BOHENNA

11.11.2017

Nyt on lauantai ilta, ja olen tässä lämmittänyt takkaa. Pääsin hieman vilustumaan tänään, kun pesin parisen tuntia traileriani vesisateessa. Tänään oli tosiaan Sanna Siltakorven valmennus, ja odotan yhä kuvia sieltä. Oli hienoa huomata, että klippauksesta oli apua. Bonaa ei tarvinnut kuivatella treenin jälkeen tuntikaupalla. Olimme tosiaan entisellä kotitallillamme valmennuksessa. Bona oli ihanan tuntuinen laukassa verkatessa. Ei ole taas hetkeen tuntunut niin hyvältä. Kyllä se vaan kehittyy koko ajan. Ensi viikolla meillä on muutamia koulutreenejä suunnitteilla. Ja ensi kuussa isompi valmennus hieman pidemmällä, mutta silloin esteitä. Siitä tulossa ihan oma viikonlopun postaus. Silloin me yövymme molemmat Bonan kanssa valmennuspaikassa. (Pitääkin jo metsästää makuupussikin (toukkapussi) valmiiksi.)

Otin tänään myös uudet ohjat käyttöön, ja vanhat lensivät kaaressa roskikseen. Olen ratsastanut entiset ihan täysin puhki monesta kohtaa. Koko kumiosuus oli aivan repaleinen. Muutenkin olen nyt ottanut oman elämäni ohjat pikkuhiljaa käsiini. Ei tarvitse enää tuntea syyllisyyden tunnetta ollessani tallilla, sillä saan ihan rauhassa puuhailla sitä mitä rakastan. Muutenkin olen kotona yrittänyt nauttia omasta ajasta. Saan aivan rauhassa lämmittää takkaa, nukkua siellä missä haluan ja silloin kun haluan. Saan ihan vapaasti valita ohjelmani, mitä telkkarista katson. Ja voin vaikka halutessani kääntää kanavaa kesken elokuvan, jollei minua enää huvita katsoa. Tai vaikkapa vain sammuttaa telkkarin ja nukahtaa. Odotan yhä tilaamiani huonekaluja, niin saisin tehtyä lopustakin talosta täysin omannäköiseni. Sitten olisi taas helpompi työstää videoita ja kuvia. Nyt olen baaripöydän ääressä joutunut kaikki työstämään.

Joitain muutoksia silti haluaisin. Kuten Bonan tarhanpohjan haluaisin tehdä kokonaan uusiksi. Se on aivan liian märkä, ja odotankin tarjousta eräältä tekijältä. Ja muutenkin kaikkia suunnitelmia tarhan suhteen. Olisi tarkoitus rakentaa eristetty juoma-astia Bonalle. Pitääkin käydä Puuilossa taas ostoksilla. Huomenna siivoankin taas tarhan, sillä olen hyvissä ajoin ennen pimeää tallilla. Pitäisi alkaa huomenna myös harjoittelemaan suunnittelemaani koulurataa, johon tein musiikinkin valmiiksi. Erästä haastetta varten se pitäisi saada myös videoitua. Katsoo nyt, että saanko jonkun videoimaan tallille. Olen kyllä himoinnut sellaista uutta kamerajärjestelmää, mikä seuraa ratsukkoa ja samalla kuvaa automaattisesti. Se olisi hienoa saada testaukseen, niin näkisi olisiko se hyödyllinen videoiden teossa. Ja muutenkin tykkään, että valmennukseni videoidaan, sillä opin niistä valtavasti.

Jotenkin iltaisin on ollut nyt aikaa miettiä asioita normaalia enemmän. Olen pyrkinyt olemaan päivittäin mahdollisimman pitkään tallilla. Onneksi siellä saa ajan kulumaan. Olen nyt valvonutkin taas todella myöhään joka päivä. Eilenkin löysin taas itseni ABC:lta litkimässä lämmintä kaakaota kermalla. Voisin kyllä nytkin käydä valmistamassa kaakaon. (Sillä ostin itselleni tosiaan kaakaokoneen.)

Pitäisi alkaa pikkuhiljaa tekemään jouluakin. Jos huomenna ei sada, niin voisi haravoida pihaa. Ja ensi viikolla askarrellapaskarrella kaikki loput joulukortitkin valmiiksi. Ja sitten olisi myös muutamia juttuja, mitä haluan tehdä jouluylläreinä. Olen aiemminkin tehnyt vastaavia, mutta nyt hieman eri tekniikalla. Ja jouluvalotkin pitäisi asentaa. Ne kyllä kalpenee naapurin rinnalla, mutta se onkin vetänyt jouluvaloöverit jo vuosia.

Bonakin klipattiin tuossa noin viikko sitten elämänsä ensimmäistä kertaa. Kovin hienosti oli tyttö, vaikka ensin vähän ihmettelikin, mikä moinen kapistus on. Ja samaan siistimiseen leikkasin taas harjan sekä hännän. Ja vielä seuraavana päivänä kengittäjä tuli antamaan Bonalle manikyyrin ja pedikyyrin.

Olimmekin tyttöjen kanssa ostoksilla Tampereella, ja sillä reissulla ostinkin kasan uusia loimia Bonalle. Nyt kun sitä pitää alkaa loimittamaan eri tavalla, kuin silloin karvaturriaikoina. Nyt pitääkin pitää huoli maastoilureissuilla, että on tarpeeksi lämmintä päällä.

Minulla on taas edellisen postauksen jälkeen ollut pitkähkö tauko kirjoittamisessa. Muutaman videon olen saanut aikaiseksi kuvata, mutta jotenkin ollut fiilis hukassa. Aiheita olisi vaikka mitä, mutta muutamat niistä ovat vielä liian aikaista käsitellä. Jossain vaiheessa kirjoitan pitkän postauksen siitä, millainen mies saa olla ja millainen on aivan NOU NOU. Käsittelin tätä aihetta ystäväni kanssa joku päivä, ja luettelin hänelle nopeasti puolentunnin pituisen listan aiheesta. Ja lista olisi vain jatkunut, mutta oli pakko sulkea liike ja lähteä valmennukseen. Silloin olikin meidän ensimmäinen Kalle Nykäsen valmennus. Todella mukava valmentaja, ja myös todella hyvä ja mielekäs tyyli valmentaa. Olenkin nyt todennut muutamia asioita, mistä jokainen eri valmentaja on minulle maininnut. Kuten esimerkiksi se, että teen valmennuksissakin todella lyhyet tiet, aivan kuin ratsastaisin aikaa. Siihen pitääkin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota ratsastaessani. Ja lisäksi haluan treenata lisää minulle vaikeita juttuja, kuten alashyppyä, sarjaa ja innareita. Olisi hienoa, jos vielä tämän vuoden puolella pääsisi edes kerran Niinisaloon treenaamaan maastareille.

Jaahas, kai sitä voisi keskittyä telkkariin hetkeksi. Nyt, kun takkakin on jo hiipunut, niin alkaa kirjoittajakin hiipua. Mutta, kiitos kun jaksoit lukea. Ensi kertaan. 🙂

Ja tässä vielä linkki uusimpaan videooni:

24.10.2017

Tänään on sitten tiistai, ja olen juuri matkalla Helsinkiin asiakastapaamiseen. Tarkoitus olisi suunnitella eräälle yhdistykselle oma korusarja. Otin tosiaan läppärin mukaan, ja tarkoitus olisikin saada vielä eiliset Pipsan (Värikäs Elämäni) uimapukukuvat käsiteltyä. Niitä tulikin ihan muutama otettua, ja olimmekin kuvaamassa Yyterin kylpylähotellilla. Saimme sinne kuvausluvan, ja olimme siellä ilta seitsemästä eteenpäin kuvaamassa. Kamerani otti hieman itseensä aluksi, kun siellä oli niin kova kosteus. Vartin siinä oli sitten linssi huurussa ja vain odottelimme. Onneksi sentään kamerakin tottui kosteisiin olosuhteisiin ja saimmekin aloittaa kuvaukset. Muutamia ihmisiä oli vielä siihen aikaan, mutta loputkin poistuivat siinä kahdeksan aikaan.

Paljon olen nyt ollut liikkeellä, ja olinkin viime lauantaina myös Helsingissä. Tällä kertaa oli vuorossa HIHS 2017. Liput olivat kallistuneet huimasti viime vuodesta, kun nyt jouduimme pulittamaan lähes 90 euroa pelkästä päivänäytöksestä. Myyjien määrä oli selkeästi vähentynyt. Ja jotenkin kaikesta jäi sellainen rahastamisen meininki. En ole ikinä aiemmin ostanut hanasta colaa ja maksanut siitä 5 euroa! Jessus, elämäni kallein cola. (:D) Onneksi kyllä löysin helpostikin kaikki pisteet, missä olin suunnitellutkin käyväni. Ihan ensimmäisenä listalla oli Horse Xplore, kun olen ensi kesänä haaveillut lähteväni viikoksi vaeltamaan jonnekin ulkomaille, kunnon hevostelua viikon ajan. Määränpää on vielä vähän auki, mutta haluaisin nähdä matkan varrella joitain linnakkeita tai vanhoja kyliä. Vinkkejä otetaan vastaan ;). Toisena halusin käydä uuden lehden hakemassa Riders Magazinen -osastolta. (Ja se onkin minulla nyt junassa mukana matkalukemisena.) Kolmas oli ostaa Bonalle viimein ne himoitsemani PS of Swedenin hyppysuitset, mutta ei oikein ollut mitään niin järisyttävän hyvää tarjousta. Päädyinkin sitten ostamaan itselleni uudet kannustimet. Mutta vielä jonain päivänä Bona saa suitsensa.

Siellä oli eräällä osastolla aivan mahtavia saappaita, ja varmaan jossain vaiheessa olisi hienoa teettää ihan omannäköiset saappaat. Himoitsin siellä sellaisia sinisestä nahasta käsityönä valmistettuja saappaita erikoisin koristein. Hintaa niillä oli lähes tuhat euroa. Ei ole oikein saappaita tullut käytettyä, sillä minulla on niin lyhyt jalka ettei mikään tunnu täysin sopivan (+ihan mahottoman levee pohje). Sellaiset mittatilaustyönä valmistetut varmaankin olisi paras vaihtoehto. Eipä mulle sitten juurikaan muuta tarttunut mukaani, mikä on aikamoinen ihme. Yleensä shoppailen niin, ettei jaksa enää autolle kasseja kantaa. Mutta shoppailun jälkeen siirryimme katsomon puolelle katsomaan 160 -luokkaa. Se olikin jännää katsottavaa, ja olikin tosi tiukka kisa. Aivan mielettömiä ratsukoita kyllä oli saapunut Helsinkiin kisaamaan. Jopa yksi omista lemppareistanikin: Christian Kukuk. Jätimme väliin 140-luokan, sillä halusimme lähteä pois ennen kauheita ruuhkia. Ja mikäpä autolla odottikaan: PARKKISAKKO. Se kruunasi kyllä päivän, sillä aamulla olin ajanut kesärenkailla umpisumussa ja paikoittaisessa lumisateessa. Noh, onneksi oli hieno päivä hienojen ratsukoiden parissa. Poriin saavuttiin hyvissä ajoin, joten poikkesimme vielä kaverin kanssa Blind Burgerissa syömässä. (Ai hitto, miten namit ne ranut on aiolilla!!) Siitä kotiin, ja aikalailla heti nukkumaan, kun edellisenä yönä en kuumeen takia saanut nukuttua, kuin pari tuntia.

Ja tähän väliin hieman kuvia reissusta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä ne himoitsemani siniset saappaat:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja ostokseni:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmitti todella, kun en jaksanut ottaa Canoniani mukaan Helsinkiin. Tiesin jo lähtiessäni, ettei Olympuksessa riitä tehot, mutta petyin kyllä oletettua enemmän. Mutta ei kipeänä houkutellut kantaa niin järjettömän painavaa kamerasettiä mukanani. Minulla onkin se 1.4 valovoimalla oleva Canonin art-linssi hukassa, ja harmaasuotimet myös. Pitää yrittää löytää ne, sillä olisi taas yksi kuvauskeikka tulossa, missä tarvisin niitä. Mutta tosiaan Olympus PEN E-PL8 ei oikein toimi muuta, kuin videokäytössä minulla. Ja sitä vartenhan minä sen oikeestaan ostinkin.

Sunnuntaina olikin oikein kunnon hevostelua koko päivän. Ensin aamulla lähdimme tallilta maastoon muutamaksi tunniksi. Kävelimme vain, ja Bonalla olikin siitä heti hieronta-aika kun palasimme tallille. Ei olekkaan nyt hetkeen ollut, ja päätinkin kokeilla uutta hierojaa, kun se oli tallille toiselle hevoselle tulossa. Oikein tyytyväinen olin. Maastossa hevoset saivat joukkohysteriakohtauksen, kun erään veneen takana olikin MIES! Hui! Bonakaan ei ikinä ota muuta, kuin yhden sivuaskeleen, niin nyt hänkin sitten päätti heittää ilmassa 180 astetta ja ympäri. Sitten täydellä laukalla karkuun. Tuli sekin päivä sitten todistettua. Nauroimme asialle, sillä kyllä autoja ja kaikkea saa tulla vastaan, mutta kun ihminen on veneen takana, niin se vasta kamala peto on. (Tai sitten kyseisellä miehellä sattui olemaan jotain todella kamalaa partavettä.)

Kun sain vietyä Bonan hieronnan jälkeen lämpimästi puettuna pihalle, lähdin ajamaan kaverini tallille. Siellä hyppäsin kaverin nuoren suokin selkään, ja lähdimme pitkälle maastoretkelle. Matkalle mahtuikin sitten vaikka mitä. Hevonen ei oikein tyhännyt minusta, ja koko reissun sillä oli meloni venttiilissä, ei edes herne. Matkan varrella kerkesi sääkin vaihtua moneen kertaan, mutta onneksi emme pahasti kastuneet. Aurinkokin näyttäytyi loppumatkasta, ennen kuin alkoi laskemaan. Loppumatkasta ylitimme ojan, joka piti hypätä tasajalkaa ja vähintään metrin ilmavaralla. Ja nimenomaan kenguru-tyyliin. Sitä nauroimmekin sitten loppu matkan ajan. Tallille päästyämme lähdinkin sitten kotiin. Oli pakko laittaa sauna päälle, sillä olin koko päivän ollut ulkona. Ja olin jo valmiiksi kipeä, niin en halunnut enää pahempaa flunssaa.

Eilen Bonalla sitten olikin todella kevyt päivä, käytännössä vapaapäivä. Laitoin tytön hetkeksi pyörimään kävelytyskoneeseen. Se olikin toinen kerta, kun hän sellaiseen laitettiin. Oli vissiin liian hidas vauhti, kun piti välillä pujotella välipuomit ja ravata aina seuraava väli. Noh, hyvä että liikutti itse itsensä. Tänäänkin on vielä tosiaan kevyt päivä, mutta huomenna pääsee taas ihan kunnolla treenaamaan.

Tällainen postaus tällä kertaa, ja kiva kun luit 🙂

14.10.2017

Kello lähenee taas puoltayötä, mutta ei taaskaan nukuta. Olin tänään koko päivän oppimassa uutta: tinalankapunonnan alkeita. Olisi tarkoitus saada muutama joululahja tehtyä tällä idealla. Oli yllättävän aikaavievää puuhaa. Jotenkin ajattelin, että olisin saanut kuudessa ja puolessa tunnissa tehtyä enemmän kuin kaksi rannekorua. Ja minä sentään pakersin koko ajan, enkä mitenkään edes löysään tahtiin. Muutenkin olen ajatellut nyt paljon joulua. Olen aina ollut jouluihminen, mutta tuntuu että nyt tämä joulu tulee olemaan niin erilainen. Aiemmin olen jo lokakuussa hankkinut kaikki lahjatkin, mutta nyt ei ole kuin yksi ostettuna. Tänä vuonna ajettelin tehdä itse jonkin verran enemmän myös henkilökohtaisempia lahjoja. Muutamia kivoja ideoita olisi jo, mutta pitäisi alkaa niitä toteuttamaan. Etenkin kynttilöitä ajattelin taas tehdä monen vuoden tauon jälkeen.

Tänään olin myös tallilla,jossa piti hieman säätää trailerin kanssa. Omani siirsin sitten tallin seinustalle, jotta huomenna toisella olisi helpompi ajaa omalle paikalleen. Bonan tarha pitää kyllä tehdä uusiksi Olenkin tässä miettinyt erilaisia pohjavaihtoehtoja. Pitää hieman selvitellä eri vaihtoehtojen hintoja ja hyviä puolia. Bona oli tänään tosi kiva ratsastaa. Etenkin kun eräs tyttö tallilta antoi pari todella hyvää vinkkiä, niin alkoihan se laukkakin sieltä pyörimään ihan eri tavalla. Huomenna hän pitääkin minulle tunnin ja odotan sitä kyllä innolla. Jospa mekin Bonan kanssa innostuttaisiin vaikka tuuppaamaan joitain koulukisojakin, kun tästä edetään.

Minulla oli tänään kamera mukana, paitsi ei tallilla. Olenkin pitkin päivää ottanut kuvia, sillä ajattelin tehdä kuvakollaasin päivästäni. Testailin uuden Olympukseni ominaisuuksia, ja siellä olikin hauska ART-toiminto. Lisäksi kuvasin tänään videon, mutta sen saan editoitua vasta myöhemmin. Kello on sen verran paljon, ettei huvita nyt alkamaan kasaamaan videota kiireellä. Huomenna minulla voisi illalla olla enemmänkin aikaa, kun tulen tallilta. Sain juuri uuden testaamani kasvonaamion pois, ja kasvot tuntuvat ihanan kosteutuneilta. Minulla on näin syksyllä ja talvella ongelmia ihon kuivuuden kanssa. Ajattelin, josko tuo auttaisi.

Mutta tässä päiväni kuvina:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On kyllä tosi kiva tuo uusi kamerani. Varmaankin jossain vaiheessa tarvitsen siihenkin uusia linssejä, mutta ainakin alkuun mennään näillä.

12.10.2017

Kello lähenee jo puolta yötä, mutta uni ei vaan ole ystäväni. Ajattelen liikaa huomista, jolloin painan pääni jatkossa tyynyyn yksin. En osaa edes ajatella elämää yksinäisenä, ilman miestä, johon turvautua. Olen pitkään jo pelännyt sitä päivää, eikä oloa ainakaan helpota sen lähestyminen. Sitten se on virallisesti ohi. Siitä alkaa yksinäisyys.

Onhan minulla paljonkin ystäviä, mutta se ei ole sama asia. Ei ystäviltä saa sitä tunnetta, mikä iltaisin saa nukahtamaan turvallisin mielin. Tämä talo ei ole sama yksin. Mikään ei tunnu enää kodilta, vaikka samat avaimet sopii yhä lukkoon. Sohva ei olekaan enää lämmin ja mukava paikka käpertyä iltaisin. TV:stä ohjelmatkaan ei tunnu enää yhtään kiinnostavilta. Sänky on kylmä ja täynnä yksinäisyyttä. Peitto ei anna käpertyä kainaloon ja nukahtaa. Minuutit kuluu, eikä uni tule. Olohuoneen seinäkellokin käy ahdistelemaan tikityksellään. Kännykän äännähdys on kuin kiväärinlaukaus, joka saa heti valppaaksi. Mutta se ei ole hän; joku vain kommentoi jonkun facebook-statusta.

