28.5.2016

Oikein mahtavaa saada puhelu tuntia ennen omaa lähtöä, että rakennus, jossa pajani sijaitsee on aivan ilmiliekeissä. Voin sanoa, että siinä vaiheessa menee ajatukset ihan vuoristorataa. Olin jo perumassa lähtöäni, mutta ajattelin, ettei se palo minusta muuksi muutu. Olin paikalla tai en. Ei siinä keskittymisestä tullut enää mitään, ja tuntui, että olin kiukkunen Bonallekin. Kädetkin vain tärisivät, kun palmikoin Bonalle mytyjä.

Rata meni ihan penkin alle. Muistin sentään ohjelman, mutta en yhtään keskittynyt teihin, enkä istuntaani. Päässäni pyöri vain koko ajan ajatus siitä, että joudun laittamaan liikkeeni kiinni, eikä tuloja tule sitten mistään. Bonakin liikkui kauhean nihkeästi eteenpäin, eikä tuntunut kuuntelevan yhtään mitään.(Tämä luultavimmin johtui omasta jäykkyydestäni ja keskittymättömyydestäni.) Saatiin me sentään yli 60 prosentin tulos, mutta tällä minuun ladatulla kilpailuhengellä se oli vain numero paperilla. Olimme kuulemma erittäin tyylikäs ratsukko.  Seuraaviin kisoihin on aikaa ihan luvattoman paljon. Oikein harmittaa, että kävi näin. Jotenkin kisan jälkeen oli fiilis, että jos kisan jälkeen on aina tälläinen tunne, niin miksi porukka oikein kisaa. Syyskuussa uusiksi.

Kisan jälkeen heitin Bonan laitumelle ja kiirehdin katsomaan, että mitä liiketilalleni kuuluu. Pääsin palopäällikön juttusille, mutta minua ei päästetty liiketilaani, sillä koko rakennuksen kattoa purettiin juuri keskelle katua. Muutaman tunnin päästä kuulemma kannattaa mennä uudelleen kyselemään. Mitä nyt kuulin, että koko kattohuoneisto on tuhoutunut, ja kaksi seuraavaa kerrosta täyttä vettä. Ja viereisessä liikehuoneistossa kuulemma on vettä, mutta eivät osanneet minun tiloista ottaa vielä kantaa. Koko katu oli suljettu liikenteeltä.

Tänään tulee Hyvät Kaupat jakso illalla neloselta kello 20:00, ja olen viimeinkin siinä mukana. Sitä ollaan odotettu, kuin kuuta nousevaa. Tosin nyt kaikki fiilikset on ihan mennyt, kun ei tiedä, että pääsenkö maanantaina edes töihin vai en. Tosiaan siinä jaksossa minulla on vielä kepit, sillä olen juuri edellisenä iltana päässyt sairaalasta.

Valokuvailtuakin on nyt tullut suhteellisen ahkerasti, sillä ostin itselleni viimeinkin kunnon linssin, ja se on aivan täydellinen. Toivottavasti pääsen jatkossakin kuvailemaan, ainakin ensi kesäksi vähän varailtiin hevosrippikuvauksia. Mutta nyt auton keula kohti keskustaa, ja vahinkoja tutkimaan. Ei pysty enää pysymään vain rauhassa kotona.