18.7.2016

En vielä eilenkään saanut Bonalle kengittäjää, ja oli niin kaunis ilma, niin lähdin hetken mielijohteesta tutustumaan Ratsastuskoulu Kyläkorpeen. Paikka sijaitsee tosiaan Ahlaisissa, ja sinne ajaa kotoani noin 40-45 minuuttia suuntaansa. Ilmoittauduin neljän maissa viiden tunnille, joten tuli lievästi sanottuna kiire, kun kypäräkin oli vielä Zilpalla.

Nopea stoppi Zilpalla, ja matka jatkui kohti paljon kehuja saanutta ratsastuskoulua. Netissä oli kyllä hirmu selkeät opasteet, joten minun ei tarvinnut nojautua edes navigaattoriin. Kun pääsin pihaan, niin siellä oli tunti menossa. Kävin Annalta (palkittu ratsastuksen opettaja) kysymässä hevosta, ja hän ilmoittikin sen jo olevan valmiina tunnilla. Amur-niminen ruuna oli aivan ihana näky valkoisine hulmuavine harjoineen.

Ajattelinkin tunnistaneeni kyseisen hevosen, kun eräs tuttuni sillä aiemmin oli kisannut ja paljon kehunut. Komea näky kyllä oli, ja ihanat liikkeet. Olin varannut kouluratsastustunnin, ja varusteet hevosilla olivat erittäin laadukkaat. Etenkin satula oli oikein miellyttävä istua. En olekkaan juuri muilla hevosilla ratsastanut sen jälkeen, kun oman ostin. Liikkeet olivat Amurilla hyvin samantapaiset, kuin Bonalla: oikein pehmeät ja tasaiset istua.

Tunti meni hienosti, ja tuntui koko ajan, että sain selkeitä ohjeita Annalta. Vaikka tunnilla oli muitakin, oli koko ajan tunne, että ohjeita tuli riittävästi. Hän kertoi Amurin suhteen hyviä pieniä vinkkejä, millä sain sen liikkumaan paremmin muodossaan.

Tunnin jälkeen vein Amurin sisälle, sillä se oli päivän viimeinen tunti. Riisuin varusteet ja vein ne paikoilleen. Paikka oli kyllä aivan mielettömän siisti, ja hyvä yhteishenki oli havaittavissa. Ja, kun kerroin Annalle kengitysongelmasta, niin hän heti ilmoitti, että heilläkin se onnistuu, jos saan Bonan kopilla paikalle. Oikein hyvää palvelua kaikin puolin.

Tilat olivat suuret ja modernit, ja ihanan siistit. Kaikki varusteet ynnä muut olivat nimetty selkeästi, ja ne oli helposti löydettävissä. Lopuksi Anna vielä esitteli minulle muutamaa omaa hevostaan, jotka olivat kyllä komeita ilmestyksiä. Kaikin puolin olen erittäin tyytyväinen, että lähdin tutustumaan talliin, ja jatkossa voisin aina silloin tällöin tunneille eksyä. (Ehkä jopa omalla hevosella, jos saan kopin ja kuskin lainaan.)

Nyt tänään kengitysongelmakin ratkesi, ja Bona on taas kengässä, joten pääsen kokeilemaan eilisiä oppeja omanikin kanssa. Kyllä se vaihtelu vaan virkistää tässäkin suhteessa. Ei niin pahasti juurru omiin kaavoihinsa, vaan avaa silmänsä erilaiselle ratsastukselle.

 

Tässä vielä pikaisesti kyhätty video eiliseltä: