Tämä postaus koostuukin koko viikosta, eikä mistään yksittäisestä päivästä. Maanantaina 22.2.2016 menin ja ostin Canon EOS 7D Mark II -järjestelmäkameran sekä siihen Sigma 17-50/2.8 EX DC OS HSM -putken. Hain heti aamulla Rajalasta ja töihin pajalle päästyäni äkkiä akku lataukseen, että pääsin testaamaan. Hyppäsin pois työpöydänäärestä heti, kun näin vihreän valon laturissa täyden akun merkiksi syttyneenä. Ja testailu alkoi. Tuli räpsittyä koekuvia ympäri pajaa ihan turhanpäiväisistä asioista, ja kamera sai nekin näyttämään niin hienoilta. On se vaan hieno laite. Ei meinannut kyllä työnteosta tulla mitään. Maanantaina aloitti myös uusi työharjoittelija pajalla työt. (Mahtoi häntä naurattaa, kun olin kameran kimpussa, kuin lapsi jouluna lahjojen kimpussa.)

Tiistaina olin koko päivän reissussa, vein korujani jälleemyyjille, sekä kävin Eurassa työkaluostoksilla Sar-Machinessa (<3). Sieltä tarttui mukaan taas kaikkea ihanaa. Aamun lähtö hieman viivästyi, sillä asiakas soitti kiireellisellä työllä, joka piti saada tehtyä ennen hänen lentonsa lähtöä. Lupauduin ottamaan työn vastaan, ja ajoinkin pajan kautta ennen kierrokselle lähtöä.

Illalla menin vielä tallille viemään isoja laatikoita loimia varten. Bona käyttäytyi hyvin hyökkäävästi minua kohtaan, ja olinkin ihan ihmeissäni, sillä se ei aiemmin ole minua kohtaan niin tehnyt. Yöunetkin menivät, kun aloin miettimään B:n käytöstä. Keskiviikkona soitinkin heti Meeri Simulalle, jonka B:n asennevalmennuksen hän tulee pitämään 8.3. illalla. Yritetään heti kitkeä pahat tavat pois. (Hänen valmennuksessa en olekkaan aiemmin ollut.)

Torstai menikin taas töissä tilaustöitä tehden, ja töitä kuvatessa. Tästähän alkaa pian tulemaan hyvä lisätienesti (kunhan vain ensin opin kuvaamaan). Suunniteltiin kaverin kanssa, että menisimme lauantaina kuvailemaan aamutallin jälkeen. Otan lainassa olevan ison putken jälleen mukaan, jos menemme kuvaamaan merenrannalle. Siellä se pääsee paremmin oikeuksiinsa.

 

Perjantaina olikin aamulla tuprutellut lisää lunta. Aamu alkoi auton etsinnällä lumen alta. Onneksi mitään ihan valtavaa kerrosta ei ollut tullut. Lähdin jälleen kaupan kautta töihin. Otin jälleen kameran pajalle mukaan. Tarkoituksena oli saada tehtyä jälleen uusia koruja kuvattavaksi. Tulinkin kuvanneeksi myös vanhoja koruja, kun näyttivät linssin läpi kauhean kivoilta. Kauheasti tuli taas kameran kanssa leikittyä. Onneksi sain sentään muutaman korjaustyönkin tehtyä.

Perjantai ilta menikin tallilla. Kävin vaan töistä kotona vaihtamassa vaatteen, ja suuntasin auton keulan Viasvettä kohti. Bona oli harvinaisen hyvällä päällä tänään. Kävimme myös kävelemässä vierusten metsässä otsalampun valossa. Hyvä fiilis kyllä jäi. Testailin harjan sijasta karvaviilaa, jolla talvikarvat lähtivät kunnon paakkuina pois. Oikein kätevä keksintö sekin.

Tallilta ajoin suoraan Blind Burgeriin. (BB on ehdottomasti paras hampurilaispaikka ikinä, kuola vaan valuu, kun ajatteleekin niitä herkkuja.) Lupasin tarjota vanhemmilleni ruoat, ja nyt olikin hyvä hetki lunastaa lupaus. Itselleni otin raskalaiset ihanalla aioli -dipillä. Vanhemmilleni vein myös ranskalaisia ja Hereford (<3) -hampurilaiset. Ja ranskalaisethan eivät ole mitään normaali lerppuranskalaisia tuolla, vaan ihan kunnon perunasta kunnon kokoisia ja makuisia. NAM!

Lauantaina oli herätys 07:00, aamutallin aika. Iloisin mielin pääsin tallille, ja aloin loimittamaan hevosia. Vein Bonan ensimmäisenä ulos sillä en ottanut jalkani kanssa riskiä Pihlan kanssa. Kun Bona on ulkona, niin Pihlakin haluaa nätisti tarhaansa. Polon vein viimeisenä. Sitten annoin heinät hevosille ja lähdin sisälle pesemään ruoka-astioita. Siivosin karsinat, lakaisin lattiat, kuivitin, laitoin heinät, laitoin iltaruoat valmiiksi, täytin heinäkärryn ja pilkoin porkkanat valmiiksi. Sitten kävi mielessä, että mahtaisikohan polvi jo kestää. Vaihdoin toiset kuolaimet Bonan suitsiin, mutta en sitten lähtenytkään kokeilemaan jalan kestämistä, vaan otin Bonan ja lähdin metsään kävelemään riimun kanssa. Ei me päästy kuin kymmenisen metriä, kun Bona hyppäsi pystyyn ja alkoi juosta ympärilläni riimun päässä pukkihyppylaukkaa. Sain sen pysähtymään kipeän jalan kanssa. Mutta eteenpäin metsään se ei suostunut menemään. Vein B:n takaisin tarhaan, ja todella turhautuneena sen lähiajan käytökseen aloin jo miettimään, että tarvisin paremmin koulutetun hevosen, jota voisi muutkin käsitellä. En pääse itse Bonan kanssa kehittymään ollenkaan ratsastuksen saralla. Olisi hienoa päästä osallistumaan joihinkin pieniin kilpailuihin. Turhautuneena laitoin kaverille viestiä, että olin valmis aamutallin kanssa, ja voitaisiin lähteä sovittua aiemmin jo kuvaamaan.

 

Lauantain kuvaussatoa syntyikin reippaasti, kun kävimme ystäväni Piian (ja myös bloggarin) kanssa kuvaamassa ensin Yyterin rannalla. Oli heti haastetta alkuun, kun mäki, jota nousimme oli niin liukas, että jouduimme käsin vetämään itsemme ylös. (Mikä ei ollut kovin helppoa kahden ison kameralaukun roikkuessa olkapäillä.) Rannalla tuuli ihan mahdottomasti, ja olin lähtenyt suoraan tallilta tallivaatteissa. Siirryimme kuvaamaan Kalloon, missä minulta parin ensimmäisen kuvan jälkeen loppui akku. (En ollut viikkoon huomannut ladata kameraa, ja kuvia olin räpsinyt ihan huolella.)

Ajoimme ystäväni luokse, ja siellä laitoin akun lataukseen sillä aikaa, kun joimme kaakaot. Kissat olivat heti uteliaana karvahanskojeni parissa, kun jätin ne kameralaukkuni päälle. Tarviikin käydä ostamassa kameraan vara-akku vastaavien tilanteiden varalle. Kun akku oli hieman latautunut lähdimme uudelleen Kalloon. Sieltä tulikin hienoja otoksia.

Ilta menikin kovin apeissa tunnelmissa, kun mietin, että miten se B nyt niin reagoi. Mahtoiko se nähdä jotain metsässä, vai eikö hän vain halunnut olla yhteistyöhaluinen kanssani. Selailin netistä myös myytävien hevosten -palstaa. Siellä oli jopa yksi aivan ihana friisiläinen myynnissä. (Se sattuukin olemaan minun unelmahevoseni.)

Sunnuntai onkin viikon ainoa vapaapäivä. Ei ole muuta, kuin tämän postauksen loppuun kirjoittaminen ja julkaisu. (Ja miljoona kuvaa käytävänä läpi tätä postausta varten.) Sitten voinkin heittää levyksi sohvalle, ja nauttia jostain hyvästä elokuvasta. Ei ole ollutkaan taas muutamaan viikonloppuun yhtään vapaapäivää, kun olen ollut myymässä messuilla, tai sitten opettamassa hopeakursseilla.