28.6.2017

Tänään on keskiviikko, ja minulla oli vapaapäivä töistä. Sain hoidettua Bonaan liittyviä menoja, kuten eläinlääkärin käynnin. Bona taivutettiin uudelleen ja otettiin uudet verikokeet (joiden tulokset tulevat huomenna). Taivutusten perusteella Bona oli jo parempi, muttei priima. Eläinlääkäri lähtikin etsimään vikaa polvesta ultraamalla. Ja siellä oli jokin selkeä pintavaurio luussa, joka pitää erikseen röntgenkuvata. Minulla on vanhat kuvat tallessa viime syksystä, joten niihin on helppo verrata, ja tehdä mahdollinen päätös leikkauksesta. Polveen on kohdistunut kova isku (potku), jonka seurauksena luusta näytti irronneen lastun/palan. Sain onneksi ajan perjantaille, ja joudunkin pitämään töistä vapaata sen ajan. Soittelin tänään jo valmiiksi Teivoon mahdollisen leikkauksen varalta, ja arvioksi leikkaukselle annettiin 1 500 euroa. Että jos joku haluaa antaa lahjoituksia, niin otan mielelläni vastaan.

Siinä meni sitten lopullisesti meidän ensimmäisten kenttäkisojen startin haaveet. Ensi kuussa olisi ollut kilpailut Laviassa. Olen koko vuoden haaveillut startista. Ja niin peruuntuu myös meidän Niinisalon kenttävalmennusleirimmekin. Ypäjän leirikin peruuntui ja sieltä sentään sain rahani onneksi takaisin. Mutta olisin niin halunnut päästä osallistumaan. Peruuntumisia peruuntumisen perään. Ja kisoista ei toivoakaan. Olin ajatellut viedä Bonan lauantaina Yyteriin kävelemään, mutta enpä viekkään. Perjantaina aamulla tosiaan selviää, että mitä sieltä polvesta löytyy. Bona oli tänään toimenpiteiden ajan niin rauhallinen, ettei tarvinnut edes rauhoittaa.

Onneksi pääsin tiistaina ratsastamaan tiimiläisemme estehevosella. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilainen se oli Bonaan verrattuna. Hyppääminen tuntui paljon helpommalta. Askeleet olivat täysin erilaisia jokaisessa askellajissa. Oli oikein hyvää vaihtelua päästä ratsastamaan täysin erilaisella hevosella. (Ja päästä ylipäätään ratsastamaan muutakin, kuin käyntiä kolmen viikon jälkeen.) Oli mielenkiintoista huomata videoista, etten roikottanut vasenta kättäni läheskään niin paljoa, kuin Bonalla ratsastaessani. Kaikki sujui muutenkin hyvin. Mielelläni menen uudelleenkin ratsastamaan. Pitäisi enemmänkin ratsastaa muillakin, kuin omalla hevosella. Teki kyllä hyvää huomata, että se tasapaino on ihan erilainen toisen selässä. Etenkin kun oman hevosen runko on täysin vastakohta verrattuna ratsastamaani hevoseen.

Tulihan tuossa eilen kuvattuakin, kun olin luvannut kuvata kahden tytön rippikuvat. Oli onneksi hyvä ilma, ehkä paikoittain jopa liian aurinkoinen. Onneksi oli hyviä varjopaikkoja. Lopuksi otin heistä myös yhteiskuvia yhden hevosen kanssa. Ja tuli huomattua, että on ne korkkarit aika hankalat kengät talliolosuhteissa. (Onneksi minulla oli ihan perus tallikengät.) Sain tänään käsiteltyä kuvat, kun tulin kotiin. Nyt seuraavaksi ajattelin muutaman blokkaajan postaukset käydä lukemassa. ( Seuraan tosiaan kahta heppa blogia: Aadan hevoselämää sekä Voitto kotiin.) Olisi ihana tehdä itsekin taas uusia videoita, mutta aika tylsiä niistä tulisi, kun ei voi muuta kuin kävellä Bonan kanssa. Ja se ei voi olla nyt edes laitumella, vaan joutuu jököttämään tarhassa. Olen kyllä joka päivä käynyt päästämässä Bonaa syömään pienelle ruoholäntille, mikä on yksäritarhojen välissä. Siellä ei ole sähköjä, ja langatkin yltävät paikoin vain polveen saakka, mutta tyttö pysyy siellä. (Ainakin tähän päivään mennessä on aina pysynyt.)

Päivitän tänne taas varmaan perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta. Paljon on tullut voimatsemppejä. Olen itsekin ihan kipeänä jo Bonan saikusta ja jalasta. Tuntuu, että en jaksa enää tallillakaan enää hymyillä, vaan olen mieluiten ihan omissa oloissani. Tänäänkin istuin Bonan kansa yli tunnin ja vain katsoin, kun se söi. (Siitähän tulisikin todella mielenkiintoinen video; tunti Bonan heinän syömistä.) Minulla olisi vaikka kuinka paljon ideoita videoille, mutta ne saavat nyt odottaa. Mutta perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta.

18.6.2017

Minulla piti olla tänään kaksi rippikuvausta tallilla, mutta ne peruuntuivat eilen. Tänään piti sataa vettä koko päivän, mutta keli oli mitä mainioin. Menin tallille aamupäivällä, ja otin Bonan tarhasta sisälle. Tyttö ei ollut syönyt ruokiaan, kun ruoka oli ihan kuin vettä. Minun pikku tammani on hyvinkin tarkka puuronsa koostumuksesta. Tein uuden ruoan, sillä minun pitää saada Bonalle menemään rautaa nyt nestemäisenä kuurina. Sekään ei maistunut , joten tein erikseen vielä veteen liuotetun kipulääkkeen, jonka annoin ruiskulla. (Ja tein vissiin hieman laimeaa, sillä annoksesta tuli kolme ruiskullista.)

Hoidin Bonan harjaamalla oikein kunnolla, putsasin kaviot, harjasin hännän ja harjan sekä laitoin sellaista hevoshaavarasvaa takajalan arpeen. Sitten lähdimme hieman kävelemään metsään. Takaisin tallille päästyämme vaihdoin Bonalle riimun päähän, ja lähdin syöttelemään sitä. Bona on nyt viettänyt päivänsä tarhassa, kunnes jalka paranee. Olen silti päivittäin käynyt syöttelemässä Bonaa vihreällä. (Välillä jopa kahdesti päivässä.)

Olin eilen avustamassa LuSarin kisoissa. Olin jotenkin tosi kettuuntunut koko ajan. Olisin niin halunnut olla osallistumassa, etenkin kun rata oli aivan kuin meille rakennettu. Siellä oli muutamia erittäin tiukkoja teitä, jos halusi ratsastaa aikaa. Mutta jouduin tyytymään avaamaan porttia kentälle meneville ratsukoille. Kävin aina luokkien välissä hoivaamassa Bonaa ja antamassa sille lääkkeen. Tuntuu, että olen itsekin kipeänä, kun Bona on saikulla. Ainakin selkä on tosiaan parempi, kun olen sitä paljon arnikan kanssa hieronut. Selkä ja oikea takapolvi piikitettiin, sekä varuiksi myös pursa samasta jalasta. Kumminkin kilpailukieltoa kertyi mukavat 28 päivää, niin ihan turhaan sitä olisi jätetty piikittämättä. Harmittaa tosissaan, kun nyt meidän ensimmäinen yhteinen kunnon leirikin jää väliin. Meidän piti osallistua Ypäjällä ”Estevalmennusleiriin omalla hevosella”. Siellä olisi ollut valmentajana Pirkko Herd, mutta turhauttaa jättää sekin väliin. (Ja vielä, kun olen sen kokonaan jo maksanutkin.)

Ensi viikolla laitan ensimmäistä kertaa taas satulan selkään, ja käymme selästä käsin kävelemässä pieniä lenkkejä. Ja sitten sitä seuraavalla viikolla Bonasta otetaan uudet verikokeet. Ja toivon, että jalkakin olisi silloin jo parempi. On tässä jotain hieman uuttakin suunitteilla. Mutta siitä myöhemmin lisää. Ja olen luvannut Bonalle PS of Swedenin hyppysuitset, kun jalka paranee. Ja itselleni olen himoinnut uusia jalustimia, mihin törmäsin Ypäjällä Finnderbyn yhteydessä. Kun jalka on kunnossa, ajattelin lastata Bonan traikkuun ja lähteä näyttämään Yyterin rantoja. Katselin, että ainakin Kyläkorpi on järjestänyt sinne rantaratsastuspäiviä.

Huomenna olen menossa töiden jälkeen naapurini kanssa tallille. Hän tulee katsomaan Bonaa pitkästä aikaa. Käymme varmaan taas kävelyttämässä Bonaa pienen lenkin verran. Tänään oli Bonan lääkkeen viimeinen antopäivä. Ja nyt ei auta muuta, kuin vain odottaa. En ole ratsastanut nyt yli kahteen viikkoon. Kun tietäisi varmaksi, että jalka paranee, niin kaikki olisi helpompaa. Etenkin suunnitelmien tekeminen olisi helpompaa, kun saisi jotain varmaa tietoa ja voisi tehdä päätöksiä. Nyt, kun ei tiedä, mikä siinä polvessa on. Onneksi sentään toinen polvi, mitä viimeksi. Se on jotenkin päässyt venähtämään tai jotain ruunan vierailusta. Oli Bona ollut sen verran houkuttelevan oloinen, niin sai ruunakin orhin taipumuksia.

Nyt tietenkin on ollut ihan mahtavaa ilmaakin. Ja facebook:kin tuntuu olevan tulvillaan kisakuvia sekä maastovalmennuskuvia. Minun kuvakoosteeni on koostunut nyt vain ruohonkorsista hevosen jaloissa. Tai omista saappaista, joiden päälle muta on kuivunut karrelle. En ole nyt viitsinyt tehdä lainkaan videoitakaan tallilta, sillä ne menevät kaikki päivästä toiseen samalla kaavalla. Mutta ensi viikolla pääsen viimein testaamaan uuden satulavyönikin. S-mallinen kouluvyö pitäisi olla parempi Bonalle, mutta pääsen nyt sen vielä testaamaan käytössä. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia monenkin asian suhteen.

11.6.2017

Tänään on sunnuntai, ja olin tänään aamupäivällä tallilla taluttelemassa Bonaa metsässä. Bona alkoi noin viikko sitten olemaan todella jäykkä oikeaan kierrokseen kesken treenin. Alku tunti olikin mennyt oikein hyvin. Lopettelin pitkiin loppukäynteihin ja kylmäsin jalat. Seuraavana päivänä olikin eräs ruuna karannut tammojen laitumelle ja käynyt hieman tutustumassa Bonaan läheisemmin. Eläinlääkärini oli muutenkin tulossa meidän tallillemme, joten sain sen samalla heti katsomaan Bonaa. Hän totesikin, että myös selkä on erittäin kipeä, ja se pitää piikittää. Mutta hänellä ei ollut välineitä mukana, joten se siirtyi ensi viikkoon. Bona myös raspattiin samalla, ja mikä yllättävintä oli, ettei tarvinnut edes rauhoitusta. Leukani kyllä loksahti, sillä sama asia oli puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa tehty erittäin vahvassa rauhoituksessa (ja Bona siltikin meinannut poistua paikalta). Tämä tosiaan tasan neljäs kerta, ja ihan ensimmäinen ikinäkään ilman rauhoitusta. Heitimme aluksi ihan vitsillä, että ei rauhoiteta kun pitäisi saada tyttö laitumelle. Ja niinhän siinä kävi, että tyttö ei edes päätään nostanut toiminpiteen aikana.

Mutta muutamaa päivää myöhemmin Bona olu todella outo laitumelta haettaessa. Oli koko ajan pyrkimässä menemään makaamaan. Vatsaäänet kuuluivat ja suolikin toimi, mutta vaikutti todella apaattiselta. Se onneksi helpottui suuresti, kun lähdimme kävelemään. Huoli oli suuri, joten kävin vielä illemmalla kävelyttämässä tyttöä uudelleen, ja olikin onneksi jo oma itsensä. Kävin kuitenkin hakemassa parafiiniöljyä varmuuden varmistamiseksi. Ja olenkin nyt pyytänyt, että Bonaa pidetään tarhassa, kunnes jalka parantuu. Se kun on päässyt liikaa juoksemaan laitumella. Etenkin, kun se on jätetty yksin laitumelle muutamaan kertaan. Käynnissä on jo paljon parempi, mutta heti ravatessa jalka on todella könkkä.

Jouduimme perumaan kaikki kisamme, ja valmennuksemme. Harmittaa todella, kun olimme jo niin hyvässä iskussa kisojen suhteen. Jouduimme perumaan myös ihan uuden valmentajan maastoestetreenit Lavialla, missä olisi kisat tulossa ensi kuussa. Minulla on myös kaksi leiriä maksettuna, joten pitää vaan toivoa parasta. Kävimme Bonan kanssa myös Maija Yli-Huhtalan valmennuksessa, ja pääsimmekin maistelemaan hieman korkeampien esteiden hyppäämistä. Ja Bona olikin erittäin hyväntuntuinen, ja hyppäsi paljon aiempaa paremmin. (Ja teimmekin oman korkeusennätyksemme.)

Olimme ystäväni kanssa eilen Ypäjällä Finnderbyssä. Oli hieno ilma ja hieno tunnelma. Olimme aamusta paikalla ja kerkesinkin Elmon ratakävelyyn. Oli ne kyllä hienoja tehtäviä, mitä Ypäjän metsiin oli rakennettu. Elmo muistikin Bonan ja minut ratsukkona, kun hänelle loppumatkasta juttelin epäonnestani. Tosiaan tämä Bonan sairasloma, ja Matkahuollon kadottama satulani. Tosiaan satulani oli topattavana, ja siihen ei ollut Matkahuollon toimipisteessä ollenkaan liimattu osoitekorttia, joten ei ollut tietoa ketä lähettäjä ja ketä vastaanottaja. Ihan tuurilla löytyi ”ruskea paketti vihreillä teipeillä” Helsingin Kampista. Oli viikon hukassa, ja sitten aloin soittelemaan parin päivän jälkeen kiukkusia puheluita. Kyllähän se löytyi viimein, mutta samana päivänä Bona joutuikin sairaslomalle.

Taisi olla vaikea rata, sillä maastoesteillä vain kolme pääsi maaliin saakka kahden tähden maastoradalla. Olimme ystäväni kanssa istumassa toisella vesiesteellä, ja siellä saikin odottaa, sillä vain kolme ratsukkoa ilmaantui tuosta luokasta sille esteelle. Siitä menimmekin ostoksille ja syömään. Siellä oli yhdet uudet jalustimet, mitkä jäi hieman mietityttämään, mutta tilaan ne varmaankin myöhemmin. Maastoesteille en niitä kyllä uskaltaisi laittaa, mutta muuten esteille ne olisivat täydelliset. Ja PS Of Swedenin suitset jäi kalvamaan, ja lupasinkin ne Bonalle sitten, kun Bona paranee. Jäimme vielä seuraamaan esteluokkia, ja lähdimme ajamaan kohti kotia. Menin vielä tallille kävelyttämään Bonaa, kun pääsin Poriin.

Ensi viikolla tulee eläinlääkäri piikittämään Bonaa. Menen taas huomenna töiden jälkeen katsomaan Bonaan, ja hieromaan selkää. Onneksi Bona oli tänään jo enemmän oma itsensä, mutta kunpa se vielä paranisi. Huoli on aina kova, kun oma pieni on kipeänä. Aina jotenkin pelkää aina pahinta. Inhottava tunne, kun ei voi tehdä muuta, kuin odottaa.