BOHENNA

30.7.2017

Koko viikonloppu on ollut kyllä mielettömän kiireinen. Tänään oli ainoa päivä, kun kerkesin tallille. Olin ensin suunnitellut meneväni Yyteriin, mutta säätiedotus lupasi sadetta päivällä. No sitäpä ei koskaan tullut, ja nyt harmittaa etten Yyteriin lähtenyt. Toisena vaihtoehtona oli lähteä uittamaan Bonaa vähän pidemmän ratsastusreissun päähän, mutta kukaan reitin tunteva ei lähtenyt mukaan. Olisin mennyt yksin, mutta ei ollut hajuakaan reitistä. Joten tartuin vaihtoehtoon numero kolme: maastoon muuten vaan Bonan kanssa. Olin suunnitellut ottavani muutamia laukkapätkiä, ja Bona oli niin innoissaan, että tarjosi laukkaa myös ravipätkillä. Teinkin reissusta pienen videon, ja laitankin sen tämän postauksen loppuun.

Lähdimme metsään noin puoli yhden maissa. En huomannut edes katsoa, mitä kello oli, kun palasin takaisin tallinpihaan. Bona oli hieman hikinen, kun oli niin lämmin ja hiostava ilma. Aika kevyttä laukkaa otimme maastossa, sellaista rentoa menoa. Laitoin Bonan karsinaan varusteiden pesun ajaksi. Sitten olikin Bonan vuoro, pesin sen letkulla kokonaan. Kuivasin ja kävelytin laitumelle. Askel oli reipas, ja välillä yritti tarjota raviakin. Huomenna menemme kentällä kevyesti, sillä meillä on tiistaina ensimmäinen valmennus saikun jälkeen. Ihan vain sileätyöskentelyä. Ja tavoitteena olisi tulevana viikonloppuna mennä puomeja valmennuksessa.

Ollaan nyt Bonan kanssa maastoiltu paljon. Bonan tasapaino, ja jalkojen tarkkuus on parantunut paljon parissa viikossa. Ei olla menty ihan helpoimpia reittejä metsässä, ja ollaan tehty pientä kevyttä mäkitreeniäkin. Reilun viikon päästä onkin Teivossa Bonan jälkitarkastus, ja Bonan ensimmäinen uintikerta. Varasin Bonalle tosiaan uintiajan EkoHeposta, se on siis eräänlainen hevoskuntoutuskeskus. Siitä reissusta voisinkin tehdä taas videon.

Bonalla tosiaan kävi viime viikolla Doychin Dyulov raspaamassa hampaat, etenkin etuhampaat. Olin edeltävänä lauantaina Bonan kanssa hänen käsittelyssään, ja Bonan lannerangasta löytyi jumi, jonka DD hoisi kuntoon kiropraktiikalla. Samalla löytyi jumin aiheuttaja: hieman kaarevat etuhampaat. Se oli aiheuttanut päähän hermopinteen, joka taas oli aiheuttanut takapään jumin. Ja nyt odotan innolla, millainen vaikutus on liikkeeseen.

Perjantai menikin sitten kokonaan Raumalla aamusta iltaan. Olin siellä jo kuuden aikaan aamulla pystyttämässä myyntitelttaa mustanpitsinyötä varten. Tarkoitus oli olla myymässä yöllä kahteen saakka, mutta rankka kaatosade aiheutti sen, ettei voitu pitää juurikaan mitään esillä. Eli kukaan ei siis voinut ostaa edes mitään. Kaikki oli peiteltävä jätesäkeillä, ja teltan katostakin tuli vettä läpi. Purimmekin tavarat pois jo kahdeksan aikoihin, tuli siinä sitten 14 tuntia seistyä turhaan myymässä. Vain parin tunnin ajan sade taukosi.

Eilen lauantaina puolestaan olin Säpissä. Oli aivan ihana sää, ja todella hyvä porukka. Siellä piti olla mufloneita, mutta näimme niitä vain kiikarin lävitse matkalla takaisin Luvian Laitakariin. Keräsin sieltä muutamia kiviä, ajattelin tehdä niistä Säppikivi -korusarjan. Löysin sieltä merestä kellumasta myös valtavan upean oksan, jota aion käyttää jatkossa korujeni kuvausalustana. Olimme hyvissä ajoin jo takaisin satamassa, ja menimmekin siitä Paat -bubiin. Siitä tulinkin sitten kotiin, ja olin niin poikki että menin vain nukkumaan.

Ensi viikonloppukin menee kokonaan myymässä. Olen silloin Ulvilassa Hansa-markkinoilla (Keskiaikamarkkinoilla). Luvattiin vettä koko viikonlopuksi, niin saa nähdä että vaivaudunko edes paikalle. Oli niin huono myynti Raumalla, että en halua enää koskaan katosateessa mennä myymään. Ei siinä tuu, kun kipeäksi ja kettuuntuneeksi. Ja tarkoitus olisi mennä Jari Sneckin puomivalmennukseen. Katsomaan, miten Bona niihin reagoi näin pitkän tauon jälkeen.

Huomenna onkin taas aikainen herätys, ja pitäisi mennä juttelemaan Autoluojukselle peltisepän kanssa autoni korjausarvioinnista. Se kolaroitiin viikko sitten parkkipaikalla. Eikä ole yhtään silminnäkijää vieläkään ilmoittautunut. Soittelin viime viikolla Porin Poliisillekin, mutta kukaan ei ole nähnyt mitään. Pääasia, että autoni tulee kuntoon. Ensi viikon jälkeen minulla onkin muutama vapaapäivä, ikään kuin erittäin lyhyt kesäloma. Yksi niistä päivistä kuluu Teivossa, mutta sitten on vielä kolme lomapäivää. Eli varmasti jotain videomateriaalia tulossa.

Ja tässä vielä video meidän tämän päivän maastoreissusta:

16.7.2017

Kaikkea on taas mahtunut elämääni viime blogipostauksen jälkeen. Paljon on tehty kokeita Bonalle, ja etsitty vikaa vaivanneesta jalasta. Nyt voisi olla mahdollisuus, että aurinko voisi päästä pilkistämään risukasaankin. En ole vieläkään päässyt testaamaan satulaani toppauksen jälkeen, mutta eiköhän tässä lähiaikoina siihenkin tule mahdollisuus. Olen vienyt muutamia uusia huopiani brodeerattavaksi, ja ne olisi kiva ottaa käyttöön satulaa testatessa.

Olisi kiva taas pitkästä aikaa tehdä videokin päivästäni, nyt kun siihen kuuluu pian taas kunnolla ratsastaminenkin. Mutta tässä hieman, mitä kaikkea on kerinnyt taas tapahtumaan:

Olimme ystäväni kanssa Niinisalossa katsomassa kenttäkilpailujen maastoesteosuutta. Hienoja ratsukoita liiteli yli esteiden, ja itsellenikin tuli kova polte päästä tömistämään tannerta. Ilma oli mitä loistavin, ja kilpailijoilla tuntui olevan hyvä fiilis jännityksestä huolimatta. Etenkin suurempien luokkien ratsastajat olivat osa hauskuuttajia ohi kiitäessään ja huudellessaan ratsuilleen kannustushuutoja. Osa huuteli kiitoshuutoja myös kannustavalle yleisölle. Mitä pienempiin luokkiin siirryttiin, sitä vähemmän kuului ratsastajien suusta huutoja metsässä.

Kuvasin maastoradalla lähes kaikki ratsukot, kolme ensimmäistä jäi kuvaamatta, kun vasta kasasin kameraa paikalle saavuttuani. Hetki meni myös hyvän kuvauspaikan valintaan. Muutama jäi myös kuvaamatta, kun vaihtelin linssiä. Ihana huomata, että kuvistani pidettiin suuresti, ja moni ratsukko onkin niitä pyytänyt lähettämään. Laitan tähän vain hyvin pienen osan kuvista, sillä kuvia kertyi todella hurjasti kameran muistikortille.

Ja sitten oli meidän Teivon reissu Bonan kanssa. Neljä viikkoa Bona oli ollut könkkä oikeasta takajalastaan, ja kahdet taivutukset varmistivat sen olleen oikea takajalka. Myös selkä ja bursa piikitettiin polven lisäksi. Polvi jopa kahteen otteeseen, kun ei alkanut näyttämään paranevan. Lisäksi lääkitsin Bonaa nestemäisellä raudalla kolme viikkoa anemian takia. Bona myös kuvattiin Porin klinikalla, ja ultrattiin aiempaa. Ei ollut onneksi epäiltyä irtopalaa, ja kuvatkin saivat paremman tuomion Teivossa. Ei mitään vikaa luupinnassa.

Lähdimme liikkeelle Bonan kanssa kymmenen aikaan. Minulla on aikalailla samat rutiinit aina, kun lähden Bonan kanssa liikenteeseen. Otan ensimmäisenä kopin kiinni tallin pihasta, sitten siirrän sen tallin eteen, ja vien sinne turpeet ja heinäverkon. Sitten laitan Bonan kuosiin, ja laitan kuljetussuojat jalkoihin. Kylmillä ilmoilla myös loimi kuuluu varustukseen, mutta kesällä tottakai ilman loimea lähdemme. Aina on silti jokin loimi mukana, jos sattuu tarvitsemaan. Jos lähtö on aamulla aikaisin, niin annan Bonalle myös ruoat hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sitten Bonalle suitset päähän ja siihen päälle riimu, missä oikein paksut pehmusteet. Usein laitan liinan kiinni riimuun, kun talutan Bonan trailerille (joskus myös teen saman riimunnarun kanssa). Sitten käsken Bonaa kävelemään koppiin, ja suljen takapuomin Bonan mentyä sisälle. siitä siirryn kiinnittämään Bonan riimusta koppiin, ja annan sille herkun. Tämän jälkeen irrotan liinan ja varmistan vielä kaikki kiinnitykset ja suljen kopin. Ikkunat  ovat aina lämpimällä raollaan, että ilma vaihtuu. Ennen lähtöä kierrän vielä kaikki kerran ympäri, ja takistan että kaikki on niin kuin pitääkin.

Meillä ei ollut mikään kiire ajaa Teivoon, vaan hissuttelimme hieman päälle kaksi tuntia. Olimme silti reippaasti etuajassa, ja kävin ilmoittamassa Bonan saapuneeksi. Sitten kävin purkamassa Bonan pois kopista ja siirsin sen karsinaan. Oli pakko kiinnittää se karsinaan molemmin puolin, sillä se olisi pian tyhjentänyt karsinan puruista. Oli sen verran makoisa alusta Bonan mielestä. Siitähän olisi tullut vatsanpuruja vielä (heh heh). Olin vielä edellisenä iltana liinannut Bonaa ympyrällä, ja siinäkin oikea takajalka oli selkeästi liikkeessä huono.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa spontaanin ontuman kokeet, eikä Bona ontunut ollenkaan käynnissä eikä ravissa. Taivutuksessa oikea takajalka oli hyvä, mutta puolestaan vasemman takajalan alaosa antoi reaktion. Tämä ei millään enää mennyt minun ymmärrykseeni. Sitten kävimmekin röntgenissä, johon Bona sai hyvin kevyen annoksen rauhoittavaa. Se oli hereillä jo loppukuvista, mutta seisoi nätisti paikoillaan. Kuvasimme selän, polvet ja vuohiset. Kuvissa ei ollut mitään uutta, sama vasemman takapolven irtopala, mikä näkyi viime syksynäkin. Ultrasimme myös polvet ja vuohiset, ja polvet olivat hyvännäköiset, ainoastaan vasen takavuohinen oli nesteinen. Sitten odottelimme taas hetken karsinassa ja pääsimme piikitettäväksi. Se oli ainoa vika, mikä Bonasta löytyi, oikeassa takajalassa ei ollut mitään vikaa, eikä mitään mikä selittäisi, miksi se on neljä viikkoa sitä könkännyt. Bona oli niin kiltisti, ettei sitä tarvinnut enää rauhoittaa piikitykseen, vaikka oli täysin hereillä. Hienosti tyttö taas käyttäytyi vieraassa paikassa.

Kävin lopuksi vielä tyhjentämässä lompakon tiskillä, ja pakkasin Bonan autoon. Meillä on kontrolli elokuun alussa, ja varasimmekin ajan Teivosta. Meillä oli aivan ihanaa reuraa koko klinikkareissun ajan. Tutustuin kahteen aivan ihanaan ihmiseen. Näköjään klinikkareissut voivat olla kivojakin, etenkin kun molemmilla meistä oli hyviä uutisia kuultavana hevosen suhteen. Enkä muista, koska viimeksi olisin juonut päivän aikana niin paljon teetä, kuin Teivossa.

Nyt me siis kävelemme seuraavat kaksi viikkoa, ja sitten saa viikon kevyesti palautua normaaliin treeniin. Ja sitten taitaa ollakin jo meidän kontrollikäynti. Tässä nyt siis olemme odottavaisin mielin. Ainakin Bona on ollut paljon pirteämpi, ja iloisempi. Rauta-arvot ovat hyvin nousseet. Saimme kipulääkekuurin, ja se menee vielä loppuun. Nyt vaihdoin nestemäisen raudan nokkoseen, sillä ei tarvitse enää kuuriluontoisena rautaa syöttää.

Meidän piti eilen lähteä Bonan kanssa Yyteriin taas uimaan, mutta vetoauto olikin muissa maisemissa, joten emme päässeet. Lähdimmekin sitten metsään kävelylle, ja päädyimmekin seikkailemaan umpimetsään ilman polkua, mutta hienosti löysimme oikealle reitille. Aivan mahtava reissu kyllä oli. Saimme jopa matkaseuraa tallilta. Minä niin rakastan käydä tutkimassa uusia mahdollisia polkuja, ja umpimetsään on ihana mennä seikkailemaan. Etenkin Bonan kannalta se on erittäin piristävää ja hyvää vaihtelua. Nyt meillä on kaksi viikkoa aikaa koluta taas lähimetsiä, kun sitten siellä ei ole kunnon pohjia ravaamiseen, saati laukkaamiseen. Mutta onneksi on traileri, niin on helppo lähteä kunnon maastoille vaikka pidemmällekin. Etenkin, kun on noin helposti lastautuva ja matkustava hevonen kuin Bona on <3.

8.7.2017

Tänään on lauantai, ja on ollut aivan mahtava sää. Heräsin aamulla puoli kahdeksalta, ja kampasin naamani ja suuntasin tallille. Olimme sopineet Heidi P:n kanssa, että menemme Yyteriin uittamaan Bonaa. Hän lupasi ottaa kameran mukaan, ja saimmekin ihanaa materiaalia. Kiitos paljon Heidi. (Kuvat Yyteristä Heidin ottamia.) Aloin laittamaan aamulla traileriin turvetta, kun toinenkin tallilainen innostui lähtemään Yyteriin meidän seuraksi. En ollut ikinä aiemmin ollut uimassa Bonan kanssa. Ja Bonakaan ei ole aiemmin päässyt missään niin syvälle, ettei jalat ole enää yltäneet pohjaan.

Starttasimme auton kympiltä kohti Yyreriä. Poikkesimme kuitenkin ABC:lla hakemassa hieman matkaeväitä reissuun. Aurinko paistoi ja lämpöäkin oli yli kaksikymmentä astetta, eli täydellinen uittosää. Pääsimme paikalle ja purimme hevoset pois autosta. Kiinnitin Bonan vetosolmulla kiinni traileriin, ja hain satulahuovan autosta. Aloin seuraamaan pitkää juoksutusliinaa, joka liikkui auton vierellä eteenpäin. Bona oli päässyt irti, mutta onneksi tyttö meni vain lähimmän ruohotupsun luokse. Eikun huopa selkään ja menoksi kohti rantaa.

Hyppäsin ensin selkään kengät jalassa, mutta palasin äkkiä rannalle ottamaan ne pois, jotta pääsisimme syvemmälle veteen. Kun olimme hetken aikaa kulkeneet vedessä, niin menimme kaksipäällä myös kävellen vedessä. Bona on yhä sairaslomalla, ja vienkin sen tulevana keskiviikkona taas Teivoon kuvattavaksi. Luultavimmin syy ei olekkaan ollut oikeassa takapolvessa, vaan selän takaosassa, joka on heijastunut jalkaan. Tyttö oli kyllä niin innoissaan päästessään leikkimään vedessä sukellusvenettä. Ihan mahtavaa, että se ylipäätään suostui uimaan, sillä se oli Bonan ensimmäinen kerta ikinä. Olen niin Bonasta. Kuljimme myös rantaa pitkin, ja askel oli niin kepeä että tuli itsellenikin hyvä fiilis. Menimme useaan kertaan vedessä niin pitkälle, ettei kaviot enää yltäneet pohjaan, vaan hevonen joutui ihan itse uimaan. (Ja siinä saimmekin hetken kuivatella ratsastushousuja sen jälkeen.)

Kun olimme uittaneet, niin kuivattelimme hetken rannalla ja palasimme autolle. Joku älypää oli parkkeerannut autonsa ihan trailerin taakse, etten saanut edes laskusiltaa avattua. Jouduimme lastaamaan hevoset keskellä tietä, niin että ajoin auton eteenpäin (ja samalla tukin koko tien). Ja pian olimmekin jo takaisin tallilla. Olisin voinut vaikka lähteä heti uudelleen. Pesimme trailerin, ja pesimme myös hevoset pois suolavedestä. Veimme hepat laitumelle, ja puunasin trailerista vielä seinät ja vein sen parkkipaikalle. Siitä suuntasinkin suoraan hierontaan. (En ole IKINÄ ollut hierottavana ja ai jumatsuikka se teki kipeetä.) Nyt alankin kokkailemaan vielä banaanilettuja iltapalaksi, että jaksaa loppu illan. Sitten aamulla onkin aikainen herätys, ja lähdemme ystävän kanssa Niinisaloon seuraamaan kenttäratsastuskisojen maasto-osuutta. (Olen niin kateellinen niille, ketkä pääsevät siellä starttaamaan. Haluan itsekin hevoseni kuntoon ja maastareille.) Mutta nyt testaamaan banskuletut, hitti vai huti. Alla on vielä kuvia meidän ihanasta päivästä. Toivottavasti Bonan kipuilun syy selviää pian, ja pääsisimme kunnolla laukkailemaan rannalle.

Tässä vielä nykyinen kuljetuskalusto kokonaisuudessaan.

28.6.2017

Tänään on keskiviikko, ja minulla oli vapaapäivä töistä. Sain hoidettua Bonaan liittyviä menoja, kuten eläinlääkärin käynnin. Bona taivutettiin uudelleen ja otettiin uudet verikokeet (joiden tulokset tulevat huomenna). Taivutusten perusteella Bona oli jo parempi, muttei priima. Eläinlääkäri lähtikin etsimään vikaa polvesta ultraamalla. Ja siellä oli jokin selkeä pintavaurio luussa, joka pitää erikseen röntgenkuvata. Minulla on vanhat kuvat tallessa viime syksystä, joten niihin on helppo verrata, ja tehdä mahdollinen päätös leikkauksesta. Polveen on kohdistunut kova isku (potku), jonka seurauksena luusta näytti irronneen lastun/palan. Sain onneksi ajan perjantaille, ja joudunkin pitämään töistä vapaata sen ajan. Soittelin tänään jo valmiiksi Teivoon mahdollisen leikkauksen varalta, ja arvioksi leikkaukselle annettiin 1 500 euroa. Että jos joku haluaa antaa lahjoituksia, niin otan mielelläni vastaan.

Siinä meni sitten lopullisesti meidän ensimmäisten kenttäkisojen startin haaveet. Ensi kuussa olisi ollut kilpailut Laviassa. Olen koko vuoden haaveillut startista. Ja niin peruuntuu myös meidän Niinisalon kenttävalmennusleirimmekin. Ypäjän leirikin peruuntui ja sieltä sentään sain rahani onneksi takaisin. Mutta olisin niin halunnut päästä osallistumaan. Peruuntumisia peruuntumisen perään. Ja kisoista ei toivoakaan. Olin ajatellut viedä Bonan lauantaina Yyteriin kävelemään, mutta enpä viekkään. Perjantaina aamulla tosiaan selviää, että mitä sieltä polvesta löytyy. Bona oli tänään toimenpiteiden ajan niin rauhallinen, ettei tarvinnut edes rauhoittaa.

Onneksi pääsin tiistaina ratsastamaan tiimiläisemme estehevosella. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilainen se oli Bonaan verrattuna. Hyppääminen tuntui paljon helpommalta. Askeleet olivat täysin erilaisia jokaisessa askellajissa. Oli oikein hyvää vaihtelua päästä ratsastamaan täysin erilaisella hevosella. (Ja päästä ylipäätään ratsastamaan muutakin, kuin käyntiä kolmen viikon jälkeen.) Oli mielenkiintoista huomata videoista, etten roikottanut vasenta kättäni läheskään niin paljoa, kuin Bonalla ratsastaessani. Kaikki sujui muutenkin hyvin. Mielelläni menen uudelleenkin ratsastamaan. Pitäisi enemmänkin ratsastaa muillakin, kuin omalla hevosella. Teki kyllä hyvää huomata, että se tasapaino on ihan erilainen toisen selässä. Etenkin kun oman hevosen runko on täysin vastakohta verrattuna ratsastamaani hevoseen.

Tulihan tuossa eilen kuvattuakin, kun olin luvannut kuvata kahden tytön rippikuvat. Oli onneksi hyvä ilma, ehkä paikoittain jopa liian aurinkoinen. Onneksi oli hyviä varjopaikkoja. Lopuksi otin heistä myös yhteiskuvia yhden hevosen kanssa. Ja tuli huomattua, että on ne korkkarit aika hankalat kengät talliolosuhteissa. (Onneksi minulla oli ihan perus tallikengät.) Sain tänään käsiteltyä kuvat, kun tulin kotiin. Nyt seuraavaksi ajattelin muutaman blokkaajan postaukset käydä lukemassa. ( Seuraan tosiaan kahta heppa blogia: Aadan hevoselämää sekä Voitto kotiin.) Olisi ihana tehdä itsekin taas uusia videoita, mutta aika tylsiä niistä tulisi, kun ei voi muuta kuin kävellä Bonan kanssa. Ja se ei voi olla nyt edes laitumella, vaan joutuu jököttämään tarhassa. Olen kyllä joka päivä käynyt päästämässä Bonaa syömään pienelle ruoholäntille, mikä on yksäritarhojen välissä. Siellä ei ole sähköjä, ja langatkin yltävät paikoin vain polveen saakka, mutta tyttö pysyy siellä. (Ainakin tähän päivään mennessä on aina pysynyt.)

Päivitän tänne taas varmaan perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta. Paljon on tullut voimatsemppejä. Olen itsekin ihan kipeänä jo Bonan saikusta ja jalasta. Tuntuu, että en jaksa enää tallillakaan enää hymyillä, vaan olen mieluiten ihan omissa oloissani. Tänäänkin istuin Bonan kansa yli tunnin ja vain katsoin, kun se söi. (Siitähän tulisikin todella mielenkiintoinen video; tunti Bonan heinän syömistä.) Minulla olisi vaikka kuinka paljon ideoita videoille, mutta ne saavat nyt odottaa. Mutta perjantaina uutta tietoa Bonan tilasta.

18.6.2017

Minulla piti olla tänään kaksi rippikuvausta tallilla, mutta ne peruuntuivat eilen. Tänään piti sataa vettä koko päivän, mutta keli oli mitä mainioin. Menin tallille aamupäivällä, ja otin Bonan tarhasta sisälle. Tyttö ei ollut syönyt ruokiaan, kun ruoka oli ihan kuin vettä. Minun pikku tammani on hyvinkin tarkka puuronsa koostumuksesta. Tein uuden ruoan, sillä minun pitää saada Bonalle menemään rautaa nyt nestemäisenä kuurina. Sekään ei maistunut , joten tein erikseen vielä veteen liuotetun kipulääkkeen, jonka annoin ruiskulla. (Ja tein vissiin hieman laimeaa, sillä annoksesta tuli kolme ruiskullista.)

Hoidin Bonan harjaamalla oikein kunnolla, putsasin kaviot, harjasin hännän ja harjan sekä laitoin sellaista hevoshaavarasvaa takajalan arpeen. Sitten lähdimme hieman kävelemään metsään. Takaisin tallille päästyämme vaihdoin Bonalle riimun päähän, ja lähdin syöttelemään sitä. Bona on nyt viettänyt päivänsä tarhassa, kunnes jalka paranee. Olen silti päivittäin käynyt syöttelemässä Bonaa vihreällä. (Välillä jopa kahdesti päivässä.)

Olin eilen avustamassa LuSarin kisoissa. Olin jotenkin tosi kettuuntunut koko ajan. Olisin niin halunnut olla osallistumassa, etenkin kun rata oli aivan kuin meille rakennettu. Siellä oli muutamia erittäin tiukkoja teitä, jos halusi ratsastaa aikaa. Mutta jouduin tyytymään avaamaan porttia kentälle meneville ratsukoille. Kävin aina luokkien välissä hoivaamassa Bonaa ja antamassa sille lääkkeen. Tuntuu, että olen itsekin kipeänä, kun Bona on saikulla. Ainakin selkä on tosiaan parempi, kun olen sitä paljon arnikan kanssa hieronut. Selkä ja oikea takapolvi piikitettiin, sekä varuiksi myös pursa samasta jalasta. Kumminkin kilpailukieltoa kertyi mukavat 28 päivää, niin ihan turhaan sitä olisi jätetty piikittämättä. Harmittaa tosissaan, kun nyt meidän ensimmäinen yhteinen kunnon leirikin jää väliin. Meidän piti osallistua Ypäjällä ”Estevalmennusleiriin omalla hevosella”. Siellä olisi ollut valmentajana Pirkko Herd, mutta turhauttaa jättää sekin väliin. (Ja vielä, kun olen sen kokonaan jo maksanutkin.)

Ensi viikolla laitan ensimmäistä kertaa taas satulan selkään, ja käymme selästä käsin kävelemässä pieniä lenkkejä. Ja sitten sitä seuraavalla viikolla Bonasta otetaan uudet verikokeet. Ja toivon, että jalkakin olisi silloin jo parempi. On tässä jotain hieman uuttakin suunitteilla. Mutta siitä myöhemmin lisää. Ja olen luvannut Bonalle PS of Swedenin hyppysuitset, kun jalka paranee. Ja itselleni olen himoinnut uusia jalustimia, mihin törmäsin Ypäjällä Finnderbyn yhteydessä. Kun jalka on kunnossa, ajattelin lastata Bonan traikkuun ja lähteä näyttämään Yyterin rantoja. Katselin, että ainakin Kyläkorpi on järjestänyt sinne rantaratsastuspäiviä.

Huomenna olen menossa töiden jälkeen naapurini kanssa tallille. Hän tulee katsomaan Bonaa pitkästä aikaa. Käymme varmaan taas kävelyttämässä Bonaa pienen lenkin verran. Tänään oli Bonan lääkkeen viimeinen antopäivä. Ja nyt ei auta muuta, kuin vain odottaa. En ole ratsastanut nyt yli kahteen viikkoon. Kun tietäisi varmaksi, että jalka paranee, niin kaikki olisi helpompaa. Etenkin suunnitelmien tekeminen olisi helpompaa, kun saisi jotain varmaa tietoa ja voisi tehdä päätöksiä. Nyt, kun ei tiedä, mikä siinä polvessa on. Onneksi sentään toinen polvi, mitä viimeksi. Se on jotenkin päässyt venähtämään tai jotain ruunan vierailusta. Oli Bona ollut sen verran houkuttelevan oloinen, niin sai ruunakin orhin taipumuksia.

Nyt tietenkin on ollut ihan mahtavaa ilmaakin. Ja facebook:kin tuntuu olevan tulvillaan kisakuvia sekä maastovalmennuskuvia. Minun kuvakoosteeni on koostunut nyt vain ruohonkorsista hevosen jaloissa. Tai omista saappaista, joiden päälle muta on kuivunut karrelle. En ole nyt viitsinyt tehdä lainkaan videoitakaan tallilta, sillä ne menevät kaikki päivästä toiseen samalla kaavalla. Mutta ensi viikolla pääsen viimein testaamaan uuden satulavyönikin. S-mallinen kouluvyö pitäisi olla parempi Bonalle, mutta pääsen nyt sen vielä testaamaan käytössä. Mutta parin viikon päästä ollaan viisaampia monenkin asian suhteen.

11.6.2017

Tänään on sunnuntai, ja olin tänään aamupäivällä tallilla taluttelemassa Bonaa metsässä. Bona alkoi noin viikko sitten olemaan todella jäykkä oikeaan kierrokseen kesken treenin. Alku tunti olikin mennyt oikein hyvin. Lopettelin pitkiin loppukäynteihin ja kylmäsin jalat. Seuraavana päivänä olikin eräs ruuna karannut tammojen laitumelle ja käynyt hieman tutustumassa Bonaan läheisemmin. Eläinlääkärini oli muutenkin tulossa meidän tallillemme, joten sain sen samalla heti katsomaan Bonaa. Hän totesikin, että myös selkä on erittäin kipeä, ja se pitää piikittää. Mutta hänellä ei ollut välineitä mukana, joten se siirtyi ensi viikkoon. Bona myös raspattiin samalla, ja mikä yllättävintä oli, ettei tarvinnut edes rauhoitusta. Leukani kyllä loksahti, sillä sama asia oli puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa tehty erittäin vahvassa rauhoituksessa (ja Bona siltikin meinannut poistua paikalta). Tämä tosiaan tasan neljäs kerta, ja ihan ensimmäinen ikinäkään ilman rauhoitusta. Heitimme aluksi ihan vitsillä, että ei rauhoiteta kun pitäisi saada tyttö laitumelle. Ja niinhän siinä kävi, että tyttö ei edes päätään nostanut toiminpiteen aikana.

Mutta muutamaa päivää myöhemmin Bona olu todella outo laitumelta haettaessa. Oli koko ajan pyrkimässä menemään makaamaan. Vatsaäänet kuuluivat ja suolikin toimi, mutta vaikutti todella apaattiselta. Se onneksi helpottui suuresti, kun lähdimme kävelemään. Huoli oli suuri, joten kävin vielä illemmalla kävelyttämässä tyttöä uudelleen, ja olikin onneksi jo oma itsensä. Kävin kuitenkin hakemassa parafiiniöljyä varmuuden varmistamiseksi. Ja olenkin nyt pyytänyt, että Bonaa pidetään tarhassa, kunnes jalka parantuu. Se kun on päässyt liikaa juoksemaan laitumella. Etenkin, kun se on jätetty yksin laitumelle muutamaan kertaan. Käynnissä on jo paljon parempi, mutta heti ravatessa jalka on todella könkkä.

Jouduimme perumaan kaikki kisamme, ja valmennuksemme. Harmittaa todella, kun olimme jo niin hyvässä iskussa kisojen suhteen. Jouduimme perumaan myös ihan uuden valmentajan maastoestetreenit Lavialla, missä olisi kisat tulossa ensi kuussa. Minulla on myös kaksi leiriä maksettuna, joten pitää vaan toivoa parasta. Kävimme Bonan kanssa myös Maija Yli-Huhtalan valmennuksessa, ja pääsimmekin maistelemaan hieman korkeampien esteiden hyppäämistä. Ja Bona olikin erittäin hyväntuntuinen, ja hyppäsi paljon aiempaa paremmin. (Ja teimmekin oman korkeusennätyksemme.)

Olimme ystäväni kanssa eilen Ypäjällä Finnderbyssä. Oli hieno ilma ja hieno tunnelma. Olimme aamusta paikalla ja kerkesinkin Elmon ratakävelyyn. Oli ne kyllä hienoja tehtäviä, mitä Ypäjän metsiin oli rakennettu. Elmo muistikin Bonan ja minut ratsukkona, kun hänelle loppumatkasta juttelin epäonnestani. Tosiaan tämä Bonan sairasloma, ja Matkahuollon kadottama satulani. Tosiaan satulani oli topattavana, ja siihen ei ollut Matkahuollon toimipisteessä ollenkaan liimattu osoitekorttia, joten ei ollut tietoa ketä lähettäjä ja ketä vastaanottaja. Ihan tuurilla löytyi ”ruskea paketti vihreillä teipeillä” Helsingin Kampista. Oli viikon hukassa, ja sitten aloin soittelemaan parin päivän jälkeen kiukkusia puheluita. Kyllähän se löytyi viimein, mutta samana päivänä Bona joutuikin sairaslomalle.

Taisi olla vaikea rata, sillä maastoesteillä vain kolme pääsi maaliin saakka kahden tähden maastoradalla. Olimme ystäväni kanssa istumassa toisella vesiesteellä, ja siellä saikin odottaa, sillä vain kolme ratsukkoa ilmaantui tuosta luokasta sille esteelle. Siitä menimmekin ostoksille ja syömään. Siellä oli yhdet uudet jalustimet, mitkä jäi hieman mietityttämään, mutta tilaan ne varmaankin myöhemmin. Maastoesteille en niitä kyllä uskaltaisi laittaa, mutta muuten esteille ne olisivat täydelliset. Ja PS Of Swedenin suitset jäi kalvamaan, ja lupasinkin ne Bonalle sitten, kun Bona paranee. Jäimme vielä seuraamaan esteluokkia, ja lähdimme ajamaan kohti kotia. Menin vielä tallille kävelyttämään Bonaa, kun pääsin Poriin.

Ensi viikolla tulee eläinlääkäri piikittämään Bonaa. Menen taas huomenna töiden jälkeen katsomaan Bonaan, ja hieromaan selkää. Onneksi Bona oli tänään jo enemmän oma itsensä, mutta kunpa se vielä paranisi. Huoli on aina kova, kun oma pieni on kipeänä. Aina jotenkin pelkää aina pahinta. Inhottava tunne, kun ei voi tehdä muuta, kuin odottaa.

13.5.2017

Aamulla, kun kello soi, olin aivan täpinöissäni. Viimeinkin pääsin maastareille pitkän odottamisen jälkeen. Olemme Bonan kanssa olleet vain kerran aiemmin Niinisalossa ulkona maastareilla, ja kerran maneesissa. Eli kyseessä oli minun ja Bonan toiset ulkovalmennukset. Mukaan ei lähtenyt minun lisäkseni ketään. Hain Jari Sneckin aamulla Nakkilasta, ja ajoimme tallille missä laitoin trailerin ja Bonan kuntoon. Sitten mukaamme liittyi vielä ystäväni (ja valmentajani) Titta. Matka saattoi alkaa. Olimme yhdentoista jälkeen Niinisalossa, ja minulta tultiin keräämään ratamaksu. Sitten Bonalle varusteet niskaan ja siitä selkään.

Verryttelin Bonaa ensin käynnissä, ja sitten ravissa. Tyttö oli kyllä ihanan reipas. Ihan eri hevonen, kuin viime kerralla. Sitten otimme laukkaa, ja ai kun oli ihanaa, kun hevonen liikkui itse eteenpäin. Aloitimme alastiputtautumisella. Huomasin jo siinä, että painoni ei todellakaan pysynyt kantapäillä (pitääkin jatkossa harjoitella entistä enemmän kevyttäistuntaa). Siitä siirryimme pienille esteille. Vihreä laatikko oli Bonalle ennestään tuntematon, joten siinä hetken mietimme, mutta lopulta pääsimme yli. Paras hyppy oli mielestäni pienen polun varrella olevan tukin ylitys. Bona eteni hyvässä rytmissä, ja minullakin pysyi tuntuma koko hypyn ajan. Seuraavaksi hyppäsimme kaksi pientä tukkia, sekin tuntui suhteellisen hyvältä.

Sitten olikin ongelmien vuoro. En millään saanut alaslaskeutumista onnistumaan. Hienosti laskeuduin jaloilleni. Ja toisella yrittämällä päädyin istumaan Bonan kaulalle. Olin ihan ihmeissäni, miten rennosti Bona otti sen. Kipusin hivuttautumalla takaisin satulaan. Kolmas kertakin oli todella huteraa menoa, mutta sentään pysyin satulan kohdalla alashypyssä. Ja sama ongelma, mitä aiemmin: ei ollut paino kantapäällä. Siitä siirryimmekin sitten vedelle, ja Bona meni harvinaisen helposti veteen. Oli kyllä ihan super hienoa, että oli niinkin helppoa. Ensimmäisellä maastoratakerralla sai hieman suostutella. (Viime vuonna loppu kesästä.) Olisin jatkanut pidempäänkin, mutta lopetimmekin ennenkuin kerkesin kunnolla vauhtiinkaan.

Olen plärännyt kalenteria ja yrittänyt sovitella jo seuraavaa kertaa mahtumaan. Jos vaikka silloin pääsisimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa haudan hyppäämistä. Nyt pitää vain treenata kevyttä istuntaa lyhyillä jalustimilla, niin pysyisin alas tiputtautumisessa hieman paremmassa tasapainossa alas. Mutta pienen videon väännän tämän päivän valkusta. Seuraavaa kertaa sormet syyhyten odotan.

29.4.2017

Tänään on ollut hyvä päivä. Aamulla kello soi kuudelta, ja kampasin naamani suhteellisen nopeasti. Nopean aamupalan jälkeen vaihdoin yövaatteet kisavaatteisiin. Kun olin valmiina, niin lähdin hakemaan kisa-apuria mukaan. Olimme tallilla kahdeksalta, ja otin heti kopin auton perään kiinni. Kieppasin tallin takaa kopin paikoilleen. Ensimmäisenä kannoin satulan ja kaikki muut tavarat autoon. Sitten oli Bonan puunauksen vuoro. Bona olikin helppo harjata, kun olin eilen sen todella kiiltäväksi saanut.Kun Bona oli valmiina, niin oli kuljetussuojien ja loimen vuoro. Talutin Bonan trailerin lähelle ja tyttö melkein lastasi itsensä. Pysäytin sen siksi aikaa, kun otin porkkanat valmiiksi. Ja sitten tyttö käveli suoraan koppiin.

Matka Valkeakoskelle sai alkaa. Navigaattorille kerroin uudet koordinaatit, ja hurautin auton käyntiin. Tankki täynnä on aina hyvä lähteä liikkeelle, niin ei tarvitse ensimmäiselle asemalle pysähtyä. Matka kesti lähes kaksi ja puoli tuntia, ja olimme hieman jälkeen puoli 12 perillä. Pihassa olikin jo muutamia trailereita, ja laitoimmekin auton parkkiin maneesin reunustalle. Kävin heti hoitamassa kisamaksun pois alta, ja talutin tytön pois trailerista. Hän käveli todella hienosti lastaussillalta alas. Varustelun jälkeen menimmekin kävelemään kävelytysalueelle. Luokka oli yli puoli tuntia myöhässä, joten saimmekin hetken pyöriä paikoillaan. Kun viimein pääsimme verryttelyyn, niin aloin todella nopeasti työstämään Bonaa ravissa. Olimme kuitenkin kävelleeet lähes tunnin. Muutaman kierroksen laukkaamisen jälkeen kajautin maneesissa huudon: ”PYSTY!”

Kisoissa on aina omat persoonansa, niin tälläkin kertaa. Paikan päälle oli ilmestynyt taas ”vaivannäkijä”. Laukatessani uralla, minun edessä oleva siirtyi yhtäkkiä käyntiin enkä voinut kääntää pois uralta, kun joku oli juuri tulossa pystylle. Jouduin siis siirtämään Bonan käyntiin, kun este esti meitä laukkaamasta sisäkautta ohi. Siellä se rouva vaivannäkijä huusi, ettei maneesissa saa kävellä uralla. Kun pääsimme esteen ohitse, pääsin nostamaan laukan uudelleen. Mahtoi edessäni muutaman askeleen kävellyt nuori tyttö olla ihmeissään moisesta käytöksestä. Eipä kulunut edes kahta minuuttia, niin sama riivattu vaivannäkijä huusi: ”eikö sitä suuntaa voi muka vaihtaa!!”

Enpä jaksanut enää hänen vaivannäköään kuunnella, joten ratsastin maneesista ulos odottamaan omaa vuoroani. Onneksi paikalla oli myös ”hyvänmielen jakaja”. Aivan ihana ja puhelias ihminen, joka on hyvällä tuulella ja tsemppaa muita. Olen itsekin todella sosiaalinen ja höpöttelen kaikille tuntemattomillekin, niin oli hieno huomata että meitä löytyy muitakin. Monet eivät edes vastaa, vaikka kuinka höpisisi. Mahtava persoona, ja hänellä oli aivan ihana suomipolle.

Kisat olivat ulkokentällä, ja tuuli kiihtyi kiihtymistään. Pääsin kävelemään rataa samalla, kun edellinen ratsukko suoritti kisarataa. Tyttö tipahti muutaman esteen jälkeen tantereeseen, onneksi pääsi itse kävellen pois kentältä. Meidän vuoro tulikin yllättävän nopeasti. Pieni käsimerkki tervehdykseksi tuomarille, ja kohti esteitä. Hieman tuntui muutamat esteet tahmealta, kun Bona hieman kyttäili johteita. Emme ole ikinä enneet hypänneet esteitä ulkona, ja vielä heti ensimmäisenä vieraassa paikassa kisoissa. (Olin luullut, että kisat järjestetään maneesissa.) Eipä voi olla kuin ylpeä tytöstä, kun mentiin jokaisesta esteestä yli. Sitten saikin kopittaa Bonan ja suunnata kohti kotia. Hieman meinasi tyttö kyseenalaistaa lähtemisen, kun oli niin iskenyt silmänsä komeaan suomipoikaan. Hieman pääsivät haistelemaankin toisiaan, ja tyttö oli ihan myyty.

Kotimatka sujui todella hyvin, ja olimmekin ihan hyvissä ajoissa takaisin tallilla. Sitten Bonan kävelytys, varusteiden pesu ja koppi takaisin kiiltoon. Tyttö sai heiniä mutusteltavaksi. Sitten koppi irti ja kotiin. Ehdin olemaan hetken kotona, kun tiimin wu-ryhmään tuli viesti. Porukka oli lähdössä salille. Ja jopa minä intouduin mukaan. Olimme salilla noin yhdeksän maissa, ja kotiin pääsin vasta yhdentoista jälkeen. Ostin muutaman kuvan kisoista Essi A -valokuvaajalta, ja niitä sitten tässä koneella oon pyöritelly. Todella kivoja kuvia minusta ja rakkaasta.

Salilla sainkin viestiä Aadan hevoselämää Aaldalta. Otin häneen yhteyttä yhteistyö idean tiimoilta, ja hän tekikin aivan ihanan postauksen minun koruistani. Oli todella kiva tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Itse seuraan oikein ahkerasti hänen blogiaan, ja videoitaan youtubessa. Monia blogeja en kerikkään seuraamaan, mutta ehdottomasti yksi mielenkiinoisemmista. Tuolla on tosiaan nyt arvonta menosa, kannattaa siellä käydä osallistumassa, jos mielii voittaa tekemäni hevoskorun.

Tässä linkki Aadan postaukseen:

http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2017/04/871-ystavan-muistolle.html

Tässä vielä pieni video eiliseltä Sneckin valmennukselta. Saatiin kehuja, että Bonan laukka-askel on pienessä ajassa pidentynyt yli 20 cm. Ei tarvi enää laskea meille yhtä laukka-askelta enemmän esteväleihin.

27.4.2017

Tänään on torstai ja tallivapaa päivä. Tein eiliseltä päivältä pienen My Day -videon, ja laitan sen tämän postauksen loppuun. Tänään olikin hyvin normaali päivä, olin töissä kymmenestä viiteen. Muutama kiva tilaustyö tuli tehtäväksi, ja yksi vielä aika kiireellä. Pitää huomenna tilata timantit siihen, että varmasti kerkeää valmiiksi ajoissa. Kävin päivällä myös koeajamassa yhtä autoa, sillä isäni on vaihtamassa pakettiautoa uuteen. Minä sillä paljon ajelen, joten saan vaikuttaa väriin ja lisävarusteisiin. (Pitäähän sillä saada kuljetettua kahden hevosen koppia ;).) Kävin tänään myös ensimmäistä kertaa Porin uudessa levykaupassa kyselemässä Eläkeläisten uusinta levyä. Taitaa porilaiset olla humppakansaa, kun kaikki olivat päässeet loppumaan.

Huomenna onkin töiden jälkeen sitten illalla myöhempään Jari Sneckin valmennus. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi päässyt hänen valmennuksiinsa. Aina on mennyt aikataulut ristiin. Nyt onkin hyvä päästä hakemaan vähän varmuutta taas, kun ylihuomenna lähden ensimmäisiin tallin ulkopuolisiin estekisoihin Bonan kanssa. Suuntana silloin tosiaan Valkeakoski. Onneksi tallilta lähtee mukaan yksi tyttö, niin on apukäsi mukana. Menen varmaan kävelemään Bonan kanssa alkukäynnit metsään, sillä pitää alkaa taas itsekin lenkkeilemään. (Ja mikä sen parempaa, kuin lenkkeillä hevosen kanssa.)

Tiistaina tulikin aika reippaasti kerättyä kilometrejä auton mittariin. Olin meinaan Pieksämäellä ostamassa hevostraileria. Soittelin myyjälle torstaina vai perjantaina käytetystä trailerista. Hänellä oli kolme käytettyä myynnissä, ja sovittiin että menen tiistaina katsomaan. No viiden tunnin ajamisen jälkeen jouduin odottamaan myyjää, sillä hän oli myöhässä (oli myymässä traileria.) Kun hän saapui paikalle, niin kävi selväksi, että hän oli kaikki käytettynsä myynyt ja jäljellä oli vain täysin uusia saksalaisia Böckmanneja. Siinä pari sekunttia mietin, että en kyllä lähde tyhjällä vetokoukulla takaisin sen ajomatkan jälkeen. Joten siinä tuli väännettyä kaupat ihan tuliterästä alumiinilattiallisesta Böckmann Duo Espritistä. Nyt on Bonalla koppia pitkäksi aikaa. Pääsee testaamaan sitä jo heti ylihuomenna, kun kisareissu Valkeakoskelle starttaa.

Viime viikonloppuna kertyi lisää kilometrejä, kun olin Kurikassa kaivertamassa perjantaista sunnuntaihin. Meitä oli minun lisäkseni viisi muuta kaivertajaa, ja kaiversimmekin myöhään yöhön. Olinkin aamuisin jo tuntia ennen aamupalaa valveilla ja kaivertamassa. Montaa tuntia ei tullut yössä kyllä nukuttua, ja silmät olivat sunnuntaina todella väsyneet, kun luupit olivat olleet silmillä aamusta iltaan. Olikin työn ja tuskan takana pysyä hereillä Poriin saakka. Matka tuntui vielä normaaliakin pidemmältä, kun luomet alkavat painaa. Kun pääsin kotiin, niin nukahdin moneksi tunniksi. Mutta oli kyllä hauska reissu.

Lauantailta teen varmaankin oman videon, ja toivottavasti saan myös kuvia todisteeksi kisoista. Menemme hyppäämään 50-60 cm radan. Mielenkiinnolla odotan, miten meidän ensimmäiset ulkopuoliset estekisat sujuukaan (vai sujuuko ollenkaan). Odotan mielenkiinnolla kisakautta, ja estekorkeuden nousua. Ehkä ne puomit sieltä pikku hiljaa kipuavat ylöspäin. Tämän kauden tavoitteena on päästä hyppäämään 80 cm ratana. Mutta niitä lisäsenttejä odotellessa, tässä video eiliseltä.

14.4.2017

Tänään olin aamusta saakka tallilla, koska meillä oli tiimimme järjestämä esterataharjoitus. Meitä hyppäsi tiimistä kolme aamulla ennen ulkopuolisia ratsukoita. Osa hyppää tänään vielä illalla. Oli älyttömän hauskaa, ja Bona tuntui olevan normaalia vauhdikkaampi, joka teki ratsastamisesta paljon helpompaa. Ei tarvinnut muuta, kuin ohjata ja pidättää. Hauskaa oli myös huomata  videolta, että Bona vaihtoi itse laukan muutamien esteiden jälkeen.

Ja mikä oli myös hienoa huomata, niin Bona ei yhtään kyttäillyt mitään radalla olevaa härpäkettä. Kasasimme radalle kasan kukkasia ja kaikkea muutakin koristetta. Bona meni ensimmäisenä maistamaan ensimmäistä eteen osunutta muovikukkaa. Laitan tämän lyhyen postauksen loppuun videon tältä ja eiliseltä päivältä. Minun piti ensin tehdä molemmille päiville omat videot, mutta en kerinnytkään kuvaamaan niin paljon, kuin ajattelin.

Kovin on vieläkin kylmä, kun olin koko päivän pihalla. Tuntuu, että kylmyys meni luihin ja ytimiin. Meneekin tämä loppu ilta peiton alla lämmitellessä. Jotenkin silmätkin väsyivät ulkona olemisesta. Kerrankin on aikaa katsoa elokuvia (jotenkin tuntuu että ilta menee hevoselokuvien parissa). Muutama kirjakin olisi kerken, ja jollen ihan heti nukahda, niin voisin hieman myös lukea. Kyran kirjaa voisin myös taas lukea, sillä olen lähdössä Ypäjälle seuraamaan hänen luentoaan. Muutenkin olen kesäni melko hyvin buukannut. Olen suunnitellut muutamiin kisoihin lähtöä, sekä olen ilmoittautunut Talent-leirille Zilpalla, estevalmennusleirille omalla hevosella Ypäjällä sekä kenttäratsastusleirille Niinisaloon. Lisäksi muutamia muitakin tapahtumia olen merkinnyt kalenteriin, minne olen suunnitellut meneväni valokuvaamaan.

Huomenna onkin taas aikanen herätys, sillä menen tosiaan ystävän tyttären avuksi. Kuljetan hänen hevosensa Huittisiin trailerilla. Otan kameranikin mukaan, niin saan hieman valmennuskuvia. Sitten puolestaan maanantaina hän tulee minun avuksi, kun olen lähdössä Bonan kanssa Huittisiin meidän ensimmäisiin ulkopuolisiin kisoihin ikinä. Siellä olisi tarkoitus ratsastaa heC tutustumisluokan kouluohjelma. Ainakin tänään tuntui jalka kestävän. Ratsastin tänään ensimmäistä kertaa reisilihaksen repeämisen jälkeen. Onneksi eräs tyttö tallilta on auttanut minua Bonan liikutuksessa. Mutta nyt elokuvien kimppuun, jälleen ensi kertaan.

Tässä linkki videoon:

Jollei linkki toimi, niin kopioi se osoitepalkkiin.