BOHENNA

Blogi elämästä


Jätä kommentti

Kisoja odotellessa

18.8.2017

Tänään on perjantai, ja olinkin hyvissä ajoin kotona. Huomenna onkin sitten ystävämme häät, ja sinne tilasin vaatteita. En juurikaan ole kerinnyt niitä vielä sovittamaan, mutta ne alkavat vasta kello kolme, joten huomenna on hyvää aikaa hioa asukokonaisuutta. Tässä on taas viikossa kerinnyt tapahtumaan vaikka mitä. Tasan viikko sitten olimme Bonan kanssa ensimmäisissä kisoissamme saikun jälkeen. Ja tyttö oli kyllä aivan mieletön. Meillä oli kerrankin vauhtia, ja voitimmekin luokkamme lähes kahdella sekunnilla toiseksi tulleeseen. Paremmalta Bona tuntui verkassa, mutta ei ratammekaan huono ollut. Ratakävelyssä tarkastelin uusinnan reittiä, ja olinkin ainoa joka kyseisen reitin ratsasti. Tein perusradan jälkeen äkkikäännöksen oikealle heti maalilinjan ylitettyäni. Kaikki muut kiersivät vasemman kautta. Ensimmäiselle uusinnan esteelle tein hyvin jyrkän vinohypyn okserille, ja siitä käänsin melkein ilmassa jo pystylle. Bona toimi kuin ajatus, ja olimmekin samalla aaltopituudella. Ajattelin reittiä, ja Bona suoritti.

Harmittaa, kun ketään ei saanut rataani videolle. Olisi ollut hieno nähdä ihan ruudulta. Moni luuli, että unohdin radan, mutta päätinkin vain mennä lyhimmän mahdollisen tien. Nyt olemmekin treenanneet etenemistä, ja Bona todellakin on edennyt. Maneesista meinasi loppua suora kesken, kun kiihdytimme. Olen viimeinkin saanut sitä kauan toivomaani VAUHTIA <3! Osallistuimme kisoissa vain yhteen luokkaan, sillä meillä oli takana niin pitkä sairasloma. Nyt meillä onkin taas muutama hieman kevyempi päivä eilisen valmennuksen jälkeen. Seuraavaksi suuntaammekin ensi viikon lauantaina Luvialle estekisoihin, missä hyppäämme kaksi luokkaa. Odotan niin kovasti sitä, että saamme valmentajaltamme luvan siirtyä suurempiin luokkiin. Mutta vielä ensi viikolla 40 ja 60 cm -luokat käymme hyppäämässä.

DSC_4368 (2)Kuva: HallatuuliDSC_4372 (2)Kuva: Hallatuuli

20170811_195135

Kaikkea muutakin olen kerinnyt taas viikossa tekemään. Olimme tiimin kanssa Porin Yyterissä seikkailupuisto Huikeessa. Otinkin sieltä videota, ja varmaankin teen myöhemmin jonkun pienen koosteen päivästä. Rakastin eniten niitä liukuja, etenkin pidempiä ja vauhdikkaampia. Vauhti taitaakin olla minua kuvaava sana. Mitä enemmän vauhtia, sitä enemmän innostun. Odotankin nyt ensi kuun alkua, sillä sovin tuttavani kanssa, että menen kokeilemaan ihka oikeaa ravihevosta Porin raviradalle. Siitä teen kyllä erikseen myös videopostauksen. En olekkaan ikinä ennen ohjastanut hevosta, mutta saan siellä siihen jonkin pikakoulutuksen. Kaasu ja jarru kun löytyy, niin baanalle!

20170813_215536

Ja olihan minulla tässä pari päivää sitten myös kuvaukset. Nyt olenkin kuvannut paljon pyynnöstä, ja kuviani pyydettiin myös YLEn julkaisuun. Ihanaa, että ihmiset ovat tykänneet kovin kuvistani. Rakastan kuvaamista, ja haluankin aina löytää kuviin jonkin tunteen. Porin ainoa hyvin palveleva valokuvaamokin lopetti toimintansa, joten jatkossa joudun tilaamaan linssini nettikaupan kautta. Rajalassa oli aivan mahtava palvelu, ja sieltä sainkin aina uusia linssejä testiin ennen ostamista. Mutta minulla kyllä on nyt putkia ainakin hetkeksi, kunnes taas huomaan tarvitsevani jotain erilaista.

4M1A7411 (2).JPG

Tänään Bonalla olikin tosiaan hyvin kevyt päivä, sillä laitoin sille vain satulahuovan ja lähdimme kävelemään tielenkille. Matkan varrelle sattui monta hyvin äänekästä koiraa, mutta hyvin pieni tammani köpsötti eteenpäin ilman häiriöitä. Itse pelästyin paljon enemmän, mitä Bona. Huomenna Bona saa tosiaan vapaapäivän, sillä olen itse pienissä häissä. Sunnuntaina onkin sitten aikainen kevyt aamulenkki metsässä Bonan kanssa ennen, kuin Aimo Koskinen saapuu tallinmäelle. Olenkin ottanut Bonalle hieronnan ihan muuten vain. Ja taas, kun on aikaa niin olisi tarkoitus mennä Teivoon uimaan. Mutta tälläinen pikainen postaus tällä kertaa meidän viikostamme. Ensi viikolla tosiaan kisat, ja niihin valmistautumista. Olenkin ajatellut tilaavani Bonalle PS Of Swedenin estesuitset, kun olen niistä kuullut vain hyvää. Alkaa tulemaan aika kalliiksi tämä laji ilman henkilökohtaisia sponsoreita. Mutta mitäpä sitä ei rakkaan ystävänsä eteen tekisi. ❤


