11.6.2016

Eilen oli Jari Sneckin estevalmennus vielä myöhään illalla Bonan kanssa. Olin ensimmäistä kertaa hänen valmennettavanaan niin, että olin itse Bonan selässä. Hän onkin kerran käynyt irtohypyttämässä Bonaa. Hieman taas jännitti ennen valkkua, ja puinkin taas ylleni turvaliivin (laitan sen ihan joka estevalmennukseen). Harmitti todella, kun ostamani uudet hanskat kestivät vain kaksi ratsastuskertaa, ja niistä irtosi kaikki grippipinnat. Ostin ne Hankkijalta, ja olin niitä ihaillut aiemmin jo Tampereen Hevosmessuilla. Eli vanhat hanskat takaisin kätösiin, ja selkään.

Alkuverkkojen jälkeen persaus penkkiin ja menoksi. Ensin harjoittelimme yhtä matalaa puomikasaa kaarelta tullen ensin ravissa, mutta Bona tarjosi laukkaa koko ajan jo ennen estettä, niin lähestyimmekin jatkossa laukassa. Sen jälkeen harjoittelimme kolmen puomikasan sarjaa kaarelta tullen. Sekin alkoi sujua paremmin, kun annoin Bonan laukata kovemmin. Ja sitten kahden esteen sarjaa, josta viimeisellä kierroksella taaimmainen pystyeste nostettiin noin puoleen metriin, joka oli korkein ikinä hyppäämäni este. Sarjan ensimmäisen esteen jälkeen kävi jo mielessä, että käännän Bonan pois sarjalta, kun oli viisi askelta toiselle esteelle. Mutta sitten rohkaisin itseni, ja jatkoin kohti toista estettä. Ja Bona hoiti meidät hienosti yli, ja ei edes tuntunut korkealta. Tämä kyllä antoi hieman taas luottoa itseeni, ja olin erittäin ylpeä Bonasta. Hän on kyllä ihanan innostunut esteistä. Bona saikin iltapalaksi herkkuaterian hyvästä työstä kiitoksena.

Eilinen aamu ja päivä sitten menikin sitten Satakuntaa kiertäessä, ja luontoa kuvatessa yhtä tulevaa projektia varten. Suhteellisen vähän tuli silti otettua kuvia, mutta useaan kuvaan olin silti tyytyväinen, mikä on hyvin harvinaista minulle. Yleensä olen tyytyväinen noin viiteen prosenttiin, jos niinkään paljoon.

Tänään sitten olikin HEVOSruukki Leineperissä ensimmäistä kertaa, ja olin siellä esittelemässä tuotteitani. Oli oikein ihania ihmisiä paikalla, ja tutustuinkin yhteen uuteen jälleenmyyjään; Raudikko Ruuna Tmi:n. Hänelle meni kengitysnauloista tekemääni korusarjaa jälleenmyyntiin.

Tänään loppupäivä menikin paperihommissa, tietokoneella kuvia muokatessa ja uusia kengitysnaulakoruja tekiessä. Ensi viikonloppuna olen suunnitellut kirpputoritapahtuman Zilpan tallille, niin pitäisi siitä alkaa tekemään facebook-sivuja. Tarkoituksena olisi saada sinne myös ponitalutusta, sekä makkaranpaistoa. Siellä on esillä myös korujani, sekä mahdollisesti myös hevosille rehuja.

Mutta huomenna taas tallille. Tarkoitus olisi taas koulua mennä vääntämään. Ensi viikolla pitäisi taas juoksuttaa Bonaa ihan vain vaihtelun vuoksi. Ja jos sitä vaikka kerkeisi myös maastoon jonain päivänä. Jännittävä viikko tulossa, sillä perjantaina pitäisi selvitä myös pajan kotalo: puretaanko talo vai ei.

5.6.2016

Eilen olikin taas kouluvalmennus, tällä kertaa Rosali Kivitie pitämänä. Bona tuntui olevan todella laiskalla päällä ensimmäisen puoli tuntia. Ei oikein reagoinut mihinkään apuihin, vaan sai tehdä tosissaan töitä liikkeen eteen. (Raippakin tuntui enemmän kutitusvälineeltä, kun ei siihenkään reagoinut.) Loppu tunnista B alkoikin sitten vertymään, ja ratsastuskin tuntui helpommalta. Olin uudella estesatulallani kouluvalmennuksessa, se tuntui aivan tajuttoman hyvältä. Etenkin laukassa istuminen tuntuu oikein pitävältä, enkä heilunut edestakaisin penkissä.

Pidän Bonalle nyt muutaman vapaapäivän, niin saa hieman palautua lähipäivien treenailusta. Mietin taas tauon jälkeen, jos ottaisi yksityisen estetunnin Bonan kanssa. En olekaan aikoihin hypännyt esteitä. Ja nyt, kun on ihan täydellinen estesatulakin, niin voisi jälleen mennä kokeilemaan, jos vaikka tasapainokin parantuisi sitä kautta.

Huomenna taas pajalle katsomaan, että voinko pitää ovia auki vai en. Menen töiden jälkeen tallille kuvaamaan Bonaa laitumelle, jos vaikka pääsisin kikkailemaan uudella linssilläni. Otan varmuuden vuoksi mukaan myös harmaasuotimet, jos sattuisin menemään samalla kuvaamaan myös jonnekin purolle. Kovin kivaa on ollut taas valokuvata, kun olen lukenut vinkkejä kuvaamiseen Kamera-lehdestä.

Pidin tänään tosiaan vapaapäivän, ja olikin aikaa lähteä kokeilemaan kuvankäsittelyä. Muutaman kuvan sainkin muokattua, mietin niistä jopa korttien teettämistä, mutta katsoo nyt, että innostunko teettämään. Olisi kiva pieni lisä ensi viikonlopun Hevos Ruukki -tapahtumaan.

Pääkin on kipuillut koko päivän, mikä johtuu luultavimmin vain epätietoisuudesta pajan suhteen. Jospa huomenna tulisi jotain selvyyttä asiaan, ja pääsisimme avaamaan jälleen pajanovet asiakkaille. Vai pitääkö minun buukata kuvauksista kalenteri täyteen, mikäli pajalla ei pääse mitään myymään. Ensi viikolla olisi muutenkin tarkoitus mennä ystävän kanssa kukkia kuvaamaan. Ja perjantaina yhtä projektia varten kuvaamaan ympäri Satakuntaa. Tulossa on viiden korun sarja Satakunnasta.

3.6.2016

Tänään istuin pajalla, eikä ollut jälleen mahdollisuutta pitää liikettä auki. Yhä edelleen rakennusta kiersi korkeat eristerauta-aidat. Koko viikon on liike ollut kiinni. Harmillista, sillä nyt on valmistumisviikonloppu, ja varmasti olisi mennyt koruja kaupaksi. Lähdinkin sitten puolen päivän jälkeen pois pajalta, ja menin tallille, sillä satula-auto oli saapumassa sinne, ja olin Bonan kanssa jonossa. Tarvitsimme kunnollisen estesatulan. Bonankin silmä oli jo paljon parempi, kun laitumella joku öttiäinen oli siihen luultavasti pistänyt. Hain Bonan laitumelta puolijuoksua, ja harjasin B:n puhtaaksi.

Ja löytyihän sieltä täydellinen Prestige Versailles <3. Sitä tuli testailtua, ja olikin aivan ihana ja pitävä istua. Se tuli testattua melkein liiankin hyvin, kun Bona säikähti jotain kesken satulansovituksen. Irtosin niin korkealle penkistä, että palauduin takaisin ainoastaan jalustinhihnojen ansiosta, ja liimauduin takaisin penkkiin. Jos penkki olisi ollut tavallista nahkaa, olisin varmastikin lentänyt kyydistä. Otin tosiaan ainakin aluksi satulan muutamaksi kuukaudeksi testaukseen, ja jos se vaikuttaa silloinkin yhä sopivalta, niin aion kyllä ostaa sen. Ikinä en ole noin tiukasti penkissä istunut.

Huomenna aamulla onkin sitten Rosali Kivitien kouluvalmennus. Pakko kyllä myöntää, että aion osallistua sinne uudella estepenkilläni, sillä tuntuu, että Bonan liikekin on sen kanssa paljon parempi. Ja onhan se ihan älyttömän kaunis satula, näin kultasepän ammattisilmin katsottuna.

Eilen olin kuvailemassa luontoa ympäri Satakuntaa. Tuli testattua muutama Rajalasta lainassa ollut putki. Niissä oli molemmissa hyviä ominaisuuksia, mutta oma putki on niin kova, ettei ne sitä kyllä päihittänyt. Oli testissä myös kaksi harmaasuodinta, jotka sitten päätyivät kokoelmiini. Oli lisäksi ostettava myös kaukolaukaisin, sillä kuvista tuli heilahtaneita jalan kanssa pitkällä valotusajalla kuvattaessa. Oli ensimmäiset testikuvat harmaasuotimia käyttäen. Olin juuri lukenut niistä Kamerat-lehdestä. Se vaikuttaa lehtenä oikein mielenkiintoiselta, ja sieltä saa näin aloittavana valokuvaajana oikeinkin hyviä vinkkejä.

Tänään piti selvitä pajan rakennuksen kohtalo, olen sitä koko viikon stressannut. On ollut todellakin paineita siitä, että joudutaanko rakennus purkamaan. Tuntuu, että hermot ovat olleet kireällä, kuin viulunkieli. Eikä vieläkään tullut selvyyttä asioihin. Olen vähän väliä päivittänyt Satakunnan Kansan nettilehden sivuja, jospa sinne olisi tullut tietoa, mutta ei. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin epätietoisuus. Kävin tänään töiden jälkeen ajelemassa etsimässä uusia toimitiloja, mikäli pahin pelkoni toteutuu. Ei niitä vain ollut. Huomenna on jälleen uusi päivä stressata.

Kuva:Terhi

28.5.2016

Tämä onkin jo toinen postaus tälle päivälle. Julkaisen tämän, kun saan joitain kuvia otettua, sillä mielestäni postaukset ilman kuvia ovat hyvinkin tylsiä. Olen tässä koko illan miettinyt pajan kohtaloa; on yhä epävarmaa puretaanko talo vai ei. Ihana huomata, että on hyviä ystäviä lähellä, kun apua oli heti tarjolla. On tarjouduttu auttamaan tavaroiden muuttamisessa, mikäli ne joudutaan pois siirtämään. Ja myös pajapaikka on varalla, mikäli en omalla pajalla pysty töitä tekemään. Kiitos rakkaat ystävät ja auttajat. ❤ Nyt vain odotellaan saadaanko sähköjä ja vettä ollenkaan ensi viikolla.

Alkuviikosta hieman selviää vahinkojen laajuus, mutta ainakin muutamia kalliita koneita ja laitteita minulla tuhoutui tulipalossa, kun katosta tuli vesi läpi. En päässyt ensimmäisellä yrittämällä pajalle vahinkoja tutkimaan, sillä palomestari kielsi, kun kattoa purettiin keskelle Isolinnankatua. Muutamaa tuntia myöhemmin pääsin palomiehen johdolla katsomaan vahinkoja. Kävin ilmoittamassa vahingoista heti Tehokuivauksen miehille. Isäni toinen tila kärsi palosta vielä enemmän, siellä menee kaikki purkuun väliseinistä lähtien.

Tänään jäi ratsastuksesta niin paljon hampaankoloon, että menen huomenna heti aamusta työstämään Bonan kanssa yhteistyötä. Olemme syksyllä sitten valmiita revanssiin. Tarkoitus on alkaa työstämään tarkkoja teitä ja täsmällisiä siirtymisiä, sekä tietenkin istuntaa. Otan kameran mukaan tallille, jospa saisin vaikka laitumelta kuvattua kivoja otoksia. Tallin jälkeen tietenkin taas pajalle katsomaan, onko katosta tullut lisää vettä läpi. Pakko myös tuulettaa jonkin aikaa, sillä savunhaju oli erittäin voimakas koko huoneistossa.

Kävin tänään matkalla kotiin uudessa Power-myymälässä Porissa. Uusi läppärihän se sieltä herkkuineen tarttui mukaan, sillä vanha vetelee jo viimeisiään. Ja tähän koneeseen saa suoraan kameran muistikortin kiinni, jotta voin näyttää kuvia suoraan koneen näytöltä. Eikä tästä haittaa ole blogipostauksissakaan, sillä tämä sylissä on sohvalla helppoa kirjoitella. Sain mukaan vielä jonkun Deezer -musiikkipalvelun kaupanpäälle kolmeksi kuukaudeksi. Pitääkin se testata, että millainen palvelu se oikein on.

Tosiaan koko tämä vuosi on mennyt täysin penkin alle monessakin asiassa. Alku vuosi meni sairaalassa teholla ja muutaman kuukauden sairaalassa verikokeissa rampatessa. Sitten hevonen oli saikulla, kun pikkusta oli potkittu tarhassa (toisten heppojen voimin). Sitten auto otti osumaa renkaidenvaihdon yhteydessä ja vielä kaiken huipuksi tämän päiväinen tulipalo. On kyllä tuuri tämän tytön hylännyt.

Toki hyviäkin asioita tapahtuu, mutta tuntuu, että huono onni potkii tuplana takaisin, jos jotain hyvää sattuu tapahtumaan. Tänään hyvää oli Hyvät Kaupat -jakso neloselta, jossa olin mukana. Sen jälkeen tuli lisää uusia tykkääjiä facebookiin sekä muutama työkysely. Toivottavasti huonon tuurin kiintiö olisi täynnä jo tälle vuodelle. Ei auta muu, kuin toivoa, että huomenna olisi parempi päivä.

29.5.2016

Tänään menin heti aamulla käymään pajalla tarkastamassa paikat. Onneksi mitään uusia yllätyksiä ei ollut yön aikana tullut. Tuuletin tiloja jälleen puolisen tuntia, jotta savunhaju hälvenisi. Katsoin Satakunnan Kansan nettilehdestä, että joku oli nähnyt vaivaa siitä, että minua haastateltiin tulipalon vuoksi. Ja samaa henkilöä näytti harmittavan myös Hyvät Kaupat esiintymiseni. Aivan, kuin olisi halunnut, että rakennus palaa, ja kaikki työni keskeytyvät. He sieltä soittivat minulle, ja haastattelivat muitakin keitä tulipalo koski, minä nyt satun pitämään pajaa alakerrassa. Nykyään ihmiset tuntuvat näkevän vaivaa mitä ihmeellisimmistä asioista.

Tallille menin heti pajalta lähdettyäni. Jätin auton tallille, heitin Bonan likaiset satulahuovat pesuun ja lähdin noutamaan B:tä laitumelta. Olin ottanut kotoa uuden puhtaan huovan mukaan, jotta sain kaikki likaiset laittaa pesuun. Bona toimi  tänään oikein hienosti, melkein jopa harmitti eilinen esiintyminen. Hieman kiehtoisi mennä osallistumaan raviohjelmaan muuallakin, jos vain olisi ennen syyskuuta lähi talleilla. Ratsastuksen jälkeen riisuin Bonan varusteista, nappasin sille riimun päähän ja riimunarut molemmin puolin ja hyppäsin takaisin selkään. Ratsastin Bonan takaisin laitumelle. Olikin ensimmäinen kerta ilman satulaa tammikuisen tippumisen jälkeen.

Huomenna en saa avata liikettäni, sillä minulle tulee savunpoistaja heti aamu 8 aikaan, ja ensi viikolla tullaan tekemään kosteusmittauksia ym. Minulle ei tule pajalle tällä hetkellä sähköä eikä vettä, joten en pääse tekemään lainkaan töitä ennen, kuin asia korjataan. Asiakkaita ei voi päästää pimeään liikehuoneistoon, eikä kassalaitteetkaan toimi ilman sähköä. Eli aamulla heti soittoa vakuutusyhtiöön, jotta saisin selvyyttä moneenkin eri asiaan.

30.5.2016

Ja juuri, kun ajattelin, ettei tästä voi enää mennä huonommaksi. Mistä sitä sitten aloittaisi, jos vaikka ihan aamusta. Heräsin puoli seitsemältä, ja kiirehdin pajalle kahdeksaksi, sillä minulle tuotiin silloin savunpoistaja. Jäin odottamaan sähkömiestä, sillä sähköllä toimiva savunpoistaja on hieman turha ilman sitä sähköä. Ja aamulla ei tosiaan ollut sähköä ei vettä näkyvissä pajalle.

