8.7.2017

Tänään on lauantai, ja on ollut aivan mahtava sää. Heräsin aamulla puoli kahdeksalta, ja kampasin naamani ja suuntasin tallille. Olimme sopineet Heidi P:n kanssa, että menemme Yyteriin uittamaan Bonaa. Hän lupasi ottaa kameran mukaan, ja saimmekin ihanaa materiaalia. Kiitos paljon Heidi. (Kuvat Yyteristä Heidin ottamia.) Aloin laittamaan aamulla traileriin turvetta, kun toinenkin tallilainen innostui lähtemään Yyteriin meidän seuraksi. En ollut ikinä aiemmin ollut uimassa Bonan kanssa. Ja Bonakaan ei ole aiemmin päässyt missään niin syvälle, ettei jalat ole enää yltäneet pohjaan.

Starttasimme auton kympiltä kohti Yyreriä. Poikkesimme kuitenkin ABC:lla hakemassa hieman matkaeväitä reissuun. Aurinko paistoi ja lämpöäkin oli yli kaksikymmentä astetta, eli täydellinen uittosää. Pääsimme paikalle ja purimme hevoset pois autosta. Kiinnitin Bonan vetosolmulla kiinni traileriin, ja hain satulahuovan autosta. Aloin seuraamaan pitkää juoksutusliinaa, joka liikkui auton vierellä eteenpäin. Bona oli päässyt irti, mutta onneksi tyttö meni vain lähimmän ruohotupsun luokse. Eikun huopa selkään ja menoksi kohti rantaa.

Hyppäsin ensin selkään kengät jalassa, mutta palasin äkkiä rannalle ottamaan ne pois, jotta pääsisimme syvemmälle veteen. Kun olimme hetken aikaa kulkeneet vedessä, niin menimme kaksipäällä myös kävellen vedessä. Bona on yhä sairaslomalla, ja vienkin sen tulevana keskiviikkona taas Teivoon kuvattavaksi. Luultavimmin syy ei olekkaan ollut oikeassa takapolvessa, vaan selän takaosassa, joka on heijastunut jalkaan. Tyttö oli kyllä niin innoissaan päästessään leikkimään vedessä sukellusvenettä. Ihan mahtavaa, että se ylipäätään suostui uimaan, sillä se oli Bonan ensimmäinen kerta ikinä. Olen niin Bonasta. Kuljimme myös rantaa pitkin, ja askel oli niin kepeä että tuli itsellenikin hyvä fiilis. Menimme useaan kertaan vedessä niin pitkälle, ettei kaviot enää yltäneet pohjaan, vaan hevonen joutui ihan itse uimaan. (Ja siinä saimmekin hetken kuivatella ratsastushousuja sen jälkeen.)

Kun olimme uittaneet, niin kuivattelimme hetken rannalla ja palasimme autolle. Joku älypää oli parkkeerannut autonsa ihan trailerin taakse, etten saanut edes laskusiltaa avattua. Jouduimme lastaamaan hevoset keskellä tietä, niin että ajoin auton eteenpäin (ja samalla tukin koko tien). Ja pian olimmekin jo takaisin tallilla. Olisin voinut vaikka lähteä heti uudelleen. Pesimme trailerin, ja pesimme myös hevoset pois suolavedestä. Veimme hepat laitumelle, ja puunasin trailerista vielä seinät ja vein sen parkkipaikalle. Siitä suuntasinkin suoraan hierontaan. (En ole IKINÄ ollut hierottavana ja ai jumatsuikka se teki kipeetä.) Nyt alankin kokkailemaan vielä banaanilettuja iltapalaksi, että jaksaa loppu illan. Sitten aamulla onkin aikainen herätys, ja lähdemme ystävän kanssa Niinisaloon seuraamaan kenttäratsastuskisojen maasto-osuutta. (Olen niin kateellinen niille, ketkä pääsevät siellä starttaamaan. Haluan itsekin hevoseni kuntoon ja maastareille.) Mutta nyt testaamaan banskuletut, hitti vai huti. Alla on vielä kuvia meidän ihanasta päivästä. Toivottavasti Bonan kipuilun syy selviää pian, ja pääsisimme kunnolla laukkailemaan rannalle.

Tässä vielä nykyinen kuljetuskalusto kokonaisuudessaan.