24.3.2016

Tuli käytyä Tampereella työasioita hoitamassa ja samalla ystäviä näkemässä <3. Olin kyllä niin turistin näköisenä liikenteessä kamerani kanssa. Jotenkin teemana oli tällä kertaa mustavalkoisuus. Kävimme ystäväni kanssa myös helmiliikkeessä, josta löysin hauskan mallisia uusia helmiä kokeeksi. Ilta menikin niitä testaillessa. Oli hauskaa olla pitkästä aikaa junalla liikenteessä. Jotenkin niin rauhottavaa, että meinasin koko ajan nukahtaa. Kävimme porukalla myös testaamassa nepalilaisen ravintolan Katmandun. Oli yllättävänkin hyvä annos, ja enhän minä nyt huomannut ottaa kuvaa ateriasta. Kovin nätiltä se ei näyttänyt, mutta maku oli kyllä hyvä.

25.3.2016

Perjantai, aamutalli ja vapaapäivä. Heräsin seitsemän jälkeen ja aloin laittamaan itseäni kuntoon. Oli jälleen minun aamutallivuoroni. Mikään ei tallilla mennyt niin, kuin suunnittelin. En hypännytkään satulaan, vaikka alunperin piti mennä kokeilemaan polven kestoa.

Kenttä oli niin jäässä, ettei siinä uskaltanut juoksuttaa, ja metsässä jää suli lammesta niin kohinalla, etten ottanut sitä riskiä, että B pelästyy taas. Jäinkin juoksuttamaan B:tä tarhaan. Se hengästyi todella nopeasti, sillä 3 kuukauteen ei ole juurikaan liikkunut.

Illalla meninkin käymään vielä Zilpan talleilla. Aloitin aikoinaan ratsastuksen juuri siellä. Siellä oli mukavia ihmisiä esittelemässä minulle paikkoja, sillä olen miettinyt nyt raskaasti B:n siirtämistä sinne. Olenkin nyt vakavasti miettinyt B:n vaihtoa osaavampaan ja luotettavampaan hevoseen. Olen keskustellut asiasta Bonan myyjän kanssa, ja hän pitää silmät ja korvat auki, kun lähtee seuraavaksi hevosia ostamaan. (Eli luultavasti huhti-toukokuussa.)

26.3.2016

Kävin Puuilosta ostamassa laatikoita Bonan varusteille muuttoa varten. Ostin samalla myös greenlineä, pellavaa, valkosipulia ja uuden suolakiven. Bona olisi tarkoitus siirtää torstaina illalla tai perjantaina aamulla. Eli vajaan viikon päästä uudelle tallille. Minulla olisi ollut vanhassa paikassa Meerin valmennus perjantaina, katsotaan pääseekö hän uuteen paikkaan sitä pitämään edes maastakäsittelyn kannalta. Törmäsin kaupassa myös kengittäjääni, ja kyselin häntä seuraavaan paikkaan kengittämään, sillä olen ollut niin tyytyväinen hänen työhönsä.

Menin tallille pakkaamaan, ja jätin vain muutamia varusteita enää kaappiin. Surullinen fiilis vain jatkui. Kun olin varusteet pakannut, menin jälleen juoksuttamaan B:tä tarhaan. (Sillä siellä oli aivan sulaa.) Ja mietimme tallinomistajan kanssa, että olisiko B mahdollisesti jostain kipeä, kun on haluton liikkumaan. Se on aina ollut, paitsi oli ennen tipumistani jo paljon halukkaampi, kun oli kuntokin hieman parempi. Jää nähtäväksi, että mistä tämä haluttomuus oikein johtuu. Teimme pienen kokeen asian tutkimiseksi.

27.3.2016

Heräsin uuteen aamuun melko virkeänä, vaikka kelloja oli siirretty tuntia edemmäs. Sunnuntaina oli Kullaalla esteratsastuskisat, ja halusin mennä niitä kuvaamaan. Aivan ihana ilmakin sattui, sillä päivällä luvattiin + 8 astetta lämmintä. Kampasin naamani, ja hain huoltoasemalta matkaevääksi Batteryn (NAM!).

Paikalla ei ollut kovin monia ratsukoita, monessa luokassa kisasivat samat henkilöt ja hevoset. Etenkin yksi poni jäi mieleeni, sillä sen ratsastaja veti sen piippuun jo ennen kisasuoritusta, eikä reppana jaksanut enää radalla juosta.