Ennen päivät olivat kuin minuutteja, ja viikot kuin tunteja. Nyt sitä vain tuijottaa kännykän kelloa keskellä yötä tajuamatta, ettei se etene sen nopeammin kumminkaan. Aamu ei tunnu tulevan koskaan. Tältäkö se tuntuu olla yksin..?

Ohimenevien autojen valokiilat saa tuntemaan toivon kipinän, kunnes nekin vain kulkeutuvat pihan ohitse ilman pysähdystä. Jotenkin talossakin tuntuu olevan koko ajan vain kylmempää. Ei auta, vaikka kuinka laittaisi lattialämmitystä isommalle. Kylmyys on jossain syvemmällä; se on sydämessä.

Olen huomannut, että aiemmin niin pettämätön muistini on alkanut pettämään minut. Huomaan tekeväni samat asiat moneen kertaan, kun en enää edes muista tehneeni niitä. Jossain vaiheessa havahdun ja unohdan samalla, mitä olinkaan tekemässä. Ajatukset pyörivät ihan kamalaa vuoristorataa, enkä pysy vaunussa mukana. Ennen shoppailu piristi, kun olin allapäin. Nyt se vaan saa harmittamaan, kun taaskin kului taas rahaa.

Nyt on jo keskiyö, eikä autonvaloja vaan näy. Tässäkö se nyt oli; yhdeksän vuotta yhteistä elämää, ja se päättyy autonvalojen odottamiseen. Ei kantaudu enää keittiöstä paistinpannulla tirisevän kanamunan räiskyminen. Ei ovenraosta tuleva kylmä ilma, kun ikkunan takana höyryää savurinkulat. Enää ei tallilta ole enää menoa pikaruokapaikan kautta, jotta toisen odotus iltaisin saisi edes jotain hyvitystä.

Olen tässä lähiaikoina kuullut sanan ”erotyö” niin monta kertaa. En tiedä mitään muuta niin ärsyttävää sanaa. Se saa kaiken kuulostamaan jotenkin pakolliselta. Nyt pitää tuntea näin ja näin, niin sinusta tulee jälleen kokonainen. Tämän myötä meni hukkaan kyllä niin suuri pala, ettei palapeliä kannata edes aloittamaan kokoamaan.

Huomaan suuttuvani itselleni, jos edes hymyilen päivän aikana. En minä saa hymyillä, olen surullinen. Hassua huomata, että tälläisissäkin tilanteissa olen todella ankara itselleni. Etenkin iltaisin sitä huomaa olevansa todella surullinen, kun lakkaa tekemästä mitään. Silloin alkaa taas miettimään, ja silloin sen vasta tajuaa. Se jysähtää, kuin ukkonen sähkönjohdattimeen. Olen yksin. Päivät taas on buukannut täyteen kaikkea turhaa, ettei tarvitse edes hetkeksi pysähtyä aloilleen.

Näin pääni sisällä jyllää näin iltaisin. Nytkään ei vielä nukuta, vaikka tiedän että huomenna pitäisi olla aamulla pirteänä taas ylhäällä. Maskeeraan naamani, ja peitän suruni. Taas yksi päivä edessä; pitkä ja raskas päivä. Yksin, vaikkakin muiden ympäröimänä.

9.10.2017

Kello on 00:41 aamuyöstä. Ei taaskaan tule uni. Työstän samalla uusinta videotani, ja kasaan ajatuksiani. Ajattelinkin purkaa niitä hieman tähän postaukseen. Eli olette varmaan huomanneet, että olen ollut hyvinkin hiljaa lähiaikoina blogin puolella ja sosiaalisessa mediassa. Vasta nyt lähipäivinä olen saanut hieman aikaiseksi jotain päivittää. Olen moneen kertaan maininnut, että menee nyt kaikki uusiksi. Eli tosiaan yhdeksän vuotta yhteiseloa avomieheni kanssa päättyi. En jotenkaan vieläkään oikein käsitä asiaa, ja olenkin vain kulkenut eteenpäin, kuin sumussa. Muistini on pätkinyt ihan arkipäiväisissäkin asioissa, ja monet asiat teen moneen kertaan, kun en vaan muista tehneeni.

En osaa edes kuvitella elämääni ilman, että ketään ei ole kotona enää vierellä turvana. Niin epätodellinen olo koko ajan. Odotan vain, että joku herättää minut tästä painajaisesta, mutta kukaan ei herätä. Ainoa valopilkku, mistä olen nyt saanut energiaa edes hengittää, on rakas hevoseni. Vietän nykyään kaiken vapaa-aikani tallilla. Minua ei huvita edes tulla kotiin, sillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ja jos tulen kotiin, niin teen koko ajan jotain, kuten vaihdan lamppuja, siivoan tai teen pihatöitä. Jouduinkin ostamaan valtavan kasan kaikkea, kuten television, tietokonepöydän, kuvankäsittelynäytön, huonekaluja, maton, kaakaokoneen, kahvinkeittimen ja vaikka mitä muuta. Eli meni vähän kuin kaikki kerralla uusiksi, nyt kun Bonakin muutti viikko sitten uudelle tallille.

Eilinen yö oli yhtä tuskaa, kun iltatalli ilmoitti, että hevoseni vain makaa karsinassa. Bonalla ei ikinä aiemmin ole ollut ähkyä, joten lähdin renkaat soikeana tallille, ja soitin päivystävälle eläinlääkärille Eurajoelle. Tallitoverini talutteli Bonaa sillä aikaa, kun itse lähdin ostamaan apteekista eläinlääkärin määräämää kipulääkettä. Kun kolmen tunnin kävelytyskään ei helpottanut, eläinlääkäri viimein saapui yöllä. Bona letkutettiin, ja se oli aika hurjannäköistä. Bona siirrettiin karsinaan heräilemään, ja jäin yöksi tarkkailemaan. Kävin yöllä vain lataamassa kännykkäni, ja tulin takaisin tallille. Siitä olikin hyvä jatkaa suoraan aamutallin tekoon (missä olin ensimmäistä kertaa ja aivan kujalla). Aamutallin jälkeen ilmoittauduin vielä päivätallin tekoon, sillä toinen tekijöistä ei tullutkaan sovittuun aikaan paikalle. Sain samalla tarkkailtua Bonaa. Ja sain tallilaisilta kokeeksi lesettä, että sain Bonan juomaan. Se luultavimmin oli Bonan ähkyn syy, kun ei ollut juurikaan juonut. Päivätallin jälkeen menin vielä metsään kävelylle, ja sain sinne seuraakin. Miten iloinen voi ihminen olla, kun hevonen kakkaa metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvat: Pipsa/Värikäs elämäni

Olin eilen tosiaan aamupäivällä Niinisalossa maastoesteillä, ja siellä Bona oli aivan mielettömän hyvä. Sanna Siltakorpi tosiaan piti meille Talenttilaisille valmennuksen. Mukana oli myös muutamia muita ulkopuolisia. Ystäväni Pipsa (Bloggaaja: http://varikaspipsa.blogspot.fi/ ) oli minua auttamassa, ja samalla myös kuvaamassa. Osa videon materiaalista on myös Pipsan kuvaamaa, laitan videosta linkin tämän postauksen loppuuun. En ole koko viikonloppuna nukkunut kuin muutaman tunnin, ja nytkin pitäisi olla nukkumassa. Mutta kun ei enää nukuta. Aamulla minulle on tulossa työharjoittelija ensimmäistä päivää. Hänen harjoittelunsa kestää kolme viikkoa. Jotenkin tässä sumussa meinasi sekin unohtua.

Kuvat: Minttu Ketola

Minun tilaamani tietokonepöytä pitäisi saapua ensi viikolla. Ja tarkoituksena onkin tehdä tyhjenevästä huoneesta itselleni bloggaushuone, missä pääsen käsittelemään videoita ja kuvia. Sitä varten ostin erillisen näytönkin. Minulla onkin nyt sovittuna taas kaksi valokuvausta. Olenkin haaveillut nyt Lightroomista, ja varmaankin ostan sen kun saan kaikki muut asiat paikoilleen. Pitäisi asentaa myös nettiliittymä, sillä sekin saapui perjantaina. Mutta en voi kasata mitään ennen, kuin tietokonepöytäni saapuu. Ikeaankin menemme varmaan tyttöjen kanssa poikkeamaan, mutta emme ole saaneet vielä päivää sopimaan.

Pian on HIHS:säkin. Sinne olemme menossa ystäväni kanssa. Ja ilmoittauduin myös uuden tallin pikkujouluristeilylle. Siellä on kyllä valtavan hyvä yhteishenki. Olen täysin unohtanut laittaa videon, minkä teimme yhdessä Pipsan kanssa, mutta linkkaan Pipsan videon tämän postauksen loppuun myös. Mutta päivä kerrallaan, ei tässä muukaan auta. Ja pitää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, niin ei jää aikaa miettimiseen. Olen miettiny pääni puhki ja halki jo moneen kertaan.

Ja tässä vielä tuorein video MyDay. Osa videon materiaalista on Pipsan kuvaamia (Värikäs Elämäni).

Ja tässä maisteluvideo:

8.9.2017

Istun juuri linja-autossa matkalla Helsinkiin. Olen matkalla Tukholmaan kultasepänliiton risteilylle. Huomenna olemme koko päivän alan messuilla, ja minulla onkin pienoinen ostoslista jo kirjoitettuna. Ihan tilaustöitäkin varten olen luvannut sieltä ostaa kivibrioletteja. Ainakin viime vuonna oli todella tiukat turvatoimenpiteet, ja henkilötiedotkin tarkastettiin moneen kertaan. Meillä on tänään kokoontuminen 16.30 terminaalin aulassa, mutta tapaamme ystäväni kanssa jo aiemmin Sokoksem kulmalla. Siitä käymme vielä K.A.Rasmussenin myymälässä, ja siitä kävelemme sitten terminaalille. Kello 17 meillä onkin jo laivalla kokous, ja myöhemmin illalla menemme syömään. Otin kyllä eväitäkin bussimatkalle, sillä tässä saa körötellä hieman vajaa neljä tuntia.

Tosiaan, en olekkaan vielä täällä blogin puolella asiasta maininnut, mutta olemme Bonan kanssa muuttamassa tallia. Uusi talli tulee olemaan vain 3,5 minuutin ajomatkan päässä kotoa, ja pyörälläkin sinne polkee noin seitsemässä minuutissa. Olen jonottanut paikkaa jo kesän alusta saakka, ja olen todella odottavaisilla tunnelmilla. Nykyisellä tallilla on kahden kuukauden irtisanomisaika, niin ihan tarkkaa muuttopäivää en ole vielä päättänyt. Vien kumminkin jo osan tavaroista lokakuun ensimmäinen päivä uudelle tallille, sillä siten saan varattua minulle kuuluvat satulatelineet ym. kaapit. Varausmaksua maksan siihen saakka, kunnes muutan hevoseni sinne. Ihanaa, kun kerrankin talli on ihan kivenheiton päässä, eikä tarvitse edes autolla mennä.

Minulla oli toissapäivänä valmennus tosiaan Matti-nimisellä suomenhevosella. Ja pääsinkin itsekin viimein metrikerhoon. Ja eihän silloin tietenkään kukaan päässyt taas kuvaamaan. Noh, seuraavan kerran taas, kun menen Maijan valmennukseen Bonan kanssa, niin pyydän Pipsaa mukaan kuvaamaan. Hän teki meidän viimeiseltä Maijan valmennusreissulta videonkin, ja laitankin siitä linkin tähän:

http://varikaspipsa.blogspot.fi/2017/09/pipsan-porinat-15-2017-my-day-308_8.html

Pipsa pyysi minua myös yhteiseen maisteluvlogiin, ja siitä tulee linkkiä videoon myöhemmin. Silloin Pipsa oli hommannut tuotteita Ruohonjuuresta, mutta ensi kerralla on minun vuoro päättää maisteltavat. Ja yllätys yllätys, olen jo tuotteet päättänyt, mutta niistä myöhemmin lisää. Olemme Pipsan kanssa lähdössä myös Tampereelle parin viikon päästä, ja siitäkin reissusta on tulossa video.