Jätä kommentti

Kuvaamista kuvaamisesta ja polskimista

9.8.2017

Onkin ollut älyttömän kiireinen viikko, enkä ole kaikista asioista kerinnyt tekemään omia postauksia. Tässä siis koottu postaus noin viikon ajalta. Nyt minulla onkin neljän päivän kesäloma, joten voi kirjoittaa blogia vaikka aamuyöhön, jos siltä tuntuu. Joka päivä on ollut aikaisia herätyksiä, kun on ollut niin paljon menoa. Ei ihan vielä ole päässyt loman tuntuun, ja pian se onkin jo ohitse. Huomenna sentään voin nukkua, kun ei ole menoa sovittuna.

Eilen tosiaan olin Bonan kanssa Teivossa. Kello soi aamulla ennen viittä, ja siitä suhteellisen pirteänä kampaamaan naamaa. Oli melko viileä aamu, mutta päivällä lämpötila nousi lähes kahteenkymmeneen. Otin videota myös tallilta, ja matkan varrelta. Laitan siitäkin oman videon tähän postaukseen. Bona on nykyään niin helposti lastattava, ettei ole tarvinnut lastaamiseen varata aikaa, kun suunnittelee aikatauluja. Nytkin siinä taisi mennä kymmenen sekunttia, kun takapuomikin oli jo kiinni. Meillä oli Teivon klinikalla aika 9.30, mutta olin tuttuun tapaani ajoissa jo paikalla. Kello taisi olla tasan yhdeksän, kun kaarsin trailerini kanssa klinikan pihaan. Otin Bonan siitä heti sisälle, ja menin ilmoittautumaan vastaanottoon.

Minua jännitti ihan kauheasti, vaikka olikin vain lopputarkistus sairasloman jälkeen. Etenkin taivutuskokeet sai minut hikoilemaan. Mutta onneksi kaikki oli hyvin, eikä tarvinnut mitään edes piikittää. Saimme siis terveen paperit. Aivan, kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä ( ja taas rahat kílahtanut lompakosta). Ostin vielä lääkärin suosituksesta jotain nivelille ja jänteille hyvää jauhetta, jonka lisäsin jo samana iltana Bonan ruokavalioon.

Tarkistuksen jälkeen varasin Bonalle ajan EkoHeposta. Se olikin samassa pihapiirissä, joten talutin Bonan sinne klinikan pihalta. Matkalla meitä tuli vastaan neljä ravuria kärryineen, ja hieman jännitin, miten Bona niihin reagoi. Ihmeekseni Bona ei edes korviaan hetkauttanut ravaavien kavioiden iskeytyessä kovaan tantereeseen. Kärryt ohittivat meidät vielä melko läheltä, mutta tammani vain köpötteli vierelläni.

Sitten olikin vesijumpan vuoro, ja Bonalle laitettiin korvahuppu päähän. Se näytti aivan uimalakilta. Bona käveli laitteeseen perässäni, ja laite käynnistettiin. Muutaman kerran Bona hämmentyi, miksi puomi ilmestyi pyllyn taakse maan paetessa alta. Mutta todella nopeasti tajusi, mistä on kyse, ja saikin todella hyvän treenin. Ensimmäinen kerta on hieman lyhyempi, eikä vesi nouse ihan tappiin saakka. Kuulemma normaali puoli tuntia koneessa vastaa kolmen tunnin kävelyä.

Vesijumpan jälkeen olimmekin jo valmiita lähtemään kohti Poria. Jatkossa aion käydä aina EkoHepossa, kun olen Teivon suunnalla liikkeellä. Sillä Bona oli tänään aivan eri hevonen. Silmien päällä olevat kuopat, eivät olleen läheskään yhtä syvät, mitä aiemmin. Ja Bona pyrki koko ajan tulemaan kainaloon, kun kävelytin sen laitumelta tallille. Ihana huomata, että se oli muutenkin paljon virkeämpi.

Ja tässä pieni lyhyt video reissusta alapuolella.Jouduin tekemään videon kokonaan peilikuvana, eikä suostunut kääntämään tiedostoja oikein päin. Eli videossa näyttää, että ajaisin vastaantulevien kaistalla, vaikka ihan omaa kaistaa ajelen. Osa videotiesostoista jäi puolestaan jumiin kännykkääni, mutta ainakin pieni pätkä meidän päivästä:

Ja tänään olikin herätys kanssa suhteellisen aikaisin. Tänään YLE kuvasi ystävästäni dokumenttia, ja he olivat pyytäneet minua yhteiseen kuvauspäivään Reposaaressa. Me siis menimme kuvaamaan, ja meitä kuvattiin, kun me kuvasimme. Tein myös tästä päivästä oman videopostauksen, jossa osa materiaalista on peräisin Pipsalta (http://varikaspipsa.blogspot.fi/).

Meidän päivämme alkoi kymmeneltä, ja siitä menimme suoraan Linnakepuistoon kuvaamaan asukuvia sekä korukuvia. Aika meni ihan mielettömän nopeasti, enkä lopulta kerinnyt kuvaamaan kuin yhden korusarjan. Siitä siirryimmekin sitten Merry Monkkiin (Merimunkkiin, niin kuin me nauroimme). Siellä me tilasimme ruoat, ja nautimme ne ulkona. Sattui kyllä aivan ihana sääkin vielä. Pipsa jatkoi kuvauksia salille syömisen jälkeen. Minä puolestaan poikkesin rannassa vielä keräämässä hieman kiviä korujani varten.

Olemmekin menossa syyskuussa Pipsan kanssa Tampereelle, kun ohjelma julkistetaan. Siitäkin reissusta olisi tarkoitus tehdä oma video. Kuvaukset loppuivatkin niin hyvissä ajoin, että minulla oli ilta aikaa tehdä mitä vain. Lähdimme Jaakon kanssa heittelemään frisbeegolffia Pomarkkuun. Ei mennyt yhtään kiekkoa hukkaan, vaikka osittain olikin todella rehevä rata. Sieltä poikkesimmekin vielä tallille, ja juoksutin Bonan kentällä. Hieman tuntui kankealta, mutta pikkuhiljaa paranemaan päin.

(Kuvat: Minä itse)

(Kuvat: Pipsa / Värikäs Elämäni)

(Kuvat: YLE/Ami Assulin)

Ja tähän alle laitan ”behind the scenes” -videon Pipsan ja minun YLE:n kuvauspäivästä. Monta tuntia yritin siirtää omalla kännykällä kuvaamaani kuvamateriaalia, mutta turhaan. Osa videomateriaalista on Pipsan kuvaamaa, eli niissä näyn minäkin. Kokonaisuudessaan aivan mahtava päivä, eikä video riitä kuvaamaan läheskään sitä, kuinka hauskaa tänään oli. Mutta tässä video:

Ja tulihan tässä viikko sitten myös kuvattua rippikuvat. Tuli leikittyä normaalia enemmän valotuksilla. Tänä vuonna onkin ollut aika paljonkin ihan tilattuja kuvauksia. Tosi ihana huomatta, että kuvistani pidetään. Onneksi tuli hommattua aikoinaan niin hyvä kalusto, että se helpottaa paljon kuvaamista. Muutaman uuden muistikortin vielä tarvisin, mutta linsseistä on aika hyvä valikoima. Ja Canonin 70-200 on ehdottomasti suosikki linssini. Mutta tähän loppuun vielä tunnelmia rippikuvauksista:

Sain äsken vielä Jaakolta ihan mahtavan videoidean, että se on pakko toteuttaa. Alankin tästä nyt suunnittelemaan sitä, mutta siihen saakka taas ADIOS!


Jätä kommentti

Käynnistä laukkaan

30.7.2017

Koko viikonloppu on ollut kyllä mielettömän kiireinen. Tänään oli ainoa päivä, kun kerkesin tallille. Olin ensin suunnitellut meneväni Yyteriin, mutta säätiedotus lupasi sadetta päivällä. No sitäpä ei koskaan tullut, ja nyt harmittaa etten Yyteriin lähtenyt. Toisena vaihtoehtona oli lähteä uittamaan Bonaa vähän pidemmän ratsastusreissun päähän, mutta kukaan reitin tunteva ei lähtenyt mukaan. Olisin mennyt yksin, mutta ei ollut hajuakaan reitistä. Joten tartuin vaihtoehtoon numero kolme: maastoon muuten vaan Bonan kanssa. Olin suunnitellut ottavani muutamia laukkapätkiä, ja Bona oli niin innoissaan, että tarjosi laukkaa myös ravipätkillä. Teinkin reissusta pienen videon, ja laitankin sen tämän postauksen loppuun.

20170730_150730

Lähdimme metsään noin puoli yhden maissa. En huomannut edes katsoa, mitä kello oli, kun palasin takaisin tallinpihaan. Bona oli hieman hikinen, kun oli niin lämmin ja hiostava ilma. Aika kevyttä laukkaa otimme maastossa, sellaista rentoa menoa. Laitoin Bonan karsinaan varusteiden pesun ajaksi. Sitten olikin Bonan vuoro, pesin sen letkulla kokonaan. Kuivasin ja kävelytin laitumelle. Askel oli reipas, ja välillä yritti tarjota raviakin. Huomenna menemme kentällä kevyesti, sillä meillä on tiistaina ensimmäinen valmennus saikun jälkeen. Ihan vain sileätyöskentelyä. Ja tavoitteena olisi tulevana viikonloppuna mennä puomeja valmennuksessa.

20170727_103254

Ollaan nyt Bonan kanssa maastoiltu paljon. Bonan tasapaino, ja jalkojen tarkkuus on parantunut paljon parissa viikossa. Ei olla menty ihan helpoimpia reittejä metsässä, ja ollaan tehty pientä kevyttä mäkitreeniäkin. Reilun viikon päästä onkin Teivossa Bonan jälkitarkastus, ja Bonan ensimmäinen uintikerta. Varasin Bonalle tosiaan uintiajan EkoHeposta, se on siis eräänlainen hevoskuntoutuskeskus. Siitä reissusta voisinkin tehdä taas videon.

20170727_110533

Bonalla tosiaan kävi viime viikolla Doychin Dyulov raspaamassa hampaat, etenkin etuhampaat. Olin edeltävänä lauantaina Bonan kanssa hänen käsittelyssään, ja Bonan lannerangasta löytyi jumi, jonka DD hoisi kuntoon kiropraktiikalla. Samalla löytyi jumin aiheuttaja: hieman kaarevat etuhampaat. Se oli aiheuttanut päähän hermopinteen, joka taas oli aiheuttanut takapään jumin. Ja nyt odotan innolla, millainen vaikutus on liikkeeseen.

20170727_165824

Perjantai menikin sitten kokonaan Raumalla aamusta iltaan. Olin siellä jo kuuden aikaan aamulla pystyttämässä myyntitelttaa mustanpitsinyötä varten. Tarkoitus oli olla myymässä yöllä kahteen saakka, mutta rankka kaatosade aiheutti sen, ettei voitu pitää juurikaan mitään esillä. Eli kukaan ei siis voinut ostaa edes mitään. Kaikki oli peiteltävä jätesäkeillä, ja teltan katostakin tuli vettä läpi. Purimmekin tavarat pois jo kahdeksan aikoihin, tuli siinä sitten 14 tuntia seistyä turhaan myymässä. Vain parin tunnin ajan sade taukosi.

20170728_080924

Eilen lauantaina puolestaan olin Säpissä. Oli aivan ihana sää, ja todella hyvä porukka. Siellä piti olla mufloneita, mutta näimme niitä vain kiikarin lävitse matkalla takaisin Luvian Laitakariin. Keräsin sieltä muutamia kiviä, ajattelin tehdä niistä Säppikivi -korusarjan. Löysin sieltä merestä kellumasta myös valtavan upean oksan, jota aion käyttää jatkossa korujeni kuvausalustana. Olimme hyvissä ajoin jo takaisin satamassa, ja menimmekin siitä Paat -bubiin. Siitä tulinkin sitten kotiin, ja olin niin poikki että menin vain nukkumaan.

Ensi viikonloppukin menee kokonaan myymässä. Olen silloin Ulvilassa Hansa-markkinoilla (Keskiaikamarkkinoilla). Luvattiin vettä koko viikonlopuksi, niin saa nähdä että vaivaudunko edes paikalle. Oli niin huono myynti Raumalla, että en halua enää koskaan katosateessa mennä myymään. Ei siinä tuu, kun kipeäksi ja kettuuntuneeksi. Ja tarkoitus olisi mennä Jari Sneckin puomivalmennukseen. Katsomaan, miten Bona niihin reagoi näin pitkän tauon jälkeen.

20170729_152240

Huomenna onkin taas aikainen herätys, ja pitäisi mennä juttelemaan Autoluojukselle peltisepän kanssa autoni korjausarvioinnista. Se kolaroitiin viikko sitten parkkipaikalla. Eikä ole yhtään silminnäkijää vieläkään ilmoittautunut. Soittelin viime viikolla Porin Poliisillekin, mutta kukaan ei ole nähnyt mitään. Pääasia, että autoni tulee kuntoon. Ensi viikon jälkeen minulla onkin muutama vapaapäivä, ikään kuin erittäin lyhyt kesäloma. Yksi niistä päivistä kuluu Teivossa, mutta sitten on vielä kolme lomapäivää. Eli varmasti jotain videomateriaalia tulossa.

20170729_153257

Ja tässä vielä video meidän tämän päivän maastoreissusta:


Jätä kommentti

Kuvia, klinikkaa ja kävelyä

16.7.2017

Kaikkea on taas mahtunut elämääni viime blogipostauksen jälkeen. Paljon on tehty kokeita Bonalle, ja etsitty vikaa vaivanneesta jalasta. Nyt voisi olla mahdollisuus, että aurinko voisi päästä pilkistämään risukasaankin. En ole vieläkään päässyt testaamaan satulaani toppauksen jälkeen, mutta eiköhän tässä lähiaikoina siihenkin tule mahdollisuus. Olen vienyt muutamia uusia huopiani brodeerattavaksi, ja ne olisi kiva ottaa käyttöön satulaa testatessa.

Olisi kiva taas pitkästä aikaa tehdä videokin päivästäni, nyt kun siihen kuuluu pian taas kunnolla ratsastaminenkin. Mutta tässä hieman, mitä kaikkea on kerinnyt taas tapahtumaan:

Olimme ystäväni kanssa Niinisalossa katsomassa kenttäkilpailujen maastoesteosuutta. Hienoja ratsukoita liiteli yli esteiden, ja itsellenikin tuli kova polte päästä tömistämään tannerta. Ilma oli mitä loistavin, ja kilpailijoilla tuntui olevan hyvä fiilis jännityksestä huolimatta. Etenkin suurempien luokkien ratsastajat olivat osa hauskuuttajia ohi kiitäessään ja huudellessaan ratsuilleen kannustushuutoja. Osa huuteli kiitoshuutoja myös kannustavalle yleisölle. Mitä pienempiin luokkiin siirryttiin, sitä vähemmän kuului ratsastajien suusta huutoja metsässä.

Kuvasin maastoradalla lähes kaikki ratsukot, kolme ensimmäistä jäi kuvaamatta, kun vasta kasasin kameraa paikalle saavuttuani. Hetki meni myös hyvän kuvauspaikan valintaan. Muutama jäi myös kuvaamatta, kun vaihtelin linssiä. Ihana huomata, että kuvistani pidettiin suuresti, ja moni ratsukko onkin niitä pyytänyt lähettämään. Laitan tähän vain hyvin pienen osan kuvista, sillä kuvia kertyi todella hurjasti kameran muistikortille.

Ja sitten oli meidän Teivon reissu Bonan kanssa. Neljä viikkoa Bona oli ollut könkkä oikeasta takajalastaan, ja kahdet taivutukset varmistivat sen olleen oikea takajalka. Myös selkä ja bursa piikitettiin polven lisäksi. Polvi jopa kahteen otteeseen, kun ei alkanut näyttämään paranevan. Lisäksi lääkitsin Bonaa nestemäisellä raudalla kolme viikkoa anemian takia. Bona myös kuvattiin Porin klinikalla, ja ultrattiin aiempaa. Ei ollut onneksi epäiltyä irtopalaa, ja kuvatkin saivat paremman tuomion Teivossa. Ei mitään vikaa luupinnassa.

Lähdimme liikkeelle Bonan kanssa kymmenen aikaan. Minulla on aikalailla samat rutiinit aina, kun lähden Bonan kanssa liikenteeseen. Otan ensimmäisenä kopin kiinni tallin pihasta, sitten siirrän sen tallin eteen, ja vien sinne turpeet ja heinäverkon. Sitten laitan Bonan kuosiin, ja laitan kuljetussuojat jalkoihin. Kylmillä ilmoilla myös loimi kuuluu varustukseen, mutta kesällä tottakai ilman loimea lähdemme. Aina on silti jokin loimi mukana, jos sattuu tarvitsemaan. Jos lähtö on aamulla aikaisin, niin annan Bonalle myös ruoat hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sitten Bonalle suitset päähän ja siihen päälle riimu, missä oikein paksut pehmusteet. Usein laitan liinan kiinni riimuun, kun talutan Bonan trailerille (joskus myös teen saman riimunnarun kanssa). Sitten käsken Bonaa kävelemään koppiin, ja suljen takapuomin Bonan mentyä sisälle. siitä siirryn kiinnittämään Bonan riimusta koppiin, ja annan sille herkun. Tämän jälkeen irrotan liinan ja varmistan vielä kaikki kiinnitykset ja suljen kopin. Ikkunat  ovat aina lämpimällä raollaan, että ilma vaihtuu. Ennen lähtöä kierrän vielä kaikki kerran ympäri, ja takistan että kaikki on niin kuin pitääkin.

Meillä ei ollut mikään kiire ajaa Teivoon, vaan hissuttelimme hieman päälle kaksi tuntia. Olimme silti reippaasti etuajassa, ja kävin ilmoittamassa Bonan saapuneeksi. Sitten kävin purkamassa Bonan pois kopista ja siirsin sen karsinaan. Oli pakko kiinnittää se karsinaan molemmin puolin, sillä se olisi pian tyhjentänyt karsinan puruista. Oli sen verran makoisa alusta Bonan mielestä. Siitähän olisi tullut vatsanpuruja vielä (heh heh). Olin vielä edellisenä iltana liinannut Bonaa ympyrällä, ja siinäkin oikea takajalka oli selkeästi liikkeessä huono.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa spontaanin ontuman kokeet, eikä Bona ontunut ollenkaan käynnissä eikä ravissa. Taivutuksessa oikea takajalka oli hyvä, mutta puolestaan vasemman takajalan alaosa antoi reaktion. Tämä ei millään enää mennyt minun ymmärrykseeni. Sitten kävimmekin röntgenissä, johon Bona sai hyvin kevyen annoksen rauhoittavaa. Se oli hereillä jo loppukuvista, mutta seisoi nätisti paikoillaan. Kuvasimme selän, polvet ja vuohiset. Kuvissa ei ollut mitään uutta, sama vasemman takapolven irtopala, mikä näkyi viime syksynäkin. Ultrasimme myös polvet ja vuohiset, ja polvet olivat hyvännäköiset, ainoastaan vasen takavuohinen oli nesteinen. Sitten odottelimme taas hetken karsinassa ja pääsimme piikitettäväksi. Se oli ainoa vika, mikä Bonasta löytyi, oikeassa takajalassa ei ollut mitään vikaa, eikä mitään mikä selittäisi, miksi se on neljä viikkoa sitä könkännyt. Bona oli niin kiltisti, ettei sitä tarvinnut enää rauhoittaa piikitykseen, vaikka oli täysin hereillä. Hienosti tyttö taas käyttäytyi vieraassa paikassa.

Kävin lopuksi vielä tyhjentämässä lompakon tiskillä, ja pakkasin Bonan autoon. Meillä on kontrolli elokuun alussa, ja varasimmekin ajan Teivosta. Meillä oli aivan ihanaa reuraa koko klinikkareissun ajan. Tutustuin kahteen aivan ihanaan ihmiseen. Näköjään klinikkareissut voivat olla kivojakin, etenkin kun molemmilla meistä oli hyviä uutisia kuultavana hevosen suhteen. Enkä muista, koska viimeksi olisin juonut päivän aikana niin paljon teetä, kuin Teivossa.

Nyt me siis kävelemme seuraavat kaksi viikkoa, ja sitten saa viikon kevyesti palautua normaaliin treeniin. Ja sitten taitaa ollakin jo meidän kontrollikäynti. Tässä nyt siis olemme odottavaisin mielin. Ainakin Bona on ollut paljon pirteämpi, ja iloisempi. Rauta-arvot ovat hyvin nousseet. Saimme kipulääkekuurin, ja se menee vielä loppuun. Nyt vaihdoin nestemäisen raudan nokkoseen, sillä ei tarvitse enää kuuriluontoisena rautaa syöttää.

