(Kuva: Milja Husu)

21.8.2016

Meillä oli eilen toiset estekisat Bonan kanssa. Siis molempien elämän toiset estekisat, ja Bona oli kyllä tehnyt huiman harppauksen edellisiin kisoihin nähden. Enää ei ollut johteetkaan mörköjä, eikä kiiltävät puomit yhtään yrittänyt syödä häntä (tai sitten ne oli niin kurassa ettei kiiltoa ollut). Meillä tuli 1. ja 2. -luokissa kielto toisella esteellä, mutta muuten Bona suoritti radat puhtaasti. Etenkin 2.luokan eli 40-50 cm radan sujumiseen olin oikeinkin tyytyväinen. Bona on kyllä kehittynyt paljon, ja tuntuu että on niitä lihaksiakin sinne takapäähän alkanut muodostumaan.

Olen niin valtavan kriittinen ratsastukseni suhteen, että oli itsellenikin yllätys, ettei kiellosta kakkos esteellä tullut pettyny olo. Olin vain erittäin tyytyväinen Bonan suoritukseen, että harmitus kaikkosi pois. Kun olin pesemässä Bonaa ja varusteita kisojen jälkeen, en yhtään tajunnut, että ulos oli saapunut ambulanssi ja kisat hetkeksi keskeytetty tapaturman vuoksi. Eräs polle oli päättänyt poistua näyttävästi kisakentältä, ja ratsastaja oli päässyt tutustumaan kakkosneloseen tarkemminkin.

(Kuva: Milja Husu)

Olemme sponsoroitavani kanssa (samalla minun valmentajani kanssa) suunnitelleet nyt kaikkea uutta hevosille ja ratsastajille. Niistä tulossa lähiaikoina lisää tietoa. Tulossa on myös hieman kuvia tuotekuvauksista, kun saamme ne tehtyä. Bona on malli esimerkki siitä, miten Blue Chip Pro yhdessä Joint-RLF:n kanssa on saanut turkin kiiltämään ja Bonan vertymään paremmin. Bona on kuin eri hevonen ollut näiden ansiosta. Ei voi kuin suositella. Kun Bona saapui minulle, sillä oli todella paljon hilsettä ja kankeutta aina alkuratsastuksessa. Nyt karvapeite suorastaan loistaa ja vertymiseen ei mene läheskään niin kauan aikaa. Titalla on tulossa lähiaikoina verkkokauppa, josta näitä voi helposti ostaa myös omalle rakkaalle hevoselle. Sieltä tulee myös saamaan tekemiäni koruja, ja tietenkin jouhikoruja myös omista jouhista. Paljon siis kaikkea luvassa syksyllä, kuten ne lupaamani videot sponsoroitavistani.

Olemme menossa 3.päivä Niinisaloon pienellä porukalla valmentautumaan maastoesteillä. Sitä odotan kyllä todella innolla. Otan sinne myös kypäräkamerani mukaan, jos saisin hieman taas lisää videoita tehtyä. On ensimmäinen kerta minulle ja Bonalle maastoesteillä. Ja ensimmäistä kertaa valmennuksessa vieraassa paikassa. Meitä on lähdössä täysi rekallinen ja yksi kahden hevosen traileri. Kahdessa ryhmässä olisi tarkoitus valmentautua.

Minulla oli tänään kouluvalmennus uuden minulle ennestään tuntemattoman valmentajan kanssa. Se oli kyllä malliesimerkki siitä, kun kemiat ei vain natsaa. Oli alusta saakka silmätikkufiilis, ja hänen tapansa korjata virheitä oli hyvinkin kärkäs. Olin jo lopputunnista täysin vakuuttunut siitä, että hänellä oli vatupassi takataskussa (tai jossain poikittain). Viimeinen niitti oli kyllä se, kun kuljimme uraa pitkin ja hänen mielestään me yritimme ratsastaa hänen ylitseen, ja hän asensi tuolin keskelle uraa. Tämän jälkeen pidin kyllä erittäin suuren etäisyyden, ettei vain hän tuntisi oloaan uhatuksi. Sillä meillä on Bonan kanssa tapana teilata valmentajia ihan vain huvikseen. Yhdestä teilatusta valmentajasta saa 10 pistettä. Meillä tämä saldo on valitettavasti vielä nollilla, mutta yritys on suuri.

Tämä valmentajan ja valmennettavan välinen suhde sai minut miettimään, että miksi edes kävisin sellaisen valmentajan tunneilla, missä oloni ei ole millään lailla mukava. Huomasin, kuinka tärkeää on kehityksenkin kannalta, että kemiat kohtaa. Jos itselläni koko ratsastuksen ajan on negatiivisia fiiliksiä, ei hevonenkaan voi toimia oikein, kun se imee itsestäni negatiivisen energian, emmekä voi millään tavalla kehittyä ratsukkona ainakaan positiivisempaan suuntaan.

Kaikkia on kiva kokeilla ainakin sen kerran, että löytää oman tyylisuuntansa ratsastaa, ja jonka kanssa kemiat kohtaavat. Haluan silti, että valmentaja sanoo suoraan, mitä tulisi tehdä toisin, mutta myös osaisi kannustaa oikealla hetkellä. Minulla onneksi on tälläisiä huippuja tukena, ja valmentamassa. Olemme Bonan kanssa kehittyneet heidän ansiostaan suurin harppauksin eteenpäin. Huhtikuussa en juurikaan uskaltanut käyntiä kovempaa ratsastaa, ja nyt kannustan Bonaa laukkaamaan kovempaa, ja liitämään yli esteiden.

Tänään tallilla oli muuten onneksi tosi hyvä tunnelma, vaikka itse valmennus saikin kiukun partaalle. Oli avoin ja rehellinen ilmapiiri. Oli hienoa nähdä ympärillään aidosti tästä puuhasta kiinnostuneita, ja hyvin omistautuneita ratsastajia ja samalla ystäviä. ❤

Ja näin lopuksi meidän kaikkien aikojen toisista estekisoista videota:

Ja vielä se kauan lupaamani yllätysvideo. Eli tosiaan, kun kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa, niin halusin tehdä oman versioni tästä musiikkivideona. Bona ja minä päätähtinä kulkemassa yhteistä polkuamme. Oma taikahevoseni, joka ilmestyy, kuin usvasta. Hevonen, jonka kanssa haluun aina kehittyä ratsukkona. Hevonen, jonka haluan luottavan minuun kuin kiveen. Hevonen, joka kulkee rinnallani vaikeinakin aikoina. Hevonen, jolle voin olla tukena ja turvana.

Tässä minun Honey: