24.12.2016

Kovin oli latistava tunnelma, kun aamulla satoi kaatamalla vettä ajaessani vanhempieni luokse joulua viettämään. Minulla oli yllätyslahja vanhemmilleni, kun opettelin viululla soittamaan Jouluyö, juhlayö -kappaleen muutamassa päivässä. Laskin, että kerkesin opettelemaan noin kolme tuntia ennen ensiesiintymistä. Itse opettelin myös nuotit ja kaikki ennen, kuin Saksasta tilaamani viulu saapui. Hyvin meni soittaminen, ja tuli todellakin yllätyksenä heille. Tässä olen harkinnut, että tarvisin paremman viulun, sillä lakkapinta on niin liukas, ettei talla pysy paikallaan (eikä viulukaan siis vireessä).

Kovin sai tehdä pajalla töitä nyt ennen joulua, kun tilauksia saapui aivan viime päivinäkin vielä. Samalla piti valmistaa tilaustöiden ohella myös vitriiniin lisää tavaraa, sillä uudessa pajassa on käynyt paljon enemmän asiakkaita, kuin vanhassa. Ja lisäksi olen alkanut valmistamaan myös ensi vuoden hevosmessuja varten koruja. Olemme hevosellesi.fi -kaupan kanssa samalla kojulla myymässä Tampereen messuilla. Tilasin vielä viime yönä esitteitä ja uusia korurasioita.

Bonalle on tulossa keskiviikkona eläinlääkäri katsomaan sen jalkaa, kun otti hieman lyhyempää askelta toisella jalalla parina päivänä. Viimeksi juoksutuksessa ei taas näkynyt mitään. Olimme Jari Sneckin valmennuksessa ja Bona hyppäsi okserin paikaltaan ja laskeutui jaloillaan puomin päälle. Mutta eläinlääkäri saa nyt tutkia, että onko vain tärähdys vai mikä.

Olimme myös Sanna Siltakorven estevalmennuksessa, ja hyppäsimme meidän ensimmäiset 70 cm ja vielä ratana. Oli todella hieno fiilis, kun hevonen oikein otti jalat alleen. Tai pitäisikö sanoa, että otti ilmaa jaloillaan, kun oli niin innoissaan. Sannakin vain totesi, että onpa minulla villi hevonen. Bona ei ikinä aiemmin ole noin innoissaan ollutkaan. Olemme osallistumassa seuraavaankin Sannan valmennukseen, sillä hän on tammikuussa taas tulossa. Nyt olen itsekin huomannut, että Bonassa ja itsessäkin on tapahtunut kehitystä (ja paljon).

Olemme nyt myös opetelleet temppuja, ja ihan uusin oli kavion antaminen, mistä Bona oli myös innoissaan. Tämän tempun B oppi todella nopeasti, yhdessä illassa. Bona on niin perso herkuille, että oppimista edistää muutama namipala kummasti. Bona on myös kiinteytynyt taas paljon, ja alkaa näyttämään jo hevoselta. Taas saimme kiristää satulavyötä parilla reiällä. Alkaa näyttämään ja tuntumaan pian siltä, että voisimme alkaa kisaamaan enemmänkin. Jospa ensi kesänä pääsisimme useammin maastareille treenaamaan.

Ihanaa, kun ensi viikolla olemme ystäväporukalla lähdössä Tampereelle ostosreissulle. Tarkoitus olisi poiketa ainakin Hööksissä ja Horzessa. Voisinkin ottaa sille reissulle kamerran mukaan, josko taas olisi enemmän aikaa taas tehdä useammin postauksia. Ennen joulua näin yrittäjällä vaan ei ole ylimääräistä minuuttiakaan. Tampereella mennään poikkeamaan myös viululiikkeessä, josko sieltä parempi soittopeli löytyisi. Rakastan sitä ääntä, mikä siitä kantautuu. Ja varasin meille myös pöydän viikinkiravintola Haraldista. Ihan huippu päivä huippu joukolla tulossa. ❤

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille rakkaille lukijoilleni ❤

6.12.2016

Edellisestä postauksesta onkin hieman jo aikaa, mutta nyt on ollut niin hieno ja rento päivä, niin oli hyvä fiilis hieman kirjoitella. Tänään on itsenäisyyspäivä, ja aamu alkoikin ihanalla maastolenkillä hyvässä seurassa. Bona oli hieman arka liukkaan ja jäisen maan suhteen paikoittain, ja tarkkaili hyvin tarkkaavaisesti mihin astui. Lähdimme tallilta aamulla 9 pintaan, ja maastossa olimme hieman yli puolitoista tuntia. Laukkaamaan emme päässeet (jollei lasketa Bonan yhtä laukkapyrähdystä, kun kuvitteli pelästyvänsä), mutta ravaamaan pääsimme edes paikoittain. Pakkasta oli siinä -7 astetta, ja aivan ihana ja aurinkoinen ilma muutenkin. Lumi olisi tehnyt kaikesta täydellistä. Olin varustanut Bonalle jopa Suomen lipun tämän päivän kunniaksi. Kyllä maastoilu vaan on niin ihanaa ja rentouttavaa, ja hevosellekin hyvää vaihtelua. Odotan innolla lunta, niin pääsemme tekemään laukkatreenejä, ja kasvattamaan lihaksia lisää takapäähänkin esteratsastusta ajatellen.

Bona on muutenkin nyt tehnyt hienosti töitä, ja talvi on jotenkin saanut siitä pientä ilkikurisuutta ja villiyttä esiin, etenkin estetunneilla. Nyt on taas turvallista hypätäkkin, kun on ensimmäistä kertaa istuva kypärä. Olikin aika jo ostaa uusi, sillä vanha ei istunut, ja sai ison tällin, kun lensin pää ja olkapää edellä maneesin seinään. (Vakuutusyhtiö rakastaa minua.) Olkapää on siitä saakka vihoitellut ja vihlonut, ja voi olla, että joudun käymään kuvauttamassa sen, jollei se lakkaa vaivaamasta. Luulin jo, että se on vain tulehtunut, mutta taitaa siellä jonkinlainen pikku vamma olla.

Oli tänään ihanasti aikaa, kun olin jo puoliltapäivin kotona, ja oli aikaa asentaa ulos viimein jouluvalotkin. Aina on ollut jo pimeä, kun olen päässyt kotiin. Etenkin näin joulun alla on ollut ihan hullun kiireistä, sillä on tullut paljon tilauksia jouluksi. Olenkin jopa hieman stressannut, että saan kaikki ajoissa valmiiksi, ja varmaan joudunkin olemaan yhden päivän yöhön saakka sorvin ääressä, että kaikki valmistuu. Uusia mallejakin sain valmistettua joulumarkkinoille. Ja olihan minun pakko virittää pajallekin hieman jouluvaloja, kun siellä nyt tulee aikaa vietettyä pimeästä pimeään. Tällä viikolla olisi tarkoitus saada vielä muutama isotöinen työ valmiiksi.

Ja ettei aika vaan tuntuisi käyvän vähiin, niin menin tilaamaan Saksasta vielä viulun. Olen aina halunnut pienestä saakka oppia soittamaan viulua, ja oltuani Eläkeläisten keikalla, päätin, että sen minä opettelen. Tilasin mustan kukallisen viulun Thomannilta. Porissa ei mistään saanut ostettua viulua suoraan hyllystä, joten tilausta tekemään. Keskiviikkona mulle tuli ilmoitus, että viuluni on matkalla Suomeen. Porista onneksi sain ostettua jousen, hartsia ja virittimen. Nyt oon päässyt kuivaharjoittelemaan. Tavoitteena olisi oppia vuoden päästä soittamaan sujuvasti Pirates of the caribean -tunnari. (Ei enempää eikä vähempää.) Olen yrittänyt etsiä myös viulunopettajaa, mutta kumpikaan ei ole vastannut, keneen olen yhteyttä ottanut.

Oli firman pikkujoulutkin, ja olimme uudessa ihan mahtavassa ravintolassa: Torgetissa. En ole varmaan koskaan saanut niin hyvää ruokaa, ja mikä parasta, se sijaitsee aivan pajan lähellä (sisäpihalla). Siitä suuntasimme Kinoon, missä oli tosiaan Eläkeläisten keikka. Ihan mahtava ilta kyllä oli. Tänä jouluna tuli kolmet pikkujoulut juhlittua, joten nyt onkin hyvä odotella ihan oikeaa joulua. Toivon niin paljon valkeata joulua. Ja minulla on jouluksi myös yllätys, sitä odotellessa.