3.6.2016

Tänään istuin pajalla, eikä ollut jälleen mahdollisuutta pitää liikettä auki. Yhä edelleen rakennusta kiersi korkeat eristerauta-aidat. Koko viikon on liike ollut kiinni. Harmillista, sillä nyt on valmistumisviikonloppu, ja varmasti olisi mennyt koruja kaupaksi. Lähdinkin sitten puolen päivän jälkeen pois pajalta, ja menin tallille, sillä satula-auto oli saapumassa sinne, ja olin Bonan kanssa jonossa. Tarvitsimme kunnollisen estesatulan. Bonankin silmä oli jo paljon parempi, kun laitumella joku öttiäinen oli siihen luultavasti pistänyt. Hain Bonan laitumelta puolijuoksua, ja harjasin B:n puhtaaksi.

Ja löytyihän sieltä täydellinen Prestige Versailles <3. Sitä tuli testailtua, ja olikin aivan ihana ja pitävä istua. Se tuli testattua melkein liiankin hyvin, kun Bona säikähti jotain kesken satulansovituksen. Irtosin niin korkealle penkistä, että palauduin takaisin ainoastaan jalustinhihnojen ansiosta, ja liimauduin takaisin penkkiin. Jos penkki olisi ollut tavallista nahkaa, olisin varmastikin lentänyt kyydistä. Otin tosiaan ainakin aluksi satulan muutamaksi kuukaudeksi testaukseen, ja jos se vaikuttaa silloinkin yhä sopivalta, niin aion kyllä ostaa sen. Ikinä en ole noin tiukasti penkissä istunut.

Huomenna aamulla onkin sitten Rosali Kivitien kouluvalmennus. Pakko kyllä myöntää, että aion osallistua sinne uudella estepenkilläni, sillä tuntuu, että Bonan liikekin on sen kanssa paljon parempi. Ja onhan se ihan älyttömän kaunis satula, näin kultasepän ammattisilmin katsottuna.

Eilen olin kuvailemassa luontoa ympäri Satakuntaa. Tuli testattua muutama Rajalasta lainassa ollut putki. Niissä oli molemmissa hyviä ominaisuuksia, mutta oma putki on niin kova, ettei ne sitä kyllä päihittänyt. Oli testissä myös kaksi harmaasuodinta, jotka sitten päätyivät kokoelmiini. Oli lisäksi ostettava myös kaukolaukaisin, sillä kuvista tuli heilahtaneita jalan kanssa pitkällä valotusajalla kuvattaessa. Oli ensimmäiset testikuvat harmaasuotimia käyttäen. Olin juuri lukenut niistä Kamerat-lehdestä. Se vaikuttaa lehtenä oikein mielenkiintoiselta, ja sieltä saa näin aloittavana valokuvaajana oikeinkin hyviä vinkkejä.

Tänään piti selvitä pajan rakennuksen kohtalo, olen sitä koko viikon stressannut. On ollut todellakin paineita siitä, että joudutaanko rakennus purkamaan. Tuntuu, että hermot ovat olleet kireällä, kuin viulunkieli. Eikä vieläkään tullut selvyyttä asioihin. Olen vähän väliä päivittänyt Satakunnan Kansan nettilehden sivuja, jospa sinne olisi tullut tietoa, mutta ei. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin epätietoisuus. Kävin tänään töiden jälkeen ajelemassa etsimässä uusia toimitiloja, mikäli pahin pelkoni toteutuu. Ei niitä vain ollut. Huomenna on jälleen uusi päivä stressata.