2.7.2016

Eilen olin Bonan kanssa harjottelemassa esterataa pelkillä puomeilla. Harjottelimme lähestymisiä ja käännöksiä tulevia estekisoja varten. (Kuivaharjoittelua 30.7.2016 1. ja 2. luokkaa varten.) Ne ovatkin sitten meidän molempien ensimmäiset estekisat, ja voin sanoa, että jännittää. Kävin taas teettämässä Bonalle kisahuopaan brodeerauksen. (Tällä kertaa tosiaan estehuopaan.) Porin Riding Sportista löytyi ihan täydellinen huopa.

(Kuvat, missä minä Bonan kanssa: Soile P.)

Minulla oli tallilla ystävä (Soile) mukana, ja olikin todella hauska ja erilainen ilta. Sain kuin sainkin puhuttua ystäväni myös Bonan selkään (ja hän otti elämänsä ensimmäiset laukka-askeleet). Bona oli niin ihanan intona esteistä, että oli pienimmistäkin avuista jo tarjoamassa laukkaa. Ystävälläni oli myös kamera mukana, joten joitain kuviakin tuli illasta todisteeksi. (Kyllä, se on minun pikku tamma, joka kulkee nätisti välillä jopa muodossaan.)

(Otin pari kuvaa myös Soilesta Bonan kyydissä.)

Tänään aamulla oli aikainen herätys, ja suuntasimme ystäväni Terhin auton keulan kohti Ypäjää. Koko yön oli kameran akut latauksessa, jotta saisin mahdollisimman hyvin ikuistettua ensimmäisen Finnderby-reissuni. Eväät ja seura olivat kunnossa, ja aurinkokin tuli, kuin tilauksesta, joten matka saattoi alkaa.

Aloitimme päivän shoppailupaikkojen pikakartoituksella, jonka jälkeen siirryimme katsomaan ponien esteratsastusta. Sitä hetken seurattuamme kävimme luovuttamassa rahamme uskollisille myyntimiehille ja -naisille, jotka jo neljättä päivää olivat kojuissaan seisomassa. Sitten alkoikin jo hiukomaan, veimme ensimmäisen satsin ostoksia autolle ja suuntasimme burgerille. Todella yllätyin burgerin herkullisuudesta (tai sitten tajuton nälkä sai kaiken maistumaan hekumaaliselta).

Uusi kierros kojuissa, ja siitä seuraamaan ponien kouluratsastusta. Sitten olikin jo aika siirtyä vesiesteelle kameran kanssa seuraamaan lähestyviä ratsukoita. Oli siellä kyllä hienoja hevosia, ja rohkeita ratsastajia. Ei voi, kuin hattua nostaa heille, kun uljaina kiisivät veden yli roiskeiden saattelemana.

Olikin aika lähteä kotia kohti. Poikkesimme paluumatkalla Ypäjän keskustassa syömässä. En ole ennen törmännyt täysin vihreään ja mauttomaan sienikastikkeeseen, kun tilasin metsästäjänleikkeen. Ja mahakin kyllä tunnisti muljunnasta päätellen, ettei ollut aivan normaalia se soosi. Siitä vielä pikakierros ratsastusvarustemyymälässä ja Poria kohti.

Paluumatkalla jo suunnittelimme seuraavaa reissuamme. Olisi tarkoitus mennä Raumalle islanninhevosvaellukselle. Ja jossain vaiheessa kopin kanssa viemään hevosia hieman virkistymään päiväksi uusiin maastoihin. (Tässä suunnitelmassa toki auttaisi, jos olisi traikkukortti tai edes traikku ja kuski.)

Ja eihän se ole reissu eikä mikään, jollei mukaan tartu hieman ostoksia. Oli niin kova ikävä tammikuussa tippumisessa täysin hajonnutta kypärää, niin oli pakko ostaa tilalle samanlainen (etenkin, kun se oli vielä poistokorissa puoleen hintaan). Tämä samainen kypärä myös pelasti minun henkeni. Edellinen ei ole oikein istunut kunnolla päähäni, ja tämä istuu ihan täydellisesti. Ei enää ratsastaessa kypärä valahda toiselle poskelle.

Tietenkin korvahuppuja Bonalle mätsäämään satulahuopien ja suojien kanssa. Naruriimua ja riimunnarua, ihania kylttejä, takki, parit hanskat ja muuta pientä. Tulevia kisoja ajatellen varustautumista.

Tässä vielä video tältä päivältä kenttäratsastuksesta: