28.6.2017

Tänään on keskiviikko, ja minulla oli vapaapäivä töistä. Sain hoidettua Bonaan liittyviä menoja, kuten eläinlääkärin käynnin. Bona taivutettiin uudelleen ja otettiin uudet verikokeet (joiden tulokset tulevat huomenna). Taivutusten perusteella Bona oli jo parempi, muttei priima. Eläinlääkäri lähtikin etsimään vikaa polvesta ultraamalla. Ja siellä oli jokin selkeä pintavaurio luussa, joka pitää erikseen röntgenkuvata. Minulla on vanhat kuvat tallessa viime syksystä, joten niihin on helppo verrata, ja tehdä mahdollinen päätös leikkauksesta. Polveen on kohdistunut kova isku (potku), jonka seurauksena luusta näytti irronneen lastun/palan. Sain onneksi ajan perjantaille, ja joudunkin pitämään töistä vapaata sen ajan. Soittelin tänään jo valmiiksi Teivoon mahdollisen leikkauksen varalta, ja arvioksi leikkaukselle annettiin 1 500 euroa. Että jos joku haluaa antaa lahjoituksia, niin otan mielelläni vastaan.

Siinä meni sitten lopullisesti meidän ensimmäisten kenttäkisojen startin haaveet. Ensi kuussa olisi ollut kilpailut Laviassa. Olen koko vuoden haaveillut startista. Ja niin peruuntuu myös meidän Niinisalon kenttävalmennusleirimmekin. Ypäjän leirikin peruuntui ja sieltä sentään sain rahani onneksi takaisin. Mutta olisin niin halunnut päästä osallistumaan. Peruuntumisia peruuntumisen perään. Ja kisoista ei toivoakaan. Olin ajatellut viedä Bonan lauantaina Yyteriin kävelemään, mutta enpä viekkään. Perjantaina aamulla tosiaan selviää, että mitä sieltä polvesta löytyy. Bona oli tänään toimenpiteiden ajan niin rauhallinen, ettei tarvinnut edes rauhoittaa.

Onneksi pääsin tiistaina ratsastamaan tiimiläisemme estehevosella. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilainen se oli Bonaan verrattuna. Hyppääminen tuntui paljon helpommalta. Askeleet olivat täysin erilaisia jokaisessa askellajissa. Oli oikein hyvää vaihtelua päästä ratsastamaan täysin erilaisella hevosella. (Ja päästä ylipäätään ratsastamaan muutakin, kuin käyntiä kolmen viikon jälkeen.) Oli mielenkiintoista huomata videoista, etten roikottanut vasenta kättäni läheskään niin paljoa, kuin Bonalla ratsastaessani. Kaikki sujui muutenkin hyvin. Mielelläni menen uudelleenkin ratsastamaan. Pitäisi enemmänkin ratsastaa muillakin, kuin omalla hevosella. Teki kyllä hyvää huomata, että se tasapaino on ihan erilainen toisen selässä. Etenkin kun oman hevosen runko on täysin vastakohta verrattuna ratsastamaani hevoseen.

Tulihan tuossa eilen kuvattuakin, kun olin luvannut kuvata kahden tytön rippikuvat. Oli onneksi hyvä ilma, ehkä paikoittain jopa liian aurinkoinen. Onneksi oli hyviä varjopaikkoja. Lopuksi otin heistä myös yhteiskuvia yhden hevosen kanssa. Ja tuli huomattua, että on ne korkkarit aika hankalat kengät talliolosuhteissa. (Onneksi minulla oli ihan perus tallikengät.) Sain tänään käsiteltyä kuvat, kun tulin kotiin. Nyt seuraavaksi ajattelin muutaman blokkaajan postaukset käydä lukemassa. ( Seuraan tosiaan kahta heppa blogia: Aadan hevoselämää sekä Voitto kotiin.) Olisi ihana tehdä itsekin taas uusia videoita, mutta aika tylsiä niistä tulisi, kun ei voi muuta kuin kävellä Bonan kanssa. Ja se ei voi olla nyt edes laitumella, vaan joutuu jököttämään tarhassa. Olen kyllä joka päivä käynyt päästämässä Bonaa syömään pienelle ruoholäntille, mikä on yksäritarhojen välissä. Siellä ei ole sähköjä, ja langatkin yltävät paikoin vain polveen saakka, mutta tyttö pysyy siellä. (Ainakin tähän päivään mennessä on aina pysynyt.)

Päivitän tänne taas varmaan perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta. Paljon on tullut voimatsemppejä. Olen itsekin ihan kipeänä jo Bonan saikusta ja jalasta. Tuntuu, että en jaksa enää tallillakaan enää hymyillä, vaan olen mieluiten ihan omissa oloissani. Tänäänkin istuin Bonan kansa yli tunnin ja vain katsoin, kun se söi. (Siitähän tulisikin todella mielenkiintoinen video; tunti Bonan heinän syömistä.) Minulla olisi vaikka kuinka paljon ideoita videoille, mutta ne saavat nyt odottaa. Mutta perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta.