24.10.2017

Tänään on sitten tiistai, ja olen juuri matkalla Helsinkiin asiakastapaamiseen. Tarkoitus olisi suunnitella eräälle yhdistykselle oma korusarja. Otin tosiaan läppärin mukaan, ja tarkoitus olisikin saada vielä eiliset Pipsan (Värikäs Elämäni) uimapukukuvat käsiteltyä. Niitä tulikin ihan muutama otettua, ja olimmekin kuvaamassa Yyterin kylpylähotellilla. Saimme sinne kuvausluvan, ja olimme siellä ilta seitsemästä eteenpäin kuvaamassa. Kamerani otti hieman itseensä aluksi, kun siellä oli niin kova kosteus. Vartin siinä oli sitten linssi huurussa ja vain odottelimme. Onneksi sentään kamerakin tottui kosteisiin olosuhteisiin ja saimmekin aloittaa kuvaukset. Muutamia ihmisiä oli vielä siihen aikaan, mutta loputkin poistuivat siinä kahdeksan aikaan.

Paljon olen nyt ollut liikkeellä, ja olinkin viime lauantaina myös Helsingissä. Tällä kertaa oli vuorossa HIHS 2017. Liput olivat kallistuneet huimasti viime vuodesta, kun nyt jouduimme pulittamaan lähes 90 euroa pelkästä päivänäytöksestä. Myyjien määrä oli selkeästi vähentynyt. Ja jotenkin kaikesta jäi sellainen rahastamisen meininki. En ole ikinä aiemmin ostanut hanasta colaa ja maksanut siitä 5 euroa! Jessus, elämäni kallein cola. (:D) Onneksi kyllä löysin helpostikin kaikki pisteet, missä olin suunnitellutkin käyväni. Ihan ensimmäisenä listalla oli Horse Xplore, kun olen ensi kesänä haaveillut lähteväni viikoksi vaeltamaan jonnekin ulkomaille, kunnon hevostelua viikon ajan. Määränpää on vielä vähän auki, mutta haluaisin nähdä matkan varrella joitain linnakkeita tai vanhoja kyliä. Vinkkejä otetaan vastaan ;). Toisena halusin käydä uuden lehden hakemassa Riders Magazinen -osastolta. (Ja se onkin minulla nyt junassa mukana matkalukemisena.) Kolmas oli ostaa Bonalle viimein ne himoitsemani PS of Swedenin hyppysuitset, mutta ei oikein ollut mitään niin järisyttävän hyvää tarjousta. Päädyinkin sitten ostamaan itselleni uudet kannustimet. Mutta vielä jonain päivänä Bona saa suitsensa.

Siellä oli eräällä osastolla aivan mahtavia saappaita, ja varmaan jossain vaiheessa olisi hienoa teettää ihan omannäköiset saappaat. Himoitsin siellä sellaisia sinisestä nahasta käsityönä valmistettuja saappaita erikoisin koristein. Hintaa niillä oli lähes tuhat euroa. Ei ole oikein saappaita tullut käytettyä, sillä minulla on niin lyhyt jalka ettei mikään tunnu täysin sopivan (+ihan mahottoman levee pohje). Sellaiset mittatilaustyönä valmistetut varmaankin olisi paras vaihtoehto. Eipä mulle sitten juurikaan muuta tarttunut mukaani, mikä on aikamoinen ihme. Yleensä shoppailen niin, ettei jaksa enää autolle kasseja kantaa. Mutta shoppailun jälkeen siirryimme katsomon puolelle katsomaan 160 -luokkaa. Se olikin jännää katsottavaa, ja olikin tosi tiukka kisa. Aivan mielettömiä ratsukoita kyllä oli saapunut Helsinkiin kisaamaan. Jopa yksi omista lemppareistanikin: Christian Kukuk. Jätimme väliin 140-luokan, sillä halusimme lähteä pois ennen kauheita ruuhkia. Ja mikäpä autolla odottikaan: PARKKISAKKO. Se kruunasi kyllä päivän, sillä aamulla olin ajanut kesärenkailla umpisumussa ja paikoittaisessa lumisateessa. Noh, onneksi oli hieno päivä hienojen ratsukoiden parissa. Poriin saavuttiin hyvissä ajoin, joten poikkesimme vielä kaverin kanssa Blind Burgerissa syömässä. (Ai hitto, miten namit ne ranut on aiolilla!!) Siitä kotiin, ja aikalailla heti nukkumaan, kun edellisenä yönä en kuumeen takia saanut nukuttua, kuin pari tuntia.

Ja tähän väliin hieman kuvia reissusta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä ne himoitsemani siniset saappaat:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja ostokseni:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmitti todella, kun en jaksanut ottaa Canoniani mukaan Helsinkiin. Tiesin jo lähtiessäni, ettei Olympuksessa riitä tehot, mutta petyin kyllä oletettua enemmän. Mutta ei kipeänä houkutellut kantaa niin järjettömän painavaa kamerasettiä mukanani. Minulla onkin se 1.4 valovoimalla oleva Canonin art-linssi hukassa, ja harmaasuotimet myös. Pitää yrittää löytää ne, sillä olisi taas yksi kuvauskeikka tulossa, missä tarvisin niitä. Mutta tosiaan Olympus PEN E-PL8 ei oikein toimi muuta, kuin videokäytössä minulla. Ja sitä vartenhan minä sen oikeestaan ostinkin.

Sunnuntaina olikin oikein kunnon hevostelua koko päivän. Ensin aamulla lähdimme tallilta maastoon muutamaksi tunniksi. Kävelimme vain, ja Bonalla olikin siitä heti hieronta-aika kun palasimme tallille. Ei olekkaan nyt hetkeen ollut, ja päätinkin kokeilla uutta hierojaa, kun se oli tallille toiselle hevoselle tulossa. Oikein tyytyväinen olin. Maastossa hevoset saivat joukkohysteriakohtauksen, kun erään veneen takana olikin MIES! Hui! Bonakaan ei ikinä ota muuta, kuin yhden sivuaskeleen, niin nyt hänkin sitten päätti heittää ilmassa 180 astetta ja ympäri. Sitten täydellä laukalla karkuun. Tuli sekin päivä sitten todistettua. Nauroimme asialle, sillä kyllä autoja ja kaikkea saa tulla vastaan, mutta kun ihminen on veneen takana, niin se vasta kamala peto on. (Tai sitten kyseisellä miehellä sattui olemaan jotain todella kamalaa partavettä.)

Kun sain vietyä Bonan hieronnan jälkeen lämpimästi puettuna pihalle, lähdin ajamaan kaverini tallille. Siellä hyppäsin kaverin nuoren suokin selkään, ja lähdimme pitkälle maastoretkelle. Matkalle mahtuikin sitten vaikka mitä. Hevonen ei oikein tyhännyt minusta, ja koko reissun sillä oli meloni venttiilissä, ei edes herne. Matkan varrella kerkesi sääkin vaihtua moneen kertaan, mutta onneksi emme pahasti kastuneet. Aurinkokin näyttäytyi loppumatkasta, ennen kuin alkoi laskemaan. Loppumatkasta ylitimme ojan, joka piti hypätä tasajalkaa ja vähintään metrin ilmavaralla. Ja nimenomaan kenguru-tyyliin. Sitä nauroimmekin sitten loppu matkan ajan. Tallille päästyämme lähdinkin sitten kotiin. Oli pakko laittaa sauna päälle, sillä olin koko päivän ollut ulkona. Ja olin jo valmiiksi kipeä, niin en halunnut enää pahempaa flunssaa.

Eilen Bonalla sitten olikin todella kevyt päivä, käytännössä vapaapäivä. Laitoin tytön hetkeksi pyörimään kävelytyskoneeseen. Se olikin toinen kerta, kun hän sellaiseen laitettiin. Oli vissiin liian hidas vauhti, kun piti välillä pujotella välipuomit ja ravata aina seuraava väli. Noh, hyvä että liikutti itse itsensä. Tänäänkin on vielä tosiaan kevyt päivä, mutta huomenna pääsee taas ihan kunnolla treenaamaan.

Tällainen postaus tällä kertaa, ja kiva kun luit 🙂

14.10.2017

Kello lähenee taas puoltayötä, mutta ei taaskaan nukuta. Olin tänään koko päivän oppimassa uutta: tinalankapunonnan alkeita. Olisi tarkoitus saada muutama joululahja tehtyä tällä idealla. Oli yllättävän aikaavievää puuhaa. Jotenkin ajattelin, että olisin saanut kuudessa ja puolessa tunnissa tehtyä enemmän kuin kaksi rannekorua. Ja minä sentään pakersin koko ajan, enkä mitenkään edes löysään tahtiin. Muutenkin olen ajatellut nyt paljon joulua. Olen aina ollut jouluihminen, mutta tuntuu että nyt tämä joulu tulee olemaan niin erilainen. Aiemmin olen jo lokakuussa hankkinut kaikki lahjatkin, mutta nyt ei ole kuin yksi ostettuna. Tänä vuonna ajettelin tehdä itse jonkin verran enemmän myös henkilökohtaisempia lahjoja. Muutamia kivoja ideoita olisi jo, mutta pitäisi alkaa niitä toteuttamaan. Etenkin kynttilöitä ajattelin taas tehdä monen vuoden tauon jälkeen.

