9.4.2017

Nyt on sunnuntai ilta, ja kotiuduin muutama tunti sitten koko viikonlopun myyntireissulta Tampereelta. Matka alkoi perjantaina, kun aamulla Bonalla oli rokotukset. Pääsin lähtemään ajamaan tallilta yhdentoista jälkeen, ja ajoin pajan kautta hakemaan työpusseja sekä muutamia lisäkoruja. Pääsin Tampereelle siinä yhden jälkeen, ja kävin infossa pyytämässä myyntipöydän paikalleni. Sain ajaa auton sisälle halliin, niin minun oli helpompi kantaa painavat laatikkoni kipeällä jalalla. Olin perjantaina saanut reisilihakseni repeämään, ja kipu oli kova. Eikä koko viikonlopun seisominen ainakaan auttanut asiaa.

Sain pöydän valmiiksi neljään mennessä, ja odottelinkin ystävääni paikalle. Minulla oli hyvää aikaa lähteä kiertämään lompakkoni kanssa, ja mukaan tarttuikin saksalaisilta aika mukavia paitoja (todella edullisesti). Minua vastapäätä oli todella kiva tyttö myymässä suunnittelemiaan vaatteita. (House of horses) Häneltä kävin myös ostamassa aivan mielettömän ihanan hupparin. Kun Titta saapui paikalle kävin vielä ostamassa Joint RLFää Bonalle, ja itselleni uuden täydellisen turkoosin kisatakin. (Vaikken todellakaan tarvinnut kisatakkia, kun juuri ostin.)

Pienen kiertelyn jälkeen peittelimme pöydän, ja lähdimme ajamaan kohti Tampereen keskustaa. Meillä oli huone varattuna Holiday Innistä, ja kirjauduimmekin sinne seitsemän jälkeen. Veimme laukut huoneeseen, ja lähdimmekin Tigerin ja Stockmanin kautta syömään. En edes muista paikan nimeä, mutta eipä ollu hääppöstä ruokaa. Ainoa hyvä asia oli majoneesit, mutta niillä saimmekin sitten mahat täyteen. Kävimme kaupan kautta hakemassa eväät lauantaille, ja palasimme hotellihuoneeseen. Taisimme valvoa lähes kahteen saakka vain kikattaen ja katsellen huonoja TV-sarjoja.

Lauantaina olikin herätys kuudelta. Kammattiin naamat ja painuttiin alakertaan aamupalalle. Oli kyllä erittäin hyvä aamupala, ja lempparina ykkösenä oli PEKONI (LIHAA). Kun masut oli täynnä, suuntasimme auton keulan kohti messukeskusta. Olimme paikalla kahdeksan maissa, ja laitoimmekin lopun pöydästä kuntoon. Kun ovet aukesivat, kävi pöydän ääressä todella paljon väkeä. Myyntikin oli hyvä, ja varmaankin tulee myös tilauksia jouhikoruista jälkeenpäin.

Pöydän ääressä kävi kuhina, ja kurkku kipeytyi pelkästä puhumisesta. En kovin kerinnyt käydä kiertelemässä, mutta kävin ostamassa Bonalle ihan supertyylikkään satulahuovan (vaikka juuri vannoin itselleni, etten enää yhtään huopaa osta). Kun päivä oli pulkassa, peittelimme taas pöydän ja lähdimme hotellille. Edellis illan valvominen alkoi verottaa, ja huilasimmekin hetken huoneessa ennen kuin lähdimme syömään. Alakerran ravintolassa oli tunnin ja vartin jono, mutta odotimme silti. Tällä kertaa pihvi oli aivan taivaallista.

Sunnuntaina olikin taas vaikeampi nousta, ja aamupalan jälkeen olikin jo kiire hallille. Olimme vasta kymmentä vaille paikalla, mutta onneksi sentään kerkesimme. Kävin vielä ennen ovien avautumista moikkaamassa Korumies Arvia, kun olimme lauantaina sopineet, että hän tulee pajalleni opetukseeni. Sovimme hieman aikatauluja, ja ajankohtaa. Sunnuntai oli muuten sitten todella huono myynnillisesti. Väkeä ei ollut läheskään niin paljon, kuin lauantaina. Kerkesin hieman kiertämään messualueella kamerankin kanssa. Oli todella jännä seurata, miten keppihevostarvikkeet ja harrastajat ovat lisääntyneet. Keppareille tuntuu saavan kaikkia niitä varusteita, mita oikeillekin hevosille. Silloin, kun minä olin nuori, niin kepparit tehtiin vanhoista villasukista.

Kun sunnuntai oli pulkassa, oli ihanan helpottavaa päästä lähtemään ajamaan kohti kotia. Viikonloppu oli aivan ihana, ja oli hienoa viettää aikaa rakkaan ystäväni kanssa. Nyt onkin hyvä heittää jalka koholle tyynyn päälle, ja vain rentoutua loppuilta. Huomenna vienkin tallille Bonalle ostamani namit, mutta satulaan en tällä jalalla vielä uskalla nousta, ettei se mene huonompaan suuntaan. Haluan päästä perjantaina hyppäämään meidän tiimin järjestämissä harkkaestekisoissa.

Mitenkäs teidän tämän vuoden Hevosmessut sujuivat? …vai olitko paikalla?

2.4.2017

Tänään olinkin aamusta jo tallilla, ja lähdimme tiimimme jäsenen Inkan kanssa metsäilemään. Olin laittanut hieman ohuen takin päälle, joten tuli melko vilpoinen. Sormet olivat jo valmiiksi jäässä, kun saavuimme takaisin tallille. Olin luvannut kuvailla tiimimme jäseniä, joten olin ottanut kameranikin mukaan.

Ensiksi kuvasin Inkaa ja Jadea. Kävimme parissa eri kuvauspaikassa tallin lähellä kuvaamassa. Muutamia kivoja otoksia kyllä tuli heistä. Sitten olikin Titan ja Tykin vuoro. Meillä oli aika kiireinen aikataulu kuvata, sillä Titalla oli kiire tuntien pitoon. Otimmekin muutaman kuvan tallin takana mäessä. Sitä ennen kuvasin Tittaa ja tykkiä maneesissa. Sitten ei ollutkaan muita kuvattavia tälle päivälle. Mutta tässä hieman kuvia:

31.3.2017

Tänään on perjantai ilta, tai no lähenee jo puolta yötä.  Huomenna onkin taas aikainen herätys, koska huomenna on Talent-valmennus. Minulla alkaa valmennus kello 10 estetreenillä, ja heti siihen perään kello 11 alkaa kouluvalmennus. Sen jälkeen onkin onneksi tunti aikaa hoitaa Bona ja pestä varusteet. Sitten onkin sopan aika, ja heti sen jälkeen on luento. Haen aamulla myös tiimikaverini mukaan, ja ehkä saan huomiselta myös hieman videota.

Tänään olin ajatellut mennä ratsastamaan Bonaa ihan selästä, mutta hyödynsin täysin tyhjän maneesin ja tein maastakäsittelyä Bonan kanssa. Bona oli hyvinkin kuuliainen, ja työskenteli mielellään hieman kevyemmin. Huomenna onkin sitten kaksi valmennusta, niin oli kiva tehdä hieman aivojumppaakin välillä.

Olin unohtanut laittaa Bonan ruoat turpoamaan, mutta onneksi ne turposivat todella nopeasti. Sillä aikaa, kun huolsin varusteet kuntoon, niin ruoat olikin jo turvonnut. Olinkin tänään harvinaisen nopeasti valmiina. Pääsin jo yhdeksän jälkeen lähtemään ajamaan tallilta kotiin. Sitten olikin operaatio videokameran tyhjennys, ja videon editointi. Ajattelin kokeilla uutta musiikinhakuohjelmaa, josta saa ottaa ilmasiks käyttöön biisejä youtube-videoihin. Mutta tuohon alle laitan aikaansaannokseni 😀

Thö viideo:

28.3.2017

Tänään onkin tiistai, ja vasta nyt on aikaa purkaa viime viikonlopun kuva- ja videomateriaalia. Harmittaa todella, ettei sunnuntaina ollut ketään kuvaajaa mukana. Sunnuntaina oli siis kenttäesteiden hyppääminen Niinisalon maneesissa. Mutta kaikki alkoi siis siitä, kun sain ajettua trailerikortin (BE) ja ilmoittauduin heti Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven kenttävalmennukseen.

Lauantaina olikin aikainen herätys, kello soi aamulla neljältä. Minua jännitti kovasti, sillä en ollut aiemmin vetänyt traileria, missä oli hevonen sisällä. Saavuin tallille hieman ennen kuutta. Olinkin perjantaina pakannut suurimman osan tavaroista uuteen kisakaappiini. Ensi töikseni kiinnitin trailerin autoon, ja peruutin sen tallin eteen. Harjasin Bonan ja laitoin kuljetussuojat sekä loimen. Täytin heinäverkot, ja pakkasin muutenkin heiniä mukaan reissuun. Levittelin myös turpeen traileriin. Kun olin valmis, ystäväni jo tulikin ja aloimme lastaamaan Bonaa. Meillä taisi mennä noin 5 minuuttia niin Bona oli trailerissa. Matka Niinisaloon pääsi alkamaan.

Matka Niinisaloon kesti noin tunnin, ja olimmekin hyvissä ajoin perillä. Ilmoittauduin Sannan äidille, ja vein Bonan varaamaani päiväkarsinaan. Aloinkin heti laittamaan Bonalle koulukamoja päälle, sillä meillä alkoi kouluvalmennus 10 aikaan. Lämmittelyyn pääsi 45 minuuttia aiemmin, mutta aikataulu oli vartin myöhässä. Kävelimme tallilta maneesilla, ja siellä odottelimme hetken maneesin oven suussa muiden ratoja seuraten. Kun oli meidän vuoro mennä verkkaamaan, hyppäsin heti satulaan. Minua ennen oli menossa kaksi muuta ratsukkoa, joten aloitin kävelemällä hetken. Jatkoin verkkaamista ravaamalla, ja kerkesin tekemään muutamat laukannostot ennen kuin oli minun vuoroni verkassa. Elmo Jankari siis ohjasi verryttelyä, ja teimme siirtymisiä sekä kokoamisia ennen radalle menoa. Radalla puolestaan oli Sanna Siltakorpi ”tuomarina” ja ohjeistajana.

Olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin Bona käyttäytyi uudessa paikassa. Emme siis ole ennen olleet valmennuksessa muualla kuin omalla tallilla. (Jollei viime kesän Niinisalon maastareita lasketa.) Ensimmäistä kertaa vieraassa maneesissa valmennuksessa. Itse kouluradalla meiltä puuttui kyllä liikettä, mutta toinen kierros olikin jo parempi. Suoritimme siis tuttarin kouluohjelman. (Minkä olin kerinnyt opettelemaan vasta edellisenä iltana ja ilman hevosta.)

Valmennuksen jälkeen vein Bonan takaisin päiväkarsinaan ja hoidin kuntoon. Laitoin myös linimenttiä jalkoihin ja annoin Bonalle mukaan ottamani päiväheinät. Lähdimme kävellen maneesille, ja menimme seuraamaan muiden valmennuksia. Menimme myös samalla kanttiiniin syömään keittolounaan. Olikin kyllä todella maittavaa kanakeittoa, ja sitä tulikin otettua huomaamatta aika iso annos. Olin syönyt itseni ihan ähkyyn ja 14.30 alkoi vielä estevalmennus.

Palasimme takaisin tallille ja lämmittelimme hetken auringossa. Kävelimme uudelleen maneesille, kun siellä alkoi radanrakennus. Mutta meille selvisikin, että piti samantien lähteä takaisin tallille, että kerkeisin omaan verryttelyyni. Laitoin Bonalle estekamat päälle ja lähdimme jälleen kerran kävelemään maneesille. Verkassa Elmo laittoi meille esteet, ja hyppäsimme ne. Bona tuntui verkassa hyvältä, mutta on tuntunut paremmaltakin. Radan opettelimme lennosta, ja olikin meidän vuoro siirtyä hyppäämään rataa. Lankkueste tuotti meille ongelmia, ja Bona kielsikin siihen kahdesti, kunnes okseri muutettiin pystyksi ja hyppäsimme lankunkin yli. Bona tuntui todella tahmealta, eikä esteiden ylityksestä tullut mitään kauniita hyppyjä. Ja omat kädetkin lähtivät sohimaan laukan mukana. Varmaankin meidän huonoin saavutus tähän mennessä.

Kun estevalmennuskin oli ohi, kävelimme taas tallille. Bonakaan ei enää huohottanut joten vein Bonan taas karsinaan hetkeksi. Pakkasimme kaikki tavarat autoon, sillä kenttäesteet olivat vasta sunnuntaina, ja olin luvannut ottaa toisenkin hevosen silloin talliltamme kyytiin. Kaikki varusteet oli autossa, ja aloimme lastaamaan Bonaa traileriin. Mitään ongelmaa ei ole koskaan ollut aiemmin, mutta nyt tyttö päätti että Niinisalosta ei poistuta. Meitä oli 5 ihmistä, shetlanninponi ja kolme liinaa, niin saimme viimein tunnin suostuttelun jälkeen Bonan kävelemään traileriin. Ilme oli B:llä, että joko mennään, on nälkä.

Sunnuntaina ei onneksi ollut niin aikaista herätystä, mutta kelloja siirrettiin yöllä kesäaikaan. Olinkin taas hyvissä ajoin tallillta, sillä en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että myöhästyisimme Bonan lastausongelmien vuoksi. Soitinkin valmentajani (ja rakkaan ystäväni) auttamaan meitä aamulla Bonan lastaamisessa. Puolen tunnin päästä Bona käveli viimein traileriin. Sitten pääsimme lähtemään kaksi hevosta kyydissä kohti Niinisaloa. Kenttäestevuoroni alkoi 15 aikaan. Kun pääsimme maneesille, niin kolme oli jo kerinnyt aamupäivän aikana tippumaan, joista yksi oli päätynyt sairaalaan. (Ei vissiin onneksi mitään vakavaa.)

Aloitimme pienillä tukeilla, ja Bonakin tuntui jo paljon virkeämmältä, kuin lauantain treeneissä. Muutamat esteet aiheuttivat Bonalle ihmettelyä, ja jouduimmekin hyppäämään ne vetohevosen hännäntyvessä kiinni. Ensimmäistä kertaa hyppäsimme nuolenkärjen, talon ja sohvankin. Oli ihan mieletön tunne päästä hyppäämään kunnolla. Meillä kävi sohvaesteellä kieltäytymisen takia pieni äksidentti, kun lensin jalkapöytäedellä tolppaan. Hyppäsin takaisin äkkiä selkään, ja taisin huudahtaa, että ”hitto ko meni paita likaseks”. Sitten otimme lisää vauhtia ja tulimme sohvankin ylitse. Bonalla alkoi tunnin ja vartin treenissä jo kunto loppumaan, ja viimeiset hypyt se tekikin melko huonosti. Sitten me onneksi jo lopettelimmekin. Kun olin loppuravien ja käyntien jälkeen valmis, niin hyppäsin alas satulasta. Tajusin, että meidän ilmalennon aikana Bonan suitset olivat puoliksi irronneet, ja olimmekin hypänneet loppu valmennuksen niin, että toinen korva oli niskaremmin ulkopuolella. HUPS!

Valmennuksen jälkeen, otimme varusteet pois, ja kävelimme juottamaan hevoset tallille. Palasimme maneesille lastaamaan hevoset, ja Bona kävelikin kahdessa minuutissa suoraan traileriin. Siitä auton nokka kohti Poria. Minua väsytti jo, mutta huolsin Bonan ja kaikki varusteet, kun pääsimme tallille. Laitoin myös kaikki likaiset huovat ja suojat pesuun. Sen jälkeen alkoikin vielä tiimin kokous 20 aikaan. Minua todella harmittaa, ettei sunnuntaina ollut kuvaajaa mukana. Olisin niin halunnut nähdä videolta oman ratsastukseni, sillä opin siitä eniten virheistäni. Olisin toivonut myös muutamaa kuvaa todisteeksi esteistä, mitä hyppäsimme. Ne olivat meidän tähän mennessä suurimmat kenttäesteet, mitä olemme Bonan kanssa hypänneet. Oli kyllä aivan ihana viikonloppu <3.

Maanantaina olikin sitten todella rentoa maastoilua omissa maisemissa. Teki Bonalle hyvää vain kävellä rennosti, ja nauttien metsästä. Laitankin tähän loppuun vielä pienen videopätkän viikonlopulta, vaikkei siinä nyt maastoesteitä olekkaan. Viikonloppuna onkin sitten taas Jari Sneckin valmennus perjantaina, ja Talent lauantaina. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä hieman kuvaamaan tallille, ja ehkä houkutella joku mukaan metsäilemään. Let´s see lähteekö kukaan.

17.3.2017

Tänään minulla oli vapaapäivä, kun rakas ystäväni tuli vierailulle. Kävimme syömässä hyvin uudistuneessa Amarillossa, ja siellä olikin oikein hyvä palvelu. Ruoka oli siinä rajoilla, että oliko liian tulista. Tuntui, että luomet alkoi hikoilemaan 😀 Syötyämme kävimme vaihtamassa minulle tallivaatteet päälle, ja lähdimme tallille. Ystäväni ei ollut vielä nähnyt Bonaa, joten kävin näyttämässä hänelle Bonan ja samalla ratsastelin hieman huomisia kisoja varten verrytellen. Laitan tuohon alle muutaman lyhyen pätkän meidän verryttelystä. Vaihdoin Bonalle kevyempiä loimia oveen. Ja huomenna olisi tarkoitus pestä paksummat ja viedä kotiin. Ne saa olla pesussa kisojen ajan. Eli huomenna tosiaan PRRC:n järjestämät koulukisat. Pitää aikaisin herätä, niin saa Bonan kunnolla puunattua ja ehkä jopa palmikoitua (vaikka olenkin siinä ihan supersurkea).

Arvoin eilen tosiaan kolme onnellista voittajaa blogiarvonnassani. Messulippujen arvonnassa liput Tampereen Hevoset messuille voittivat Riiti, Sanna ja Rosa. Oikein paljon onnea, liput lähtevät postissa, kun saan osoitteet lähettämiini sähköposteihin.

Minulla olikin eilen tosiaan trailerikortin (BE) inssi, ja sieltähän se kortti sujahti lompakkoon. Tai siis paperilappu vasta tässä vaiheessa, virallinen kortti tulee postissa kahden viikon sisällä. Olikin melkein pakko kyllä saada kortti, sillä Niinisalon kenttävalmennukseen osallistuminen oli siitä täysin kiinni. Heti ensimmäinen tekoni, kun sain kortin oli, kun ilmoitin Sanna Siltakorvelle että kortti tuli ja tulossa olen. Eli lauantaina sain ystäväni auttamaan lastauksessa ja Bonan laitossa, kun on kouluvalmennus sekä estevalmennus. Sunnuntaina menemme yhdessä tallikaverin kanssa maneesiin kenttäestevalmennukseen. Nyt kun minulla on kisakaappi (jonka hain maanantaina Turusta), niin on helppo ottaa varusteetkin siististi mukaan. Pitää saada joku myös sunnuntaina lähtemään mukaan, kun olisi kiva saada kuvia ja videota valkusta. Siellä on Sanna Siltakorven lisäksi myös Elmo Jankari.

Tänään posti toi mukanaan kenttäratsastuskellon, terveystietokortti lokeron sekä kenttäkypärän päällisen. Kävinkin teettämässä Bonalle uuden huovan, missä on samat värit kuin kypäränpäällisessä. Ja Turun reissulta mukaan tarttui uusi kisanumerolappu sekä aivan ihana otsapanta meidän kenttävarusteisiin sopivaksi. Ihan repesin kun näin kellon värin, kun olin ostavinani mustan kellon.

Mutta tässä vielä pieni video meidän tämän päivän verryttelystä. Bonalla oli paikoittain omaa kivaa 😀 Pientä ilopukittelua oli havaittavissa.

12.3.2017

On kyllä ollut niin tuhottoman kiireinen, mutta aivan mahtava viikonloppu. Perjantaina heti töistä ajoin kotiin vaihtamaan tallivaatteet päälle, jonka jälkeen hain valokuvaajan kyytiin ja ajoimme tallille. Olikin Bonan valokuvaamisen aika, ja mitä kuvia rakkaasta tulikaan. Oli ihan superia huomata, miten hienosti Bona otti kaikki salamat ja folioheijastimet. Ei ollut tyttö moksiskaan. Mutta jos joskus vielä kuvataan ja aion ratsastaa ilman satulaa, niin en todellakaan läträä Bonaa täyteen shiniä. Oli meinaan niin liukas karva, kun hyppäsin selkään niin meinasin liusua suoraan yli. Ainakin voi sanoa, että ratsastin paino ihan keskellä hevosta, sillä laukatessa olisin luisunut muuten satavarmasti kaarteessa ulos.

Valokuva: Markus Koskinen

Valokuva: Markus Koskinen

Valokuva: Markus Koskinen

Perjantaina menikin suhteellisen myöhään, kun kävimme vielä koko kuvaustiimi syömässä valokuvauksen jälkeen. Sitten pitikin mennä suihkun kautta jo nukkumaan, sillä lauantainakin oli aikainen herätys Talent -valmennuksen vuoksi. Aamu alkoikin kilpailusääntökoulutuksella keskustassa. Se kestikin suunniteltua pidempään ja sitten tulikin kiire Talent -valmennuksiin. Minulla oli tasan kymmenen minuuttia aikaa laittaa Bona kuntoon. Minulla olikin kaksi valmennusta peräkkäin, joten päätin mennä molemmat estepenkillä. Kahdelta alkoi ensin kouluvalmennus, mistä tuossa alla onkin hieman kuvia. Bona oli paikoittain jo todella hieno ratsastaa. Oli jotenkin helppoa ratsastaa, mutta heti kun en keskittynyt niin meni selkeästi huonommin.

Kouluvalmennuksen jälkeen siirryin suoraan estetunnille. Bona olikin sopivasti jo verrytelty, niin kävelin alkuun aika pitkään ennen kuin aloimme hyppäämään. Kovin montaa hyppyä emme hypänneet, mutta ne menivätkin erittäin hyvin. Tuntui todella eteenpäin vievältä laukkakin, ja imi esteille paremmin kuin aiemmin. Meidän estetunnista ei olekkaan nyt lainkaan kuvia, mutta toivottavasti saan taas seuraavaan valmennukseen jonkun kuvaamaan. Meidän kanssa estevalkussa ei ollut kuin yksi tyttö, muut ratsastivat muissa ryhmissä, ja osa oli siirretty sunnuntaille.

Talent -valmennus kuvia, Minttu

Eilen olikin Wine & Fashion Show, missä myös koruni olivat esillä siellä muotinäytöksessä. En itse kerinnyt näkemään lainkaan osuutta, missä koruni esiteltiin, sillä olin bäkkärillä pukemassa niitä mallien päälle. Ilta oli kyllä muutenkin tosi kiva, sillä olin rakkaan ystäväni kanssa liikenteessä. Hieman oli koko päivän juokseminen tehnyt tehtävänsä, ja pitikin hyvissä ajoissa palata kotiin. Koko päivän olinkin ollut liikenteessä minuutti aikataululla.

Muotinäytöksessä minulla olikin oma privaatti nimikkopöytä :D. Tunnin kestäneen muotinäytöksen jälkeen olikin muiden esiintyjien vuoro. Reino Nording esiintyi viimeisenä. Tapahtuma loppui suurinpiirtein puolen yön paikkeilla, josta menimme vielä käymään Bar Kinossa. Olin autolla liikenteessä, joten tanssin muutaman kappaleen, ja lähdin ajamaan kotiin. Aamulla oli kumminkin taas aikanen herätys, kun halusin opetella ajamaan trailerilla ennen torstain inssiä.

Hainkin aamulla heti trailerin lainaan, ja minulla olikin sopiva adapterikin onneksi mukana-> sain tällä kertaa trailerin valotkin toimintaan. Oli kyllä todella hyvä päivä traikkuilla, sain heti ensimmäisellä yrittämällä trailerin aisan oikeaan kohtaan, ja kopin heti kiinni. Sääkin oli ihan mahtava, ja olisikin ollut täydellinen maastoilusää. Harjoittelin maneesin pihassa peruutuksia ja peruuttaen käännöksiä. Kun olin hetken kääntyillyt, niin hain Bonan ja aloin harjoittelemaan myös lastaamista. Bona alkoi olemaan todella kiva koppiin mentäessä, käveli rauhassa perässäni liina löysällä. Ulos menneessään Bona olikin vauhdikkaampi, muttaa sitä pitääkin vielä hioa jatkossa.

Kun sain Bonan kanssa harjoittelut valmiiksi, vein Bonan takaisin tarhaan. Sitten palautin kopin ja ajoin kaupan kautta kotiin. Siivouksen jälkeen otinkin koneeni esiin, sillä tässä on hyvää aikaa kirjoittaa postaus ennen, kuin viuluopettaja saapuu. Pakko myöntää, että nyt on ollut niin hurjaa kiirettä, etten ole lainkaan kerinnyt viulua soittamaan viime tunnin jälkeen. Illalla olisi tarkoitus vielä hieman lukea erästä kirjaa -> Kyran teosta, jos vaikka oppisi taas ratsastamaan. Huomenna olenkin sitten lähdössä hakemaan Turusta kisakaappia, sillä sellaisen tarvitsen. Jos saan torstaina kortin, niin aion osallistua Sanna Siltakorven kenttävalmennukseen Niinisalossa parin viikon päästä. Mutta nyt hieman lepoa ennen viulutunnin alkua.

5.3.2017

Tänään on sunnuntai, ja jälleen yksi viikko taputeltu. Olikin kiireinen viikonloppu, kun olin emaloimassa perjantaina ja sunnuntaina. Lauantain emaloinnin jätin väliin, sillä olin kisoissa. Perjantaina tosiaan tein postauksen, ja kannattaakin osallistua vielä tosiaan Tampereen Hevosmessujen lippujen arvontaan täällä:

-> https://bohenna.net/2017/03/03/arvontaa-ja-hevostelua/

Eilen saavuin tallille mielestäni  hyvissä ajoin. Kävin maksamassa kahden luokan maksut heti kilpailukansliaan. Siitä menin suoraan laittamaan Bonaa kuntoon. Osallistuin 2. ja 3. luokkaan, eli 40 cm ja 60 cm. Keskustelimme kyllä muutaman ihmisen kanssa, niin taisi olla +10 cm molemmissa luokassa suurin osa esteistä. Se ei menoa haitannut, sillä olimme treenanneet onneksi isompiakin treeneissä. Olin juuri saanut Bonan varustelua, kun joku tuli ilmoittamaan, että ensimmäisen luokan palkintojenjako oli jo mennyt, ja oli rataantutustuminen menossa. En löytänyt mistään valmentajaani, joten hyppäsin selkään ja olin menossa kävelyttämään Bonaa. Toisessa luokassa ei montaa osallistujaa ollut, joten tulisi kiire verkata Bona.

Onneksi löysin pihalta tallikaverin, joka otti Bonan kävelytykseen, ja pääsin tutustumaan jalan rataan. Olin juuri päässyt radan kävellen läpi, kun valmentajani onneksi saapui paikalle. Kävimme siis radan vielä uudestaan läpi. Kolmoselta neloselle oli todella jyrkkä kaarre, mikä tuntui aluksi radan vaikeimmalta kohdalta. Todellisuudessa kuutos esteen ensimmäinen sarjan osa oli monelle kohtalokas este. Itsellenikin se tuotti molemmissa luokissa ongelmia, kun laukka kuoli molemmilla kerroilla, ja hyppäsimme käytännössä paikaltaan sen, ja sarjaan sain tehtyä vielä kaksi laukka-askelta yhden sijasta molemmilla kerroilla.

2. ja 3. luokassa palkittiin kaikki puhtaan radan saaneet, joten sijoituimme molemmissa luokissa. Saimme molemmista luokista puhtaan nollaradan. Pääsimmekin palkintojen jakoon molemmissa luokissa; ruusukkeet tuli. Olinkin luvannut Bonalle ihan mielettömän siistit suojat, jos se tuo meille ruusukkeen. Bona otti varman päälle, ja toikin meille molemmista luokista ruusukkeet. Oli kyllä ihan mieletön fiilis. Niin ihanaa huomata, mikä kultakimpale minulla onkaan. Huomenna aamulla siis lunastamaan lupaus, ja hakemaan suojat Riding Sportista. Niissä on kaikki iskunvaimentajat ja kaikki.

Kun pääsin palkintojenjaosta, minulla olikin lähes tunti aikaa seuraavan luokan vuorooni. Menin pellolle kävelemään kisatakissa, ja olin ihan kohmeessa kun vuoroni tuli mennä verkkaan. En tuntenut sormiani ollenkaan, mutta äkkiä onneksi alkoi lämpeämään. Hyppäsin vain muutaman esteen, ja sitten olikin jo minun vuoroni. Rata meni aikalailla samalla tavalla kuin ensimmäinen. Taas kuutosen ekalla tyhmä tie minulta, ja Bonalta taas paikaltaan hyppy sarjalle. Mutta onneksi Bona hoiti homman kotiin ottamatta puomia alas. Paikalla olikin Hallatuuli kuvaamassa, kun kukaan tuttu ei tajunnut kuvia ottaa. Ostinkin häneltä muutaman kuvan muistoksi. Se olikin minun ja Bonan ensimmäinen 60 cm kisarata. Tämän kauden tavoitteena tosiaan 80 cm ratana. Ei olla enää kovin kaukana tavoitteesta.

Olin tänään tosiaan jumppaamassa Bonaa eilisen jäljiltä. En jaksanut alkaa pesemään tänään satulaa, joten ratsastin ilman varusteita. Oli minulla siis suitset ja satulahuopa. En halua housujani karvoja täyteen, kun ratsastan ilman satulaa. Taivuttelin tänään Bonaa tosi paljon, ja kävimme kaikki askellajit läpi. Nyt meillä alkaakin tiukka treenaaminen tämän kauden ensimmäisiä koulukisoja varten. Siihen on aikaa parisen viikkoa, ja menemme tuuppaamaan helpon C:n. Ja jos se menee hyvin, niin voin harkita seuraavan kerran helppo B:tä. En ole mikään kouluratsastajasielu, mutta pitää sekin puoli jotenkin hallita, jos kenttäkisoihin mielii kesällä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus, ja siirtyä tv:n ääreen. Huomenna töiden jälkeen onkin kouluvalmennus. Olen huomenna Siikaisissa opettamassa, joten otan taas tallivaatteet mukaan, kun menen sieltä suoraan tallille. Mutta ensi kertaan.

3.3.2017

Aika on mennyt taas mielettömän nopeasti. En ole oikein vielä käsittänyt, että on jo maaliskuu. Oli niin ihanaa vielä viikko sitten, kun satoi lunta, ja pääsimme rallattelemaan laukaten tukkitielle. Olin jo menossa tänäkin viikonloppuna, mutta lumet kerkesi jo sulaa pois. Paljon on muutenkin kerinnyt tapahtua viime postauksen jälkeen. Pääsin läpi trailerikortin (BE) kirjallisesta osuudesta, ja kahden viikon päästä olisikin jo ajokoe. Kerran olen kerinnyt harjoittelemaan, ja toivottavasti vielä muutaman kerran pääsisi veivaamaan ennen h-hetkeä.

Tänään on ollut normaalista poikkeava päivä. Aamuni alkoi Simo-simulaattorilla, olinkin päivän ensimmäinen ratsastaja. Olin ensimmäistä kertaa Simon selässä, ja se oli mielettömän hauskaa. Oli hienoa huomata, että istuntani oli parempi, mitä oletinkaan. Sain jopa kehuja istunnastani. Ainoa vika, mitä oli oli vasemman käteni ”roikkuminen” oikeaa alempana. Siitä on valmentajanikin maininnut moneen otteeseen. Aina, kun yritän korjata sitä, niin tuntuu että se olisi 20 cm korkeammalla kuin oikea. Pitääkin joka ratsastuksessa kiinnittää siihen entistäkin enemmän huomiota.

Harmittaa näin jälkikäteen, kun en huomannut pyytää kenenkään ottamaan kuvaa, kun itse olin Simon selässä. Otinkin sitten minun jälkeisestä ratsastajasta pikaisesti kuvan, ennen kuin piti kiirehtiä kotiin syömään. Söinkin kirjaimellisesti seisaaltaan, sillä minulla oli vielä viimeinen voitelu ennen huomisia estekisoja.

Valmennus meni ihan hyvin. Hieman kyllä jännittää huomiset kisat, vaikka olen hyppäämässä vain 40 cm ja 60 cm radat. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi ollut missään kisoissa. Jos vaikka nyt ottaisi itseään niskasta kiinni, ja kävisi mahdollisimman monissa kisoissa. Bonankin on hyvä saada hieman kisarutiinia, joten trailerikortin jälkeen on helpompi lähteä tallin ulkopuolisiinkin kisoihin.

Tänään ensimmäisenä laitoin radion päälle, kun pääsin maneesiin. Halusin totuttaa Bonaa valmiiksi jo huomista varten, sillä viimeksi kun maneesissa oli radio päällä Bona käyttäytyi, kuin radio olisi ollut lihansyöjätiikeri metsästämässä. Maneesissa olikin muutama este jo valmiina, joten ei tarvinnut kantaa mitään. Tein Bonan kanssa normaalia pidemmät alkukäynnit, ja aloin verkkaamaan sitä ravissa, ennen kuin valmentaja tuli. Sitten otin Bonan kanssa laukat molempiin suuntiin. Kovin montaa hyppyä emme tänään hypänneet. Bona meni vielä muutaman valmentaja selässään.

Valkun jälkeen vein Bonan sisälle, ja hoidin B:n kuntoon. Se kerkesi hikoamaan jonkin verran, joten laitoin sille fleeceloimen päälle. Pesin kaikki varusteet huomisia kisoja varten, ja irrotin satulahuovan satulasta. Kun Bona oli kuivanut, vein sen tarhaan. Kaikki muut kisavarusteet minulla olikin jo kotona puhdistettuna. Huomenna laitan satulaan kisahuovan kiinni, ja suitsiin kisanumeron.

Kun sain tallilla kaiken valmiiksi, minulla olikin jo kiire. Piti ehtiä kotiin vaihtamaan vaatteet ennen emaloimaan menoa. Olin tänään Kansalaisopiston kurssilla emaloimassa, kun pajalla ei aika tunnu riittävän emalointiin. Huomisen emaloinnin missaan kisojen takia, mutta sunnuntaina menen emaloimaan jälleen. Aika meni niin tajuttoman nopeasti, etten juurikaan mitään kerinnyt tekemään. Sunnuntaille jääkin paljon viimeisteltävää. Pitääkin muistaa hakea pajalta polttoalusta, sillä teen sunnuntaina muutaman ikkunaemaloinnin.

Kun pääsin kotiin, olikin aika tehdä ruokaa. Olen sitoutunut 14 päiväksi noudattamaan tiettyä ruokavaliota, joten pitää koko ajan olla tekemässä kuivaa sapuskaa. Iltapalan jälkeen istahdinkin tähän sohvalle, ja päätin tehdä pitkästä aikaa postauksen. Etenkin, kun Hevoset messut on tulossa Tampereella, ja ajattelin laittaa arvonnan pystyyn.

Eli arvon 3 kpl lippuja Tampereen Hevoset messuille 8.-9.4.2017. Itse olen messuilla korujeni kanssa. Tällä kertaa arvonnan kysymys kuuluukin, että mitä hevosaiheisia hankintoja olet viimeksi tehnyt? Arvon kolmelle henkilölle lipun messuille 15.3.2017. Arvontaan osallistut vastaamalla kommenttikenttään. 🙂

18.2.2017

Eilen perjantaina olikin Sneckin valmennus. Eräs ystäväni tuli ratsastamaan Bonalla alkukäynnit, sillä hän ei ollut ikinä ollut hevosen selässä. Oikein hienosti hän sai Bonaa ohjailtua, ja jopa peruutettua. B oli ensin hieman ihmeissään, mutta meni erittäin nätisti. Oli ihana huomata, miten luonnollisesti ystäväni osasi olla hevosten kanssa, ihan kuin olisi aina ollut tekemisissä karvakorvien kanssa. Alkukäyntien jälkeen kuski vaihtui, ja aloin verryttelemään Bonaa estevalkkua varten. Meillä oli tosiaan Jari Sneckin valmennus.

Aloitan usein työskentelemään ravissa suhteellisen löysillä ohjilla. Laukat nostan aina molempiin suuntiin, ja usein teen myös muutamat vaihdot ravin kautta. Kun Bona oli verkattu, aloitimme valmennuksen. Hyppäsimme melko pieniä esteitä, mutta muutamaan hyppyyn olin kyllä tyytyväinen. Ystäväni tosiaan kuvasi meidän valmennuksemme, ja siitä onkin pieni video tämän postauksen lopussa.

Tänään olikin sitten Talent, ja minulla alkoi päivä 9 aikaan aamulla kouluvalmennuksella. Tunnin treenasimme, ja väistöt tuottivat pieniä ongelmia. Niitä pitääkin treenata, etenkin ravissa. Emme ole Bonan kanssa kovinkaan paljoa raviväistöjä edes tehneet, mutta jatkossa enemmän. Meidän piti myös laukata voltteja, missä hevonen on taipuneena ja asettuneena, ja vastalaukassa voltin jälkeen ratsastaa loiva kaarre, jonka jälkeen uusi voltti. Tämä harjoite meillä sujui suhteellisen hyvin. Tunnin jälkeen, kerkesin harjaamaan Bonan, pesemään kouluvarusteet ja antaa pari leipää. Sitten pitikin alkaa varustelemaan Bonaa jo estekamoihin, kun meillä alkoi estevalmennus 11 aikaan.

Estevalmennuksessa hyppäsimme pieniä esteitä, ja harjoittelimme reitityksiä. Oli ihan peruskiva estevalmennus. Muutamat hypyt eivät menneet kyllä nappiin. Meillä oli käytössä uusi panssarivyö, sillä viimein löytyi koko joka sopi Bonallekin. Bonalle on kaikki kokeilemamme olleet liian isoja, eikä tyttö ole suostunut edes kävelemään niiden kanssa. Myös uusi rintaremmimartingaali oli ihan täydellinen, kun löysin Horzen alennusmyynnistä. Esteiden jälkeen laitoin Bonan kiireellä kuntoon, ja pesin varusteet. Loimitin B:n ja vein sen tarhaan, ja suuntasin itse kohti maneesia. Oli ruoan aika, ja kylläpä kerkesikin tulemaan jo nälkä. Syötyämme meillä oli luento, missä kävimme läpi tuomaamme kirjallisuutta. Siellä olikin muutama kirja, mitkä minua kiinnostaisi hommata.

Olen tässä muutaman päivän miettinyt, ja aionkin ajaa pikku e-ajokortin, jotta voin ajaa traileria. Se helpottaa jatkossa minun elämääni, jos aion mennä esimerkiksi kesällä Ypäjälle leirille. Ja se helpottaa myös muualle ratsimaan lähtemistä, kun ei tarvitse kuskia metsästää. Vetoautokin on jo varmistettu, ja traileria saa vuokralle. Olen katsonut Ypäjältä paria eri leiriä, joista toinen on kenttäratsastusleiri. Pitää katsoa, mille leirille pääsee. Olen nyt jo niin innoissani. Mutta tässä vielä videokooste eiliseltä:

16.2.2017

Tänään olin Tampereella shoppailemassa. Olin vapaapäiväni ansainnut, sillä sain erittäin suuritöisen sormuksen valmiiksi. Siellä tulikin poikettua Ylöjärvelle, ja sieltä tarttuikin Hööksistä ja Horzesta Bonalle tuliaisia. Ostinkin uuden rintaremmimartingaalin, se kun sattui olemaan erittäin hyvässä alennuksessa. Meinasin ensin ostaa eri merkkisen, joka sekin oli alennuksessa. Mutta pakko sanoa, että ulkonäkö ratkaisi. Ja otin laadukkaamman. Bona sai myös uuden nahkaisen riimun, sillä vanhasta on soljet jo hieman ruostuneet. Itselleni löysin ihanan värisen kisapaidan, sekä kannuksiin vararemmit, jos toiset sattuvat katkeamaan. (Olen niitä meinaan aika huolella kiskonut isojen kenkienkin päälle.)

Tänään suoritin myös kilpailuni arvonnan, kiitos kaikille osallistumisesta. Oli ihana lukea teidän muistojanne mieleenpainuneista hevostapahtumista. Arpaonni suosi Sallia, ja ilmoitinkin hänelle jo voitosta sähköpostitse. (Hän olikin nopea vastaamaan, ja huomenna lähtee paketti postissa.)

Sain tänään tiedon Simo-simulaattorin aikatauluista, ja olenkin maaliskuun alussa perjantaina ensimmäinen osallistuja. Odotan sitä todella mielenkiinnolla. Otankin kamerani sinne mukaan, ja teen siitä erillisen blogipostauksen. Kuten myös tiimistä, johon minua pyydettiin. Odotan innolla, että saan tiimitakin logoilla, ja pääsen kilpailemaan uuden tiimin alla. Tästäkin tulossa vaikka tiimin esittelypostaus. Ja vieläkin joudutte jännittämään uuden yhteistyökumppanin postausta, sillä se on tulossa myös lähiaikoina. Lisäksi lauantaina on Talent, niin voisin tehdä postauksen myös Talent-päivästäni.

Mutta tänään postaankin aiheesta, jota minulta toivottiin vajaa viikko sitten. Kerron teille minun ja Bonan alkuajoista, jolloin kaikki oli uutta ja vaikeutuvaa. Haluan kertoa, miten olin jo luovuttamassa rakkaan tammani suhteen. Se olisi ollut elämäni suurin virhe.

Eli Bona tuli minulle Paraisilta noin puolitoista vuotta sitten syksyllä yksityistallille. Olin ihan onnesta soikeana, kun hevosrekka kaartui tallin pihaan. Olin kerinnyt kuluttamaan kävelemällä maahan jo uran odottaessani. Ensimmäinen hevoseni, ja paljon odotuksia. Bona tuntui sopeutuvan hyvin, mutta vaikeudet alkoivat pikku hiljaa. Bona ei pian suostunut seisomaan enää pesupaikalla kytkettynä riimunaruihin. Aloinkin pitämään sitä vapaana pesupaikalla, kun minua neuvottiin niin. Varoitettiin, että sille saattaa tulla vetopaniikki. Varusteiden laittaminen ei ollut helppoa, sillä Bona hyöri paikallaan hullun lailla orin huutaessa oven takana.

Bona oli aina todella rauhaton pesupaikalla. Olinkin aina todella helpottunut, kun sain varusteet päälle. Olisin halunnut laittaa bonan karsinassa kuntoon. Se ei kuulemma ollut hyvä idea. Bona oli metsässä ihanan reipas ja rohkea. Kun tulimme kentälle, se oli kuin kärpänen olisi tarttunut kärpäspaperiin. Kentän vieressä oli kaksi kaveria hirnumassa. Bonan kuntokin oli aluksi ihan nollissa, se ei jaksanut juosta montaa kierrosta kenttää ympäri. Mutta kentällä työskentely ei vaan kiinnostanut. Aloimmekin tutkimaan, onko siinä jotain vikaa. Se oli myös koko ajan kiimassa. (Viereisessä tarhassa oli siis tosiaan ori.) Kulutin rahojani, kun tutkimme, miksi Bona on jatkuvassa kiimassa. Ostin kaiken maailman tammayrttejä, kävin varmaan kaikki mahdolliset läpi. Silti kiimailu vain jatkui ja jatkui. Bona myös ultrattiin, mutta sekään ei selittänyt jatkuvaa kiimaa. (Ori siis yhä viereisessä tarhassa.)

Kun sain vähän rakennettua Bonalle kuntoa, niin päädyinkin teholle. Eli kaikki tekemämme työ oli, kuin hukkaan heitettyä aikaa. Bona seisoi lähes neljä kuukautta. Tippumisen jälkeen Bona alkoi käydä agressiiviseksi. Se hyppäsi usein takajaloilleen seisomaan pesupaikalla, missä se oli kytkemättömänä. Minua auttaneet ihmiset eivät enää saaneet varusteltua Bonaa. Aloin olemaan aika neuvoton, kun minulle uskoteltiin, että hevoseni oli vaarallinen. Sitä ei kukaan edes ostaisi, ja siitä saisi parhaimman rahan teurasautosta. En halunnut uskoa, sillä tiesin miten kultainen sydän tammallani sisimmässään on. Otinkin yhteyttä myyjään, ja kyselin jopa kaupan purkamista. Hän antoi minulle hyviä neuvoja, ja päädyinkin vielä jatkamaan Bonan kanssa.

Lopulta otin yhteyttä hankalien hevosten asiantuntijaan, Meeri Simulaan. Hän tuli paikalle, ja tunnin sijasta olimmekin käsitelleet Bonaa lähes kaksi ja puoli tuntia. Hän ei katsonut kelloa, vaan halusi auttaa.  Oli ihanan helpottavaa kuulla, että minulla on aivan normaali, mutta vain kuriton hevonen käsissäni. Saimmekin harjoitteita Meeriltä, ja minä tein niitä, vaikka keppien kanssa se ei ollutkaan helppoa.

Olin mielestäni valmis hyppäämään takaisin satulaan. Kepitkin sain pois lähes kahden kuukauden jälkeen, ja mieli oli moneen kertaan jo käynyt satulassa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän minua pelotti. Minulle uskoteltiin, että ei ollut hyvä idea nousta satulaan, sillä hevoseni on arvaamaton. Turhautumiseni muuttui suuttumukseksi. Minä aloin etsimään uutta hevosta netistä, kävin monia ilmoituksia läpi. Jotenkin se tuntui väärältä. Surin paljon, sillä olin menettänyt luottamukseni rakkaaseen tammaani. Kuiskasin Bonan korvaan, että jollei se muutu, joutuisin myymään sen pois. Minulle sanottiin, että se taitaa olla sairas, sillä se ei ole normaalia, että on niin haluton liikkumaan. Ei kukaan ostaisi sitä.

Asiat muuttuivat nopeasti, ja muutinkin Bonan toiseen talliin, ja olin pyytänyt Meeriä tulemaan pitämään minulle tunnin. Ensimmäinen päivä uudessa paikassa, ja minä halusin selkään. En ollut neljään kuukauteen päässyt kokemaan sitä vapauden tunnetta, pelkkää ahdistusta. Meerin avustuksella nousin maneesissa Bonan selkään. Ja minua niin jännitti. Bonakin varmasti vaistosi sen, sillä jännityin täysin. Tasapainoni oli poissa, en meinannut pysyä selässä edes käynnissä. Muuta emme sinä päivänä tehneetkään. Pelkkää käyntiä, ja se pelotti. Samana päivänä minulle vastattiin kilpahevosesta, mitä olin kysellyt pimeinä hetkinäni. Lupasin palata asiaan, kun ensin katsoisin uuden kortin: tallipaikan vaihdoksen.

Bona rauhoittui, ja sopeutuikin heti uuteen talliin ja uusiin hevosiin. Se oli kotonaan. Minulla meni pitkään, ettei minua pelottanut olla Bonan selässä. Nyt vasta olen antanut itselleni luvan jälleen luottaa Bonaan. Jännä miten paljon tallipaikka vaikuttaa noin paljon hevoseen. Kukaan ei pidä Bonaa tappajahevosena, ei salakavalana, ei vaarallisena. Onhan se aika lohikäärmeen näköinen, mutta ei halua pahaa kenellekkään. Rakastan jälleen ratsastamista. Tallille meno on odottamisen arvoista, ei enää se pakollinen suorite. Olisi ollut elämäni suurin virhe, jos olisin Bonasta luopunut. Jos alussa on hankalaa, kannattaa todellakin alkaa etsimään syytä. Ei kannata heti luovuttaa. Mikä onkaan hienompaa, kuin luottaa ja olla luotettuna. Olla hevosensa kanssa yhtä.