18.6.2017

Minulla piti olla tänään kaksi rippikuvausta tallilla, mutta ne peruuntuivat eilen. Tänään piti sataa vettä koko päivän, mutta keli oli mitä mainioin. Menin tallille aamupäivällä, ja otin Bonan tarhasta sisälle. Tyttö ei ollut syönyt ruokiaan, kun ruoka oli ihan kuin vettä. Minun pikku tammani on hyvinkin tarkka puuronsa koostumuksesta. Tein uuden ruoan, sillä minun pitää saada Bonalle menemään rautaa nyt nestemäisenä kuurina. Sekään ei maistunut , joten tein erikseen vielä veteen liuotetun kipulääkkeen, jonka annoin ruiskulla. (Ja tein vissiin hieman laimeaa, sillä annoksesta tuli kolme ruiskullista.)

Hoidin Bonan harjaamalla oikein kunnolla, putsasin kaviot, harjasin hännän ja harjan sekä laitoin sellaista hevoshaavarasvaa takajalan arpeen. Sitten lähdimme hieman kävelemään metsään. Takaisin tallille päästyämme vaihdoin Bonalle riimun päähän, ja lähdin syöttelemään sitä. Bona on nyt viettänyt päivänsä tarhassa, kunnes jalka paranee. Olen silti päivittäin käynyt syöttelemässä Bonaa vihreällä. (Välillä jopa kahdesti päivässä.)

Olin eilen avustamassa LuSarin kisoissa. Olin jotenkin tosi kettuuntunut koko ajan. Olisin niin halunnut olla osallistumassa, etenkin kun rata oli aivan kuin meille rakennettu. Siellä oli muutamia erittäin tiukkoja teitä, jos halusi ratsastaa aikaa. Mutta jouduin tyytymään avaamaan porttia kentälle meneville ratsukoille. Kävin aina luokkien välissä hoivaamassa Bonaa ja antamassa sille lääkkeen. Tuntuu, että olen itsekin kipeänä, kun Bona on saikulla. Ainakin selkä on tosiaan parempi, kun olen sitä paljon arnikan kanssa hieronut. Selkä ja oikea takapolvi piikitettiin, sekä varuiksi myös pursa samasta jalasta. Kumminkin kilpailukieltoa kertyi mukavat 28 päivää, niin ihan turhaan sitä olisi jätetty piikittämättä. Harmittaa tosissaan, kun nyt meidän ensimmäinen yhteinen kunnon leirikin jää väliin. Meidän piti osallistua Ypäjällä ”Estevalmennusleiriin omalla hevosella”. Siellä olisi ollut valmentajana Pirkko Herd, mutta turhauttaa jättää sekin väliin. (Ja vielä, kun olen sen kokonaan jo maksanutkin.)

Ensi viikolla laitan ensimmäistä kertaa taas satulan selkään, ja käymme selästä käsin kävelemässä pieniä lenkkejä. Ja sitten sitä seuraavalla viikolla Bonasta otetaan uudet verikokeet. Ja toivon, että jalkakin olisi silloin jo parempi. On tässä jotain hieman uuttakin suunitteilla. Mutta siitä myöhemmin lisää. Ja olen luvannut Bonalle PS of Swedenin hyppysuitset, kun jalka paranee. Ja itselleni olen himoinnut uusia jalustimia, mihin törmäsin Ypäjällä Finnderbyn yhteydessä. Kun jalka on kunnossa, ajattelin lastata Bonan traikkuun ja lähteä näyttämään Yyterin rantoja. Katselin, että ainakin Kyläkorpi on järjestänyt sinne rantaratsastuspäiviä.

Huomenna olen menossa töiden jälkeen naapurini kanssa tallille. Hän tulee katsomaan Bonaa pitkästä aikaa. Käymme varmaan taas kävelyttämässä Bonaa pienen lenkin verran. Tänään oli Bonan lääkkeen viimeinen antopäivä. Ja nyt ei auta muuta, kuin vain odottaa. En ole ratsastanut nyt yli kahteen viikkoon. Kun tietäisi varmaksi, että jalka paranee, niin kaikki olisi helpompaa. Etenkin suunnitelmien tekeminen olisi helpompaa, kun saisi jotain varmaa tietoa ja voisi tehdä päätöksiä. Nyt, kun ei tiedä, mikä siinä polvessa on. Onneksi sentään toinen polvi, mitä viimeksi. Se on jotenkin päässyt venähtämään tai jotain ruunan vierailusta. Oli Bona ollut sen verran houkuttelevan oloinen, niin sai ruunakin orhin taipumuksia.

Nyt tietenkin on ollut ihan mahtavaa ilmaakin. Ja facebook:kin tuntuu olevan tulvillaan kisakuvia sekä maastovalmennuskuvia. Minun kuvakoosteeni on koostunut nyt vain ruohonkorsista hevosen jaloissa. Tai omista saappaista, joiden päälle muta on kuivunut karrelle. En ole nyt viitsinyt tehdä lainkaan videoitakaan tallilta, sillä ne menevät kaikki päivästä toiseen samalla kaavalla. Mutta ensi viikolla pääsen viimein testaamaan uuden satulavyönikin. S-mallinen kouluvyö pitäisi olla parempi Bonalle, mutta pääsen nyt sen vielä testaamaan käytössä. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia monenkin asian suhteen.