Odotin yli puoleen päivään saakka sähkömiestä, mutta ainoa, jotka poikkesivat olivat vakuutustarkastajat kypärät päässä. Heiltä ei hyviä uutisia ikinä kuule. Ehdottivat, että vedenpilaamat sähkölaitteet yritettäisiin ensin korjata, ja jollei se onnistu, niin sitten uudet tilalle. Minäpä en kyllä lykkää seinään sellaisen laitteen pistoketta, joka on juuri uinut vedessä. Mikäli sähköiskuja halajan, niin menen vaikka Bonan laitumelle naruihin roikkumaan kaksin käsin.

Siitä lähdinkin sitten kummilapsen nimipäiväkaffeille. Hyvä, että olin kakkua saanut lautaselle, kun äitini jo soitti, että isä on saanut jonkinlaisen tärinäkohtauksen autonratissa, ja palasi työreissultaan takaisin, ja että hänet pitää saada sairaalaan. Lähdin tietenkin renkaat ulvoen vanhempieni luokse, jotta pääsisin viemään isän päivystykseen, käskin äitin vielä soittaa ambulanssin vastaan, jollen olisi tarpeeksi nopea. Nehän ei sieltä ikinä vaivautuneet tulemaan, ilmoittivat vain, että soittakaa uudelleen, kun isäni on saapunut, jos siltä vielä näyttää. (Mihin helvataan mä verorahojani oikein tuhlaankaan.) Eihän se juurakko suostunut lähtemään sairaalaan, vaan jäi kotiin nukkumaan äkillisesti nousutta kuumettaan pois.

Siitä suivaantuneena lähdin ajamaan tallille. Olin juuri hakemassa Bonaa laitumelta, kun minulle soitettiin, että sähkömiesten pitäisi päästä pajalleni (jossa olin heitä koko päivän päivystänyt pimeässä savunhajuisessa pajassa). Noh, palasin autolleni ja ajoin vanhempieni kautta hakemassa avaimen myös toisiin tiloihin, jonne sähkömiesten piti päästä. Pari kolme tuntia siinä tuli taas istuttua liikkeen oviaukossa pyyhkeen päällä vain odottaen. Viimeinkin saatiin sähköt toimimaan, mutta vettä ei edelleenkään tullut.

Uusi yritys kohti tallia. Kävin matkalla palauttamassa avaimet vielä vanhempieni luokse. Tallille päästyäni lähdin köpöttelemään hakemaan Bonaa laitumelta. Onneksi sain matkaseuraa, ja päätimmekin lähteä pienellä porukalla maastoon. Tämän olin NIIIIN ansainnut. Ihan mahtavaa, kun sai vain lepyttää aivojaan Bonan harjan hulmutessa ihanassa kesäilmassa metsän siimeksessä. Bona oli niin hikinen päästyämme takaisin, että suihkutin sen pihalla letkulla pois hiestä. Ja auton nokka kohti kotia.

Huomenna taas aamulla pajalle päivystämään putkimiestä, ja odottamaan eristysnauhojen purkamista. Ennen sitä, ei asiakkaita voi pajalle päästää, vaikka saisinkin kaikki paikat kuntoon. Ja siivoamaan en pääse ilman vettä. Mutta huomenna on taas uusi päivä. Ei tässä auta muukaan, kuin elää päivä kerrallaan.

28.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Piia Viena

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Piia Viena

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Piia Viena

Oikein mahtavaa saada puhelu tuntia ennen omaa lähtöä, että rakennus, jossa pajani sijaitsee on aivan ilmiliekeissä. Voin sanoa, että siinä vaiheessa menee ajatukset ihan vuoristorataa. Olin jo perumassa lähtöäni, mutta ajattelin, ettei se palo minusta muuksi muutu. Olin paikalla tai en. Ei siinä keskittymisestä tullut enää mitään, ja tuntui, että olin kiukkunen Bonallekin. Kädetkin vain tärisivät, kun palmikoin Bonalle mytyjä.

Rata meni ihan penkin alle. Muistin sentään ohjelman, mutta en yhtään keskittynyt teihin, enkä istuntaani. Päässäni pyöri vain koko ajan ajatus siitä, että joudun laittamaan liikkeeni kiinni, eikä tuloja tule sitten mistään. Bonakin liikkui kauhean nihkeästi eteenpäin, eikä tuntunut kuuntelevan yhtään mitään.(Tämä luultavimmin johtui omasta jäykkyydestäni ja keskittymättömyydestäni.) Saatiin me sentään yli 60 prosentin tulos, mutta tällä minuun ladatulla kilpailuhengellä se oli vain numero paperilla. Olimme kuulemma erittäin tyylikäs ratsukko.  Seuraaviin kisoihin on aikaa ihan luvattoman paljon. Oikein harmittaa, että kävi näin. Jotenkin kisan jälkeen oli fiilis, että jos kisan jälkeen on aina tälläinen tunne, niin miksi porukka oikein kisaa. Syyskuussa uusiksi.

Kisan jälkeen heitin Bonan laitumelle ja kiirehdin katsomaan, että mitä liiketilalleni kuuluu. Pääsin palopäällikön juttusille, mutta minua ei päästetty liiketilaani, sillä koko rakennuksen kattoa purettiin juuri keskelle katua. Muutaman tunnin päästä kuulemma kannattaa mennä uudelleen kyselemään. Mitä nyt kuulin, että koko kattohuoneisto on tuhoutunut, ja kaksi seuraavaa kerrosta täyttä vettä. Ja viereisessä liikehuoneistossa kuulemma on vettä, mutta eivät osanneet minun tiloista ottaa vielä kantaa. Koko katu oli suljettu liikenteeltä.

Tänään tulee Hyvät Kaupat jakso illalla neloselta kello 20:00, ja olen viimeinkin siinä mukana. Sitä ollaan odotettu, kuin kuuta nousevaa. Tosin nyt kaikki fiilikset on ihan mennyt, kun ei tiedä, että pääsenkö maanantaina edes töihin vai en. Tosiaan siinä jaksossa minulla on vielä kepit, sillä olen juuri edellisenä iltana päässyt sairaalasta.

Valokuvailtuakin on nyt tullut suhteellisen ahkerasti, sillä ostin itselleni viimeinkin kunnon linssin, ja se on aivan täydellinen. Toivottavasti pääsen jatkossakin kuvailemaan, ainakin ensi kesäksi vähän varailtiin hevosrippikuvauksia. Mutta nyt auton keula kohti keskustaa, ja vahinkoja tutkimaan. Ei pysty enää pysymään vain rauhassa kotona.

22.5.2016

On ollut kiireinen viikko takana. Ensin kolme päivää Tallinnassa yhdistetyllä työ-/lomamatkalla, missä aika kului jälleen kerran todella nopeasti. Lähtö oli keskiviikko aamuna kello 05:00 Porin linja-autoasemalta, eikä sillä bussilla päässytkään suoraan terminaalille, vaan oli vaihto Kampissa. Olin niin varautunut siihen, että jälleen saa jättää matkatavarat laivamatkan ajaksi autoon, mutta ei. Ne piti raahata koko reissun mukana, myös takaisin tullessa.

Keskiviikkona koko päivä menikin materiaaleja ostellessa. Päivä ei alkanut hyvin, kun polkupyöräriksataksin kuljettaja totaalisesti huijasi meiltä rahat, kun emme tajunneet kysyä hintaa hotellille. Veri kiehahti aina, kun sellainen loppu matkan aikana suhahti ohitse. Torstaina kävimme Kalamajassa (missä ei ollut yhtään mitään näkemisen arvoista). Takaisin tullessa kävimme vanhassa kaupungissa, ja illalla ihanan tutun kanssa kaffittelemassa myös vanhassa kaupungissa.

Perjantaina olikin paluupäivä. Tallinnassa on aina niin ihana käydä, kaunis kaupunki, jonka sisällä vielä kauniimpi vanha kaupunki. Siellä tulee käytyä ainakin kerran ellei jopa kaksi kertaa vuodessa. Ensi kerralla olisi tarkoitus löytää hyviä ratsastusvarustemyymälöitä.

Tänään olikin sitten Tiina Tarkkalan kouluvalmennus. Hieman väsyneenä eilisistä ystävän syntymäpäivistä heräsin aamulla tunnollisena seitsemältä ylös, jotta olisin ajoissa tallilla laittamassa B:tä kuntoon. Väsy kyllä painoi kovasti päälle, ja kotiin päästyäni nukahdinkin heti sohvalle.

Valmennuksessa tajusin, että enhän minä osaa edes ratsastaa. Aivan väärä ylävartalon asento alkoi vaivaamaan mieltäni, kun ennen ratsastin etukenossa ja nyt kuulemma liian takakenossa. Ja pohkeenpaikka ei tuntunut löytyvän millään. Hikihän siinä tuli yrittäessä nostaa vasentalaukkaa, kun se pirun pohje ei pysynyt ollenkaan kiinni. Turhautuminen alkoi vaikuttaa hermostumisella Bonaan, kun se ei oikean asennon löytyessä enää ymmärtänyt, mitä siltä oikein enää pyysinkään.

Monta tuntia meni henkisessä toipumisessa. Oli pakko viedä Bona laitumelle ja vain istua siellä hiljaa katsellen ja kuvaten Bonan touhuja. Mielikin alkoi jo hieman paranemaan, kun pikku tyttö kävi vähän syömisensä välissä haistelemassa minua turvallaan. Ei se kovin pitkälle siitä läheltäni lähtenytkään, vaan pyöri viiden metrin sisällä minusta.

Huomenna on taas uusi päivä, jospa olisin saanut siihen mennessä kasattua itseni. Huomenna annetaankin hevosille matolääkkeet. Keskiviikkona hepat pääsevät virallisesti koko päiväisesti laitumelle. Harmi vain, kun oma laidunpaikkani on niin kaukana tallista, että kävellen tulee menemään aikaa. Luultavimmin pitää ratsastaa sinne ilman satulaa. Olisin kyllä toivonut laidunpaikkaa lähempää tallia.

Ostin tytölle kokeeksi myös uutta hyönteiskarkotetta Puuilosta. Ainakin tänään näytti olevan hieman vähemmät ötököitä pörräämässä B:n kipussa, eli kyllä siitä jotain hyötyä oli. Bona pääsi tänään kokovartalo pesulle valmennuksen jälkeen. Tuli siinä samalla kastetua itsenikin, mutta se ei haitannut, kun oli niin ihanan lämmin ilma (vaikka olinkin hupparin ja liivin kanssa liikenteessä).

Minulla on nyt ollut jälleen uusi linssi Rajalasta kokeilussa. Luultavasti vaihdan oman Canonin kiinteän 135:seni tähän 70-200 linssiin. Harmi vain, kun ei ole vakaajaa. Kun sama tulee joskus vakaajalla käytettynä myyntiin, niin luultavimmin vaihdan lasini taas siihen. Siihen saakka tällä pitää pärjätä. Samalla kiinnostaisi ostaan myös kokeilussa ollut telejatke. Iso ero on kyllä kahdella Canonin lasilla. Vakaajalla olevalla 70-200:lla kuvat olivat erittäin tarkkoja verrattuna tähän vakaajattomaan, mikä nyt on testissä. Voidaan käsivaralta kuvattaessa puhua, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Loppu ilta tallilla menikin kuvaillessa, ja Bonan seurasta nauttiessa. Kyllä mun tyttö vaan on ihana, ja antaa anteeksi ratsastajansa virheet.

14.5.2016

Lauantai ilta menossa ja katson samalla Hyvät Kaupat -ohjelmaa. Olin koko päivän tallilla, ja Bona hieman tammaili tallissa ja kentällä, niin piti olla oikein tiukkana hänen suhteensa tänään. Mutta, kun pääsimme vertymään kentällä kesäisen sateen hipsuttaessa harjaa, niin meillä meni oikeinkin hyvin. Oikein hienosti Bona kulki muodossa, je hienoa väistöäkin menimme paikoittain. On kyllä suuri ero oikean ja vasemman väistön välillä, oikealle Bona menee oikein hienosti, mutta vasemmalle todella tahmeasti. Ihan, kuin ei ymmärtäisi, mitä tarkoitan.

Odotan maanantaita, sillä silloin on tulossa satulansovittaja katsomaan Bonan satulaa. Koeratsastin eilen Bagarin satulan, ja se oli kyllä aivan eri luokkaa istua, kuin nykyinen Prestige. Ihan huippu penkki kyllä, en ole ennen niin tukevassa istuimessa istunutkaan. 

Satulansovituksen jälkeen meillä on maanantaina kouluvalmennus. Hiotaan vielä istuntaa ja siirtymisiä ym. tulevia kisoja varten. Tosiaan raviluokkaan ollaan Bonan kanssa menossa koulukisoissa 28.5.2016. Olen kyllä niin innoissani, etenkin, kun nyt on tullut onnistumisia Bonan kanssa. Tänään huomasin, että tasapainoni löytyi taas ajoittain tammikuisen tippumisen jäljiltä. Hieman laukassa tuntuu vielä, että koko keho jännittyy liikettä vastaan, mutta olemme Bonan kanssa kehitytty ratsukkona paljon tallin vaihdon jälkeen.

Kävin hakemassa täydellisen putken lainaan Rajalan Kamerasta, Canonin 70-200 mm 2.8. Sitä olen nyt testannut, ja olen enemmän kuin ihastunut.Ajattelin vaihtaa lempilinssini tähän, jos vain vastaava löytyy käytettynä. Uutena linssi on todella suolaisen hintainen, mutta varmasti joka pennin väärtti. Tarkennus on nopea, ja valovoima oikein hyvä. Etenkin zoomi-ominaisuus olisi isona plussana vanhaan linssiini verrattuna. Kiinteässä linssissä on omat huonot puolensa, etenkin, kun kuvattavaan kohteeseen ei voi ottaa etäisyyttä tai läheisyyttä esteen takia (kuten maneesin takaseinän vuoksi). Enkä usko, että kilpailuissakaan kovin arvostettaisiin, että pyörisin kameran kanssa esteiden lomassa hyvää kuvauspaikkaa hakien.

Onneksi tallilla on porukkaa, mitä kuvata, jotta saa linssin testattua. Tein tänään myös facebookiin viimeinkin oman sivuston valokuvaukselleni ja blogilleni. Olen sitä jo jonkin aikaa miettinyt, mutta tänään viimeinkin oli aikaa toteuttaa. Olen nyt pitkin iltaa lisännyt sinne joitain kuvia. Lisäksi ajattelin laittaa sinne aina uusimmat blogilinkitykset. Eli löytyy täältä: https://www.facebook.com/bohenna/.

Sauna on lämpiämässä, oli niin sateinen päivä, että on kylmyys mennyt luihin ja ytimiin saakka. Lämmin kyllä tuli Bonan kanssa neuvotellessa kentällä, mutta sekään ei auttanut. Oli ihanan rentouttavaa vaan hääriä tallilla ilman mitään kiirettä, kun oli vapaapäivä, eikä mitään kiirettä kotiin. Siinä tulee puunattua varusteetkin normaalia paremmin (vaikka minullahan siis on tapana pestä aina kaikki varusteet ratsastuksen jälkeen).

Jospa sauna avaisi myös kolme päivää sitten loukkaamani niskankin. Bonaa hypyttäessä ihan omaa tyhmyyttäni loukkasin niskani niin, ettei pää kääntynyt ollenkaan oikelle. Matka tuona iltana autolla kotiin oli vähintäänkin mielenkiintoinen (etenkin kun pakitin autoa kotipihaan, eikä pää kääntynyt, että olisin voinut nähdä aidan). Tänään niskat jo hieman paremmat, mutta yhä joutuu kääntämään koko vartalon, jos haluaa katsoa oikealle. Kipupiikki menee ihan pään sisään saakka oikein terävänä pistona tietyssä päänasennossa.

Loppu ilta tänään meneekin rentoutuessa. Saunan jälkeen luen muutaman ostamani lehden (tai siis selaan mielenkiintoisimmat artikkelit). Vuorossa olisi Digi Kuva sekä Kamera Lehti, jotka jo nopeasti selasinkin läpi, mutta nyt olisi aikaa ihan lukemisellekin. Jospa sieltä löytyisi taas hyviä vinkkejä kuvaukseen. Paljon onkin tullut taas kuvattua, ja mietin, että voisin alkaa tekemään joitain maksullisia kuvauskeikkoja, niin saisi kalustoa maksettua niiden avulla.