En ole varma saako huomenna messuilla ollenkaan kuvata. Jos saa, niin otan sieltä hieman tunnelmakuvia kännykällä, sillä kameraa en nyt ottanut mukaan tälle reissulle. Senkään takia, sillä on muutenkin niin älyttömän paljon kannettavaa. Iso matkalaukullinen on tavaraa mukana, ja sitten tämä läppäri, oma käsilaukku ja eväspussi. Ei enää huvittanut ottaa kamerareppua mukaan, joka painaa enemmän kuin matkalaukkuni tällä hetkellä. Harmillista vain, että vettä on satanut koko päivän, enkä tajunnut edes ottaa sateenvarjoa mukaan. Ei silti, ei minulla olisi kädet riittänytkään.

Olimme muutamia päiviä sitten Piian kanssa myös valokuvaamassa Reposaaressa. Ja kävimme myös yhdessä The Merry Monkissa myömässä. Siellä vaan on niin tajuttomat hyvä Fish and Chips -annos. Se oli valmistettu ahvenesta, ja voin sanoa että oli tajuttoman hyvää. Keittiö meni suhteellisen aikaisin kiinni, joten kauaa emme kerinneet kuvaamaan. Lähdimme kuitenkin vasta minun töiden jälkeen, niin olimme noin puoli seitsemän maissa Reposaaressa. Takaisintullessa saimme kuvattua myös muutamia kuutamokuvia. Olen tässä hetken taas himoinnut uutta linssiä, mutta yritän vielä pärjätä näillä, mitä minulla on. Ensi viikolla olen taas menossa kuvaamaan erästä tyttöä ja hänen hevostaan. Siinä menen varmaan taas perus Canonin 70-200 -linssillä. Se on nyt ollut minun luottolinssini sen jälkeen, kun sen ostin. Mutta kiinteä 85 kyllä houkuttelisi, etenkin 1.2 valovoimalla. Harmi, kun Porissa ei ole enää liikettä, mistä saisi kyseisen linssin testiin.

Kävin myös viime viikonloppuna Raisiossa. Opettelin siellä maasta käsin ratsastusjousiammunnan alkeita. Ja taisin siinä sitten samalla ostaa oman jousen ja nuolet. Tein itse myös maalin, mikä osoittautui erittäin hyväksi. Kävin Puuilosta ostamassa retkipatjan, köyttä ja hulavanteen. On erittäin kevyt liikutella, ja pysyy kasassa hulavanteen avulla. Nuolessa oli niin kova voima iskeytyessään maaliin, että jouduin käymään ostamassa vielä toisen patjan, ettei nuoli mene sulkiin saakka läpi. Vahvistan sen tässä alkuviikosta, ja pääsen taas ensi viikolla testaamaan uudelleen. Ja tilasin samalla Amerikasta itselleni jousiammuntaa varten suunnitellun käsityönä valmistetun käsisuojan. Minulle tuli aika isot mustelmat käteen ilman suojaa. Älyttömän hauska laji kyllä on, ja jotenkin meille sopiva. Olen aina ollut tälläinen pieni intiaanisielu. Kun ammunta sujuu maasta, niin alkaa Bonan totutus lajiin.

Tässä vielä lopuksi kuvia Tukholman reissulta. Tuli siinä sitten pideltyä kilon kultaharkkoakin kädessä. Ja sieltä sain kyllä niin paljon uusia ideoita omaan näyteikkunaani.

Ja vielä kuva yksistä kuvauksista:

31.8.2017

On elokuun viimeinen päivä, ja vuosi alkaa kääntyä syksyksi. Bona pääsi pari päivää sitten poseeraamaan syysmallina, ja siitä syntyikin aivan upeita kuvia Markus Koskisen kamerankäsittelytaidoilla. Muutenkin on ilmat alkaneet viilentyä, eikä tarkene enää pelkällä pitkähihaisella paidalla. Minä rakastan käyttää liivejä, ja nyt onkin sopivat ilmat niiden käytölle. Taidan ollakkin eräänlainen liivifriikki, kun niitä on tullut ihan huolella hamsteroitua.

Muutenkin on ollut nyt paljon kaikkea puuhailua Bonan kanssa. Ihana totuttaa Bonaa kaikkeen mahdolliseen. Olenkin lähdössä lauantaina Raisioon tutustumaan ratsastusjousiammuntaan. Bona ei vielä pääse mukaan, sillä menen vasta tutustumaan lajiin maastakäsin. Pääsen kokeilemaan erityyppisiä jousia. Kun olen opetellut lajin alkeet, niin Bonakin pääsee mukaan kuvioihin.

Kuvat: Markus Koskinen

Eilen olikin sitten Maija Yli-Huhtalan estevalmennus Ulvilassa. Pakkasin Bonan koppiin, ja suuntasimme kohti märkää kenttää. Koko päivän oli satanut aivan kaatamalla vettä. Sain ystäväni mukaan hevosenhoitajaksi ja valokuvaajaksi. Kiva olla eri tyylisillä valmentajilla valmennettavana, sillä niistä oppii parhaiten, että mihin kaikkeen pitää kiinnittää ratsastuksessa huomiota. Vasta eilen tajusin, kuinka kyny etukenoasento minulla on ratsastaessa, ja pyrinkin nyt pääsemään siitä pois. Etenkin videot valmennuksista auttaa minua parhaiten näkemään omat virheeni.

Muutama ohi ratsastus tuli yhdelle esteelle, ja sitten kävinkin jo tutustumassa märkään kentänpohjaan. Oli erittäin pehmeä ja märkä. Valmennuksen loputtua huuhtelin letkulla Bonan, Bonan varusteet sekä itseni. Minulla oli housuissa hiekkaa enemmän kuin kentällä yhteensä. Odotan innolla seuraavaa valmennusta, nyt kun Bonakin etenee jo paremmin kuin viime kerralla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvat: Piia Viena

Kävin tänään aamulla liikuttamassa Bonan kevyesti maneesissa, kun ulkona sanoi ämpäristä kaatamalla vettä. Hyppäsimme lopuksi vielä muutaman hypynkin. Bona tuntui tänään todella hyvältä ja eteenpäin pyrkivältä. Treenin jälkeen vein Bonan kylmäykseen, ja sitten eläinlääkäri tulikin jo piikittämään Bonan pursat. Bona vietti loppupäivän karsinassa. Seuraavat kolme päivä B on tarhassa, ja sitten palaillaan taas kevyesti normaaliin päivärytmiin.

Olen menossa tulevana sunnuntaina kokeilemaan myös ravihevosen ohjastamista. En olekkaan ikinä ennen kärryillä istunut, pitääkin muistaa ottaa tallilta vain kypärä mukaan. Ja varmaan jonkin sortin lasit olisi hyvä olla mukana. Mutta ei pelkoa, en ole Bonalle hommaamassa kärryjä…

18.8.2017

Tänään on perjantai, ja olinkin hyvissä ajoin kotona. Huomenna onkin sitten ystävämme häät, ja sinne tilasin vaatteita. En juurikaan ole kerinnyt niitä vielä sovittamaan, mutta ne alkavat vasta kello kolme, joten huomenna on hyvää aikaa hioa asukokonaisuutta. Tässä on taas viikossa kerinnyt tapahtumaan vaikka mitä. Tasan viikko sitten olimme Bonan kanssa ensimmäisissä kisoissamme saikun jälkeen. Ja tyttö oli kyllä aivan mieletön. Meillä oli kerrankin vauhtia, ja voitimmekin luokkamme lähes kahdella sekunnilla toiseksi tulleeseen. Paremmalta Bona tuntui verkassa, mutta ei ratammekaan huono ollut. Ratakävelyssä tarkastelin uusinnan reittiä, ja olinkin ainoa joka kyseisen reitin ratsasti. Tein perusradan jälkeen äkkikäännöksen oikealle heti maalilinjan ylitettyäni. Kaikki muut kiersivät vasemman kautta. Ensimmäiselle uusinnan esteelle tein hyvin jyrkän vinohypyn okserille, ja siitä käänsin melkein ilmassa jo pystylle. Bona toimi kuin ajatus, ja olimmekin samalla aaltopituudella. Ajattelin reittiä, ja Bona suoritti.

Harmittaa, kun ketään ei saanut rataani videolle. Olisi ollut hieno nähdä ihan ruudulta. Moni luuli, että unohdin radan, mutta päätinkin vain mennä lyhimmän mahdollisen tien. Nyt olemmekin treenanneet etenemistä, ja Bona todellakin on edennyt. Maneesista meinasi loppua suora kesken, kun kiihdytimme. Olen viimeinkin saanut sitä kauan toivomaani VAUHTIA <3! Osallistuimme kisoissa vain yhteen luokkaan, sillä meillä oli takana niin pitkä sairasloma. Nyt meillä onkin taas muutama hieman kevyempi päivä eilisen valmennuksen jälkeen. Seuraavaksi suuntaammekin ensi viikon lauantaina Luvialle estekisoihin, missä hyppäämme kaksi luokkaa. Odotan niin kovasti sitä, että saamme valmentajaltamme luvan siirtyä suurempiin luokkiin. Mutta vielä ensi viikolla 40 ja 60 cm -luokat käymme hyppäämässä.

Kuva: HallatuuliKuva: Hallatuuli

Kaikkea muutakin olen kerinnyt taas viikossa tekemään. Olimme tiimin kanssa Porin Yyterissä seikkailupuisto Huikeessa. Otinkin sieltä videota, ja varmaankin teen myöhemmin jonkun pienen koosteen päivästä. Rakastin eniten niitä liukuja, etenkin pidempiä ja vauhdikkaampia. Vauhti taitaakin olla minua kuvaava sana. Mitä enemmän vauhtia, sitä enemmän innostun. Odotankin nyt ensi kuun alkua, sillä sovin tuttavani kanssa, että menen kokeilemaan ihka oikeaa ravihevosta Porin raviradalle. Siitä teen kyllä erikseen myös videopostauksen. En olekkaan ikinä ennen ohjastanut hevosta, mutta saan siellä siihen jonkin pikakoulutuksen. Kaasu ja jarru kun löytyy, niin baanalle!

Ja olihan minulla tässä pari päivää sitten myös kuvaukset. Nyt olenkin kuvannut paljon pyynnöstä, ja kuviani pyydettiin myös YLEn julkaisuun. Ihanaa, että ihmiset ovat tykänneet kovin kuvistani. Rakastan kuvaamista, ja haluankin aina löytää kuviin jonkin tunteen. Porin ainoa hyvin palveleva valokuvaamokin lopetti toimintansa, joten jatkossa joudun tilaamaan linssini nettikaupan kautta. Rajalassa oli aivan mahtava palvelu, ja sieltä sainkin aina uusia linssejä testiin ennen ostamista. Mutta minulla kyllä on nyt putkia ainakin hetkeksi, kunnes taas huomaan tarvitsevani jotain erilaista.

Tänään Bonalla olikin tosiaan hyvin kevyt päivä, sillä laitoin sille vain satulahuovan ja lähdimme kävelemään tielenkille. Matkan varrelle sattui monta hyvin äänekästä koiraa, mutta hyvin pieni tammani köpsötti eteenpäin ilman häiriöitä. Itse pelästyin paljon enemmän, mitä Bona. Huomenna Bona saa tosiaan vapaapäivän, sillä olen itse pienissä häissä. Sunnuntaina onkin sitten aikainen kevyt aamulenkki metsässä Bonan kanssa ennen, kuin Aimo Koskinen saapuu tallinmäelle. Olenkin ottanut Bonalle hieronnan ihan muuten vain. Ja taas, kun on aikaa niin olisi tarkoitus mennä Teivoon uimaan. Mutta tälläinen pikainen postaus tällä kertaa meidän viikostamme. Ensi viikolla tosiaan kisat, ja niihin valmistautumista. Olenkin ajatellut tilaavani Bonalle PS Of Swedenin estesuitset, kun olen niistä kuullut vain hyvää. Alkaa tulemaan aika kalliiksi tämä laji ilman henkilökohtaisia sponsoreita. Mutta mitäpä sitä ei rakkaan ystävänsä eteen tekisi. ❤

9.8.2017

Onkin ollut älyttömän kiireinen viikko, enkä ole kaikista asioista kerinnyt tekemään omia postauksia. Tässä siis koottu postaus noin viikon ajalta. Nyt minulla onkin neljän päivän kesäloma, joten voi kirjoittaa blogia vaikka aamuyöhön, jos siltä tuntuu. Joka päivä on ollut aikaisia herätyksiä, kun on ollut niin paljon menoa. Ei ihan vielä ole päässyt loman tuntuun, ja pian se onkin jo ohitse. Huomenna sentään voin nukkua, kun ei ole menoa sovittuna.