Illalla menin vielä tallille. Halusin vielä totuttaa Bonaa pesupaikalla seisomiseen paikallaan, sillä uudessa paikassa olisi taas tehtävä kaikki alusta sen kanssa. Sillä vie niin kauan aina aikaa tottua uusiin asioihin. Tein tarhassa joitain pieniä harjoitteita, mutta tuuli niin paljon, että Bona oli enemmän takajaloilaan, kuin maassa. Ei se ole ennen tuultakaan kyllä pelännyt.

Zilpalla Bonan naapuriksi olisi tulossa jokin pieni poniruuna. Sille tekee ihan hyvää päästä tekemisiin muiden hevosten kanssa, ja päästä isompaan laumaan. (Ainakin toivon, että sen käytös muuttuu paremmaksi.) Zilpalla on myös maneesi, jonne pääsee treenailemaan, vaikka sataisi mitä taivaalta.

Soittelin sunnuntaina myös muutamille hevoskauppiaille, jos vaihtaisin B:n osaavampaan ja varmempaan ennen kesää. Jotenkin on alkanut itseäni turhauttamaan se, että menen takapakkia ratsastuksellisesti. Olisi ihanaa päästä kisaamaan pikkukisoja, tai vain luottaa siihen, ettei se käy sitä käsittelevän ihmisen päälle.

23.3.2016

Viime viikolla oli harvinaisen hyviä päiviä Bonan kanssa. Ollaan edistytty kyllä aika lailla maastakäsittelyssä. Tänään varsinkin oli ihana hetki, kun B seisoi täysin rauhassa KIINNI SIDOTTUNA (!!!!) pesupaikalla. Olin ihan fiiliksissä. Ja siitä, kun menin kentälle tekemään harjoitteita, niin aina vaan parani. Oli todella paha tilsa-keli, ja minulla olikin kaviokoukku mukana. Bona oli riimussa ja siinä taluttelin sitä, ja käskin seisomaan paikallaan, kun kentällä laskin riimunarun B:n niskaan roikkumaan, jotta sain jalat puhdistettua. Ja niin hienosti se seisoi joka puhdistuksen ajan paikallaan, ja itse nosti jalkansa minulle.

Kun olimme harjoitelleet kentällä, tulin vielä sisältä hakemaan hevosille pilkkomani porkkanat. Bona ei edes yrittänyt hamuilla niitä vaikka B oli toisessa kädessä ja porkkanaämpäri toisessa. Oli jotenkin ihana tunne. Siitä vein B:n tarhaan ja jaoin porkkanat hepoille. Ja annoin lisäksi B:lle heinää. Eikä edes yrittänyt luimuilla, vaikka seisoin ihan heinien vieressä. (Yleensä se näyttää todella hapanta naamaa.) JESH!

Päivällä otin kuvia pajalla tekemistäni töistä. Itse töidenteosta ei kauheasti tullut mitään, yhtä sormusta sain hieman tehtyä. Huomenna onkin ihana reissu Treelle rakkaan ystävän kanssa <3. Kameran akku onkin nyt latauksessa, jos vaikka innostuisin kuvailemaan siellä. Menemme testaamaan vietnamilaisen ravintolankin. En olekkaan ennen syönyt sellaista.

Tallilla tuli tänään otettua enemminkin taidekuvia. Kerkesi tulla pimeä, kun B:n kanssa treenailtiin. Perjantaina olisi tarkoitus kokeilla hypätä satulaan. En olekkaan tammikuun tippumisen jälkeen vielä päässyt jalkaa testaamaan. Toivottavasti ei ole tilsakelit silloin. Mutta tälläinen pikapostaus tähän väliin. Lisää kuulumisia viimeistään perjantaina. Silloin minulla on aamutallivuorokin.

Tiistai ilta (8.3.2016) olikin jännittävä, sillä silloin Meeri Simula oli tulossa katsastamaan Bonaa. Pitkä tovi rupateltiin, ja mentiin tekemään tarhaan harjoitteita. En IKINÄ ole Bonan nähnyt olevan niin rauhallinen, mitä se oli Meerin käsittelyssä. Siinä oli kyllä kunnon heppakuiskailua (tai sitten se salaa kerkesi syöttämään B:lle rauhoittavia ;D). Olen perjantaina menossa taas testaamaan hänen antamiaan vinkkejä. Kun me lopetettiin, kello olikin jo lähes puoli 11 illalla. Aika oli lentänyt kuin siivillä.

Keskiviikko menikin työasioita hoidellessa. Aamulla olin jälleen sairaalalla, ja hoitelin muita juoksevia asioita. Kävin entisellä koululla työharjoittelijan kanssa ja mahdollisesti tulevan pajavuokralaisen kanssa työstämässä työkaluja. Päädyinkin pitämään pitkän luennon oppilaille yrittäjyydestä ja kultaseppänä olemisesta. Kovin nousi kysymyksiä ilmoille, mikä innoitti puhumaan kurkun kuivaksi. Onneksi autossa odottikin Battery-tölkki (NAM). Siitä jatkoimme matkaa kohti Euraa ja Sar-Machinea. Kävimme ostamassa puuttuvia työkaluja. Siinä se päivä sitten hujahtikin.

Torstaina olikin sitten Porin Raviradalla luento hevosten hyvinvoinnista. Sinne olin ilmoittautunut. Onneksi se oli työpäivän jälkeen, niin ei haittannut työntekoakaan. Alkuperäinen luennoitsija olikin kipeänä, ja tilalla oli itse Tuire Kaimio. Oikein hyvä luento, vaikka aloittaminen myöhästyikin yli tunnilla. Paljon oli hyvää asiaa hevosen hyvinvoinnista ja siedättämisestä. En huomannut ottaa paikalta ainoatakaa kuvaa.

Perjantai ja aamutalli. Heräsin 6:45 aamulla ja päivä alkoi jälleen paperihommilla. Naaman kampauksen jälkeen lähdin tallille ja olin siellä ennen yhdeksää. Vein jälleen ensin hevoset ulos tarhoihinsa, jonka jälkeen siivosin karsinat. Kun kaikki aamutallitoimet olivat valmiina, hain Bonan riimuun, ja aloin kentällä tekemään Meerin ohjeiden mukaisia harjoitteita. Päätin mennä myös metsän puolelle tekemään samat harjoitteet. Kaikki toimi kauhean hyvin.

Vein Bonan takaisin tarhaan, ja lähdin valokuvaamaan ennen eläinlääkärin saapumista. Oli Bonan raspaus jälleen, tällä kertaa koneellisesti. Ihmettelin, että oli niin rauhallinen, kun toin sen jälleen kuvauksien jälkeen sisälle rauhoitusta varten. Ihan kuin eri hevonen. Kaksi tuntia noin meni raspauksesta, kun Bona alkoi virkoamaan, ja lähdin kotiin.

Lauantaina olin aamupäivän opettamassa Luvialla ketjujen tekoa. Kurssin jälkeen kohdensin auton keulan kohti Pinkjärveä, sillä olimme ystävän kanssa menossa patikoimaan ja kuvaamaan. Alkumatka menikin hyvin hitaasti, kun kuvasimme jokaisen kiven ja männynkävyn. Kun pääsimme ensimmäiselle laavulle, huomasimme, että pimeän tuloon oli enää vajaa tunti, ja emme olleet vasta kuin matkan ensimmäisellä kolmanneksella. Vauhti tiheentyi, ja loppu pätkä menikin juoksukävelyä pimeää karkuun. (Meillä ei kummallakaan ollut otsalamppua mukana.) Pääsimme kuin pääsimmekin pois metsästä ennen ihan täyttä pimeyttä, mutta polvi ei kyllä kiittänyt.

Sunnuntai aamu, ja pian olen lähdössä pitämään loppukurssia Luvialle. Eväät tein jo valmiiksi, enää pitäisi naama kammata loppuun, mutta jotenkin innostuin koneen ääreen tulemaan. Tänään ei juuri muuta kummempaa olekkaan luvassa. Kovin on väsynyt olo, kun ei moneen viikonloppuun ole ollut mahdollisuutta huilata univelkojaan pois. Ja ensiviikonlopunkin olen opettamassa. Laitan tähän loppuun vielä hieman tämän viikon kuvaussaldoa.