Huomenna onkin aikainen herätys, sillä olen menossa Leineperiin Kevätmarkkinoille myymään. Viideltä pitäisi olla pirteänä pystyssä, ja naaman kampaamisen jälkeen suunnata auton keula kohti Kullaata. Olen menossa myös Leineperin Hevosruukkiin, kunhan aikataulut vain tarkentuvat. Lisäksi olen suunnitellut järjestäväni Zilpan tallilla keväällä hevostarvikekirpputori tapahtuman, kun saadaan vain päivät sopimaan tallin ja tulijoiden kanssa. Esillä tulee olemaan myös tekemiäni hevos-aiheisia koruja, mahdollisesti myös hevosenruoka-tuotteita ja kirppispöytiä heppakamoille. Kaikkea kivaa siis luvassa.

8.5.2016

Tänään on äitienpäivä, ja lounaan jälkeen ratsastus odottaa, mutta millä satulalla.(?) Hieman on ollut ankea olo, kun sain kuulla, että juuri ostamani hieno Prestige Appaloosa Hippos Dressage ei sovikaan Bonan selälle (ja kun se niin hyvin sopii mun omalle pyllylle). Aimo Koskinen kävi tuossa Bonan läpi viime perjantaina, ja ei onneksi löytänyt muita ongelmia, kuin satulan epäsopivuuden. Harmittaa yhä, että en itse päässyt kuulemaan paikalle, kun olin töissä.

Pakko kai se on ottaa satulansovittaja katsomaan, jos vaikka sopiva löytyisi, ja saisin annettua vaihdossa tuon penkkini. Juuri sain edellisen Wintecini myytyä, ja olin estesatulaa jo etsimässä toisen Wintecin tilalle. Mutta jospa ensin sen koulusatulaongelman hoidan kuntoon, ennen kuin edes alan haaveilemaan sopivasta estepenkistä.

Sovittelin tuossa perjantai-illalla yhtä estepenkkiä ihan testimielessä, mutta eipä ollut tarpeeksi säkätilaa, ja en tarvitse kahta epäsopivaa penkkiä Bonalle, että sen kyllä unohdan, vaikka olikin miellyttävä istua. (Etenkin laukassa tuntui, kun olisin istunut lepotuolissa.)

Huomenna aion mennä suorinta tietä töiden jälkeen Ratsastusvaruste Nurmeen, ja kysellä sieltä sovittajaa paikalle katsomaan Bonan selän, jotta tiedän, että mitä merkkiäkään rupean edes metsästämään. Pian on siis täydellinen satula lähdössä vaihtoon. Meillä on koulukisat tulossa, niin olisihan se koomista ratsastaa ilman satulaa :D.

Olin Porin Ratsastuskeskuksessa kuvaamassa estekisoja torstaina. Oli todella upea ilma, ja lähdinkin ilman takkia liikenteeseen. Taisin hieman saada auringonpistosta, ja kädetkin paloivat. Ihan, kuin olisi noussut pieni kuume matkalla tallille kisojen kuvaamisen jälkeen. Jouduin lähtemään hieman etuajassa, kun lupasin mennä antamaan edellisen satulani tosiaan sovitukseen (ja sille tielle se tosiaan jäikin). Illalla meninkin Bonalla tunnille, ja se oli yhä jäykkä takaa jalan haavojen vuoksi (joku tosiaan oli sitä hieman tarhassa piessyt.) Mutta vetyi kyllä tunnin edetessä, kun jaloissa nesteet lähtivät liikkeelle. Onneksi se ei enää ontunut.

Tallilla Bonalle oli illalla annettu tuplaruoka, ja teinkin Bonan karsinan seinään tarkat ohjeet tulevaisuuden varalle. (Nyt pitääkin vielä laminoida kyltti ennen tallille lähtöä.) Olen tosiaan yrittänyt Bonalta saada vatsaa pienenemään, ja satulavyö tosiaan on jäänyt liian pitkäksi, niin hankin jo uuden lyhyemmän. Sairaslomani tammikuusta huhtikuuhun ei ainakaan helpottanut Bonan kunnon kasvattamisessa, joten olen sitä nyt alkanut ratsastamaan kohti parempaa kuntoa.

Keskiviikkona olimme kuvailemassa Yyterissä. Olen huomannut, että tarvisin kunnon pitkänmatkanputken, sillä omani ei tunnu enää riittävän. Pitääkin seuraaviin kisoihin mennessä hakea kokeeksi joku isompi, niin näen, onko siitä kisakuvauksessa hyötyä vai ei. Oma kiinteä 135 mm on toiminut tällä hetkellä kuvauksessa hyvin ahkerasti.

30.4.2016

Torstaina oli aikainen herätys, kun lähdin jo puoli seitsemältä ajamaan kohti Jyväskylää. Oli sovittu tapaaminen Akin ja Helin kanssa. Kävin ensin Jyväskylän keskustassa hieman ostoksilla. (Ja siinä on kyllä sellainen paikka, ettei tee kyllä mieli ajaa, kun tulin risteykseen, missä oli kolmeen suuntaan ajaminen kielletty.) Uuraisilla oli ihana poiketa, Aki ja Heli olivat aivan ihania ihmisiä. Otin muutaman mainoskuvan tulevaa korusarjaa varten. Luultavasti ensi kuussa olisi sarja julkaisuvaiheessa, kun tilaamani esitteet niistä saapuvat.

Keskiviikon ratsastus jäi tosi lyhyeen, kun Bona alkoi ravissa ontumaan tarhassa saamaansa haavaa jalassa. Nyt Bonalla on ollut muutama vapaapäivä, ja toivon, että jalka paranee hyvin. Kävin apteekistakin ostamassa kaikenmaailman tököttejä siihen. Pintahaavan tosiaan oli oikeaan takajalkaan saanut tarhassa, niin että pieni slaissi oli oikein poissa. Puhdistin sen oikein hyvin, ja desifioin, sekä laitoin hoitavaa ihmesalvaa. Lisäksi sidoin jalan aina yöksi. Myös eilen perjantaina ontuminen jatkui yhä.