Tänään olin myös tallilla,jossa piti hieman säätää trailerin kanssa. Omani siirsin sitten tallin seinustalle, jotta huomenna toisella olisi helpompi ajaa omalle paikalleen. Bonan tarha pitää kyllä tehdä uusiksi Olenkin tässä miettinyt erilaisia pohjavaihtoehtoja. Pitää hieman selvitellä eri vaihtoehtojen hintoja ja hyviä puolia. Bona oli tänään tosi kiva ratsastaa. Etenkin kun eräs tyttö tallilta antoi pari todella hyvää vinkkiä, niin alkoihan se laukkakin sieltä pyörimään ihan eri tavalla. Huomenna hän pitääkin minulle tunnin ja odotan sitä kyllä innolla. Jospa mekin Bonan kanssa innostuttaisiin vaikka tuuppaamaan joitain koulukisojakin, kun tästä edetään.

Minulla oli tänään kamera mukana, paitsi ei tallilla. Olenkin pitkin päivää ottanut kuvia, sillä ajattelin tehdä kuvakollaasin päivästäni. Testailin uuden Olympukseni ominaisuuksia, ja siellä olikin hauska ART-toiminto. Lisäksi kuvasin tänään videon, mutta sen saan editoitua vasta myöhemmin. Kello on sen verran paljon, ettei huvita nyt alkamaan kasaamaan videota kiireellä. Huomenna minulla voisi illalla olla enemmänkin aikaa, kun tulen tallilta. Sain juuri uuden testaamani kasvonaamion pois, ja kasvot tuntuvat ihanan kosteutuneilta. Minulla on näin syksyllä ja talvella ongelmia ihon kuivuuden kanssa. Ajattelin, josko tuo auttaisi.

Mutta tässä päiväni kuvina:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On kyllä tosi kiva tuo uusi kamerani. Varmaankin jossain vaiheessa tarvitsen siihenkin uusia linssejä, mutta ainakin alkuun mennään näillä.

12.10.2017

Kello lähenee jo puolta yötä, mutta uni ei vaan ole ystäväni. Ajattelen liikaa huomista, jolloin painan pääni jatkossa tyynyyn yksin. En osaa edes ajatella elämää yksinäisenä, ilman miestä, johon turvautua. Olen pitkään jo pelännyt sitä päivää, eikä oloa ainakaan helpota sen lähestyminen. Sitten se on virallisesti ohi. Siitä alkaa yksinäisyys.

Onhan minulla paljonkin ystäviä, mutta se ei ole sama asia. Ei ystäviltä saa sitä tunnetta, mikä iltaisin saa nukahtamaan turvallisin mielin. Tämä talo ei ole sama yksin. Mikään ei tunnu enää kodilta, vaikka samat avaimet sopii yhä lukkoon. Sohva ei olekaan enää lämmin ja mukava paikka käpertyä iltaisin. TV:stä ohjelmatkaan ei tunnu enää yhtään kiinnostavilta. Sänky on kylmä ja täynnä yksinäisyyttä. Peitto ei anna käpertyä kainaloon ja nukahtaa. Minuutit kuluu, eikä uni tule. Olohuoneen seinäkellokin käy ahdistelemaan tikityksellään. Kännykän äännähdys on kuin kiväärinlaukaus, joka saa heti valppaaksi. Mutta se ei ole hän; joku vain kommentoi jonkun facebook-statusta.

Ennen päivät olivat kuin minuutteja, ja viikot kuin tunteja. Nyt sitä vain tuijottaa kännykän kelloa keskellä yötä tajuamatta, ettei se etene sen nopeammin kumminkaan. Aamu ei tunnu tulevan koskaan. Tältäkö se tuntuu olla yksin..?

