30.7.2017

Koko viikonloppu on ollut kyllä mielettömän kiireinen. Tänään oli ainoa päivä, kun kerkesin tallille. Olin ensin suunnitellut meneväni Yyteriin, mutta säätiedotus lupasi sadetta päivällä. No sitäpä ei koskaan tullut, ja nyt harmittaa etten Yyteriin lähtenyt. Toisena vaihtoehtona oli lähteä uittamaan Bonaa vähän pidemmän ratsastusreissun päähän, mutta kukaan reitin tunteva ei lähtenyt mukaan. Olisin mennyt yksin, mutta ei ollut hajuakaan reitistä. Joten tartuin vaihtoehtoon numero kolme: maastoon muuten vaan Bonan kanssa. Olin suunnitellut ottavani muutamia laukkapätkiä, ja Bona oli niin innoissaan, että tarjosi laukkaa myös ravipätkillä. Teinkin reissusta pienen videon, ja laitankin sen tämän postauksen loppuun.

Lähdimme metsään noin puoli yhden maissa. En huomannut edes katsoa, mitä kello oli, kun palasin takaisin tallinpihaan. Bona oli hieman hikinen, kun oli niin lämmin ja hiostava ilma. Aika kevyttä laukkaa otimme maastossa, sellaista rentoa menoa. Laitoin Bonan karsinaan varusteiden pesun ajaksi. Sitten olikin Bonan vuoro, pesin sen letkulla kokonaan. Kuivasin ja kävelytin laitumelle. Askel oli reipas, ja välillä yritti tarjota raviakin. Huomenna menemme kentällä kevyesti, sillä meillä on tiistaina ensimmäinen valmennus saikun jälkeen. Ihan vain sileätyöskentelyä. Ja tavoitteena olisi tulevana viikonloppuna mennä puomeja valmennuksessa.

Ollaan nyt Bonan kanssa maastoiltu paljon. Bonan tasapaino, ja jalkojen tarkkuus on parantunut paljon parissa viikossa. Ei olla menty ihan helpoimpia reittejä metsässä, ja ollaan tehty pientä kevyttä mäkitreeniäkin. Reilun viikon päästä onkin Teivossa Bonan jälkitarkastus, ja Bonan ensimmäinen uintikerta. Varasin Bonalle tosiaan uintiajan EkoHeposta, se on siis eräänlainen hevoskuntoutuskeskus. Siitä reissusta voisinkin tehdä taas videon.

Bonalla tosiaan kävi viime viikolla Doychin Dyulov raspaamassa hampaat, etenkin etuhampaat. Olin edeltävänä lauantaina Bonan kanssa hänen käsittelyssään, ja Bonan lannerangasta löytyi jumi, jonka DD hoisi kuntoon kiropraktiikalla. Samalla löytyi jumin aiheuttaja: hieman kaarevat etuhampaat. Se oli aiheuttanut päähän hermopinteen, joka taas oli aiheuttanut takapään jumin. Ja nyt odotan innolla, millainen vaikutus on liikkeeseen.

Perjantai menikin sitten kokonaan Raumalla aamusta iltaan. Olin siellä jo kuuden aikaan aamulla pystyttämässä myyntitelttaa mustanpitsinyötä varten. Tarkoitus oli olla myymässä yöllä kahteen saakka, mutta rankka kaatosade aiheutti sen, ettei voitu pitää juurikaan mitään esillä. Eli kukaan ei siis voinut ostaa edes mitään. Kaikki oli peiteltävä jätesäkeillä, ja teltan katostakin tuli vettä läpi. Purimmekin tavarat pois jo kahdeksan aikoihin, tuli siinä sitten 14 tuntia seistyä turhaan myymässä. Vain parin tunnin ajan sade taukosi.

Eilen lauantaina puolestaan olin Säpissä. Oli aivan ihana sää, ja todella hyvä porukka. Siellä piti olla mufloneita, mutta näimme niitä vain kiikarin lävitse matkalla takaisin Luvian Laitakariin. Keräsin sieltä muutamia kiviä, ajattelin tehdä niistä Säppikivi -korusarjan. Löysin sieltä merestä kellumasta myös valtavan upean oksan, jota aion käyttää jatkossa korujeni kuvausalustana. Olimme hyvissä ajoin jo takaisin satamassa, ja menimmekin siitä Paat -bubiin. Siitä tulinkin sitten kotiin, ja olin niin poikki että menin vain nukkumaan.

Ensi viikonloppukin menee kokonaan myymässä. Olen silloin Ulvilassa Hansa-markkinoilla (Keskiaikamarkkinoilla). Luvattiin vettä koko viikonlopuksi, niin saa nähdä että vaivaudunko edes paikalle. Oli niin huono myynti Raumalla, että en halua enää koskaan katosateessa mennä myymään. Ei siinä tuu, kun kipeäksi ja kettuuntuneeksi. Ja tarkoitus olisi mennä Jari Sneckin puomivalmennukseen. Katsomaan, miten Bona niihin reagoi näin pitkän tauon jälkeen.

Huomenna onkin taas aikainen herätys, ja pitäisi mennä juttelemaan Autoluojukselle peltisepän kanssa autoni korjausarvioinnista. Se kolaroitiin viikko sitten parkkipaikalla. Eikä ole yhtään silminnäkijää vieläkään ilmoittautunut. Soittelin viime viikolla Porin Poliisillekin, mutta kukaan ei ole nähnyt mitään. Pääasia, että autoni tulee kuntoon. Ensi viikon jälkeen minulla onkin muutama vapaapäivä, ikään kuin erittäin lyhyt kesäloma. Yksi niistä päivistä kuluu Teivossa, mutta sitten on vielä kolme lomapäivää. Eli varmasti jotain videomateriaalia tulossa.

Ja tässä vielä video meidän tämän päivän maastoreissusta:

16.7.2017

Kaikkea on taas mahtunut elämääni viime blogipostauksen jälkeen. Paljon on tehty kokeita Bonalle, ja etsitty vikaa vaivanneesta jalasta. Nyt voisi olla mahdollisuus, että aurinko voisi päästä pilkistämään risukasaankin. En ole vieläkään päässyt testaamaan satulaani toppauksen jälkeen, mutta eiköhän tässä lähiaikoina siihenkin tule mahdollisuus. Olen vienyt muutamia uusia huopiani brodeerattavaksi, ja ne olisi kiva ottaa käyttöön satulaa testatessa.

Olisi kiva taas pitkästä aikaa tehdä videokin päivästäni, nyt kun siihen kuuluu pian taas kunnolla ratsastaminenkin. Mutta tässä hieman, mitä kaikkea on kerinnyt taas tapahtumaan:

Olimme ystäväni kanssa Niinisalossa katsomassa kenttäkilpailujen maastoesteosuutta. Hienoja ratsukoita liiteli yli esteiden, ja itsellenikin tuli kova polte päästä tömistämään tannerta. Ilma oli mitä loistavin, ja kilpailijoilla tuntui olevan hyvä fiilis jännityksestä huolimatta. Etenkin suurempien luokkien ratsastajat olivat osa hauskuuttajia ohi kiitäessään ja huudellessaan ratsuilleen kannustushuutoja. Osa huuteli kiitoshuutoja myös kannustavalle yleisölle. Mitä pienempiin luokkiin siirryttiin, sitä vähemmän kuului ratsastajien suusta huutoja metsässä.

Kuvasin maastoradalla lähes kaikki ratsukot, kolme ensimmäistä jäi kuvaamatta, kun vasta kasasin kameraa paikalle saavuttuani. Hetki meni myös hyvän kuvauspaikan valintaan. Muutama jäi myös kuvaamatta, kun vaihtelin linssiä. Ihana huomata, että kuvistani pidettiin suuresti, ja moni ratsukko onkin niitä pyytänyt lähettämään. Laitan tähän vain hyvin pienen osan kuvista, sillä kuvia kertyi todella hurjasti kameran muistikortille.

Ja sitten oli meidän Teivon reissu Bonan kanssa. Neljä viikkoa Bona oli ollut könkkä oikeasta takajalastaan, ja kahdet taivutukset varmistivat sen olleen oikea takajalka. Myös selkä ja bursa piikitettiin polven lisäksi. Polvi jopa kahteen otteeseen, kun ei alkanut näyttämään paranevan. Lisäksi lääkitsin Bonaa nestemäisellä raudalla kolme viikkoa anemian takia. Bona myös kuvattiin Porin klinikalla, ja ultrattiin aiempaa. Ei ollut onneksi epäiltyä irtopalaa, ja kuvatkin saivat paremman tuomion Teivossa. Ei mitään vikaa luupinnassa.

Lähdimme liikkeelle Bonan kanssa kymmenen aikaan. Minulla on aikalailla samat rutiinit aina, kun lähden Bonan kanssa liikenteeseen. Otan ensimmäisenä kopin kiinni tallin pihasta, sitten siirrän sen tallin eteen, ja vien sinne turpeet ja heinäverkon. Sitten laitan Bonan kuosiin, ja laitan kuljetussuojat jalkoihin. Kylmillä ilmoilla myös loimi kuuluu varustukseen, mutta kesällä tottakai ilman loimea lähdemme. Aina on silti jokin loimi mukana, jos sattuu tarvitsemaan. Jos lähtö on aamulla aikaisin, niin annan Bonalle myös ruoat hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sitten Bonalle suitset päähän ja siihen päälle riimu, missä oikein paksut pehmusteet. Usein laitan liinan kiinni riimuun, kun talutan Bonan trailerille (joskus myös teen saman riimunnarun kanssa). Sitten käsken Bonaa kävelemään koppiin, ja suljen takapuomin Bonan mentyä sisälle. siitä siirryn kiinnittämään Bonan riimusta koppiin, ja annan sille herkun. Tämän jälkeen irrotan liinan ja varmistan vielä kaikki kiinnitykset ja suljen kopin. Ikkunat  ovat aina lämpimällä raollaan, että ilma vaihtuu. Ennen lähtöä kierrän vielä kaikki kerran ympäri, ja takistan että kaikki on niin kuin pitääkin.

Meillä ei ollut mikään kiire ajaa Teivoon, vaan hissuttelimme hieman päälle kaksi tuntia. Olimme silti reippaasti etuajassa, ja kävin ilmoittamassa Bonan saapuneeksi. Sitten kävin purkamassa Bonan pois kopista ja siirsin sen karsinaan. Oli pakko kiinnittää se karsinaan molemmin puolin, sillä se olisi pian tyhjentänyt karsinan puruista. Oli sen verran makoisa alusta Bonan mielestä. Siitähän olisi tullut vatsanpuruja vielä (heh heh). Olin vielä edellisenä iltana liinannut Bonaa ympyrällä, ja siinäkin oikea takajalka oli selkeästi liikkeessä huono.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa spontaanin ontuman kokeet, eikä Bona ontunut ollenkaan käynnissä eikä ravissa. Taivutuksessa oikea takajalka oli hyvä, mutta puolestaan vasemman takajalan alaosa antoi reaktion. Tämä ei millään enää mennyt minun ymmärrykseeni. Sitten kävimmekin röntgenissä, johon Bona sai hyvin kevyen annoksen rauhoittavaa. Se oli hereillä jo loppukuvista, mutta seisoi nätisti paikoillaan. Kuvasimme selän, polvet ja vuohiset. Kuvissa ei ollut mitään uutta, sama vasemman takapolven irtopala, mikä näkyi viime syksynäkin. Ultrasimme myös polvet ja vuohiset, ja polvet olivat hyvännäköiset, ainoastaan vasen takavuohinen oli nesteinen. Sitten odottelimme taas hetken karsinassa ja pääsimme piikitettäväksi. Se oli ainoa vika, mikä Bonasta löytyi, oikeassa takajalassa ei ollut mitään vikaa, eikä mitään mikä selittäisi, miksi se on neljä viikkoa sitä könkännyt. Bona oli niin kiltisti, ettei sitä tarvinnut enää rauhoittaa piikitykseen, vaikka oli täysin hereillä. Hienosti tyttö taas käyttäytyi vieraassa paikassa.

Kävin lopuksi vielä tyhjentämässä lompakon tiskillä, ja pakkasin Bonan autoon. Meillä on kontrolli elokuun alussa, ja varasimmekin ajan Teivosta. Meillä oli aivan ihanaa reuraa koko klinikkareissun ajan. Tutustuin kahteen aivan ihanaan ihmiseen. Näköjään klinikkareissut voivat olla kivojakin, etenkin kun molemmilla meistä oli hyviä uutisia kuultavana hevosen suhteen. Enkä muista, koska viimeksi olisin juonut päivän aikana niin paljon teetä, kuin Teivossa.

Nyt me siis kävelemme seuraavat kaksi viikkoa, ja sitten saa viikon kevyesti palautua normaaliin treeniin. Ja sitten taitaa ollakin jo meidän kontrollikäynti. Tässä nyt siis olemme odottavaisin mielin. Ainakin Bona on ollut paljon pirteämpi, ja iloisempi. Rauta-arvot ovat hyvin nousseet. Saimme kipulääkekuurin, ja se menee vielä loppuun. Nyt vaihdoin nestemäisen raudan nokkoseen, sillä ei tarvitse enää kuuriluontoisena rautaa syöttää.

Meidän piti eilen lähteä Bonan kanssa Yyteriin taas uimaan, mutta vetoauto olikin muissa maisemissa, joten emme päässeet. Lähdimmekin sitten metsään kävelylle, ja päädyimmekin seikkailemaan umpimetsään ilman polkua, mutta hienosti löysimme oikealle reitille. Aivan mahtava reissu kyllä oli. Saimme jopa matkaseuraa tallilta. Minä niin rakastan käydä tutkimassa uusia mahdollisia polkuja, ja umpimetsään on ihana mennä seikkailemaan. Etenkin Bonan kannalta se on erittäin piristävää ja hyvää vaihtelua. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa koluta taas lähimetsiä, kun sitten siellä ei ole kunnon pohjia ravaamiseen, saati laukkaamiseen. Mutta onneksi on traileri, niin on helppo lähteä kunnon maastoille vaikka pidemmällekin. Etenkin, kun on noin helposti lastautuva ja matkustava hevonen kuin Bona on <3.

8.7.2017

Tänään on lauantai, ja on ollut aivan mahtava sää. Heräsin aamulla puoli kahdeksalta, ja kampasin naamani ja suuntasin tallille. Olimme sopineet Heidi P:n kanssa, että menemme Yyteriin uittamaan Bonaa. Hän lupasi ottaa kameran mukaan, ja saimmekin ihanaa materiaalia. Kiitos paljon Heidi. (Kuvat Yyteristä Heidin ottamia.) Aloin laittamaan aamulla traileriin turvetta, kun toinenkin tallilainen innostui lähtemään Yyteriin meidän seuraksi. En ollut ikinä aiemmin ollut uimassa Bonan kanssa. Ja Bonakaan ei ole aiemmin päässyt missään niin syvälle, ettei jalat ole enää yltäneet pohjaan.

Starttasimme auton kympiltä kohti Yyreriä. Poikkesimme kuitenkin ABC:lla hakemassa hieman matkaeväitä reissuun. Aurinko paistoi ja lämpöäkin oli yli kaksikymmentä astetta, eli täydellinen uittosää. Pääsimme paikalle ja purimme hevoset pois autosta. Kiinnitin Bonan vetosolmulla kiinni traileriin, ja hain satulahuovan autosta. Aloin seuraamaan pitkää juoksutusliinaa, joka liikkui auton vierellä eteenpäin. Bona oli päässyt irti, mutta onneksi tyttö meni vain lähimmän ruohotupsun luokse. Eikun huopa selkään ja menoksi kohti rantaa.

Hyppäsin ensin selkään kengät jalassa, mutta palasin äkkiä rannalle ottamaan ne pois, jotta pääsisimme syvemmälle veteen. Kun olimme hetken aikaa kulkeneet vedessä, niin menimme kaksipäällä myös kävellen vedessä. Bona on yhä sairaslomalla, ja vienkin sen tulevana keskiviikkona taas Teivoon kuvattavaksi. Luultavimmin syy ei olekkaan ollut oikeassa takapolvessa, vaan selän takaosassa, joka on heijastunut jalkaan. Tyttö oli kyllä niin innoissaan päästessään leikkimään vedessä sukellusvenettä. Ihan mahtavaa, että se ylipäätään suostui uimaan, sillä se oli Bonan ensimmäinen kerta ikinä. Olen niin Bonasta. Kuljimme myös rantaa pitkin, ja askel oli niin kepeä että tuli itsellenikin hyvä fiilis. Menimme useaan kertaan vedessä niin pitkälle, ettei kaviot enää yltäneet pohjaan, vaan hevonen joutui ihan itse uimaan. (Ja siinä saimmekin hetken kuivatella ratsastushousuja sen jälkeen.)

Kun olimme uittaneet, niin kuivattelimme hetken rannalla ja palasimme autolle. Joku älypää oli parkkeerannut autonsa ihan trailerin taakse, etten saanut edes laskusiltaa avattua. Jouduimme lastaamaan hevoset keskellä tietä, niin että ajoin auton eteenpäin (ja samalla tukin koko tien). Ja pian olimmekin jo takaisin tallilla. Olisin voinut vaikka lähteä heti uudelleen. Pesimme trailerin, ja pesimme myös hevoset pois suolavedestä. Veimme hepat laitumelle, ja puunasin trailerista vielä seinät ja vein sen parkkipaikalle. Siitä suuntasinkin suoraan hierontaan. (En ole IKINÄ ollut hierottavana ja ai jumatsuikka se teki kipeetä.) Nyt alankin kokkailemaan vielä banaanilettuja iltapalaksi, että jaksaa loppu illan. Sitten aamulla onkin aikainen herätys, ja lähdemme ystävän kanssa Niinisaloon seuraamaan kenttäratsastuskisojen maasto-osuutta. (Olen niin kateellinen niille, ketkä pääsevät siellä starttaamaan. Haluan itsekin hevoseni kuntoon ja maastareille.) Mutta nyt testaamaan banskuletut, hitti vai huti. Alla on vielä kuvia meidän ihanasta päivästä. Toivottavasti Bonan kipuilun syy selviää pian, ja pääsisimme kunnolla laukkailemaan rannalle.

Tässä vielä nykyinen kuljetuskalusto kokonaisuudessaan.