Kuva:Terhi

28.5.2016

Tämä onkin jo toinen postaus tälle päivälle. Julkaisen tämän, kun saan joitain kuvia otettua, sillä mielestäni postaukset ilman kuvia ovat hyvinkin tylsiä. Olen tässä koko illan miettinyt pajan kohtaloa; on yhä epävarmaa puretaanko talo vai ei. Ihana huomata, että on hyviä ystäviä lähellä, kun apua oli heti tarjolla. On tarjouduttu auttamaan tavaroiden muuttamisessa, mikäli ne joudutaan pois siirtämään. Ja myös pajapaikka on varalla, mikäli en omalla pajalla pysty töitä tekemään. Kiitos rakkaat ystävät ja auttajat. ❤ Nyt vain odotellaan saadaanko sähköjä ja vettä ollenkaan ensi viikolla.

Alkuviikosta hieman selviää vahinkojen laajuus, mutta ainakin muutamia kalliita koneita ja laitteita minulla tuhoutui tulipalossa, kun katosta tuli vesi läpi. En päässyt ensimmäisellä yrittämällä pajalle vahinkoja tutkimaan, sillä palomestari kielsi, kun kattoa purettiin keskelle Isolinnankatua. Muutamaa tuntia myöhemmin pääsin palomiehen johdolla katsomaan vahinkoja. Kävin ilmoittamassa vahingoista heti Tehokuivauksen miehille. Isäni toinen tila kärsi palosta vielä enemmän, siellä menee kaikki purkuun väliseinistä lähtien.

Tänään jäi ratsastuksesta niin paljon hampaankoloon, että menen huomenna heti aamusta työstämään Bonan kanssa yhteistyötä. Olemme syksyllä sitten valmiita revanssiin. Tarkoitus on alkaa työstämään tarkkoja teitä ja täsmällisiä siirtymisiä, sekä tietenkin istuntaa. Otan kameran mukaan tallille, jospa saisin vaikka laitumelta kuvattua kivoja otoksia. Tallin jälkeen tietenkin taas pajalle katsomaan, onko katosta tullut lisää vettä läpi. Pakko myös tuulettaa jonkin aikaa, sillä savunhaju oli erittäin voimakas koko huoneistossa.

Kävin tänään matkalla kotiin uudessa Power-myymälässä Porissa. Uusi läppärihän se sieltä herkkuineen tarttui mukaan, sillä vanha vetelee jo viimeisiään. Ja tähän koneeseen saa suoraan kameran muistikortin kiinni, jotta voin näyttää kuvia suoraan koneen näytöltä. Eikä tästä haittaa ole blogipostauksissakaan, sillä tämä sylissä on sohvalla helppoa kirjoitella. Sain mukaan vielä jonkun Deezer -musiikkipalvelun kaupanpäälle kolmeksi kuukaudeksi. Pitääkin se testata, että millainen palvelu se oikein on.

Tosiaan koko tämä vuosi on mennyt täysin penkin alle monessakin asiassa. Alku vuosi meni sairaalassa teholla ja muutaman kuukauden sairaalassa verikokeissa rampatessa. Sitten hevonen oli saikulla, kun pikkusta oli potkittu tarhassa (toisten heppojen voimin). Sitten auto otti osumaa renkaidenvaihdon yhteydessä ja vielä kaiken huipuksi tämän päiväinen tulipalo. On kyllä tuuri tämän tytön hylännyt.

Toki hyviäkin asioita tapahtuu, mutta tuntuu, että huono onni potkii tuplana takaisin, jos jotain hyvää sattuu tapahtumaan. Tänään hyvää oli Hyvät Kaupat -jakso neloselta, jossa olin mukana. Sen jälkeen tuli lisää uusia tykkääjiä facebookiin sekä muutama työkysely. Toivottavasti huonon tuurin kiintiö olisi täynnä jo tälle vuodelle. Ei auta muu, kuin toivoa, että huomenna olisi parempi päivä.

29.5.2016

Tänään menin heti aamulla käymään pajalla tarkastamassa paikat. Onneksi mitään uusia yllätyksiä ei ollut yön aikana tullut. Tuuletin tiloja jälleen puolisen tuntia, jotta savunhaju hälvenisi. Katsoin Satakunnan Kansan nettilehdestä, että joku oli nähnyt vaivaa siitä, että minua haastateltiin tulipalon vuoksi. Ja samaa henkilöä näytti harmittavan myös Hyvät Kaupat esiintymiseni. Aivan, kuin olisi halunnut, että rakennus palaa, ja kaikki työni keskeytyvät. He sieltä soittivat minulle, ja haastattelivat muitakin keitä tulipalo koski, minä nyt satun pitämään pajaa alakerrassa. Nykyään ihmiset tuntuvat näkevän vaivaa mitä ihmeellisimmistä asioista.

Tallille menin heti pajalta lähdettyäni. Jätin auton tallille, heitin Bonan likaiset satulahuovat pesuun ja lähdin noutamaan B:tä laitumelta. Olin ottanut kotoa uuden puhtaan huovan mukaan, jotta sain kaikki likaiset laittaa pesuun. Bona toimi  tänään oikein hienosti, melkein jopa harmitti eilinen esiintyminen. Hieman kiehtoisi mennä osallistumaan raviohjelmaan muuallakin, jos vain olisi ennen syyskuuta lähi talleilla. Ratsastuksen jälkeen riisuin Bonan varusteista, nappasin sille riimun päähän ja riimunarut molemmin puolin ja hyppäsin takaisin selkään. Ratsastin Bonan takaisin laitumelle. Olikin ensimmäinen kerta ilman satulaa tammikuisen tippumisen jälkeen.

Huomenna en saa avata liikettäni, sillä minulle tulee savunpoistaja heti aamu 8 aikaan, ja ensi viikolla tullaan tekemään kosteusmittauksia ym. Minulle ei tule pajalle tällä hetkellä sähköä eikä vettä, joten en pääse tekemään lainkaan töitä ennen, kuin asia korjataan. Asiakkaita ei voi päästää pimeään liikehuoneistoon, eikä kassalaitteetkaan toimi ilman sähköä. Eli aamulla heti soittoa vakuutusyhtiöön, jotta saisin selvyyttä moneenkin eri asiaan.

30.5.2016

Ja juuri, kun ajattelin, ettei tästä voi enää mennä huonommaksi. Mistä sitä sitten aloittaisi, jos vaikka ihan aamusta. Heräsin puoli seitsemältä, ja kiirehdin pajalle kahdeksaksi, sillä minulle tuotiin silloin savunpoistaja. Jäin odottamaan sähkömiestä, sillä sähköllä toimiva savunpoistaja on hieman turha ilman sitä sähköä. Ja aamulla ei tosiaan ollut sähköä ei vettä näkyvissä pajalle.

Odotin yli puoleen päivään saakka sähkömiestä, mutta ainoa, jotka poikkesivat olivat vakuutustarkastajat kypärät päässä. Heiltä ei hyviä uutisia ikinä kuule. Ehdottivat, että vedenpilaamat sähkölaitteet yritettäisiin ensin korjata, ja jollei se onnistu, niin sitten uudet tilalle. Minäpä en kyllä lykkää seinään sellaisen laitteen pistoketta, joka on juuri uinut vedessä. Mikäli sähköiskuja halajan, niin menen vaikka Bonan laitumelle naruihin roikkumaan kaksin käsin.

Siitä lähdinkin sitten kummilapsen nimipäiväkaffeille. Hyvä, että olin kakkua saanut lautaselle, kun äitini jo soitti, että isä on saanut jonkinlaisen tärinäkohtauksen autonratissa, ja palasi työreissultaan takaisin, ja että hänet pitää saada sairaalaan. Lähdin tietenkin renkaat ulvoen vanhempieni luokse, jotta pääsisin viemään isän päivystykseen, käskin äitin vielä soittaa ambulanssin vastaan, jollen olisi tarpeeksi nopea. Nehän ei sieltä ikinä vaivautuneet tulemaan, ilmoittivat vain, että soittakaa uudelleen, kun isäni on saapunut, jos siltä vielä näyttää. (Mihin helvataan mä verorahojani oikein tuhlaankaan.) Eihän se juurakko suostunut lähtemään sairaalaan, vaan jäi kotiin nukkumaan äkillisesti nousutta kuumettaan pois.

Siitä suivaantuneena lähdin ajamaan tallille. Olin juuri hakemassa Bonaa laitumelta, kun minulle soitettiin, että sähkömiesten pitäisi päästä pajalleni (jossa olin heitä koko päivän päivystänyt pimeässä savunhajuisessa pajassa). Noh, palasin autolleni ja ajoin vanhempieni kautta hakemassa avaimen myös toisiin tiloihin, jonne sähkömiesten piti päästä. Pari kolme tuntia siinä tuli taas istuttua liikkeen oviaukossa pyyhkeen päällä vain odottaen. Viimeinkin saatiin sähköt toimimaan, mutta vettä ei edelleenkään tullut.

Uusi yritys kohti tallia. Kävin matkalla palauttamassa avaimet vielä vanhempieni luokse. Tallille päästyäni lähdin köpöttelemään hakemaan Bonaa laitumelta. Onneksi sain matkaseuraa, ja päätimmekin lähteä pienellä porukalla maastoon. Tämän olin NIIIIN ansainnut. Ihan mahtavaa, kun sai vain lepyttää aivojaan Bonan harjan hulmutessa ihanassa kesäilmassa metsän siimeksessä. Bona oli niin hikinen päästyämme takaisin, että suihkutin sen pihalla letkulla pois hiestä. Ja auton nokka kohti kotia.

Huomenna taas aamulla pajalle päivystämään putkimiestä, ja odottamaan eristysnauhojen purkamista. Ennen sitä, ei asiakkaita voi pajalle päästää, vaikka saisinkin kaikki paikat kuntoon. Ja siivoamaan en pääse ilman vettä. Mutta huomenna on taas uusi päivä. Ei tässä auta muukaan, kuin elää päivä kerrallaan.

28.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Piia Viena

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Piia Viena

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Piia Viena

Oikein mahtavaa saada puhelu tuntia ennen omaa lähtöä, että rakennus, jossa pajani sijaitsee on aivan ilmiliekeissä. Voin sanoa, että siinä vaiheessa menee ajatukset ihan vuoristorataa. Olin jo perumassa lähtöäni, mutta ajattelin, ettei se palo minusta muuksi muutu. Olin paikalla tai en. Ei siinä keskittymisestä tullut enää mitään, ja tuntui, että olin kiukkunen Bonallekin. Kädetkin vain tärisivät, kun palmikoin Bonalle mytyjä.

Rata meni ihan penkin alle. Muistin sentään ohjelman, mutta en yhtään keskittynyt teihin, enkä istuntaani. Päässäni pyöri vain koko ajan ajatus siitä, että joudun laittamaan liikkeeni kiinni, eikä tuloja tule sitten mistään. Bonakin liikkui kauhean nihkeästi eteenpäin, eikä tuntunut kuuntelevan yhtään mitään.(Tämä luultavimmin johtui omasta jäykkyydestäni ja keskittymättömyydestäni.) Saatiin me sentään yli 60 prosentin tulos, mutta tällä minuun ladatulla kilpailuhengellä se oli vain numero paperilla. Olimme kuulemma erittäin tyylikäs ratsukko.  Seuraaviin kisoihin on aikaa ihan luvattoman paljon. Oikein harmittaa, että kävi näin. Jotenkin kisan jälkeen oli fiilis, että jos kisan jälkeen on aina tälläinen tunne, niin miksi porukka oikein kisaa. Syyskuussa uusiksi.