Eilen tosiaan olin Bonan kanssa Teivossa. Kello soi aamulla ennen viittä, ja siitä suhteellisen pirteänä kampaamaan naamaa. Oli melko viileä aamu, mutta päivällä lämpötila nousi lähes kahteenkymmeneen. Otin videota myös tallilta, ja matkan varrelta. Laitan siitäkin oman videon tähän postaukseen. Bona on nykyään niin helposti lastattava, ettei ole tarvinnut lastaamiseen varata aikaa, kun suunnittelee aikatauluja. Nytkin siinä taisi mennä kymmenen sekunttia, kun takapuomikin oli jo kiinni. Meillä oli Teivon klinikalla aika 9.30, mutta olin tuttuun tapaani ajoissa jo paikalla. Kello taisi olla tasan yhdeksän, kun kaarsin trailerini kanssa klinikan pihaan. Otin Bonan siitä heti sisälle, ja menin ilmoittautumaan vastaanottoon.

Minua jännitti ihan kauheasti, vaikka olikin vain lopputarkistus sairasloman jälkeen. Etenkin taivutuskokeet sai minut hikoilemaan. Mutta onneksi kaikki oli hyvin, eikä tarvinnut mitään edes piikittää. Saimme siis terveen paperit. Aivan, kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä ( ja taas rahat kílahtanut lompakosta). Ostin vielä lääkärin suosituksesta jotain nivelille ja jänteille hyvää jauhetta, jonka lisäsin jo samana iltana Bonan ruokavalioon.

Tarkistuksen jälkeen varasin Bonalle ajan EkoHeposta. Se olikin samassa pihapiirissä, joten talutin Bonan sinne klinikan pihalta. Matkalla meitä tuli vastaan neljä ravuria kärryineen, ja hieman jännitin, miten Bona niihin reagoi. Ihmeekseni Bona ei edes korviaan hetkauttanut ravaavien kavioiden iskeytyessä kovaan tantereeseen. Kärryt ohittivat meidät vielä melko läheltä, mutta tammani vain köpötteli vierelläni.

Sitten olikin vesijumpan vuoro, ja Bonalle laitettiin korvahuppu päähän. Se näytti aivan uimalakilta. Bona käveli laitteeseen perässäni, ja laite käynnistettiin. Muutaman kerran Bona hämmentyi, miksi puomi ilmestyi pyllyn taakse maan paetessa alta. Mutta todella nopeasti tajusi, mistä on kyse, ja saikin todella hyvän treenin. Ensimmäinen kerta on hieman lyhyempi, eikä vesi nouse ihan tappiin saakka. Kuulemma normaali puoli tuntia koneessa vastaa kolmen tunnin kävelyä.

Vesijumpan jälkeen olimmekin jo valmiita lähtemään kohti Poria. Jatkossa aion käydä aina EkoHepossa, kun olen Teivon suunnalla liikkeellä. Sillä Bona oli tänään aivan eri hevonen. Silmien päällä olevat kuopat, eivät olleen läheskään yhtä syvät, mitä aiemmin. Ja Bona pyrki koko ajan tulemaan kainaloon, kun kävelytin sen laitumelta tallille. Ihana huomata, että se oli muutenkin paljon virkeämpi.

Ja tässä pieni lyhyt video reissusta alapuolella.Jouduin tekemään videon kokonaan peilikuvana, eikä suostunut kääntämään tiedostoja oikein päin. Eli videossa näyttää, että ajaisin vastaantulevien kaistalla, vaikka ihan omaa kaistaa ajelen. Osa videotiesostoista jäi puolestaan jumiin kännykkääni, mutta ainakin pieni pätkä meidän päivästä:

Ja tänään olikin herätys kanssa suhteellisen aikaisin. Tänään YLE kuvasi ystävästäni dokumenttia, ja he olivat pyytäneet minua yhteiseen kuvauspäivään Reposaaressa. Me siis menimme kuvaamaan, ja meitä kuvattiin, kun me kuvasimme. Tein myös tästä päivästä oman videopostauksen, jossa osa materiaalista on peräisin Pipsalta (http://varikaspipsa.blogspot.fi/).

Meidän päivämme alkoi kymmeneltä, ja siitä menimme suoraan Linnakepuistoon kuvaamaan asukuvia sekä korukuvia. Aika meni ihan mielettömän nopeasti, enkä lopulta kerinnyt kuvaamaan kuin yhden korusarjan. Siitä siirryimmekin sitten Merry Monkkiin (Merimunkkiin, niin kuin me nauroimme). Siellä me tilasimme ruoat, ja nautimme ne ulkona. Sattui kyllä aivan ihana sääkin vielä. Pipsa jatkoi kuvauksia salille syömisen jälkeen. Minä puolestaan poikkesin rannassa vielä keräämässä hieman kiviä korujani varten.

Olemmekin menossa syyskuussa Pipsan kanssa Tampereelle, kun ohjelma julkistetaan. Siitäkin reissusta olisi tarkoitus tehdä oma video. Kuvaukset loppuivatkin niin hyvissä ajoin, että minulla oli ilta aikaa tehdä mitä vain. Lähdimme Jaakon kanssa heittelemään frisbeegolffia Pomarkkuun. Ei mennyt yhtään kiekkoa hukkaan, vaikka osittain olikin todella rehevä rata. Sieltä poikkesimmekin vielä tallille, ja juoksutin Bonan kentällä. Hieman tuntui kankealta, mutta pikkuhiljaa paranemaan päin.

(Kuvat: Minä itse)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Kuvat: Pipsa / Värikäs Elämäni)

(Kuvat: YLE/Ami Assulin)

Ja tähän alle laitan ”behind the scenes” -videon Pipsan ja minun YLE:n kuvauspäivästä. Monta tuntia yritin siirtää omalla kännykällä kuvaamaani kuvamateriaalia, mutta turhaan. Osa videomateriaalista on Pipsan kuvaamaa, eli niissä näyn minäkin. Kokonaisuudessaan aivan mahtava päivä, eikä video riitä kuvaamaan läheskään sitä, kuinka hauskaa tänään oli. Mutta tässä video:

Ja tulihan tässä viikko sitten myös kuvattua rippikuvat. Tuli leikittyä normaalia enemmän valotuksilla. Tänä vuonna onkin ollut aika paljonkin ihan tilattuja kuvauksia. Tosi ihana huomatta, että kuvistani pidetään. Onneksi tuli hommattua aikoinaan niin hyvä kalusto, että se helpottaa paljon kuvaamista. Muutaman uuden muistikortin vielä tarvisin, mutta linsseistä on aika hyvä valikoima. Ja Canonin 70-200 on ehdottomasti suosikki linssini. Mutta tähän loppuun vielä tunnelmia rippikuvauksista:

Sain äsken vielä Jaakolta ihan mahtavan videoidean, että se on pakko toteuttaa. Alankin tästä nyt suunnittelemaan sitä, mutta siihen saakka taas ADIOS!