Tiistai ilta (8.3.2016) olikin jännittävä, sillä silloin Meeri Simula oli tulossa katsastamaan Bonaa. Pitkä tovi rupateltiin, ja mentiin tekemään tarhaan harjoitteita. En IKINÄ ole Bonan nähnyt olevan niin rauhallinen, mitä se oli Meerin käsittelyssä. Siinä oli kyllä kunnon heppakuiskailua (tai sitten se salaa kerkesi syöttämään B:lle rauhoittavia ;D). Olen perjantaina menossa taas testaamaan hänen antamiaan vinkkejä. Kun me lopetettiin, kello olikin jo lähes puoli 11 illalla. Aika oli lentänyt kuin siivillä.

Keskiviikko menikin työasioita hoidellessa. Aamulla olin jälleen sairaalalla, ja hoitelin muita juoksevia asioita. Kävin entisellä koululla työharjoittelijan kanssa ja mahdollisesti tulevan pajavuokralaisen kanssa työstämässä työkaluja. Päädyinkin pitämään pitkän luennon oppilaille yrittäjyydestä ja kultaseppänä olemisesta. Kovin nousi kysymyksiä ilmoille, mikä innoitti puhumaan kurkun kuivaksi. Onneksi autossa odottikin Battery-tölkki (NAM). Siitä jatkoimme matkaa kohti Euraa ja Sar-Machinea. Kävimme ostamassa puuttuvia työkaluja. Siinä se päivä sitten hujahtikin.

Torstaina olikin sitten Porin Raviradalla luento hevosten hyvinvoinnista. Sinne olin ilmoittautunut. Onneksi se oli työpäivän jälkeen, niin ei haittannut työntekoakaan. Alkuperäinen luennoitsija olikin kipeänä, ja tilalla oli itse Tuire Kaimio. Oikein hyvä luento, vaikka aloittaminen myöhästyikin yli tunnilla. Paljon oli hyvää asiaa hevosen hyvinvoinnista ja siedättämisestä. En huomannut ottaa paikalta ainoatakaa kuvaa.

Perjantai ja aamutalli. Heräsin 6:45 aamulla ja päivä alkoi jälleen paperihommilla. Naaman kampauksen jälkeen lähdin tallille ja olin siellä ennen yhdeksää. Vein jälleen ensin hevoset ulos tarhoihinsa, jonka jälkeen siivosin karsinat. Kun kaikki aamutallitoimet olivat valmiina, hain Bonan riimuun, ja aloin kentällä tekemään Meerin ohjeiden mukaisia harjoitteita. Päätin mennä myös metsän puolelle tekemään samat harjoitteet. Kaikki toimi kauhean hyvin.

Vein Bonan takaisin tarhaan, ja lähdin valokuvaamaan ennen eläinlääkärin saapumista. Oli Bonan raspaus jälleen, tällä kertaa koneellisesti. Ihmettelin, että oli niin rauhallinen, kun toin sen jälleen kuvauksien jälkeen sisälle rauhoitusta varten. Ihan kuin eri hevonen. Kaksi tuntia noin meni raspauksesta, kun Bona alkoi virkoamaan, ja lähdin kotiin.

Lauantaina olin aamupäivän opettamassa Luvialla ketjujen tekoa. Kurssin jälkeen kohdensin auton keulan kohti Pinkjärveä, sillä olimme ystävän kanssa menossa patikoimaan ja kuvaamaan. Alkumatka menikin hyvin hitaasti, kun kuvasimme jokaisen kiven ja männynkävyn. Kun pääsimme ensimmäiselle laavulle, huomasimme, että pimeän tuloon oli enää vajaa tunti, ja emme olleet vasta kuin matkan ensimmäisellä kolmanneksella. Vauhti tiheentyi, ja loppu pätkä menikin juoksukävelyä pimeää karkuun. (Meillä ei kummallakaan ollut otsalamppua mukana.) Pääsimme kuin pääsimmekin pois metsästä ennen ihan täyttä pimeyttä, mutta polvi ei kyllä kiittänyt.

Sunnuntai aamu, ja pian olen lähdössä pitämään loppukurssia Luvialle. Eväät tein jo valmiiksi, enää pitäisi naama kammata loppuun, mutta jotenkin innostuin koneen ääreen tulemaan. Tänään ei juuri muuta kummempaa olekkaan luvassa. Kovin on väsynyt olo, kun ei moneen viikonloppuun ole ollut mahdollisuutta huilata univelkojaan pois. Ja ensiviikonlopunkin olen opettamassa. Laitan tähän loppuun vielä hieman tämän viikon kuvaussaldoa.