Kisan jälkeen heitin Bonan laitumelle ja kiirehdin katsomaan, että mitä liiketilalleni kuuluu. Pääsin palopäällikön juttusille, mutta minua ei päästetty liiketilaani, sillä koko rakennuksen kattoa purettiin juuri keskelle katua. Muutaman tunnin päästä kuulemma kannattaa mennä uudelleen kyselemään. Mitä nyt kuulin, että koko kattohuoneisto on tuhoutunut, ja kaksi seuraavaa kerrosta täyttä vettä. Ja viereisessä liikehuoneistossa kuulemma on vettä, mutta eivät osanneet minun tiloista ottaa vielä kantaa. Koko katu oli suljettu liikenteeltä.

Tänään tulee Hyvät Kaupat jakso illalla neloselta kello 20:00, ja olen viimeinkin siinä mukana. Sitä ollaan odotettu, kuin kuuta nousevaa. Tosin nyt kaikki fiilikset on ihan mennyt, kun ei tiedä, että pääsenkö maanantaina edes töihin vai en. Tosiaan siinä jaksossa minulla on vielä kepit, sillä olen juuri edellisenä iltana päässyt sairaalasta.

Valokuvailtuakin on nyt tullut suhteellisen ahkerasti, sillä ostin itselleni viimeinkin kunnon linssin, ja se on aivan täydellinen. Toivottavasti pääsen jatkossakin kuvailemaan, ainakin ensi kesäksi vähän varailtiin hevosrippikuvauksia. Mutta nyt auton keula kohti keskustaa, ja vahinkoja tutkimaan. Ei pysty enää pysymään vain rauhassa kotona.

22.5.2016

On ollut kiireinen viikko takana. Ensin kolme päivää Tallinnassa yhdistetyllä työ-/lomamatkalla, missä aika kului jälleen kerran todella nopeasti. Lähtö oli keskiviikko aamuna kello 05:00 Porin linja-autoasemalta, eikä sillä bussilla päässytkään suoraan terminaalille, vaan oli vaihto Kampissa. Olin niin varautunut siihen, että jälleen saa jättää matkatavarat laivamatkan ajaksi autoon, mutta ei. Ne piti raahata koko reissun mukana, myös takaisin tullessa.

Keskiviikkona koko päivä menikin materiaaleja ostellessa. Päivä ei alkanut hyvin, kun polkupyöräriksataksin kuljettaja totaalisesti huijasi meiltä rahat, kun emme tajunneet kysyä hintaa hotellille. Veri kiehahti aina, kun sellainen loppu matkan aikana suhahti ohitse. Torstaina kävimme Kalamajassa (missä ei ollut yhtään mitään näkemisen arvoista). Takaisin tullessa kävimme vanhassa kaupungissa, ja illalla ihanan tutun kanssa kaffittelemassa myös vanhassa kaupungissa.

Perjantaina olikin paluupäivä. Tallinnassa on aina niin ihana käydä, kaunis kaupunki, jonka sisällä vielä kauniimpi vanha kaupunki. Siellä tulee käytyä ainakin kerran ellei jopa kaksi kertaa vuodessa. Ensi kerralla olisi tarkoitus löytää hyviä ratsastusvarustemyymälöitä.

Tänään olikin sitten Tiina Tarkkalan kouluvalmennus. Hieman väsyneenä eilisistä ystävän syntymäpäivistä heräsin aamulla tunnollisena seitsemältä ylös, jotta olisin ajoissa tallilla laittamassa B:tä kuntoon. Väsy kyllä painoi kovasti päälle, ja kotiin päästyäni nukahdinkin heti sohvalle.

Valmennuksessa tajusin, että enhän minä osaa edes ratsastaa. Aivan väärä ylävartalon asento alkoi vaivaamaan mieltäni, kun ennen ratsastin etukenossa ja nyt kuulemma liian takakenossa. Ja pohkeenpaikka ei tuntunut löytyvän millään. Hikihän siinä tuli yrittäessä nostaa vasentalaukkaa, kun se pirun pohje ei pysynyt ollenkaan kiinni. Turhautuminen alkoi vaikuttaa hermostumisella Bonaan, kun se ei oikean asennon löytyessä enää ymmärtänyt, mitä siltä oikein enää pyysinkään.

Monta tuntia meni henkisessä toipumisessa. Oli pakko viedä Bona laitumelle ja vain istua siellä hiljaa katsellen ja kuvaten Bonan touhuja. Mielikin alkoi jo hieman paranemaan, kun pikku tyttö kävi vähän syömisensä välissä haistelemassa minua turvallaan. Ei se kovin pitkälle siitä läheltäni lähtenytkään, vaan pyöri viiden metrin sisällä minusta.

Huomenna on taas uusi päivä, jospa olisin saanut siihen mennessä kasattua itseni. Huomenna annetaankin hevosille matolääkkeet. Keskiviikkona hepat pääsevät virallisesti koko päiväisesti laitumelle. Harmi vain, kun oma laidunpaikkani on niin kaukana tallista, että kävellen tulee menemään aikaa. Luultavimmin pitää ratsastaa sinne ilman satulaa. Olisin kyllä toivonut laidunpaikkaa lähempää tallia.

Ostin tytölle kokeeksi myös uutta hyönteiskarkotetta Puuilosta. Ainakin tänään näytti olevan hieman vähemmät ötököitä pörräämässä B:n kipussa, eli kyllä siitä jotain hyötyä oli. Bona pääsi tänään kokovartalo pesulle valmennuksen jälkeen. Tuli siinä samalla kastetua itsenikin, mutta se ei haitannut, kun oli niin ihanan lämmin ilma (vaikka olinkin hupparin ja liivin kanssa liikenteessä).

Minulla on nyt ollut jälleen uusi linssi Rajalasta kokeilussa. Luultavasti vaihdan oman Canonin kiinteän 135:seni tähän 70-200 linssiin. Harmi vain, kun ei ole vakaajaa. Kun sama tulee joskus vakaajalla käytettynä myyntiin, niin luultavimmin vaihdan lasini taas siihen. Siihen saakka tällä pitää pärjätä. Samalla kiinnostaisi ostaan myös kokeilussa ollut telejatke. Iso ero on kyllä kahdella Canonin lasilla. Vakaajalla olevalla 70-200:lla kuvat olivat erittäin tarkkoja verrattuna tähän vakaajattomaan, mikä nyt on testissä. Voidaan käsivaralta kuvattaessa puhua, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Loppu ilta tallilla menikin kuvaillessa, ja Bonan seurasta nauttiessa. Kyllä mun tyttö vaan on ihana, ja antaa anteeksi ratsastajansa virheet.

14.5.2016

Lauantai ilta menossa ja katson samalla Hyvät Kaupat -ohjelmaa. Olin koko päivän tallilla, ja Bona hieman tammaili tallissa ja kentällä, niin piti olla oikein tiukkana hänen suhteensa tänään. Mutta, kun pääsimme vertymään kentällä kesäisen sateen hipsuttaessa harjaa, niin meillä meni oikeinkin hyvin. Oikein hienosti Bona kulki muodossa, je hienoa väistöäkin menimme paikoittain. On kyllä suuri ero oikean ja vasemman väistön välillä, oikealle Bona menee oikein hienosti, mutta vasemmalle todella tahmeasti. Ihan, kuin ei ymmärtäisi, mitä tarkoitan.

Odotan maanantaita, sillä silloin on tulossa satulansovittaja katsomaan Bonan satulaa. Koeratsastin eilen Bagarin satulan, ja se oli kyllä aivan eri luokkaa istua, kuin nykyinen Prestige. Ihan huippu penkki kyllä, en ole ennen niin tukevassa istuimessa istunutkaan. 

Satulansovituksen jälkeen meillä on maanantaina kouluvalmennus. Hiotaan vielä istuntaa ja siirtymisiä ym. tulevia kisoja varten. Tosiaan raviluokkaan ollaan Bonan kanssa menossa koulukisoissa 28.5.2016. Olen kyllä niin innoissani, etenkin, kun nyt on tullut onnistumisia Bonan kanssa. Tänään huomasin, että tasapainoni löytyi taas ajoittain tammikuisen tippumisen jäljiltä. Hieman laukassa tuntuu vielä, että koko keho jännittyy liikettä vastaan, mutta olemme Bonan kanssa kehitytty ratsukkona paljon tallin vaihdon jälkeen.

Kävin hakemassa täydellisen putken lainaan Rajalan Kamerasta, Canonin 70-200 mm 2.8. Sitä olen nyt testannut, ja olen enemmän kuin ihastunut.Ajattelin vaihtaa lempilinssini tähän, jos vain vastaava löytyy käytettynä. Uutena linssi on todella suolaisen hintainen, mutta varmasti joka pennin väärtti. Tarkennus on nopea, ja valovoima oikein hyvä. Etenkin zoomi-ominaisuus olisi isona plussana vanhaan linssiini verrattuna. Kiinteässä linssissä on omat huonot puolensa, etenkin, kun kuvattavaan kohteeseen ei voi ottaa etäisyyttä tai läheisyyttä esteen takia (kuten maneesin takaseinän vuoksi). Enkä usko, että kilpailuissakaan kovin arvostettaisiin, että pyörisin kameran kanssa esteiden lomassa hyvää kuvauspaikkaa hakien.

Onneksi tallilla on porukkaa, mitä kuvata, jotta saa linssin testattua. Tein tänään myös facebookiin viimeinkin oman sivuston valokuvaukselleni ja blogilleni. Olen sitä jo jonkin aikaa miettinyt, mutta tänään viimeinkin oli aikaa toteuttaa. Olen nyt pitkin iltaa lisännyt sinne joitain kuvia. Lisäksi ajattelin laittaa sinne aina uusimmat blogilinkitykset. Eli löytyy täältä: https://www.facebook.com/bohenna/.

Sauna on lämpiämässä, oli niin sateinen päivä, että on kylmyys mennyt luihin ja ytimiin saakka. Lämmin kyllä tuli Bonan kanssa neuvotellessa kentällä, mutta sekään ei auttanut. Oli ihanan rentouttavaa vaan hääriä tallilla ilman mitään kiirettä, kun oli vapaapäivä, eikä mitään kiirettä kotiin. Siinä tulee puunattua varusteetkin normaalia paremmin (vaikka minullahan siis on tapana pestä aina kaikki varusteet ratsastuksen jälkeen).

Jospa sauna avaisi myös kolme päivää sitten loukkaamani niskankin. Bonaa hypyttäessä ihan omaa tyhmyyttäni loukkasin niskani niin, ettei pää kääntynyt ollenkaan oikelle. Matka tuona iltana autolla kotiin oli vähintäänkin mielenkiintoinen (etenkin kun pakitin autoa kotipihaan, eikä pää kääntynyt, että olisin voinut nähdä aidan). Tänään niskat jo hieman paremmat, mutta yhä joutuu kääntämään koko vartalon, jos haluaa katsoa oikealle. Kipupiikki menee ihan pään sisään saakka oikein terävänä pistona tietyssä päänasennossa.

Loppu ilta tänään meneekin rentoutuessa. Saunan jälkeen luen muutaman ostamani lehden (tai siis selaan mielenkiintoisimmat artikkelit). Vuorossa olisi Digi Kuva sekä Kamera Lehti, jotka jo nopeasti selasinkin läpi, mutta nyt olisi aikaa ihan lukemisellekin. Jospa sieltä löytyisi taas hyviä vinkkejä kuvaukseen. Paljon onkin tullut taas kuvattua, ja mietin, että voisin alkaa tekemään joitain maksullisia kuvauskeikkoja, niin saisi kalustoa maksettua niiden avulla.

Huomenna onkin aikainen herätys, sillä olen menossa Leineperiin Kevätmarkkinoille myymään. Viideltä pitäisi olla pirteänä pystyssä, ja naaman kampaamisen jälkeen suunnata auton keula kohti Kullaata. Olen menossa myös Leineperin Hevosruukkiin, kunhan aikataulut vain tarkentuvat. Lisäksi olen suunnitellut järjestäväni Zilpan tallilla keväällä hevostarvikekirpputori tapahtuman, kun saadaan vain päivät sopimaan tallin ja tulijoiden kanssa. Esillä tulee olemaan myös tekemiäni hevos-aiheisia koruja, mahdollisesti myös hevosenruoka-tuotteita ja kirppispöytiä heppakamoille. Kaikkea kivaa siis luvassa.

8.5.2016

Tänään on äitienpäivä, ja lounaan jälkeen ratsastus odottaa, mutta millä satulalla.(?) Hieman on ollut ankea olo, kun sain kuulla, että juuri ostamani hieno Prestige Appaloosa Hippos Dressage ei sovikaan Bonan selälle (ja kun se niin hyvin sopii mun omalle pyllylle). Aimo Koskinen kävi tuossa Bonan läpi viime perjantaina, ja ei onneksi löytänyt muita ongelmia, kuin satulan epäsopivuuden. Harmittaa yhä, että en itse päässyt kuulemaan paikalle, kun olin töissä.

Pakko kai se on ottaa satulansovittaja katsomaan, jos vaikka sopiva löytyisi, ja saisin annettua vaihdossa tuon penkkini. Juuri sain edellisen Wintecini myytyä, ja olin estesatulaa jo etsimässä toisen Wintecin tilalle. Mutta jospa ensin sen koulusatulaongelman hoidan kuntoon, ennen kuin edes alan haaveilemaan sopivasta estepenkistä.

Sovittelin tuossa perjantai-illalla yhtä estepenkkiä ihan testimielessä, mutta eipä ollut tarpeeksi säkätilaa, ja en tarvitse kahta epäsopivaa penkkiä Bonalle, että sen kyllä unohdan, vaikka olikin miellyttävä istua. (Etenkin laukassa tuntui, kun olisin istunut lepotuolissa.)

Huomenna aion mennä suorinta tietä töiden jälkeen Ratsastusvaruste Nurmeen, ja kysellä sieltä sovittajaa paikalle katsomaan Bonan selän, jotta tiedän, että mitä merkkiäkään rupean edes metsästämään. Pian on siis täydellinen satula lähdössä vaihtoon. Meillä on koulukisat tulossa, niin olisihan se koomista ratsastaa ilman satulaa :D.

Olin Porin Ratsastuskeskuksessa kuvaamassa estekisoja torstaina. Oli todella upea ilma, ja lähdinkin ilman takkia liikenteeseen. Taisin hieman saada auringonpistosta, ja kädetkin paloivat. Ihan, kuin olisi noussut pieni kuume matkalla tallille kisojen kuvaamisen jälkeen. Jouduin lähtemään hieman etuajassa, kun lupasin mennä antamaan edellisen satulani tosiaan sovitukseen (ja sille tielle se tosiaan jäikin). Illalla meninkin Bonalla tunnille, ja se oli yhä jäykkä takaa jalan haavojen vuoksi (joku tosiaan oli sitä hieman tarhassa piessyt.) Mutta vetyi kyllä tunnin edetessä, kun jaloissa nesteet lähtivät liikkeelle. Onneksi se ei enää ontunut.

Tallilla Bonalle oli illalla annettu tuplaruoka, ja teinkin Bonan karsinan seinään tarkat ohjeet tulevaisuuden varalle. (Nyt pitääkin vielä laminoida kyltti ennen tallille lähtöä.) Olen tosiaan yrittänyt Bonalta saada vatsaa pienenemään, ja satulavyö tosiaan on jäänyt liian pitkäksi, niin hankin jo uuden lyhyemmän. Sairaslomani tammikuusta huhtikuuhun ei ainakaan helpottanut Bonan kunnon kasvattamisessa, joten olen sitä nyt alkanut ratsastamaan kohti parempaa kuntoa.

Keskiviikkona olimme kuvailemassa Yyterissä. Olen huomannut, että tarvisin kunnon pitkänmatkanputken, sillä omani ei tunnu enää riittävän. Pitääkin seuraaviin kisoihin mennessä hakea kokeeksi joku isompi, niin näen, onko siitä kisakuvauksessa hyötyä vai ei. Oma kiinteä 135 mm on toiminut tällä hetkellä kuvauksessa hyvin ahkerasti.