BOHENNA

Blogi elämästä

Siltakorven ja Jankarin opissa

Jätä kommentti

28.3.2017

Tänään onkin tiistai, ja vasta nyt on aikaa purkaa viime viikonlopun kuva- ja videomateriaalia. Harmittaa todella, ettei sunnuntaina ollut ketään kuvaajaa mukana. Sunnuntaina oli siis kenttäesteiden hyppääminen Niinisalon maneesissa. Mutta kaikki alkoi siis siitä, kun sain ajettua trailerikortin (BE) ja ilmoittauduin heti Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven kenttävalmennukseen.

Lauantaina olikin aikainen herätys, kello soi aamulla neljältä. Minua jännitti kovasti, sillä en ollut aiemmin vetänyt traileria, missä oli hevonen sisällä. Saavuin tallille hieman ennen kuutta. Olinkin perjantaina pakannut suurimman osan tavaroista uuteen kisakaappiini. Ensi töikseni kiinnitin trailerin autoon, ja peruutin sen tallin eteen. Harjasin Bonan ja laitoin kuljetussuojat sekä loimen. Täytin heinäverkot, ja pakkasin muutenkin heiniä mukaan reissuun. Levittelin myös turpeen traileriin. Kun olin valmis, ystäväni jo tulikin ja aloimme lastaamaan Bonaa. Meillä taisi mennä noin 5 minuuttia niin Bona oli trailerissa. Matka Niinisaloon pääsi alkamaan.

20170325_125729_00120170325_14521520170325_145227

Matka Niinisaloon kesti noin tunnin, ja olimmekin hyvissä ajoin perillä. Ilmoittauduin Sannan äidille, ja vein Bonan varaamaani päiväkarsinaan. Aloinkin heti laittamaan Bonalle koulukamoja päälle, sillä meillä alkoi kouluvalmennus 10 aikaan. Lämmittelyyn pääsi 45 minuuttia aiemmin, mutta aikataulu oli vartin myöhässä. Kävelimme tallilta maneesilla, ja siellä odottelimme hetken maneesin oven suussa muiden ratoja seuraten. Kun oli meidän vuoro mennä verkkaamaan, hyppäsin heti satulaan. Minua ennen oli menossa kaksi muuta ratsukkoa, joten aloitin kävelemällä hetken. Jatkoin verkkaamista ravaamalla, ja kerkesin tekemään muutamat laukannostot ennen kuin oli minun vuoroni verkassa. Elmo Jankari siis ohjasi verryttelyä, ja teimme siirtymisiä sekä kokoamisia ennen radalle menoa. Radalla puolestaan oli Sanna Siltakorpi ”tuomarina” ja ohjeistajana.

IMG-20170325-WA0018

Olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin Bona käyttäytyi uudessa paikassa. Emme siis ole ennen olleet valmennuksessa muualla kuin omalla tallilla. (Jollei viime kesän Niinisalon maastareita lasketa.) Ensimmäistä kertaa vieraassa maneesissa valmennuksessa. Itse kouluradalla meiltä puuttui kyllä liikettä, mutta toinen kierros olikin jo parempi. Suoritimme siis tuttarin kouluohjelman. (Minkä olin kerinnyt opettelemaan vasta edellisenä iltana ja ilman hevosta.)

IMG-20170325-WA0011IMG-20170325-WA0004IMG-20170325-WA0002

Valmennuksen jälkeen vein Bonan takaisin päiväkarsinaan ja hoidin kuntoon. Laitoin myös linimenttiä jalkoihin ja annoin Bonalle mukaan ottamani päiväheinät. Lähdimme kävellen maneesille, ja menimme seuraamaan muiden valmennuksia. Menimme myös samalla kanttiiniin syömään keittolounaan. Olikin kyllä todella maittavaa kanakeittoa, ja sitä tulikin otettua huomaamatta aika iso annos. Olin syönyt itseni ihan ähkyyn ja 14.30 alkoi vielä estevalmennus.

Palasimme takaisin tallille ja lämmittelimme hetken auringossa. Kävelimme uudelleen maneesille, kun siellä alkoi radanrakennus. Mutta meille selvisikin, että piti samantien lähteä takaisin tallille, että kerkeisin omaan verryttelyyni. Laitoin Bonalle estekamat päälle ja lähdimme jälleen kerran kävelemään maneesille. Verkassa Elmo laittoi meille esteet, ja hyppäsimme ne. Bona tuntui verkassa hyvältä, mutta on tuntunut paremmaltakin. Radan opettelimme lennosta, ja olikin meidän vuoro siirtyä hyppäämään rataa. Lankkueste tuotti meille ongelmia, ja Bona kielsikin siihen kahdesti, kunnes okseri muutettiin pystyksi ja hyppäsimme lankunkin yli. Bona tuntui todella tahmealta, eikä esteiden ylityksestä tullut mitään kauniita hyppyjä. Ja omat kädetkin lähtivät sohimaan laukan mukana. Varmaankin meidän huonoin saavutus tähän mennessä.

Kun estevalmennuskin oli ohi, kävelimme taas tallille. Bonakaan ei enää huohottanut joten vein Bonan taas karsinaan hetkeksi. Pakkasimme kaikki tavarat autoon, sillä kenttäesteet olivat vasta sunnuntaina, ja olin luvannut ottaa toisenkin hevosen silloin talliltamme kyytiin. Kaikki varusteet oli autossa, ja aloimme lastaamaan Bonaa traileriin. Mitään ongelmaa ei ole koskaan ollut aiemmin, mutta nyt tyttö päätti että Niinisalosta ei poistuta. Meitä oli 5 ihmistä, shetlanninponi ja kolme liinaa, niin saimme viimein tunnin suostuttelun jälkeen Bonan kävelemään traileriin. Ilme oli B:llä, että joko mennään, on nälkä.

20170326_142945

Sunnuntaina ei onneksi ollut niin aikaista herätystä, mutta kelloja siirrettiin yöllä kesäaikaan. Olinkin taas hyvissä ajoin tallillta, sillä en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että myöhästyisimme Bonan lastausongelmien vuoksi. Soitinkin valmentajani (ja rakkaan ystäväni) auttamaan meitä aamulla Bonan lastaamisessa. Puolen tunnin päästä Bona käveli viimein traileriin. Sitten pääsimme lähtemään kaksi hevosta kyydissä kohti Niinisaloa. Kenttäestevuoroni alkoi 15 aikaan. Kun pääsimme maneesille, niin kolme oli jo kerinnyt aamupäivän aikana tippumaan, joista yksi oli päätynyt sairaalaan. (Ei vissiin onneksi mitään vakavaa.)

Aloitimme pienillä tukeilla, ja Bonakin tuntui jo paljon virkeämmältä, kuin lauantain treeneissä. Muutamat esteet aiheuttivat Bonalle ihmettelyä, ja jouduimmekin hyppäämään ne vetohevosen hännäntyvessä kiinni. Ensimmäistä kertaa hyppäsimme nuolenkärjen, talon ja sohvankin. Oli ihan mieletön tunne päästä hyppäämään kunnolla. Meillä kävi sohvaesteellä kieltäytymisen takia pieni äksidentti, kun lensin jalkapöytäedellä tolppaan. Hyppäsin takaisin äkkiä selkään, ja taisin huudahtaa, että ”hitto ko meni paita likaseks”. Sitten otimme lisää vauhtia ja tulimme sohvankin ylitse. Bonalla alkoi tunnin ja vartin treenissä jo kunto loppumaan, ja viimeiset hypyt se tekikin melko huonosti. Sitten me onneksi jo lopettelimmekin. Kun olin loppuravien ja käyntien jälkeen valmis, niin hyppäsin alas satulasta. Tajusin, että meidän ilmalennon aikana Bonan suitset olivat puoliksi irronneet, ja olimmekin hypänneet loppu valmennuksen niin, että toinen korva oli niskaremmin ulkopuolella. HUPS!

Valmennuksen jälkeen, otimme varusteet pois, ja kävelimme juottamaan hevoset tallille. Palasimme maneesille lastaamaan hevoset, ja Bona kävelikin kahdessa minuutissa suoraan traileriin. Siitä auton nokka kohti Poria. Minua väsytti jo, mutta huolsin Bonan ja kaikki varusteet, kun pääsimme tallille. Laitoin myös kaikki likaiset huovat ja suojat pesuun. Sen jälkeen alkoikin vielä tiimin kokous 20 aikaan. Minua todella harmittaa, ettei sunnuntaina ollut kuvaajaa mukana. Olisin niin halunnut nähdä videolta oman ratsastukseni, sillä opin siitä eniten virheistäni. Olisin toivonut myös muutamaa kuvaa todisteeksi esteistä, mitä hyppäsimme. Ne olivat meidän tähän mennessä suurimmat kenttäesteet, mitä olemme Bonan kanssa hypänneet. Oli kyllä aivan ihana viikonloppu <3.

20170327_212236

Maanantaina olikin sitten todella rentoa maastoilua omissa maisemissa. Teki Bonalle hyvää vain kävellä rennosti, ja nauttien metsästä. Laitankin tähän loppuun vielä pienen videopätkän viikonlopulta, vaikkei siinä nyt maastoesteitä olekkaan. Viikonloppuna onkin sitten taas Jari Sneckin valmennus perjantaina, ja Talent lauantaina. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä hieman kuvaamaan tallille, ja ehkä houkutella joku mukaan metsäilemään. Let´s see lähteekö kukaan.

Kirjoittaja: bohenna

30-vuotias kultaseppä Porista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s