BOHENNA

Blogi elämästä

Kuvia, klinikkaa ja kävelyä

Jätä kommentti

16.7.2017

Kaikkea on taas mahtunut elämääni viime blogipostauksen jälkeen. Paljon on tehty kokeita Bonalle, ja etsitty vikaa vaivanneesta jalasta. Nyt voisi olla mahdollisuus, että aurinko voisi päästä pilkistämään risukasaankin. En ole vieläkään päässyt testaamaan satulaani toppauksen jälkeen, mutta eiköhän tässä lähiaikoina siihenkin tule mahdollisuus. Olen vienyt muutamia uusia huopiani brodeerattavaksi, ja ne olisi kiva ottaa käyttöön satulaa testatessa.

Olisi kiva taas pitkästä aikaa tehdä videokin päivästäni, nyt kun siihen kuuluu pian taas kunnolla ratsastaminenkin. Mutta tässä hieman, mitä kaikkea on kerinnyt taas tapahtumaan:

Olimme ystäväni kanssa Niinisalossa katsomassa kenttäkilpailujen maastoesteosuutta. Hienoja ratsukoita liiteli yli esteiden, ja itsellenikin tuli kova polte päästä tömistämään tannerta. Ilma oli mitä loistavin, ja kilpailijoilla tuntui olevan hyvä fiilis jännityksestä huolimatta. Etenkin suurempien luokkien ratsastajat olivat osa hauskuuttajia ohi kiitäessään ja huudellessaan ratsuilleen kannustushuutoja. Osa huuteli kiitoshuutoja myös kannustavalle yleisölle. Mitä pienempiin luokkiin siirryttiin, sitä vähemmän kuului ratsastajien suusta huutoja metsässä.

Kuvasin maastoradalla lähes kaikki ratsukot, kolme ensimmäistä jäi kuvaamatta, kun vasta kasasin kameraa paikalle saavuttuani. Hetki meni myös hyvän kuvauspaikan valintaan. Muutama jäi myös kuvaamatta, kun vaihtelin linssiä. Ihana huomata, että kuvistani pidettiin suuresti, ja moni ratsukko onkin niitä pyytänyt lähettämään. Laitan tähän vain hyvin pienen osan kuvista, sillä kuvia kertyi todella hurjasti kameran muistikortille.

Ja sitten oli meidän Teivon reissu Bonan kanssa. Neljä viikkoa Bona oli ollut könkkä oikeasta takajalastaan, ja kahdet taivutukset varmistivat sen olleen oikea takajalka. Myös selkä ja bursa piikitettiin polven lisäksi. Polvi jopa kahteen otteeseen, kun ei alkanut näyttämään paranevan. Lisäksi lääkitsin Bonaa nestemäisellä raudalla kolme viikkoa anemian takia. Bona myös kuvattiin Porin klinikalla, ja ultrattiin aiempaa. Ei ollut onneksi epäiltyä irtopalaa, ja kuvatkin saivat paremman tuomion Teivossa. Ei mitään vikaa luupinnassa.

Lähdimme liikkeelle Bonan kanssa kymmenen aikaan. Minulla on aikalailla samat rutiinit aina, kun lähden Bonan kanssa liikenteeseen. Otan ensimmäisenä kopin kiinni tallin pihasta, sitten siirrän sen tallin eteen, ja vien sinne turpeet ja heinäverkon. Sitten laitan Bonan kuosiin, ja laitan kuljetussuojat jalkoihin. Kylmillä ilmoilla myös loimi kuuluu varustukseen, mutta kesällä tottakai ilman loimea lähdemme. Aina on silti jokin loimi mukana, jos sattuu tarvitsemaan. Jos lähtö on aamulla aikaisin, niin annan Bonalle myös ruoat hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sitten Bonalle suitset päähän ja siihen päälle riimu, missä oikein paksut pehmusteet. Usein laitan liinan kiinni riimuun, kun talutan Bonan trailerille (joskus myös teen saman riimunnarun kanssa). Sitten käsken Bonaa kävelemään koppiin, ja suljen takapuomin Bonan mentyä sisälle. siitä siirryn kiinnittämään Bonan riimusta koppiin, ja annan sille herkun. Tämän jälkeen irrotan liinan ja varmistan vielä kaikki kiinnitykset ja suljen kopin. Ikkunat  ovat aina lämpimällä raollaan, että ilma vaihtuu. Ennen lähtöä kierrän vielä kaikki kerran ympäri, ja takistan että kaikki on niin kuin pitääkin.

Meillä ei ollut mikään kiire ajaa Teivoon, vaan hissuttelimme hieman päälle kaksi tuntia. Olimme silti reippaasti etuajassa, ja kävin ilmoittamassa Bonan saapuneeksi. Sitten kävin purkamassa Bonan pois kopista ja siirsin sen karsinaan. Oli pakko kiinnittää se karsinaan molemmin puolin, sillä se olisi pian tyhjentänyt karsinan puruista. Oli sen verran makoisa alusta Bonan mielestä. Siitähän olisi tullut vatsanpuruja vielä (heh heh). Olin vielä edellisenä iltana liinannut Bonaa ympyrällä, ja siinäkin oikea takajalka oli selkeästi liikkeessä huono.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa spontaanin ontuman kokeet, eikä Bona ontunut ollenkaan käynnissä eikä ravissa. Taivutuksessa oikea takajalka oli hyvä, mutta puolestaan vasemman takajalan alaosa antoi reaktion. Tämä ei millään enää mennyt minun ymmärrykseeni. Sitten kävimmekin röntgenissä, johon Bona sai hyvin kevyen annoksen rauhoittavaa. Se oli hereillä jo loppukuvista, mutta seisoi nätisti paikoillaan. Kuvasimme selän, polvet ja vuohiset. Kuvissa ei ollut mitään uutta, sama vasemman takapolven irtopala, mikä näkyi viime syksynäkin. Ultrasimme myös polvet ja vuohiset, ja polvet olivat hyvännäköiset, ainoastaan vasen takavuohinen oli nesteinen. Sitten odottelimme taas hetken karsinassa ja pääsimme piikitettäväksi. Se oli ainoa vika, mikä Bonasta löytyi, oikeassa takajalassa ei ollut mitään vikaa, eikä mitään mikä selittäisi, miksi se on neljä viikkoa sitä könkännyt. Bona oli niin kiltisti, ettei sitä tarvinnut enää rauhoittaa piikitykseen, vaikka oli täysin hereillä. Hienosti tyttö taas käyttäytyi vieraassa paikassa.

Kävin lopuksi vielä tyhjentämässä lompakon tiskillä, ja pakkasin Bonan autoon. Meillä on kontrolli elokuun alussa, ja varasimmekin ajan Teivosta. Meillä oli aivan ihanaa reuraa koko klinikkareissun ajan. Tutustuin kahteen aivan ihanaan ihmiseen. Näköjään klinikkareissut voivat olla kivojakin, etenkin kun molemmilla meistä oli hyviä uutisia kuultavana hevosen suhteen. Enkä muista, koska viimeksi olisin juonut päivän aikana niin paljon teetä, kuin Teivossa.

Nyt me siis kävelemme seuraavat kaksi viikkoa, ja sitten saa viikon kevyesti palautua normaaliin treeniin. Ja sitten taitaa ollakin jo meidän kontrollikäynti. Tässä nyt siis olemme odottavaisin mielin. Ainakin Bona on ollut paljon pirteämpi, ja iloisempi. Rauta-arvot ovat hyvin nousseet. Saimme kipulääkekuurin, ja se menee vielä loppuun. Nyt vaihdoin nestemäisen raudan nokkoseen, sillä ei tarvitse enää kuuriluontoisena rautaa syöttää.

Meidän piti eilen lähteä Bonan kanssa Yyteriin taas uimaan, mutta vetoauto olikin muissa maisemissa, joten emme päässeet. Lähdimmekin sitten metsään kävelylle, ja päädyimmekin seikkailemaan umpimetsään ilman polkua, mutta hienosti löysimme oikealle reitille. Aivan mahtava reissu kyllä oli. Saimme jopa matkaseuraa tallilta. Minä niin rakastan käydä tutkimassa uusia mahdollisia polkuja, ja umpimetsään on ihana mennä seikkailemaan. Etenkin Bonan kannalta se on erittäin piristävää ja hyvää vaihtelua. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa koluta taas lähimetsiä, kun sitten siellä ei ole kunnon pohjia ravaamiseen, saati laukkaamiseen. Mutta onneksi on traileri, niin on helppo lähteä kunnon maastoille vaikka pidemmällekin. Etenkin, kun on noin helposti lastautuva ja matkustava hevonen kuin Bona on <3.

Kirjoittaja: bohenna

32-vuotias kultaseppä Porista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s