Meidän piti eilen lähteä Bonan kanssa Yyteriin taas uimaan, mutta vetoauto olikin muissa maisemissa, joten emme päässeet. Lähdimmekin sitten metsään kävelylle, ja päädyimmekin seikkailemaan umpimetsään ilman polkua, mutta hienosti löysimme oikealle reitille. Aivan mahtava reissu kyllä oli. Saimme jopa matkaseuraa tallilta. Minä niin rakastan käydä tutkimassa uusia mahdollisia polkuja, ja umpimetsään on ihana mennä seikkailemaan. Etenkin Bonan kannalta se on erittäin piristävää ja hyvää vaihtelua. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa koluta taas lähimetsiä, kun sitten siellä ei ole kunnon pohjia ravaamiseen, saati laukkaamiseen. Mutta onneksi on traileri, niin on helppo lähteä kunnon maastoille vaikka pidemmällekin. Etenkin, kun on noin helposti lastautuva ja matkustava hevonen kuin Bona on <3.


Jätä kommentti

Uitetaan murheet pois

8.7.2017

Tänään on lauantai, ja on ollut aivan mahtava sää. Heräsin aamulla puoli kahdeksalta, ja kampasin naamani ja suuntasin tallille. Olimme sopineet Heidi P:n kanssa, että menemme Yyteriin uittamaan Bonaa. Hän lupasi ottaa kameran mukaan, ja saimmekin ihanaa materiaalia. Kiitos paljon Heidi. (Kuvat Yyteristä Heidin ottamia.) Aloin laittamaan aamulla traileriin turvetta, kun toinenkin tallilainen innostui lähtemään Yyteriin meidän seuraksi. En ollut ikinä aiemmin ollut uimassa Bonan kanssa. Ja Bonakaan ei ole aiemmin päässyt missään niin syvälle, ettei jalat ole enää yltäneet pohjaan.

Starttasimme auton kympiltä kohti Yyreriä. Poikkesimme kuitenkin ABC:lla hakemassa hieman matkaeväitä reissuun. Aurinko paistoi ja lämpöäkin oli yli kaksikymmentä astetta, eli täydellinen uittosää. Pääsimme paikalle ja purimme hevoset pois autosta. Kiinnitin Bonan vetosolmulla kiinni traileriin, ja hain satulahuovan autosta. Aloin seuraamaan pitkää juoksutusliinaa, joka liikkui auton vierellä eteenpäin. Bona oli päässyt irti, mutta onneksi tyttö meni vain lähimmän ruohotupsun luokse. Eikun huopa selkään ja menoksi kohti rantaa.

Hyppäsin ensin selkään kengät jalassa, mutta palasin äkkiä rannalle ottamaan ne pois, jotta pääsisimme syvemmälle veteen. Kun olimme hetken aikaa kulkeneet vedessä, niin menimme kaksipäällä myös kävellen vedessä. Bona on yhä sairaslomalla, ja vienkin sen tulevana keskiviikkona taas Teivoon kuvattavaksi. Luultavimmin syy ei olekkaan ollut oikeassa takapolvessa, vaan selän takaosassa, joka on heijastunut jalkaan. Tyttö oli kyllä niin innoissaan päästessään leikkimään vedessä sukellusvenettä. Ihan mahtavaa, että se ylipäätään suostui uimaan, sillä se oli Bonan ensimmäinen kerta ikinä. Olen niin Bonasta. Kuljimme myös rantaa pitkin, ja askel oli niin kepeä että tuli itsellenikin hyvä fiilis. Menimme useaan kertaan vedessä niin pitkälle, ettei kaviot enää yltäneet pohjaan, vaan hevonen joutui ihan itse uimaan. (Ja siinä saimmekin hetken kuivatella ratsastushousuja sen jälkeen.)

Kun olimme uittaneet, niin kuivattelimme hetken rannalla ja palasimme autolle. Joku älypää oli parkkeerannut autonsa ihan trailerin taakse, etten saanut edes laskusiltaa avattua. Jouduimme lastaamaan hevoset keskellä tietä, niin että ajoin auton eteenpäin (ja samalla tukin koko tien). Ja pian olimmekin jo takaisin tallilla. Olisin voinut vaikka lähteä heti uudelleen. Pesimme trailerin, ja pesimme myös hevoset pois suolavedestä. Veimme hepat laitumelle, ja puunasin trailerista vielä seinät ja vein sen parkkipaikalle. Siitä suuntasinkin suoraan hierontaan. (En ole IKINÄ ollut hierottavana ja ai jumatsuikka se teki kipeetä.) Nyt alankin kokkailemaan vielä banaanilettuja iltapalaksi, että jaksaa loppu illan. Sitten aamulla onkin aikainen herätys, ja lähdemme ystävän kanssa Niinisaloon seuraamaan kenttäratsastuskisojen maasto-osuutta. (Olen niin kateellinen niille, ketkä pääsevät siellä starttaamaan. Haluan itsekin hevoseni kuntoon ja maastareille.) Mutta nyt testaamaan banskuletut, hitti vai huti. Alla on vielä kuvia meidän ihanasta päivästä. Toivottavasti Bonan kipuilun syy selviää pian, ja pääsisimme kunnolla laukkailemaan rannalle.

IMG_3961IMG_3967IMG_3892IMG_3907IMG_3908IMG_393620170708_212010

Tässä vielä nykyinen kuljetuskalusto kokonaisuudessaan.


Jätä kommentti

Sairasloma vain jatkuu

28.6.2017

Tänään on keskiviikko, ja minulla oli vapaapäivä töistä. Sain hoidettua Bonaan liittyviä menoja, kuten eläinlääkärin käynnin. Bona taivutettiin uudelleen ja otettiin uudet verikokeet (joiden tulokset tulevat huomenna). Taivutusten perusteella Bona oli jo parempi, muttei priima. Eläinlääkäri lähtikin etsimään vikaa polvesta ultraamalla. Ja siellä oli jokin selkeä pintavaurio luussa, joka pitää erikseen röntgenkuvata. Minulla on vanhat kuvat tallessa viime syksystä, joten niihin on helppo verrata, ja tehdä mahdollinen päätös leikkauksesta. Polveen on kohdistunut kova isku (potku), jonka seurauksena luusta näytti irronneen lastun/palan. Sain onneksi ajan perjantaille, ja joudunkin pitämään töistä vapaata sen ajan. Soittelin tänään jo valmiiksi Teivoon mahdollisen leikkauksen varalta, ja arvioksi leikkaukselle annettiin 1 500 euroa. Että jos joku haluaa antaa lahjoituksia, niin otan mielelläni vastaan.

Siinä meni sitten lopullisesti meidän ensimmäisten kenttäkisojen startin haaveet. Ensi kuussa olisi ollut kilpailut Laviassa. Olen koko vuoden haaveillut startista. Ja niin peruuntuu myös meidän Niinisalon kenttävalmennusleirimmekin. Ypäjän leirikin peruuntui ja sieltä sentään sain rahani onneksi takaisin. Mutta olisin niin halunnut päästä osallistumaan. Peruuntumisia peruuntumisen perään. Ja kisoista ei toivoakaan. Olin ajatellut viedä Bonan lauantaina Yyteriin kävelemään, mutta enpä viekkään. Perjantaina aamulla tosiaan selviää, että mitä sieltä polvesta löytyy. Bona oli tänään toimenpiteiden ajan niin rauhallinen, ettei tarvinnut edes rauhoittaa.

Onneksi pääsin tiistaina ratsastamaan tiimiläisemme estehevosella. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilainen se oli Bonaan verrattuna. Hyppääminen tuntui paljon helpommalta. Askeleet olivat täysin erilaisia jokaisessa askellajissa. Oli oikein hyvää vaihtelua päästä ratsastamaan täysin erilaisella hevosella. (Ja päästä ylipäätään ratsastamaan muutakin, kuin käyntiä kolmen viikon jälkeen.) Oli mielenkiintoista huomata videoista, etten roikottanut vasenta kättäni läheskään niin paljoa, kuin Bonalla ratsastaessani. Kaikki sujui muutenkin hyvin. Mielelläni menen uudelleenkin ratsastamaan. Pitäisi enemmänkin ratsastaa muillakin, kuin omalla hevosella. Teki kyllä hyvää huomata, että se tasapaino on ihan erilainen toisen selässä. Etenkin kun oman hevosen runko on täysin vastakohta verrattuna ratsastamaani hevoseen.

Tulihan tuossa eilen kuvattuakin, kun olin luvannut kuvata kahden tytön rippikuvat. Oli onneksi hyvä ilma, ehkä paikoittain jopa liian aurinkoinen. Onneksi oli hyviä varjopaikkoja. Lopuksi otin heistä myös yhteiskuvia yhden hevosen kanssa. Ja tuli huomattua, että on ne korkkarit aika hankalat kengät talliolosuhteissa. (Onneksi minulla oli ihan perus tallikengät.) Sain tänään käsiteltyä kuvat, kun tulin kotiin. Nyt seuraavaksi ajattelin muutaman blokkaajan postaukset käydä lukemassa. ( Seuraan tosiaan kahta heppa blogia: Aadan hevoselämää sekä Voitto kotiin.) Olisi ihana tehdä itsekin taas uusia videoita, mutta aika tylsiä niistä tulisi, kun ei voi muuta kuin kävellä Bonan kanssa. Ja se ei voi olla nyt edes laitumella, vaan joutuu jököttämään tarhassa. Olen kyllä joka päivä käynyt päästämässä Bonaa syömään pienelle ruoholäntille, mikä on yksäritarhojen välissä. Siellä ei ole sähköjä, ja langatkin yltävät paikoin vain polveen saakka, mutta tyttö pysyy siellä. (Ainakin tähän päivään mennessä on aina pysynyt.)

Päivitän tänne taas varmaan perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta. Paljon on tullut voimatsemppejä. Olen itsekin ihan kipeänä jo Bonan saikusta ja jalasta. Tuntuu, että en jaksa enää tallillakaan enää hymyillä, vaan olen mieluiten ihan omissa oloissani. Tänäänkin istuin Bonan kansa yli tunnin ja vain katsoin, kun se söi. (Siitähän tulisikin todella mielenkiintoinen video; tunti Bonan heinän syömistä.) Minulla olisi vaikka kuinka paljon ideoita videoille, mutta ne saavat nyt odottaa. Mutta perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta.


Jätä kommentti

Odottavan aika on pitkä

18.6.2017

20170617_162011

Minulla piti olla tänään kaksi rippikuvausta tallilla, mutta ne peruuntuivat eilen. Tänään piti sataa vettä koko päivän, mutta keli oli mitä mainioin. Menin tallille aamupäivällä, ja otin Bonan tarhasta sisälle. Tyttö ei ollut syönyt ruokiaan, kun ruoka oli ihan kuin vettä. Minun pikku tammani on hyvinkin tarkka puuronsa koostumuksesta. Tein uuden ruoan, sillä minun pitää saada Bonalle menemään rautaa nyt nestemäisenä kuurina. Sekään ei maistunut , joten tein erikseen vielä veteen liuotetun kipulääkkeen, jonka annoin ruiskulla. (Ja tein vissiin hieman laimeaa, sillä annoksesta tuli kolme ruiskullista.)

Hoidin Bonan harjaamalla oikein kunnolla, putsasin kaviot, harjasin hännän ja harjan sekä laitoin sellaista hevoshaavarasvaa takajalan arpeen. Sitten lähdimme hieman kävelemään metsään. Takaisin tallille päästyämme vaihdoin Bonalle riimun päähän, ja lähdin syöttelemään sitä. Bona on nyt viettänyt päivänsä tarhassa, kunnes jalka paranee. Olen silti päivittäin käynyt syöttelemässä Bonaa vihreällä. (Välillä jopa kahdesti päivässä.)

20170617_162028

Olin eilen avustamassa LuSarin kisoissa. Olin jotenkin tosi kettuuntunut koko ajan. Olisin niin halunnut olla osallistumassa, etenkin kun rata oli aivan kuin meille rakennettu. Siellä oli muutamia erittäin tiukkoja teitä, jos halusi ratsastaa aikaa. Mutta jouduin tyytymään avaamaan porttia kentälle meneville ratsukoille. Kävin aina luokkien välissä hoivaamassa Bonaa ja antamassa sille lääkkeen. Tuntuu, että olen itsekin kipeänä, kun Bona on saikulla. Ainakin selkä on tosiaan parempi, kun olen sitä paljon arnikan kanssa hieronut. Selkä ja oikea takapolvi piikitettiin, sekä varuiksi myös pursa samasta jalasta. Kumminkin kilpailukieltoa kertyi mukavat 28 päivää, niin ihan turhaan sitä olisi jätetty piikittämättä. Harmittaa tosissaan, kun nyt meidän ensimmäinen yhteinen kunnon leirikin jää väliin. Meidän piti osallistua Ypäjällä ”Estevalmennusleiriin omalla hevosella”. Siellä olisi ollut valmentajana Pirkko Herd, mutta turhauttaa jättää sekin väliin. (Ja vielä, kun olen sen kokonaan jo maksanutkin.)

20170617_162130

Ensi viikolla laitan ensimmäistä kertaa taas satulan selkään, ja käymme selästä käsin kävelemässä pieniä lenkkejä. Ja sitten sitä seuraavalla viikolla Bonasta otetaan uudet verikokeet. Ja toivon, että jalkakin olisi silloin jo parempi. On tässä jotain hieman uuttakin suunitteilla. Mutta siitä myöhemmin lisää. Ja olen luvannut Bonalle PS of Swedenin hyppysuitset, kun jalka paranee. Ja itselleni olen himoinnut uusia jalustimia, mihin törmäsin Ypäjällä Finnderbyn yhteydessä. Kun jalka on kunnossa, ajattelin lastata Bonan traikkuun ja lähteä näyttämään Yyterin rantoja. Katselin, että ainakin Kyläkorpi on järjestänyt sinne rantaratsastuspäiviä.

20170618_100822

Huomenna olen menossa töiden jälkeen naapurini kanssa tallille. Hän tulee katsomaan Bonaa pitkästä aikaa. Käymme varmaan taas kävelyttämässä Bonaa pienen lenkin verran. Tänään oli Bonan lääkkeen viimeinen antopäivä. Ja nyt ei auta muuta, kuin vain odottaa. En ole ratsastanut nyt yli kahteen viikkoon. Kun tietäisi varmaksi, että jalka paranee, niin kaikki olisi helpompaa. Etenkin suunnitelmien tekeminen olisi helpompaa, kun saisi jotain varmaa tietoa ja voisi tehdä päätöksiä. Nyt, kun ei tiedä, mikä siinä polvessa on. Onneksi sentään toinen polvi, mitä viimeksi. Se on jotenkin päässyt venähtämään tai jotain ruunan vierailusta. Oli Bona ollut sen verran houkuttelevan oloinen, niin sai ruunakin orhin taipumuksia.

20170618_135649

Nyt tietenkin on ollut ihan mahtavaa ilmaakin. Ja facebook:kin tuntuu olevan tulvillaan kisakuvia sekä maastovalmennuskuvia. Minun kuvakoosteeni on koostunut nyt vain ruohonkorsista hevosen jaloissa. Tai omista saappaista, joiden päälle muta on kuivunut karrelle. En ole nyt viitsinyt tehdä lainkaan videoitakaan tallilta, sillä ne menevät kaikki päivästä toiseen samalla kaavalla. Mutta ensi viikolla pääsen viimein testaamaan uuden satulavyönikin. S-mallinen kouluvyö pitäisi olla parempi Bonalle, mutta pääsen nyt sen vielä testaamaan käytössä. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia monenkin asian suhteen.