Ohimenevien autojen valokiilat saa tuntemaan toivon kipinän, kunnes nekin vain kulkeutuvat pihan ohitse ilman pysähdystä. Jotenkin talossakin tuntuu olevan koko ajan vain kylmempää. Ei auta, vaikka kuinka laittaisi lattialämmitystä isommalle. Kylmyys on jossain syvemmällä; se on sydämessä.

Olen huomannut, että aiemmin niin pettämätön muistini on alkanut pettämään minut. Huomaan tekeväni samat asiat moneen kertaan, kun en enää edes muista tehneeni niitä. Jossain vaiheessa havahdun ja unohdan samalla, mitä olinkaan tekemässä. Ajatukset pyörivät ihan kamalaa vuoristorataa, enkä pysy vaunussa mukana. Ennen shoppailu piristi, kun olin allapäin. Nyt se vaan saa harmittamaan, kun taaskin kului taas rahaa.

Nyt on jo keskiyö, eikä autonvaloja vaan näy. Tässäkö se nyt oli; yhdeksän vuotta yhteistä elämää, ja se päättyy autonvalojen odottamiseen. Ei kantaudu enää keittiöstä paistinpannulla tirisevän kanamunan räiskyminen. Ei ovenraosta tuleva kylmä ilma, kun ikkunan takana höyryää savurinkulat. Enää ei tallilta ole enää menoa pikaruokapaikan kautta, jotta toisen odotus iltaisin saisi edes jotain hyvitystä.

Olen tässä lähiaikoina kuullut sanan ”erotyö” niin monta kertaa. En tiedä mitään muuta niin ärsyttävää sanaa. Se saa kaiken kuulostamaan jotenkin pakolliselta. Nyt pitää tuntea näin ja näin, niin sinusta tulee jälleen kokonainen. Tämän myötä meni hukkaan kyllä niin suuri pala, ettei palapeliä kannata edes aloittamaan kokoamaan.

Huomaan suuttuvani itselleni, jos edes hymyilen päivän aikana. En minä saa hymyillä, olen surullinen. Hassua huomata, että tälläisissäkin tilanteissa olen todella ankara itselleni. Etenkin iltaisin sitä huomaa olevansa todella surullinen, kun lakkaa tekemästä mitään. Silloin alkaa taas miettimään, ja silloin sen vasta tajuaa. Se jysähtää, kuin ukkonen sähkönjohdattimeen. Olen yksin. Päivät taas on buukannut täyteen kaikkea turhaa, ettei tarvitse edes hetkeksi pysähtyä aloilleen.

Näin pääni sisällä jyllää näin iltaisin. Nytkään ei vielä nukuta, vaikka tiedän että huomenna pitäisi olla aamulla pirteänä taas ylhäällä. Maskeeraan naamani, ja peitän suruni. Taas yksi päivä edessä; pitkä ja raskas päivä. Yksin, vaikkakin muiden ympäröimänä.

9.10.2017

Kello on 00:41 aamuyöstä. Ei taaskaan tule uni. Työstän samalla uusinta videotani, ja kasaan ajatuksiani. Ajattelinkin purkaa niitä hieman tähän postaukseen. Eli olette varmaan huomanneet, että olen ollut hyvinkin hiljaa lähiaikoina blogin puolella ja sosiaalisessa mediassa. Vasta nyt lähipäivinä olen saanut hieman aikaiseksi jotain päivittää. Olen moneen kertaan maininnut, että menee nyt kaikki uusiksi. Eli tosiaan yhdeksän vuotta yhteiseloa avomieheni kanssa päättyi. En jotenkaan vieläkään oikein käsitä asiaa, ja olenkin vain kulkenut eteenpäin, kuin sumussa. Muistini on pätkinyt ihan arkipäiväisissäkin asioissa, ja monet asiat teen moneen kertaan, kun en vaan muista tehneeni.

En osaa edes kuvitella elämääni ilman, että ketään ei ole kotona enää vierellä turvana. Niin epätodellinen olo koko ajan. Odotan vain, että joku herättää minut tästä painajaisesta, mutta kukaan ei herätä. Ainoa valopilkku, mistä olen nyt saanut energiaa edes hengittää, on rakas hevoseni. Vietän nykyään kaiken vapaa-aikani tallilla. Minua ei huvita edes tulla kotiin, sillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ja jos tulen kotiin, niin teen koko ajan jotain, kuten vaihdan lamppuja, siivoan tai teen pihatöitä. Jouduinkin ostamaan valtavan kasan kaikkea, kuten television, tietokonepöydän, kuvankäsittelynäytön, huonekaluja, maton, kaakaokoneen, kahvinkeittimen ja vaikka mitä muuta. Eli meni vähän kuin kaikki kerralla uusiksi, nyt kun Bonakin muutti viikko sitten uudelle tallille.

