BOHENNA

Blogi elämästä

Ajatuksia sairaslomalta

Jätä kommentti

Nyt on 24.1.2016 ja jalka yhä niin turvoksissa, ettei kävely ilman keppejä tunnu onnistuvan millään (jollei lasketa muutamaa väkisin otettua askelta seinistä tukea ottaen). Huomenna pitäisi asioita hoitaa kaupungilla, ehkä käyn katsomassa myös turvaliiviä, jos kivut ei kovin paljoa häiritse. Paras hinta katsomalleni turvaliiville oli kyllä jossain nettikaupassa, mutta haluan kyllä sovittaa ennen ostoa, että on varmastikin sopiva.

 

IMG_2792[1]

Näin sairaslomalla on ollut hyvin aikaa vertailla eri hevosvarustemyymälöiden tarjontaa, etenkin noiden turvaliivien suhteen. Taidankin kääntyä iskusta kovettuvan turvaliivin puoleen, se on kesälläkin mieluisa päällä. (Aiempaa kokemusta ei tosiaan noista turvaliiveistä ole, mutta tuskin niistä haittaakaan on.) Tähän tippumiseen ei kyllä olisi ollut mitään hyötyä turvaliivista, oli vain todella huonoa tuuria, että polvi pääsi niin pahasti tulehtumaan. Kypärä sen sijaan taisi pelastaa paljonkin. Enää on hyvin pieni kuhmu päässä, ja kaikki mustelmatkin ovat poissa.

Uuden kypärän hommasinkin heti tippumista seuraavana päivänä. Se onkin nyt tallilla odottamassa, ja kuvaankin sen, kun seuraavaksi tallilla käyn. Ei ole kyllä läheskään niin kiva, kuin vanha swarovskein koristeltu kypäräni, mutta ainakin väliaikainen ratkaisu. Halusin ostaa sellaisen, mihin saa jälleen GoPron hyvin kiinni. Pitääkin käydä ostamassa siihen uudet kiinnikkeet, sillä ne hajosivat pudotessa. Itse GoProta en ole vieläkään huomannut testata pudotuksen jäljiltä, pitää vaan toivoa parasta.

Jaakko ja Bona

Tänään kävimme Jaakon kanssa tallilla siivoamassa Bonan tarhan. Tai siis Jaakko siivosi ja minä huolehdin Bonan herkkutasapainosta. Kovin hiljaisen oloinen oli Bona, hakeutui tarhassa koko ajan minun lähelle ja haisteli kovin tarkasti kaikki läpi (kepeistä lähtien). Kääntyi aina katsomaan minuun, jos vähänkään nilkutin johonkin suuntaan.

Taitaa tuo Jaakkokin pikku hiljaa lämmetä Bonalle, kun ennen tippumista ei kirveelläkään saanut tallille mukaan, ja nyt kuskaa minua jo ihan mielellään. Ja on jopa rapsutellut Bonaa, sekä antanut pari namia suoraan kädestä. (Jos siis jotain positiivista haetaan tuosta tippumisesta.) Ehkä vielä joskus hänkin uskaltautuu Bonan selkään. Bonan kanssa pitääkin sairasloman jälkeen alkaa tekemään paljon töitä, jotta olisi luotettavampi käytökseltään. Yksi tärkeimmistä asioista on saada Bona kunnioittamaan ihmistä, ja seisomaan paikallaan varustaessa. Eli paljon on maastakäsittelyä tiedossa. Parissa kuukaudessa olen tehnyt paljon töitä Bonan kunnon eteen, ja sen olenkin saanut hyvin kohoamaan. Kun Bona tuli minulle, niin se ei kunnolla jaksanut kahta kierrosta ravata kenttää ympäri.

Pitääkin soittaa valmentajalle, ja pyytää hieman apua maastakäsittelyn suhteen. Hänellä on varmasti hyviä vinkkejä, ja juuri minulle ja Bonalle sopivia tehtäviä. Kunhan vain pääsen jälleen ilman keppejä kävelemään.

Viikon päästä sunnuntaina olisi taas aamutallivuoro, onneksi saan siihen apua ystävältäni. Ei meinaan tuo talikon heiluttaminen kauhean hyvin onnistu, kun on molemmat kädet kepeissä kiinni. Voisin yrittää muistaa ottaa kuviakin normaalista aamutallista, siitäkin saisi kivan postauksen.

Kirjoittaja: bohenna

32-vuotias kultaseppä Porista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s