BOHENNA

(Kuva: Milja Husu)

21.8.2016

Meillä oli eilen toiset estekisat Bonan kanssa. Siis molempien elämän toiset estekisat, ja Bona oli kyllä tehnyt huiman harppauksen edellisiin kisoihin nähden. Enää ei ollut johteetkaan mörköjä, eikä kiiltävät puomit yhtään yrittänyt syödä häntä (tai sitten ne oli niin kurassa ettei kiiltoa ollut). Meillä tuli 1. ja 2. -luokissa kielto toisella esteellä, mutta muuten Bona suoritti radat puhtaasti. Etenkin 2.luokan eli 40-50 cm radan sujumiseen olin oikeinkin tyytyväinen. Bona on kyllä kehittynyt paljon, ja tuntuu että on niitä lihaksiakin sinne takapäähän alkanut muodostumaan.

Olen niin valtavan kriittinen ratsastukseni suhteen, että oli itsellenikin yllätys, ettei kiellosta kakkos esteellä tullut pettyny olo. Olin vain erittäin tyytyväinen Bonan suoritukseen, että harmitus kaikkosi pois. Kun olin pesemässä Bonaa ja varusteita kisojen jälkeen, en yhtään tajunnut, että ulos oli saapunut ambulanssi ja kisat hetkeksi keskeytetty tapaturman vuoksi. Eräs polle oli päättänyt poistua näyttävästi kisakentältä, ja ratsastaja oli päässyt tutustumaan kakkosneloseen tarkemminkin.

(Kuva: Milja Husu)

Olemme sponsoroitavani kanssa (samalla minun valmentajani kanssa) suunnitelleet nyt kaikkea uutta hevosille ja ratsastajille. Niistä tulossa lähiaikoina lisää tietoa. Tulossa on myös hieman kuvia tuotekuvauksista, kun saamme ne tehtyä. Bona on malli esimerkki siitä, miten Blue Chip Pro yhdessä Joint-RLF:n kanssa on saanut turkin kiiltämään ja Bonan vertymään paremmin. Bona on kuin eri hevonen ollut näiden ansiosta. Ei voi kuin suositella. Kun Bona saapui minulle, sillä oli todella paljon hilsettä ja kankeutta aina alkuratsastuksessa. Nyt karvapeite suorastaan loistaa ja vertymiseen ei mene läheskään niin kauan aikaa. Titalla on tulossa lähiaikoina verkkokauppa, josta näitä voi helposti ostaa myös omalle rakkaalle hevoselle. Sieltä tulee myös saamaan tekemiäni koruja, ja tietenkin jouhikoruja myös omista jouhista. Paljon siis kaikkea luvassa syksyllä, kuten ne lupaamani videot sponsoroitavistani.

Olemme menossa 3.päivä Niinisaloon pienellä porukalla valmentautumaan maastoesteillä. Sitä odotan kyllä todella innolla. Otan sinne myös kypäräkamerani mukaan, jos saisin hieman taas lisää videoita tehtyä. On ensimmäinen kerta minulle ja Bonalle maastoesteillä. Ja ensimmäistä kertaa valmennuksessa vieraassa paikassa. Meitä on lähdössä täysi rekallinen ja yksi kahden hevosen traileri. Kahdessa ryhmässä olisi tarkoitus valmentautua.

Minulla oli tänään kouluvalmennus uuden minulle ennestään tuntemattoman valmentajan kanssa. Se oli kyllä malliesimerkki siitä, kun kemiat ei vain natsaa. Oli alusta saakka silmätikkufiilis, ja hänen tapansa korjata virheitä oli hyvinkin kärkäs. Olin jo lopputunnista täysin vakuuttunut siitä, että hänellä oli vatupassi takataskussa (tai jossain poikittain). Viimeinen niitti oli kyllä se, kun kuljimme uraa pitkin ja hänen mielestään me yritimme ratsastaa hänen ylitseen, ja hän asensi tuolin keskelle uraa. Tämän jälkeen pidin kyllä erittäin suuren etäisyyden, ettei vain hän tuntisi oloaan uhatuksi. Sillä meillä on Bonan kanssa tapana teilata valmentajia ihan vain huvikseen. Yhdestä teilatusta valmentajasta saa 10 pistettä. Meillä tämä saldo on valitettavasti vielä nollilla, mutta yritys on suuri.

Tämä valmentajan ja valmennettavan välinen suhde sai minut miettimään, että miksi edes kävisin sellaisen valmentajan tunneilla, missä oloni ei ole millään lailla mukava. Huomasin, kuinka tärkeää on kehityksenkin kannalta, että kemiat kohtaa. Jos itselläni koko ratsastuksen ajan on negatiivisia fiiliksiä, ei hevonenkaan voi toimia oikein, kun se imee itsestäni negatiivisen energian, emmekä voi millään tavalla kehittyä ratsukkona ainakaan positiivisempaan suuntaan.

Kaikkia on kiva kokeilla ainakin sen kerran, että löytää oman tyylisuuntansa ratsastaa, ja jonka kanssa kemiat kohtaavat. Haluan silti, että valmentaja sanoo suoraan, mitä tulisi tehdä toisin, mutta myös osaisi kannustaa oikealla hetkellä. Minulla onneksi on tälläisiä huippuja tukena, ja valmentamassa. Olemme Bonan kanssa kehittyneet heidän ansiostaan suurin harppauksin eteenpäin. Huhtikuussa en juurikaan uskaltanut käyntiä kovempaa ratsastaa, ja nyt kannustan Bonaa laukkaamaan kovempaa, ja liitämään yli esteiden.

Tänään tallilla oli muuten onneksi tosi hyvä tunnelma, vaikka itse valmennus saikin kiukun partaalle. Oli avoin ja rehellinen ilmapiiri. Oli hienoa nähdä ympärillään aidosti tästä puuhasta kiinnostuneita, ja hyvin omistautuneita ratsastajia ja samalla ystäviä. ❤

Ja näin lopuksi meidän kaikkien aikojen toisista estekisoista videota:

Ja vielä se kauan lupaamani yllätysvideo. Eli tosiaan, kun kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa, niin halusin tehdä oman versioni tästä musiikkivideona. Bona ja minä päätähtinä kulkemassa yhteistä polkuamme. Oma taikahevoseni, joka ilmestyy, kuin usvasta. Hevonen, jonka kanssa haluun aina kehittyä ratsukkona. Hevonen, jonka haluan luottavan minuun kuin kiveen. Hevonen, joka kulkee rinnallani vaikeinakin aikoina. Hevonen, jolle voin olla tukena ja turvana.

Tässä minun Honey:

11.8.2016

Aika on mennyt taas jotenkin niin älyttömän nopeasti. Ei voi enää sanoa, että edes siivillä, vaan enemminkin suihkumoottorilla. Olen tehnyt töissä enemmän koruja, kuin koskaan ennen, kun nyt on kysytty niitä ympäri Suomea. Todella mielenkiintoisia tilaustöitä nyt tullut. Tänäänkin tein vielä lisää hevosenkengitysnaulakoruja ja sainkin paketin postiin ennen viikonloppua, jotta kerkeää ajoissa Raudikko Ruunalle raveja varten.

Tällä viikolla on ollut kouluvalmennusta ja estevalmennusta ratsastuksen saralla, sekä eilen myös valokuvauskeikka, missä ihana Emmi poseerasi Nellin kanssa. Vielä yöllä sain kuvat muokattua, ja muutaman julkistettua myös facebookissa. (https://www.facebook.com/bohenna/)

Tiistaina oli tosiaan Rosali Kivitie kouluvalmennus. Se meni kyllä niin riman ali omalta osalta, että oikein harmitti. Ei ollut sulavaliikkeistä ja eleetöntä meidän tämän kertainen esiintyminen valmentajan valvovan silmän alla. Siitä ei kyllä enää paljoa voi alemmas vajota, ellei ihan kuoppaa kaiva.

Eikä keskiviikon estevalmennuksessakaan ollut hurraamista. Jotenkin tuntui, että tällä kertaa Bonakin syttyi vasta loppumetreillä, ja itsellä oli tasapaino jossain muualla, kuin keskellä hevosta. Muutamaan kertaan tuli oltua lähellä kakun tarjoamista, mutta pysyin kuin pysyinkin satulassa.

Tänään on vielä paljon pakattavaa, sillä huomenna alkaa aikuisten ratsastusleiri. Täytyyhän sinne kamerakin pakata mukaan, joten pitää siirtää eilisen kuvauskeikan kuvat koneelle. Olen ottanut tavaksi tyhjentää kortin aina uutta kuvauskeikkaa varten, ettei kuvia ihan mahdottomasti kerry käsiteltäväksi. Otan kyllä koneenkin mukaan, mikäli iltaisin olisi aikaa kertoa blogissa ratsastusleirikuulumisia.

Ja jos vaikka videota yltyisi kuvaamaan. Pian kumminkin on tulossa se lupaamani yllätysvideo, joka kuvattiin viime estekisojen aikaan. Eräänlainen musiikkivideo siis kyseessä. Huomenna varmaan saan itsekin nähdä alustavan version videosta. Ja tulossa on myös haastattelu Inkalta, jota aloin sponsoroimaan. Ja hänestä myös kuvia ja kuulumisia videon lisäksi. Ja varmaankin toinenkin sponsoroitavani Titta joutunee videolle. (Hän ei ole vielä tästä tietoinen.) Titalla on aukeamassa myös verkkokauppa, josta kerron myöhemmissä postauksissa lisää.

Ja muutenkin on taas luvassa kaikkea ihanaa ratsastuksen parissa, kuten lännenratsastusta Meeri Simulan valmennuksessa. Sekä olemme menossa myös valmentautumaan pienillä kenttäesteillä Niinisaloon pienellä porukalla. Jos vaikka siihen mennessä saisin testattua tammikuussa osumaa ottaneen GoProni, että onko se vielä iskussa. Mutta näihin tunnelmiin ja viikonlopun leireilyyn päätän tällä kertaa.

Bonalla oli lauantaina ensimmäistä kertaa hieroja, ja tyttö kyllä nautti. Antti Jurvasen estevalmennuskin peruuntui, joten ei haitannut meidän menoja muutama vapaapäivä. Emme päässeet kyllä Jari Sneckinkään valmennukseen osallistumaan, kun aikataulut menivät jälleen kerran ristiin. Tiistaina meillä onkin Bonan kanssa estevalmennus, ja lauantaina jo kisat. Kovin on nopeasti aika taas kulunut.

Tänään olimme maastossa ihan vain kävelemässä. Tallilta ei kukaan lähtenyt  mukaan, niin menimme kaksistaan Bonan kanssa. Meillä oli oikein rauhallinen ja palauttava maasto eilisen hieronnan jäljiltä. Lenkin jälkeen menin vielä taluttelemaan Bonaa metsän laitaan, ja annoin sen samalla rauhassa mutustaa heinää. Bonsku oli ihanan puhdas vielä eilisen shampoopesun jäljiltä.

Eilen olisi ollut myös Aimo meidän tallilla, mutta menemme käsittelyyn taas seuraavalla kerralla. Oli kyllä mielenkiintoista seurata akupunktiota, sillä en itse viimeksi päässyt paikalle, kun Bonalle neuloja tökittiin. Ja nyt en hieronnan takia mennyt käsittelyyn.

Ensi viikolla olisi kyllä hyvä saada toinenkin valmennus ennen lauantain kisoja. Hieman kyllä jännittää, sillä en ole aiemmin estekisoihin osallistunut, eikä ole Bonakaan tosiaan. Lisäksi ajattelin jotain kevyttä maastoilua, että pysyy hevosella mieli virkeänä. Kisahousutkin pesin valmiiksi, ja kävin ostamassa Bonalle uusia harjakoristeita, kun meiltä tippui osa koulukisoissa kentälle. Kisahuopakin on valmiina ja brodeerattuna. Eli varusteet on kunnossa, vielä kun saisi ajatukset kasaan.

Tänään olin aamun myös kuvaamassa Luvialla kouluratsastuskisoja, tässä hieman saldoa:

18.7.2016

En vielä eilenkään saanut Bonalle kengittäjää, ja oli niin kaunis ilma, niin lähdin hetken mielijohteesta tutustumaan Ratsastuskoulu Kyläkorpeen. Paikka sijaitsee tosiaan Ahlaisissa, ja sinne ajaa kotoani noin 40-45 minuuttia suuntaansa. Ilmoittauduin neljän maissa viiden tunnille, joten tuli lievästi sanottuna kiire, kun kypäräkin oli vielä Zilpalla.

Nopea stoppi Zilpalla, ja matka jatkui kohti paljon kehuja saanutta ratsastuskoulua. Netissä oli kyllä hirmu selkeät opasteet, joten minun ei tarvinnut nojautua edes navigaattoriin. Kun pääsin pihaan, niin siellä oli tunti menossa. Kävin Annalta (palkittu ratsastuksen opettaja) kysymässä hevosta, ja hän ilmoittikin sen jo olevan valmiina tunnilla. Amur-niminen ruuna oli aivan ihana näky valkoisine hulmuavine harjoineen.

Ajattelinkin tunnistaneeni kyseisen hevosen, kun eräs tuttuni sillä aiemmin oli kisannut ja paljon kehunut. Komea näky kyllä oli, ja ihanat liikkeet. Olin varannut kouluratsastustunnin, ja varusteet hevosilla olivat erittäin laadukkaat. Etenkin satula oli oikein miellyttävä istua. En olekkaan juuri muilla hevosilla ratsastanut sen jälkeen, kun oman ostin. Liikkeet olivat Amurilla hyvin samantapaiset, kuin Bonalla: oikein pehmeät ja tasaiset istua.

Tunti meni hienosti, ja tuntui koko ajan, että sain selkeitä ohjeita Annalta. Vaikka tunnilla oli muitakin, oli koko ajan tunne, että ohjeita tuli riittävästi. Hän kertoi Amurin suhteen hyviä pieniä vinkkejä, millä sain sen liikkumaan paremmin muodossaan.

Tunnin jälkeen vein Amurin sisälle, sillä se oli päivän viimeinen tunti. Riisuin varusteet ja vein ne paikoilleen. Paikka oli kyllä aivan mielettömän siisti, ja hyvä yhteishenki oli havaittavissa. Ja, kun kerroin Annalle kengitysongelmasta, niin hän heti ilmoitti, että heilläkin se onnistuu, jos saan Bonan kopilla paikalle. Oikein hyvää palvelua kaikin puolin.

Tilat olivat suuret ja modernit, ja ihanan siistit. Kaikki varusteet ynnä muut olivat nimetty selkeästi, ja ne oli helposti löydettävissä. Lopuksi Anna vielä esitteli minulle muutamaa omaa hevostaan, jotka olivat kyllä komeita ilmestyksiä. Kaikin puolin olen erittäin tyytyväinen, että lähdin tutustumaan talliin, ja jatkossa voisin aina silloin tällöin tunneille eksyä. (Ehkä jopa omalla hevosella, jos saan kopin ja kuskin lainaan.)

Nyt tänään kengitysongelmakin ratkesi, ja Bona on taas kengässä, joten pääsen kokeilemaan eilisiä oppeja omanikin kanssa. Kyllä se vaihtelu vaan virkistää tässäkin suhteessa. Ei niin pahasti juurru omiin kaavoihinsa, vaan avaa silmänsä erilaiselle ratsastukselle.

Tässä vielä pikaisesti kyhätty video eiliseltä:

16.7.2016

Onkin ollut erittäin kiireinen viikko. Paljon on tullut taas uutta opittua ratsastuksen saralla. Minulla oli tällä viikolla muutamankin eri valmentajan tunteja. Meeri Simula valmensi lännenratsastusta, mikä oli kyllä ihan mahtavaa. Innostuin siitä niin paljon, että lähdin heti metsästämään netin syövereistä Bonalle istuvaa satulaa (Big Horn 250). Lisäksi minulla oli kouluvalmennus, jonka piti tällä kertaa Rosali Kivitie. Olimme kuulemma kehittyneet paljon viime kerrasta. Tuntui oikein hienolta, että olemme edenneet.

Lisäksi minulla oli Titan pitämä estevalmennus, jossa pääsin tutustumaan lähemmin ulkokentän hiekkapohjaan. Tuli siinä kokeiltua ”Tyttö, sinä olet meritähti” -asentoa ilmalennossa. Muuten meni oikeinkin hyvin, Bona oli hieman liiankin innokkaana, etenkin aina esteen jälkeen. Onkin siis huomenna vietävä kakkua tallille. Melkein tekisi mieli ostaa Daim-kakkua, jos lähikaupasta sitä vaan sattuu löytymään. Parasta olisi tuore käpykakku, mutta sitä en kyllä tähän hätään pysty saamaan.

Minulla on ensi viikon lauantaina Bonalle varattu hieronta-aika Jessica Jokiselta. Harmi vain, kun silloin viikonloppuna olisi ollut myös Antti Jurvasen valmennus, johon kerkesin ilmoittautumaan, mutta peruinkin sen, kun hieronnan jälkeen on pidettävä muutama vapaapäivä. Menen kyllä kameran kanssa paikalle, kun en ole aiemmin hänen valmennuksissaan ollut. Olen vain kuullut pelkkää hyvää hänen valmennuksistaan.

Tänään minulla olisi ollut Jari Sneckin estevalmennus, mutta Bonalta oli yöllä laitumella irronnut vasen etukenkä (ja lisäksi oikea takakenkä on hieman vääntynyt.) Minä teinkin vain ruoat tallilla, ja jäin ottamaan Jarin valmennuksesta kuvia. Laitoin jo toissappäivänä viestiä kengittäjälle vääntyneestä takakengästä, ja nyt tyttö oli riekkunut vielä etukenkänsäkin irti.

Sain tänään myös valmiiksi korukilpailuun sormuksen. Otinkin kameran mukaan pajalle, sillä oli muutamia uusia koruja kuvaamatta. Kävin myös ostamassa Power-myymälästä uuden puhelimen, sillä vanhan kamera oli jo niin naarmuuntunut, että kuva alkoivat olla todella epätarkkoja. Päädyinkin Samsungiin taas, sillä siinä oli iso näyttö ja laadukas kamera.

Eilen oli Bonalla vapaapäivä, sillä minä olin ystäväni kanssa viettämässä laatuaikaa Pori Jazzeilla. Meidän illan menomestamme oli Hole In One -club eli Holari. Siellä oli kyllä hyvä meno, ja vain parasta musiikkia, josta vastasi DJ Voltex. Harmi, kun vettä satoi koko illan, niin melkein kaikki myyjät olivat sulkeneet todella aikaisin kojunsa. Mukaan ei siis tarttunut mitään ostoksia. Olinkin vasta kolmen hujakoilla kotona, ja aamulla teki todella tiukkaa päästä ylös ja töihin. Tänään kaikki aika meni sormuksen parissa, niin jouduin ottamaan töitä myös hieman kotiin.

Huomenna oli tarkoitus mennä estetunnille ystävän kanssa, mutta se peruuntui. Olen koko päivän yrittänyt saada Bonalle kengittäjää. Mikäli en sitä huomiseksi saa, niin Bonan vapaapäivät jatkuvat. Tuntuu todella oudolta olla jo kaksi päivää poissa satulasta. Olisi niin ihanaa päästä taas maastoon hieman tuulettumaan. Jospa joku päivä asentaisin taas GoProni kiinni kypärään, ja saisin hieman videota kuvattua. Tulossa on tosiaan ennen syksyä yllätysvideo, mutta siitä en kerro vielä enempää.

3.7.2016 Sunnuntai

Tänään olimme Bonan kanssa estetunnilla muiden mukana. Oli kyllä ihan mahtavaa (ja samalla todella jännittävää) päästä hyppäämään muitakin, kuin puomikasoja. Oli ensimmäinen kerta, kun hyppäsimme myös viuhkan. Tuntui, että Bona vertyi normaalia nopeammin, ja lopputunnista tein vielä taivutteluita käynnissä ja ravissa. Hienosti alkoi tamma liikkumaan muodossa ilman muotoon ohjaavia apuohjia. Minulla oli käytössä uusi rintaremmimartingaali, jonka sain tänään säädettyä Bonalle sopivaksi. (Piti hieman viritellä satulavyön takaa menemään.) Hienoa huomata, että olemme tosiaan kehitytty yhdessä ratsukkona. Veikkaan, että jotain osaa Bonan vertymisessä näyttelee myös rehu, mitä olen nyt Bonalle syöttänyt. Tuntuu, että energiatasokin on noussut.

Tänään minulla oli myös operaatio ”kamat järjestykseen ja ylimääräiset pois”. Otin tallilta kotiin ylimääräisiä loimia, mitkä ovat liian kuumia näillä keleillä. Otin myös mukaan kaikki Bonalle epäsopivat kuolaimet. (Eli kerran käytettyjä 12,5 cm kuolaimia olisi myynnissä satsi.) Siivosin kaikki varusteet järjestykseen, ja muutenkin järjestelin kaikki tavarat siistiin järjestykseen hyllyille. Suojatkin saivat oman ämpärin, missä ne ovat siististi yhdessä. Muutenkin olen todella tarkka varusteiden puhtaudesta, sillä ne eivät kasva puussa. Puhdistan ne joka ratsastuksen jälkeen, että pysyvät hyvänä kunnoltaan, sekä ovat Bonalle mukavia käyttää, kun ei ole likaa hankaamassa. Puhtaat varusteet kestävät kauemmin käyttökelpoisina. Satulan ja muut nahkaiset varusteet puhdistan kostealla sienellä ja nahkasaippualla. Kuolaimet pesen vedellä ja tarvittaessa hankaan ne myös sienellä, että kaikki lika irtoaa. Kuivaan myös aina kuolaimet pesun jälkeen. Suojat puhdistan joko harjalla tai sienellä pesten.

Huomenna menen töiden jälkeen hakemaan muutaman ruokasäkin Puuilosta, ja ostan samalla Bonalle vuorettoman sadeloimen, sillä B:llä on vain yksi vuoreton sadeloimi tällä hetkellä, niin on hyvä olla toinen varalla, jos toinen on märkänä. Hevoset vaihtavat tänään rytmiä, ja ne viedään yöksi laitumelle, ja ovat sisällä päivät. On siis tärkeää, että saa yöksi aina kuivan loimen, mikäli ilmat niin vaativat.

Ensi viikko näyttää muutenkin kalenterin mukaan todella kiireiseltä. Maanantai tosiaan töitten jälkeen kentällä treenatessa, tiistaina töistä suoraan heittämään frisbeegolffia kaverin kanssa. Keskiviikkona töistä tallille ja torstaina myös. Perjantaina minulla on heti töiden jälkeen parturi, jossa taitaa mennä niin myöhälle, etten kerkeä tallille. Ja lauantaina onkin sitten ystävien häät (pitääkin jossain välissä saada testattua mahtuuko hame vielä tähän runkoon). Sunnuntaina olisi taas tarkoitus mennä selästä käsin liitelemään yli esteiden. Saa Bonakin normaalia enemmän vapaapäiviä, mutta seuraava viikko tehdäänkin sitten kunnolla hommia. Olen ilmoittautunut kahteen eri kouluvalmennukseen Bonan kanssa tässä kuussa. Rosali Kivitien sekä Tiina Tarkkalan valmennuksiin. Innolla niitä taas odotan, niin tiedän, mitä asioita minun pitää muuttaa ja parantaa.

Kyselin juuri myös hevoshierojaa Bonalle. Se voisi arvostaa sitä, etenkin nyt, kun on niin hienosti tehnyt töitä, niin haluan palkita pienen hieronnalla. Sainkin onneksi peruutusajan vielä heinäkuulle, kun muuten olisi mennyt elokuun loppuun.

6.7.2016

Tänään olimme Bonan kanssa maneesissa koulua vääntämässä. Kerrankin tuntuu, että istunta on hieman palaillut vanhasta muistista. Jalustinhihnat olivat normaalia pidemmät, kun meillä oli tiistaina hevostenvaihtoviikot, ja Sanna hieman kokeili taas Bonaa, ja minä sain kokeilla hänen uljasta suomenhevostaan: Heikkiä. Itseasiassa nyt jalustimet olivat sopivalla korkeudella kouluvääntöön, tuntui istuntakin ihan erilaiselta.

(Bonan uusi estekisahuopa.)

Tunnin treenaamisen jälkeen hoidin Bonan ja varusteet kuntoon. Aloimme juttelemaan Inkan kanssa, joka on menossa kisoihin tulevana viikonloppuna. Tuli puhetta sponsoreista ja kaikesta, niinpä ehdotinkin hänelle, että voisin häntä alkaa pienesti sponsoroimaan. Erittäin taitava ja rohkea ratsastaja, jolla on jalat maassa ja mieli mukana menossa.

Menenkin huomenna katsomaan hänelle kisahuopaa Porin Riding Sportista. Siihen teetän sitten Korusuunnittelu Henna K:n logon. Kovin on tiukat säännökset sponsorilogojen suhteen 3.tasolla. Voisinkin tehdä Inkasta ja hänen ratsustaan Binksistä postauksen. Lisäksi minulta on toivottu postausta ratsastusvaatteistani, joten sellainenkin on tulossa.

(Kuvassa olevat kuolaimet eivät ole Bonan, vaan olivat minulla pajalla mallikappaleena erästä korusarjaa tehdessä, niin sovitin niitä uusiin suitsiin.)

7.7.2016

Tänään oli estevalmennus yhdessä uuden sponsoroitavani kanssa. Sain hänelle teettettyä este- sekä kouluhuovat omalla logollani. En ole ennen ollut niin rentoutunut esteitä ylittäessä, kuin tänään. Kaikki palaset tuntuivat vain loksahtavan kohdalleen, ja jännitys oli poissa. Enemminkin annoin Bonalle vauhtia, kuin yritin estää sitä. Huomaan itsestäni, että kilpailuviettini alkaa nostamaan korviaan, jos vain on muita samaan aikaan valmennuksessa.

Estevalmennuksen jälkeen olin onnellisempi, kuin aikoihin treenin jälkeen. Bonakin sai muutaman kuivatun korpun kiitokseksi. Ja sain, kuin sainkin Bonalle peruutusajan hierojalle jo tälle kuulle. Tästä on hyvä jatkaa kohti loppukuun kisoja. Pitääkin alkaa harjoittelemaan radan ratsastusta.

8.7.2016

Tänään tuli otettua kamera taas töihin, ja kuvasin hevoskoruni tulevaa esitettä varten. Haluan kerätä kaikki hevoskoruni yhteen lehtiseen, joita on helppo jakaa messuilla ja markkinoilla. Niitä on helppo antaa myös jälleenmyyjille, jotka voivat jakaa niitä asiakkaille.

Kävin tänään jälleen Puuilossa, josta löysinkin aivan älyttömän halvalla länkkärisuitset, oli ihan pakko ostos. Minulla on Bonan kanssa maanantaina länkkäri valmennus, Meeri Simula tulee Zilpalle minua valmentamaan. Hän tuo Bonalle lännensatulan mukanaan. (Olenkin netistä selannut käytettyjä lännensatuloita, mutta ei ole tullut sopivaa vastaan. Sellainen olisi aivan täydellinen maastoilussa, eikä koko ajan tarvitse pelätä uuden satulani puolesta oksistoja väistellessä.)

Tänään kävin töiden jälkeen myös parturissa. Kyllä Pipsa vaan on huippu, vaalennamme vaaleaa osaa vielä parin viikon päästä, mutta rakastan tätä uutta väriä. Silmätkin näkyvät jälleen, eikä ole näköestettä, kun laittaa ratsastuskypärän päähän.

Visit the post for more.

Lähde: Tarkemmin tarkastelussa

2.7.2016

Eilen olin Bonan kanssa harjottelemassa esterataa pelkillä puomeilla. Harjottelimme lähestymisiä ja käännöksiä tulevia estekisoja varten. (Kuivaharjoittelua 30.7.2016 1. ja 2. luokkaa varten.) Ne ovatkin sitten meidän molempien ensimmäiset estekisat, ja voin sanoa, että jännittää. Kävin taas teettämässä Bonalle kisahuopaan brodeerauksen. (Tällä kertaa tosiaan estehuopaan.) Porin Riding Sportista löytyi ihan täydellinen huopa.

(Kuvat, missä minä Bonan kanssa: Soile P.)

Minulla oli tallilla ystävä (Soile) mukana, ja olikin todella hauska ja erilainen ilta. Sain kuin sainkin puhuttua ystäväni myös Bonan selkään (ja hän otti elämänsä ensimmäiset laukka-askeleet). Bona oli niin ihanan intona esteistä, että oli pienimmistäkin avuista jo tarjoamassa laukkaa. Ystävälläni oli myös kamera mukana, joten joitain kuviakin tuli illasta todisteeksi. (Kyllä, se on minun pikku tamma, joka kulkee nätisti välillä jopa muodossaan.)

(Otin pari kuvaa myös Soilesta Bonan kyydissä.)

Tänään aamulla oli aikainen herätys, ja suuntasimme ystäväni Terhin auton keulan kohti Ypäjää. Koko yön oli kameran akut latauksessa, jotta saisin mahdollisimman hyvin ikuistettua ensimmäisen Finnderby-reissuni. Eväät ja seura olivat kunnossa, ja aurinkokin tuli, kuin tilauksesta, joten matka saattoi alkaa.

Aloitimme päivän shoppailupaikkojen pikakartoituksella, jonka jälkeen siirryimme katsomaan ponien esteratsastusta. Sitä hetken seurattuamme kävimme luovuttamassa rahamme uskollisille myyntimiehille ja -naisille, jotka jo neljättä päivää olivat kojuissaan seisomassa. Sitten alkoikin jo hiukomaan, veimme ensimmäisen satsin ostoksia autolle ja suuntasimme burgerille. Todella yllätyin burgerin herkullisuudesta (tai sitten tajuton nälkä sai kaiken maistumaan hekumaaliselta).