Piti hakea myös pesuainetta, niin pääsin pesemään loimen. Kahdessa viikossa Bona kerkesi saamaan uuden loimensa niin kuraiseksi, että se melkein pysyi itsellään pystyssä. Onneksi oli varastossa ihan uusi varaloimi. Tänään me muutimme sisätallin puolelle. Pesin kaikki kipot ja kupit niin perusteellisesti, että oli hetken jopa ihan kiiltävät. Nyt ei tarvitse enää öisin pukea rättiä niskaan, kun sisätallissa on lämpimämpää. (Ja itselle parempi vaihtoehto, sillä nyt ei tarvitse sateessa kantaa kamoja ulos, ja jättää niitä sinne ratsastuksen ajaksi.)

Olen alkanut syöttämään Bonalle nyt Blue Chipiä (Joint + Bone supplementia). Ostin Bonalle myös uutta tammayrttiä kokeeksi. Ainakin hyvin näyttää maistuvan. Tänään siirsin myös kaikki varusteeni sisätallin puolelle. Jotenkin aina vain tuntuu, ettei tilaa ole koskaan tarpeeksi. Ja tänään Bonan juoksutuksessa takajalka ei enää vaivannut. Näytti oikeinkin iloisesti liitävän. Harmi, kun en taaskaan tajunnut ottaa juoksutusta videolle. (Ehkä vielä jonain päivänä…)

Tänään on tallilla 2.-tason estekisat, ja niiden kuvia selasin monta tuntia. Muutama tuhat kuvaa oli taas läpikäytävänä. Tuntui olevan vaikea rata, sillä moni ratsukko tiputti tai hylättiin. Ensimmäisen luokan missasin, sillä olin Puuilossa ostoksilla. Kävin alennuskorista nappaamassa kaulakappaleen ostamaani loimeen. Ja muutamat hevosenkengätkin ostin, sillä olen rakentamassa Leineperin hevosruukki-tapahtumaan itselleni uudet myyntitelineet. (Niistä kuvia myöhemmin, kun saan ne vain valmiiksi.)

Ja nyt kaikille mahtavaa vappua. Satulaan palaan jälleen maanantaina, niin Bona saa huomenna vapaapäivän vielä jalalleen. (Vaikkei se tänään juoksutuksessa ontunutkaan.) Minäkin heittäydyn nyt sohvalle, ja nautin muutaman tunnin vapusta hyvän elokuvan parissa.

25.4.2016

Menin sitten tekemään sellaisen peliliikkeen, että ilmoitin itseni ja Bonan koulukisoihin. Tämä sai lähtönsä sunnuntain koulutunnilta, sillä meillä meni niin hienosti, että aloin elättelemään toiveita myös pienimuotoisesta kisailusta Bonalla. Ja kun minulla lähtee rattaat liikkeelle, niin se on oksat pois. Meninkin heti tänään ostamaan itselleni kisatakin ja Bonalle hieman kisavarusteita. Että nyt, kun kisailmoittautuminenkin on lähetetty, niin nyt vaan opetellaan rataa. Koulukisoihin tosiaan 1.luokkaan ilmoitin meidät, sillä kumpikaan emme ole olleet missään kisoissa aiemmin, niin on hyvä aloittaa ihan pohjalta. (Raviohjelma kuulosti hyvin helpolta.)

Ja Bonankaan reaktiosta kisatilanteessa ei ole minkäänlaista kokemusta, niin on sekin hyvä nähdä, että onko meistä ratsukkona kisailuun vai ei. Sitten olisi haaveissa heinäkuun estekisat, ja sinne onkin tarkoitus ilmoittautua heti, kun luokat selviävät LuSaRiin. Olemme puomiluokkaan menossa kokeilemaan. Mahdollisesti myös 40 cm luokkaan näin aluksi. Meillä kun tosiaan on vasta yksi yhteinen estevalmennus takana, niin ei voi liikoja odotella. Katsotaan sitten ensi vuonna, että onko minussa näkyvää kehitystä tapahtunut estepuolella.

Vielä olisi se estesatula hakusessa. Ei vain tunnu löytyvän sovitukseenkaan mitään Bonan selälle sopivaa satulaa. Sitten, kun satula-auto tulee seuraavan kerran tallille, pitää pyytää sovitukseen muutamia. (Olisi minulla kaksi Winteciä myynnissä, jos jotain kiinnostaa ;).) Jotenkin ei minulle eikä Bonalle Wintecit sopineet. Ja nykyinen Prestige Hippos Dressage on niin ihana istua, etten sitä enää synteettiseen vaihtaisikaan.

Tämmöinen lyhyempi kisahuumaa postaus tällä kertaa. Jotenkin on ollut nyt niin älyttömän hyvä fiilis, kun kaikki on sujunut hyvin Bonan kanssa. Eilisellä koulutunnilla tuli oikein leveä virnistys, kun Bonasta löytyi se kouluvaihde, ja väistöt alkoivat muotoutumaan. Lopputunnista intoa oli jopa liikaakin, eikä B millään olisi halunnut lopettaa laukkaamista. Ennen tuntia se jopa painoi päästä kiinni minun olkapäälle ja laittoi silmänsä kiinni. Aivan ihanaa, kun tuollainen iso ja ylväs eläin vain nukahtaa syliin, kun häntä rapsuttelee. Ja se tunne, kun tuntuu, että on saavuttanut luottamuksen. Niistä pienistä hetkistä on aivan mahtavat päivät tallilla tehty.