Eilinen yö oli yhtä tuskaa, kun iltatalli ilmoitti, että hevoseni vain makaa karsinassa. Bonalla ei ikinä aiemmin ole ollut ähkyä, joten lähdin renkaat soikeana tallille, ja soitin päivystävälle eläinlääkärille Eurajoelle. Tallitoverini talutteli Bonaa sillä aikaa, kun itse lähdin ostamaan apteekista eläinlääkärin määräämää kipulääkettä. Kun kolmen tunnin kävelytyskään ei helpottanut, eläinlääkäri viimein saapui yöllä. Bona letkutettiin, ja se oli aika hurjannäköistä. Bona siirrettiin karsinaan heräilemään, ja jäin yöksi tarkkailemaan. Kävin yöllä vain lataamassa kännykkäni, ja tulin takaisin tallille. Siitä olikin hyvä jatkaa suoraan aamutallin tekoon (missä olin ensimmäistä kertaa ja aivan kujalla). Aamutallin jälkeen ilmoittauduin vielä päivätallin tekoon, sillä toinen tekijöistä ei tullutkaan sovittuun aikaan paikalle. Sain samalla tarkkailtua Bonaa. Ja sain tallilaisilta kokeeksi lesettä, että sain Bonan juomaan. Se luultavimmin oli Bonan ähkyn syy, kun ei ollut juurikaan juonut. Päivätallin jälkeen menin vielä metsään kävelylle, ja sain sinne seuraakin. Miten iloinen voi ihminen olla, kun hevonen kakkaa metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvat: Pipsa/Värikäs elämäni

Olin eilen tosiaan aamupäivällä Niinisalossa maastoesteillä, ja siellä Bona oli aivan mielettömän hyvä. Sanna Siltakorpi tosiaan piti meille Talenttilaisille valmennuksen. Mukana oli myös muutamia muita ulkopuolisia. Ystäväni Pipsa (Bloggaaja: http://varikaspipsa.blogspot.fi/ ) oli minua auttamassa, ja samalla myös kuvaamassa. Osa videon materiaalista on myös Pipsan kuvaamaa, laitan videosta linkin tämän postauksen loppuuun. En ole koko viikonloppuna nukkunut kuin muutaman tunnin, ja nytkin pitäisi olla nukkumassa. Mutta kun ei enää nukuta. Aamulla minulle on tulossa työharjoittelija ensimmäistä päivää. Hänen harjoittelunsa kestää kolme viikkoa. Jotenkin tässä sumussa meinasi sekin unohtua.

Kuvat: Minttu Ketola

Minun tilaamani tietokonepöytä pitäisi saapua ensi viikolla. Ja tarkoituksena onkin tehdä tyhjenevästä huoneesta itselleni bloggaushuone, missä pääsen käsittelemään videoita ja kuvia. Sitä varten ostin erillisen näytönkin. Minulla onkin nyt sovittuna taas kaksi valokuvausta. Olenkin haaveillut nyt Lightroomista, ja varmaankin ostan sen kun saan kaikki muut asiat paikoilleen. Pitäisi asentaa myös nettiliittymä, sillä sekin saapui perjantaina. Mutta en voi kasata mitään ennen, kuin tietokonepöytäni saapuu. Ikeaankin menemme varmaan tyttöjen kanssa poikkeamaan, mutta emme ole saaneet vielä päivää sopimaan.

Pian on HIHS:säkin. Sinne olemme menossa ystäväni kanssa. Ja ilmoittauduin myös uuden tallin pikkujouluristeilylle. Siellä on kyllä valtavan hyvä yhteishenki. Olen täysin unohtanut laittaa videon, minkä teimme yhdessä Pipsan kanssa, mutta linkkaan Pipsan videon tämän postauksen loppuun myös. Mutta päivä kerrallaan, ei tässä muukaan auta. Ja pitää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, niin ei jää aikaa miettimiseen. Olen miettiny pääni puhki ja halki jo moneen kertaan.

Ja tässä vielä tuorein video MyDay. Osa videon materiaalista on Pipsan kuvaamia (Värikäs Elämäni).

Ja tässä maisteluvideo: