Lauantai 5.3.2016

Heräsin aamulla innoissani uuteen aamuun. Olin menossa kuvaamaan estekisoja Zilpan tallille (missä aloitin ratsastuksen aikoinaan 8-vuotiaana). Pääsin tallille ja siellä oli täysi kuhina päällä. Tuli itsellekin sellainen kisafiilis, että oi kunpa minullakin olisi polle, jolla voisi pieniä luokkia käydä kisaamassa.

Kuvasin muutaman luokan, mutta kolmen tunnin jälkeen olin niin kohmeessa, että oli pakko luovuttaa ja lähteä. Kävin vanhempieni luona, ja sieltä aloin vielä Rajalaan yhtä linssiä kyselemään (jonka sitten sain testiin). Tarvin tosiaan putken, jolla voi kuvata hyviä henkilökuvia, sillä minulla on yksi proggis tulossa töiden puolesta, missä sitä tulen tarvitsemaan.

Tein muutamasta mielestäni hyvästä kuvasta kollaasin, kun pääsin kotiin.

Menin tallille, ja tarkoituksena oli mennä selkään kokeilemaan, että kestääkö jalka. Huomenna tulee tasan kaksi kuukautta siitä, kun olen voinut olla viimeksi hevoseni selässä. Olin testaamassa uutta ostamaani kypärää, kun huomasin, että siitä oli kiristysmekanismi valmiiksi rikki. Ei auttanut vaikka mitä yritin, niin kypärä ei vain pysynyt päässäni.

Eli ei siis selkään tänään. Noh, rakensin kentälle pienen esteen ja puomiharjotteita, mitä olimme jo eilen B:n kanssa harjoiteltu. Minä siis vierellä juosten (kunto ja jalka on kyllä ihan nollissa, ettei montaa metriä jaksa kerralla juosta). Kaikki sujui hienosti alkuun, Bona alkoi harjoittelun edetessä kuumumaan, ja piti välillä jopa kääntää pois esteeltä, kun innostui ihan liikaa. Kentän pohja olikin yhdestä kohdasta todella liukas, ja Bona kaatuikin kyljelleen, onneksi ei sattunut mitään. Hetken se oli ihan hämillään, että minne jalat katosivat.

Kun harjoittelu oli ohi, ajattelin mennä taluttamaan B:tä vielä metsään. Samassa kohdassa, mitä viime kerralla, Bona hermostui, ja kaatoi minut maahan ryysätessään minun ylitse. (Ilmat lähti, mutta onneksi ei käynyt pahemmin eikä kaviot osuneet.) Minulta irtosi riimunarukin kädestä, ja B juoksi tarhoille. Meni kyllä heti tarhaansa, kun avasin oven sille. Ja antoi ottaa riimun pois (riimunaru oli katkennut metsässä juostessa), kun tuli minua vastaan portille. Turhauttavaa, todella turhauttavaa. Tuntuu, että minua painostetaan koko ajan myymään Bona.”Se on vaarallinen.” Ja nämä sen lähiaikojen tempaukset eivät ainakaan paranna sen asetelmia. Ja nyt tuntuu, että kaikki ratsastuksesta oppimani valuu ohjien välistä.

Tänään ei huvittanut ottaa tallilta edes kuvia. Eilen tuli kuvattua, joten laitoin niitä kuvia nyt tähän samaan postaukseen. Tuo kalansilmä oli lainassa, mutta siinä ei toiminut tarkennus. Kaikista kuvista tuli hyvin epätarkkoja. Kävinkin eilen ostamassa toimivan kalansilmän.

 

Kävin ostamassa  eilen myös pajalle uutta kuvausrekvisiittaakin, ja niitähän piti heti testailla. Kovasti innostuin myös uudella kalansilmä-objektiivillani kuvailemaan. Jotenkin tuntuu tuo mustavalkoisuus olevan minun mieleeni. Alkaa tässä vähemmästäkin mieli mustumaan.

Noh, ensi viikolla menen vaihtamaan kypärän. En aio mennä selkään, ennen kuin on toimiva ja ehjä kypärä. Eli en pääse huomennakaan satulaan, kun olen menossa tekemään aamutallia. Kai minä jotain siinä kentällä taas puuhastelen sen kanssa.

Esteitäkään ei näköjään uskalla enää harjoitella, sillä en tiedä mitkä kohdat ovat lumen alta jäässä. En viitsi ottaa sitä riskiä, että se vielä loukkaa itsensä.Toivottavasti alkaisi tulemaan jo valoakin tähän lantakasaan.