckin valmennus. Eräs ystäväni tuli ratsastamaan Bonalla alkukäynnit, sillä hän ei ollut ikinä ollut hevosen selässä. Oikein hienosti hän sai Bonaa ohjailtua, ja jopa peruutettua. B oli ensin hieman ihmeissään, mutta meni erittäin nätisti. Oli ihana huomata, miten luonnollisesti ystäväni osasi olla hevosten kanssa, ihan kuin olisi aina ollut tekemisissä karvakorvien kanssa. Alkukäyntien jälkeen kuski vaihtui, ja aloin verryttelemään Bonaa estevalkkua varten. Meillä oli tosiaan Jari Sneckin valmennus.

Aloitan usein työskentelemään ravissa suhteellisen löysillä ohjilla. Laukat nostan aina molempiin suuntiin, ja usein teen myös muutamat vaihdot ravin kautta. Kun Bona oli verkattu, aloitimme valmennuksen. Hyppäsimme melko pieniä esteitä, mutta muutamaan hyppyyn olin kyllä tyytyväinen. Ystäväni tosiaan kuvasi meidän valmennuksemme, ja siitä onkin pieni video tämän postauksen lopussa.

Tänään olikin sitten Talent, ja minulla alkoi päivä 9 aikaan aamulla kouluvalmennuksella. Tunnin treenasimme, ja väistöt tuottivat pieniä ongelmia. Niitä pitääkin treenata, etenkin ravissa. Emme ole Bonan kanssa kovinkaan paljoa raviväistöjä edes tehneet, mutta jatkossa enemmän. Meidän piti myös laukata voltteja, missä hevonen on taipuneena ja asettuneena, ja vastalaukassa voltin jälkeen ratsastaa loiva kaarre, jonka jälkeen uusi voltti. Tämä harjoite meillä sujui suhteellisen hyvin. Tunnin jälkeen, kerkesin harjaamaan Bonan, pesemään kouluvarusteet ja antaa pari leipää. Sitten pitikin alkaa varustelemaan Bonaa jo estekamoihin, kun meillä alkoi estevalmennus 11 aikaan.

Estevalmennuksessa hyppäsimme pieniä esteitä, ja harjoittelimme reitityksiä. Oli ihan peruskiva estevalmennus. Muutamat hypyt eivät menneet kyllä nappiin. Meillä oli käytössä uusi panssarivyö, sillä viimein löytyi koko joka sopi Bonallekin. Bonalle on kaikki kokeilemamme olleet liian isoja, eikä tyttö ole suostunut edes kävelemään niiden kanssa. Myös uusi rintaremmimartingaali oli ihan täydellinen, kun löysin Horzen alennusmyynnistä. Esteiden jälkeen laitoin Bonan kiireellä kuntoon, ja pesin varusteet. Loimitin B:n ja vein sen tarhaan, ja suuntasin itse kohti maneesia. Oli ruoan aika, ja kylläpä kerkesikin tulemaan jo nälkä. Syötyämme meillä oli luento, missä kävimme läpi tuomaamme kirjallisuutta. Siellä olikin muutama kirja, mitkä minua kiinnostaisi hommata.

Olen tässä muutaman päivän miettinyt, ja aionkin ajaa pikku e-ajokortin, jotta voin ajaa traileria. Se helpottaa jatkossa minun elämääni, jos aion mennä esimerkiksi kesällä Ypäjälle leirille. Ja se helpottaa myös muualle ratsimaan lähtemistä, kun ei tarvitse kuskia metsästää. Vetoautokin on jo varmistettu, ja traileria saa vuokralle. Olen katsonut Ypäjältä paria eri leiriä, joista toinen on kenttäratsastusleiri. Pitää katsoa, mille leirille pääsee. Olen nyt jo niin innoissani. Mutta tässä vielä videokooste eiliseltä:

16.2.2017

Tänään olin Tampereella shoppailemassa. Olin vapaapäiväni ansainnut, sillä sain erittäin suuritöisen sormuksen valmiiksi. Siellä tulikin poikettua Ylöjärvelle, ja sieltä tarttuikin Hööksistä ja Horzesta Bonalle tuliaisia. Ostinkin uuden rintaremmimartingaalin, se kun sattui olemaan erittäin hyvässä alennuksessa. Meinasin ensin ostaa eri merkkisen, joka sekin oli alennuksessa. Mutta pakko sanoa, että ulkonäkö ratkaisi. Ja otin laadukkaamman. Bona sai myös uuden nahkaisen riimun, sillä vanhasta on soljet jo hieman ruostuneet. Itselleni löysin ihanan värisen kisapaidan, sekä kannuksiin vararemmit, jos toiset sattuvat katkeamaan. (Olen niitä meinaan aika huolella kiskonut isojen kenkienkin päälle.)

Tänään suoritin myös kilpailuni arvonnan, kiitos kaikille osallistumisesta. Oli ihana lukea teidän muistojanne mieleenpainuneista hevostapahtumista. Arpaonni suosi Sallia, ja ilmoitinkin hänelle jo voitosta sähköpostitse. (Hän olikin nopea vastaamaan, ja huomenna lähtee paketti postissa.)

Sain tänään tiedon Simo-simulaattorin aikatauluista, ja olenkin maaliskuun alussa perjantaina ensimmäinen osallistuja. Odotan sitä todella mielenkiinnolla. Otankin kamerani sinne mukaan, ja teen siitä erillisen blogipostauksen. Kuten myös tiimistä, johon minua pyydettiin. Odotan innolla, että saan tiimitakin logoilla, ja pääsen kilpailemaan uuden tiimin alla. Tästäkin tulossa vaikka tiimin esittelypostaus. Ja vieläkin joudutte jännittämään uuden yhteistyökumppanin postausta, sillä se on tulossa myös lähiaikoina. Lisäksi lauantaina on Talent, niin voisin tehdä postauksen myös Talent-päivästäni.

Mutta tänään postaankin aiheesta, jota minulta toivottiin vajaa viikko sitten. Kerron teille minun ja Bonan alkuajoista, jolloin kaikki oli uutta ja vaikeutuvaa. Haluan kertoa, miten olin jo luovuttamassa rakkaan tammani suhteen. Se olisi ollut elämäni suurin virhe.

Eli Bona tuli minulle Paraisilta noin puolitoista vuotta sitten syksyllä yksityistallille. Olin ihan onnesta soikeana, kun hevosrekka kaartui tallin pihaan. Olin kerinnyt kuluttamaan kävelemällä maahan jo uran odottaessani. Ensimmäinen hevoseni, ja paljon odotuksia. Bona tuntui sopeutuvan hyvin, mutta vaikeudet alkoivat pikku hiljaa. Bona ei pian suostunut seisomaan enää pesupaikalla kytkettynä riimunaruihin. Aloinkin pitämään sitä vapaana pesupaikalla, kun minua neuvottiin niin. Varoitettiin, että sille saattaa tulla vetopaniikki. Varusteiden laittaminen ei ollut helppoa, sillä Bona hyöri paikallaan hullun lailla orin huutaessa oven takana.

Bona oli aina todella rauhaton pesupaikalla. Olinkin aina todella helpottunut, kun sain varusteet päälle. Olisin halunnut laittaa bonan karsinassa kuntoon. Se ei kuulemma ollut hyvä idea. Bona oli metsässä ihanan reipas ja rohkea. Kun tulimme kentälle, se oli kuin kärpänen olisi tarttunut kärpäspaperiin. Kentän vieressä oli kaksi kaveria hirnumassa. Bonan kuntokin oli aluksi ihan nollissa, se ei jaksanut juosta montaa kierrosta kenttää ympäri. Mutta kentällä työskentely ei vaan kiinnostanut. Aloimmekin tutkimaan, onko siinä jotain vikaa. Se oli myös koko ajan kiimassa. (Viereisessä tarhassa oli siis tosiaan ori.) Kulutin rahojani, kun tutkimme, miksi Bona on jatkuvassa kiimassa. Ostin kaiken maailman tammayrttejä, kävin varmaan kaikki mahdolliset läpi. Silti kiimailu vain jatkui ja jatkui. Bona myös ultrattiin, mutta sekään ei selittänyt jatkuvaa kiimaa. (Ori siis yhä viereisessä tarhassa.)

Kun sain vähän rakennettua Bonalle kuntoa, niin päädyinkin teholle. Eli kaikki tekemämme työ oli, kuin hukkaan heitettyä aikaa. Bona seisoi lähes neljä kuukautta. Tippumisen jälkeen Bona alkoi käydä agressiiviseksi. Se hyppäsi usein takajaloilleen seisomaan pesupaikalla, missä se oli kytkemättömänä. Minua auttaneet ihmiset eivät enää saaneet varusteltua Bonaa. Aloin olemaan aika neuvoton, kun minulle uskoteltiin, että hevoseni oli vaarallinen. Sitä ei kukaan edes ostaisi, ja siitä saisi parhaimman rahan teurasautosta. En halunnut uskoa, sillä tiesin miten kultainen sydän tammallani sisimmässään on. Otinkin yhteyttä myyjään, ja kyselin jopa kaupan purkamista. Hän antoi minulle hyviä neuvoja, ja päädyinkin vielä jatkamaan Bonan kanssa.

Lopulta otin yhteyttä hankalien hevosten asiantuntijaan, Meeri Simulaan. Hän tuli paikalle, ja tunnin sijasta olimmekin käsitelleet Bonaa lähes kaksi ja puoli tuntia. Hän ei katsonut kelloa, vaan halusi auttaa.  Oli ihanan helpottavaa kuulla, että minulla on aivan normaali, mutta vain kuriton hevonen käsissäni. Saimmekin harjoitteita Meeriltä, ja minä tein niitä, vaikka keppien kanssa se ei ollutkaan helppoa.

Olin mielestäni valmis hyppäämään takaisin satulaan. Kepitkin sain pois lähes kahden kuukauden jälkeen, ja mieli oli moneen kertaan jo käynyt satulassa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän minua pelotti. Minulle uskoteltiin, että ei ollut hyvä idea nousta satulaan, sillä hevoseni on arvaamaton. Turhautumiseni muuttui suuttumukseksi. Minä aloin etsimään uutta hevosta netistä, kävin monia ilmoituksia läpi. Jotenkin se tuntui väärältä. Surin paljon, sillä olin menettänyt luottamukseni rakkaaseen tammaani. Kuiskasin Bonan korvaan, että jollei se muutu, joutuisin myymään sen pois. Minulle sanottiin, että se taitaa olla sairas, sillä se ei ole normaalia, että on niin haluton liikkumaan. Ei kukaan ostaisi sitä.

Asiat muuttuivat nopeasti, ja muutinkin Bonan toiseen talliin, ja olin pyytänyt Meeriä tulemaan pitämään minulle tunnin. Ensimmäinen päivä uudessa paikassa, ja minä halusin selkään. En ollut neljään kuukauteen päässyt kokemaan sitä vapauden tunnetta, pelkkää ahdistusta. Meerin avustuksella nousin maneesissa Bonan selkään. Ja minua niin jännitti. Bonakin varmasti vaistosi sen, sillä jännityin täysin. Tasapainoni oli poissa, en meinannut pysyä selässä edes käynnissä. Muuta emme sinä päivänä tehneetkään. Pelkkää käyntiä, ja se pelotti. Samana päivänä minulle vastattiin kilpahevosesta, mitä olin kysellyt pimeinä hetkinäni. Lupasin palata asiaan, kun ensin katsoisin uuden kortin: tallipaikan vaihdoksen.

Bona rauhoittui, ja sopeutuikin heti uuteen talliin ja uusiin hevosiin. Se oli kotonaan. Minulla meni pitkään, ettei minua pelottanut olla Bonan selässä. Nyt vasta olen antanut itselleni luvan jälleen luottaa Bonaan. Jännä miten paljon tallipaikka vaikuttaa noin paljon hevoseen. Kukaan ei pidä Bonaa tappajahevosena, ei salakavalana, ei vaarallisena. Onhan se aika lohikäärmeen näköinen, mutta ei halua pahaa kenellekkään. Rakastan jälleen ratsastamista. Tallille meno on odottamisen arvoista, ei enää se pakollinen suorite. Olisi ollut elämäni suurin virhe, jos olisin Bonasta luopunut. Jos alussa on hankalaa, kannattaa todellakin alkaa etsimään syytä. Ei kannata heti luovuttaa. Mikä onkaan hienompaa, kuin luottaa ja olla luotettuna. Olla hevosensa kanssa yhtä.

5.2.2017

Eilen olimme naapurini kanssa Helsingissä Apassionataa katsomassa. Lähdimme aamulla puoli yhdeksän aikoihin ajamaan kohti Helsinkiä. Naapurini ajoi ja minä sain keskittyä kuvaamiseen. Pääsimme perille hyvissä ajoin, ja menimme paikoillemme. Olin ihmeissäni, ettei Hartwall-areenalla ollut ollenkaan myyjiä, ainoastaan Apassionatan omia tuotteita. Ostinkin sieltä sitten kirjan sekä kassin. Meidän näytöksemme alkoi yhdeltä.

Näytös oli todella kaunis, ja ihanaa, että se kertoi tarinan. Oli ihana katsella, miten taitavasti he käsittelivät hevosia. Minä nautin koko esityksestä. Otin kuvia ja videota koko esityksen ajan, ja jotenkin lumouduin sen maailmasta ja tunnelmasta. Etenkin eräs osio jäi eritoten mieleeni. Mies, joka ratasti hevosien päällä seisten, ja hyppäsi esteitä parhaillaan kuutta hevosta ohjastaen. Laitankin tähän joitain kuvia, mitä otin alle. Laitan myös postauksen loppuun arvonnan sekä videomateriaali reissusta. Kävimme samalla reissulla myös moottoripyörä messuilla, kun ne Messukeskuksessa olivat.

Apassionata : Unelmien valkokangas kertoi tosiaan tarinan miehestä ja naisesta, jotka tapasivat elokuvateatterissa, ja se oli heille yhteinen asia. Elokuvateatteri rapistui ajan saatossa, ja lopetettiin. Naisen ja miehen tiet erkanivat, mutta he löysivät toisensa uudelleen pitkän ajan kuluttua ja laittoivat elokuvateatterin jälleen uuteen kukoistukseensa. Paikkamme oli melko korkealla, ja otinkin pitkän putken käyttööni kuvatessa. Harmi, kun kuvista tuli melko rakeisia, sillä kuvatessa oli välillä hyvinkin pimeää.

Tänään olimme aamulla sopineet tallikaverin kanssa, että lähdemme metsään. Menimme kokeilemaan uutta meille neuvottua reittiä, ja löysimmekin sen. Oli todella mahtavaa päästä nauttimaan luonnosta hyvässä seurassa. Bonakin nauttii niin paljon meidän maastoiluista. B alkoi olemaan virkeämpi, mitä lähemmäs kotia saavuimme. Askellaji oli jotain töltin ja ravin välimaastosta. Taidettiin me jotain passageakin varmaan pätkä mennä, kun virtaa riitti kaikkeen muuhun paitsi vain kävelemiseen. Metsässäkin oli kiva ottaa muutama pyrähdys, kun jotain piti pelästyä, ettei vaan kävisi liian tylsäksi. Pohja oli onneksi parempi, mitä ajattelin, ja pääsimmekin muutaman pätkän ravaamaan.

Pitääkin tänään vielä katsoa kalenterista tulevan viikon valmennuspäivät. Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä myös salille. Olin salilla myös tänään vielä maastoilun jälkeen. Tässähän voi alkaa pian kuntokin kohoamaan.

Moottoripyöräsessuilla huomioni kiinnitti tasan yksi pyörä. Oli kumminkin hienoa nähdä, että myös tälläisiltä messuilta löytyy käsityönä valmistettuja tuotteita. Tällä kertaa ei pyöräkuume päässyt nousemaan kovin korkeaksi. Muutamia kuvia tuli messuiltakin otettua. Videota en huomannut enää messuilta ottaa, enkä myöskään takaisin ajaessamme. Tulimme Tampereen kautta takaisin, ja kävimme pikaisesti siellä myös syömässä. Kokonaisuudessaan ihan mahtava päivä.

Ja sitten arvontaan. Eli arvon tämän alla olevan kuvan paketin kaikkien kommentoijien kesken. Eli pari paria HV Polon sukkia sekä COB-kokoinen riimu. Eli kommentoikaa alle muistoa teidän parhaasta hevostapahtumasta, missä olette olleet. Arvon tämän paketin 15.2.2017. Jäänkin innolla odottamaan kommenttejanne.

Ja tässä lopuksi teille vielä video Apassionatan reissusta.

4.2.2017

Nonniin, tänään onkin sitten perjantai. Kävin aamulla ostamassa jotain pientä kivaa tulevaa arvontaa varten. Varmaankin jo seuraavassa postauksessa on arvonta, joten kannattaa seurata. Huomiseksi on kameran kaikki akut ladattuna, kuten myös videokameran akku. Huomenna alkaa aamulla reissu Helsinkiin ja Apassionataan. En  olekkaan siellä ikinä ollut, joten ihan mahtavaa päästä katsomaan, mistä on oikein kyse. Lähdemme yhdessä naapurini kanssa reissuun, ja saankin keskittyä vain kuvaamaan koko reissun ajan. (Hän siis ajaa koko reissun.)

Siitä siis tulossa seuraava postaus heti, kun saan kaikki kuvat ym. käsiteltyä, ja varmaankin myös videopostaus meidän päivästä. Siitä tuleekin varmaankin normaalia pidempi My Day. Tässä postauksen lopussa onkin hieman lyhyempi videopostaus alku viikosta. Perus päivä, mutta teki mieli kuvata, joten videohan siitä syntyi. Nyt onkin jotain kivaa luvassa yhteistyökuvioissa, mutta pidän teitä hieman jännityksessä vielä. Sanotaanko, että yhteistyötä erään toisen hevosbloggaajan kanssa. Tästä olenkin hyvin innoissani, mutta siitä myöhemmin lisää.

Tyhjensinkin hieman kännykkääni, ja laitoin muutaman kuvan nyt tähän postaukseenkin. Kävimme tänään otsalampun kanssa metsässä kävelemässä. Minäkin olin ihan maasta käsin taluttamassa. Saimmekin seuraa, eikä tarvinnut mennä taas Bonan kanssa kahdestaan. Hieman huvitti, kun muut käy koiriensa kanssa lenkillä, minä taluttelen hevostani pitkin metsiä otsalampun valossa. Onneksi Bona on tottunut minun omituisiin ideoihini, ja kulkeekin mukana ihan löysin ohjin. Kävin tänään ostamassa mummunastat kenkiin, sillä siellä oli viime kerralla niin liukasta, että tipahdin pyllylleni alamäessä. Bona vain tuijotti ja ihmetteli, mitä mä nyt lepuutan jalkojani. Nastat kyllä todella auttoi, vaikka olikin niin huonoa tekoa, että kolme nastaa meni poikki heti ekalla kerralla. Pitääkin metsästää jostain parempaa tekoa olevat. Kävin tänään teettämässä Bonalle uuden heijastimen, jonka saa vain laitettua tarralla kiinni. Saan sen maanantaina, ja pääsenkin heti sitä testaamaan.

Mutkin sitten saatiin salille. Pitihän siitä ottaa kuva todisteeksi, että mullakin on ollut salivaatteet päällä. (Salilta en kehdannut mitään kuvia ottaa todisteeksi.) Ostin ihanalle salille 10-kortin, ja olenkin menossa taas sunnuntaina. Sunnuntai aamuna olisi tarkoitus mennä katsastamaan uusia maastoja parin tallikaverin kanssa. Saatiin hyvät ohjeet, mistä uusi reitti kulkee, joten mennään katsomaan, että osataanko perille. Olen niin odottanut lunta, kun pohjat on niin kovat ja liukkaat, ettei pääse oikein kunnolla liikkumaan. Koko talvena olen päässyt vain kerran laukkaamaan maastossa. Nyt onkin ollut todella liukasta, ja Bonallekin on saanut laittaa muutamia uusia hokkeja. Se on houdinimaisesti saanut niitä nyt irtoilemaan tarhassa hääriessään.

Tilasin uusia käyntikortteja, nimenomaan blogin omia kortteja. Jos vaikka huomenna tulisi jaettua niitä Helsingissä. Hieman meni tiukalle, kun saapuivat tänään varttia ennen, kuin lähdin töistä kotiin. Olenkin nyt muutenkin panostanut hieman enemmän blogiin, ja ostin maksullisen ulkoasun blogilleni. Tarkoituksena olisi saada enemmän videoita myös valmennuksistani, mutta kuvaajan puuttuminen on iso ongelma. Pitääkin laittaa varakypärääni taas GoPro kiinni, niin saisi edes jotain materiaalia. (Tai lahjoa joku tallilta.) En halua mitään uuteen kypärääni kiinnittää, sillä olen siitä todella tarkka. Mutta nyt vielä hieman telkkua ja nukkumaan, että jaksaa huomenna kuvata koko päivän. Seuraavaan kertaan, mutta tässä vielä lyhyt My Day -video.