Lauantai 5.3.2016

Heräsin aamulla innoissani uuteen aamuun. Olin menossa kuvaamaan estekisoja Zilpan tallille (missä aloitin ratsastuksen aikoinaan 8-vuotiaana). Pääsin tallille ja siellä oli täysi kuhina päällä. Tuli itsellekin sellainen kisafiilis, että oi kunpa minullakin olisi polle, jolla voisi pieniä luokkia käydä kisaamassa.

Kuvasin muutaman luokan, mutta kolmen tunnin jälkeen olin niin kohmeessa, että oli pakko luovuttaa ja lähteä. Kävin vanhempieni luona, ja sieltä aloin vielä Rajalaan yhtä linssiä kyselemään (jonka sitten sain testiin). Tarvin tosiaan putken, jolla voi kuvata hyviä henkilökuvia, sillä minulla on yksi proggis tulossa töiden puolesta, missä sitä tulen tarvitsemaan.

Tein muutamasta mielestäni hyvästä kuvasta kollaasin, kun pääsin kotiin.

Menin tallille, ja tarkoituksena oli mennä selkään kokeilemaan, että kestääkö jalka. Huomenna tulee tasan kaksi kuukautta siitä, kun olen voinut olla viimeksi hevoseni selässä. Olin testaamassa uutta ostamaani kypärää, kun huomasin, että siitä oli kiristysmekanismi valmiiksi rikki. Ei auttanut vaikka mitä yritin, niin kypärä ei vain pysynyt päässäni.

Eli ei siis selkään tänään. Noh, rakensin kentälle pienen esteen ja puomiharjotteita, mitä olimme jo eilen B:n kanssa harjoiteltu. Minä siis vierellä juosten (kunto ja jalka on kyllä ihan nollissa, ettei montaa metriä jaksa kerralla juosta). Kaikki sujui hienosti alkuun, Bona alkoi harjoittelun edetessä kuumumaan, ja piti välillä jopa kääntää pois esteeltä, kun innostui ihan liikaa. Kentän pohja olikin yhdestä kohdasta todella liukas, ja Bona kaatuikin kyljelleen, onneksi ei sattunut mitään. Hetken se oli ihan hämillään, että minne jalat katosivat.

Kun harjoittelu oli ohi, ajattelin mennä taluttamaan B:tä vielä metsään. Samassa kohdassa, mitä viime kerralla, Bona hermostui, ja kaatoi minut maahan ryysätessään minun ylitse. (Ilmat lähti, mutta onneksi ei käynyt pahemmin eikä kaviot osuneet.) Minulta irtosi riimunarukin kädestä, ja B juoksi tarhoille. Meni kyllä heti tarhaansa, kun avasin oven sille. Ja antoi ottaa riimun pois (riimunaru oli katkennut metsässä juostessa), kun tuli minua vastaan portille. Turhauttavaa, todella turhauttavaa. Tuntuu, että minua painostetaan koko ajan myymään Bona.”Se on vaarallinen.” Ja nämä sen lähiaikojen tempaukset eivät ainakaan paranna sen asetelmia. Ja nyt tuntuu, että kaikki ratsastuksesta oppimani valuu ohjien välistä.

Tänään ei huvittanut ottaa tallilta edes kuvia. Eilen tuli kuvattua, joten laitoin niitä kuvia nyt tähän samaan postaukseen. Tuo kalansilmä oli lainassa, mutta siinä ei toiminut tarkennus. Kaikista kuvista tuli hyvin epätarkkoja. Kävinkin eilen ostamassa toimivan kalansilmän.

Kävin ostamassa  eilen myös pajalle uutta kuvausrekvisiittaakin, ja niitähän piti heti testailla. Kovasti innostuin myös uudella kalansilmä-objektiivillani kuvailemaan. Jotenkin tuntuu tuo mustavalkoisuus olevan minun mieleeni. Alkaa tässä vähemmästäkin mieli mustumaan.

Noh, ensi viikolla menen vaihtamaan kypärän. En aio mennä selkään, ennen kuin on toimiva ja ehjä kypärä. Eli en pääse huomennakaan satulaan, kun olen menossa tekemään aamutallia. Kai minä jotain siinä kentällä taas puuhastelen sen kanssa.

Esteitäkään ei näköjään uskalla enää harjoitella, sillä en tiedä mitkä kohdat ovat lumen alta jäässä. En viitsi ottaa sitä riskiä, että se vielä loukkaa itsensä.Toivottavasti alkaisi tulemaan jo valoakin tähän lantakasaan.