Uusi kierros kojuissa, ja siitä seuraamaan ponien kouluratsastusta. Sitten olikin jo aika siirtyä vesiesteelle kameran kanssa seuraamaan lähestyviä ratsukoita. Oli siellä kyllä hienoja hevosia, ja rohkeita ratsastajia. Ei voi, kuin hattua nostaa heille, kun uljaina kiisivät veden yli roiskeiden saattelemana.

Olikin aika lähteä kotia kohti. Poikkesimme paluumatkalla Ypäjän keskustassa syömässä. En ole ennen törmännyt täysin vihreään ja mauttomaan sienikastikkeeseen, kun tilasin metsästäjänleikkeen. Ja mahakin kyllä tunnisti muljunnasta päätellen, ettei ollut aivan normaalia se soosi. Siitä vielä pikakierros ratsastusvarustemyymälässä ja Poria kohti.

Paluumatkalla jo suunnittelimme seuraavaa reissuamme. Olisi tarkoitus mennä Raumalle islanninhevosvaellukselle. Ja jossain vaiheessa kopin kanssa viemään hevosia hieman virkistymään päiväksi uusiin maastoihin. (Tässä suunnitelmassa toki auttaisi, jos olisi traikkukortti tai edes traikku ja kuski.)

Ja eihän se ole reissu eikä mikään, jollei mukaan tartu hieman ostoksia. Oli niin kova ikävä tammikuussa tippumisessa täysin hajonnutta kypärää, niin oli pakko ostaa tilalle samanlainen (etenkin, kun se oli vielä poistokorissa puoleen hintaan). Tämä samainen kypärä myös pelasti minun henkeni. Edellinen ei ole oikein istunut kunnolla päähäni, ja tämä istuu ihan täydellisesti. Ei enää ratsastaessa kypärä valahda toiselle poskelle.

Tietenkin korvahuppuja Bonalle mätsäämään satulahuopien ja suojien kanssa. Naruriimua ja riimunnarua, ihania kylttejä, takki, parit hanskat ja muuta pientä. Tulevia kisoja ajatellen varustautumista.

Tässä vielä video tältä päivältä kenttäratsastuksesta:

25.6.2016

Ennen juhannusta minulla oli keskiviikkona autoni huolto. Siinä sitten tiskillä kyselin, että onnistuisiko joku kiva pirssi koeajoon odottaessa, niinpä sainkin tämän tutun karkin käsiini. Toyotan GT86 oli minulla kerran aiemminkin testauksessa. Jotenkin niin kotoinen tunnelma sen ratin takana, kun on oma on kuin samasta muotista tehty. Tässä punaisessa paholaisessa vain oli enemmän vääntöä ja muotoilua, kuin omassa. Oikein hienot kaarreajo-ominaisuudet myös tässä kanssasisaressaan.

Perjantaina olin kahteen saakka töissä, ja sainkin kauhean paljon aikaiseksi siitä huolimatta, että oli vain neljä tuntia aikaa pajalla. Siitä sitten kotiin ja pyörällä kohti Yyteriä hyvässä seurassa. Pysähdyimme välillä myös lintutornilla, ja siellä loukkasinkin ensimmäisen kerran: jalkani jäi pitkospuissa olleeseen reikään kiinni, kun kuvasin selkäpäin menosuuntaa. Harmitti koko illan, kun otin niin pienen putken mukaan reissuun.

Kun pääsimme Yyteriin, heittelimme hetken amerikkalaista jalkapalloa. Siinä sain kopitellessa pallon käteeni kyynärtaipeeseen niin kovaa, että minulta pamahti ranteesta paineesta suoni poikki. (Ja muutaman muunkin kolhun sain illan mittaa heitellessä.)

Kun Yyterissä ei kokkoa ollut, lähdimme sitä Reposaaresta metsästämään. (Tässä vaiheessa meillä oli onneksi auto käytössä.) Sielläkään ei kokkoa ollut, joten menimme siitä Siikarantaan, josta kokko löytyikin. Siitä ajoimme takaisin Yyteriin, hyppäsimme pyörien selkään ja jatkoimme matkaamme takaisin keskustaan.

Juhannuslauantaina heräsin suhteellisen myöhään. Illalla lähdin tallille, eikä ollut vielä ideaa, miten treenaisin Bonaa. Siinä sitten sovittiin parin tytön kanssa, että lähtisimme maastoon. Oli kyllä ihan huippua, ja teimmekin pitkän maastoilun. Mukaan mahtui ojan yli hyppäämistä, kuoppapellon läpi ratsastusta (se tuntui aivan miinakentältä, kun kuopat olivat niin syviä ja ajoittain huomaamattomissa), laukkaamista ilman jarruja sekä hyvin mielenkiintoinen kivitanner.

Bona oli takaisintullessa aivan hiestä vaahdossa, ja pääsikin vilvoittavalle pesulle. Ensi kerralla (eli huomenna) laitan kyllä Bonalle jarrut suuhun, ei kolmipala tuntunut missään, kun tyttö pääsi vauhtiin. Huomenna tosiaan vielä rauhallisempi maastoilu luvassa ja hieman eri suunnalla.

Kun sain varusteet pestyä, niin autoin tuomaan hevosia laitumilta talliin. Ratsastimme ne ilman satuloita talliin. Oli hyvää tasapainotreeniä, kun tuntuu, että se on yhä todella hakusessa tippumisen jäljiltä. Huomenna laitan Bonan satulahuovankin pesuun, sillä se hikosi niin, että tuli huovasta hiki kokonaan läpi. Suojatkin oli todella karmeassa kunnossa, kun osa reitistä oli hyvinkin savista. Mutta huomenna palauttava käyntimaasto auringon porottaessa.

16.6.2016

Tänään minulla oli tallivapaa, mutta huomenna saa juosta sitten senkin edestä. Olikin ihana hieman rentoutua ravintolassa töiden jälkeen. Olen tulevana lauantaina järjestämässä Ratsastuskoulu Zilpalla Hevostapahtumaa. Sinne saa tulla myymään omia turhiksi käyneitä hevosvarusteitaan ja -vaatteitaan heppakirpparille. Lisäksi olen esittelemässä siellä korujani, siellä on esittelyä rehuista, ilmaista ponitalutusta sekä nuotio (jossa voi grillata makkaraa). Esittelen korujen yhteydessä myös hevosvalokuviani. Jos tosiaan tulee myymään kirpparille, niin kannattaa ottaa omia pöytiä tai muita mukaan. Tapahtuma kestää 12:00-15:00, kannattaa tulla poikkeamaan säästä huolimatta. (Minun tuurilla on luvattu sadetta koko päiväksi, kun kerrankin yritän kivaa tapahtumaa järjestää.) Jos vaikka saisin kirpparipöydille raivattua maneesin sisältä vähän tilaa, niin ettei tarvitsisi sateessa seistä. Samalle päivälle on myös valmennuksia maneesissa. Mutta paras olisi, jos pihalla pystyisi tuon ajan olemaan.

Tiistaina Bonalla oli taas kengitys ja tuli solkenaan ravattua tallin ja laitumen väliä. Kävin myös kuvaamassa tammoja, ja ainakin Bellalla tuntui olevan hymy herkässä. Olen tässä odottanut huomista, kuin kuuta nousevaa. Huomenna pitäisi selvitä pajan rakennuksen kohtalo. (Jos siis pääsevät kokouksessa yhteisymmärrykseen.) Joko korjataan tai sitten puretaan koko rakennus. Olen jo käynyt katsomassa uusia liiketiloja, ja löysinkin tosiaan ihan täydellisen, jossa pääsisi pitämään mm. kurssitoimintaa laajemminkin. Sinne saisin myös isomman helmikaupan. Ja sinne olisi mahdollista rakentaa valokuvaushuone, jossa pääsisin kuvaamaan korut paremmin.

Minulla oli tiistai-iltana myös Titan pitämä estevalmennus. Harjoittelimme puomikasoilla sarjoja, ja Bona ihan riemastui ja alkoi oikein imemään itseään esteille. (Taisin karjua maneesissa: Bona PERKELE, kun tyttö oikein spurttasi sarjalle. En ollut yhtään varautunut, että siitä lähtisi niin paljon vauhtia ja liikettä.) Uusi satula (Prestige Versailles) on kyllä ihan täydellinen, siinä pysyy paikallaan ihanan nahan ansiosta. Se on sellainen grippinahkainen satula, mikä tuo varmuutta ainakin omaan ratsastamiseen.

Huomenna käyn viemässä aamulla ennen pajalle menoa vielä muutamat mainokset lauantain tapahtumasta. Ja illalla menen töistä vielä töihin, ja sen jälkeen pääsen rakentamaan tienvarsimainoksia. Pitää pakata myös pakettiautoon kaikki valmiiksi, ja muistaa ottaa korutkin pajalta. Ja vielä jossain välissä olisi tarkoitus mennä vääntämään koulukiemuroita kentälle. Lauantai-illalla pääsenkin sitten tekemään hieman pidemmän treenin Bonan kanssa. Ja jos vaikka lähtisi metsään kävelemään loppukäynnit.

Kävin ostamassa uuden puuterin vanhan tilalle, kun se  loppui. Samalla otin kokeeksi saman merkin ripsivärin, kun en ollut sitä ennen kokeillutkaan. Oikein paljon kyllä tykästyin. (Ja Ratsulassa sain erinomaista palvelua, kun myyjä testasi kahta eri ripsiväriä omiin ripsiinsä, kun mietin, että kumpi olisi minulle parempi.) Päädyinkin Chanelin uutuuteen, ja olen nyt muutamana päivänä sitä laittanut, ja oikein paljon tykännyt. Sitä ei tarvitse montaa kerrosta laittaa, kun ripset jo näyttää hyviltä.

Sain testiin Diorin meikkivoidetta sekä Chanelin Coco Mademoiselle -hajuvettä. Näitä testattuani on pakko todeta, että joudun nämä kyllä jossain vaiheessa hankkimaan. Ei ole ennen ollut niin kevyttä ja hyvää meikkivoidetta kasvoilla, miltä tuo Diorin meikkivoide tuntuu. Ja siinä on myös aivan ihana tuoksu, kun sitä laittaa kasvoihin. Lisäksi tuo hajuvesi on aivan minun tyylinen. ❤