3.tammikuuta 2016 ja ensimmäinen valmennus. Hieman jännitti, että peruuntuuko valmennus, sillä lunta luvattiin reippaanlaisesti, ja kuitenkin olimme menossa Bonan kanssa ratsain maneesille kahden kilometrin päähän.
Aamulla lähdin kymmenen jälkeen ajamaan tallille, hain samalla eväät mukaan lähikaupasta. (Se nyt sattui olemaan ainoa mikä oli auki jo 10 aikaan sunnuntaina.) Battery-tölkin jouduin kyllä heti korkkaamaan, kun pääsin tallille. Olin hieman ajoissa liikenteessä, joten päätin puhdistaa Bonan tarhan ennen lähtöä. Tein samalla kyllä iltaruoatkin valmiiksi astioihin. Bona odottelikin jo tarhassa.
Varustelun jälkeen olin yhä liian aikaisessa. (Mikä saattoi johtua pienestä jännityksestä, ettei vaan olla myöhässä ekasta valmennuksesta.) Tunti aikaa ja kahden kilometrin matka. Meillä taisi mennä puolisen tuntia, vaikka käveltiin koko matka. Eli oltiin puoli tuntia liian aikaisin maneesilla, jossa oli juuri alkanut valmennus tutulle ratsukolle. No me pyörittiin Bonan kanssa poissa jaloista, ja välillä hypähdeltiin sivusuunnassa oven kohdalla. (Se kun sattui olemaan ihan hirveän pelottava.)
Viimein oli meidän vuoro: ja minä ihan pakkasesta kohmeessa. Varpaat ihan tunnottomana, vaikka olin laittanut karvavuoratut talviratsastuskengätkin jalkaani. Aloteltiin aika kivalla hevosen kuunteluharjoituksella. Sitä aion jatkaa seuraavaan valmennuskertaan saakka, joka on kahden-kolmen viikon kuluttua.
Valmennuksen jälkeen olikin kiva palata ratsain takaisin kotitallille lumen pikkuhiljaa leijaillessa alas. Pakkastakin oli sen verran reippaasti, ettei jäänyt edes kavioihin kiinni. (Olin toki varautunut kaviokoukulla laukussani.) Otin Bonalle myös ratsastusloimen, sillä pakkanen huiteli kymmenen asteen hujakoilla, kun lähdimme. Takaisin tallilla vein Bonan tarhaan, mistä se sinkaisi heti heinien kimppuun.
Huomenna olisikin sitten tarkoitus mennä hieman työasioissa Tampereelle, ja sieltä Ylöjärvelle hakemaan Bonalle estepuomeja. Voi olla, että on pakko tehdä muutama pysähdys siinä Hööksin ja Horzen kohdalla. 😉
BOHENNA 