BOHENNA

23.4.2016

Ihan mahtava päivä takana tallilla. Kävin aamulla vanhalla tallilla tekemässä lupaamani aamutallivuoron. (Huomenna pitäisi myös mennä heiluttamaan aamulla talikkoa.) Sieltä ajoin suoraan Riding Sporttiin katsomaan, että olisiko siellä Bonan selälle sopivaa estesatulaa (no eipä löytynyt, kuten ei myöskään Ratsastusvaruste Nurmesta, kun eilen kävin). Bonalla on hyvinkin hankalan mallinen selkä. RS:ssä oli kyllä mynnissä yksi aivan ihana kisatakki, joka istui vieläpä minulle kauhean hyvin. Olen siis luvannut osallistua seuraaviin 1.tason estekilpailuihin Zilpalla Bonan kanssa (puomiluokkaan aluksi kokeilemaan, että mitä B ajattelee kilpailutilanteesta). Laitoin jopa kilpailulupahakemuksen menemään, sekä Bonan rekisteröinnin Suomeen. Että pikku hiljaa alkaa olla osa asioista järjestyksessä.

Oli muutama päivä sitten ensimmäinen estevalmennus Bonan kanssa, ja ne menivät niin hyvin, että tein itselleni lupauksen kilpailuihin osallistumisesta. Ja eilinen ensimmäinen irtohypytys vielä antoi lisää uskoa. Saimme jopa kehuja irtohypytyksessä Bonan tekniikasta. Minun niin piti kuvata se hypytys, mutta siinä innossa unohtui täysin. (Ja kellokin oli siinä 23 jälkeen illalla, ettei aivotkaan kyllä kunnolla pelittäny enää.) Jari Sneck oli pitämässä hypytystä, olimme ainoa ratsukko paikalla.

Tänään oli Zilpalla estekisat, ja olin taas kärppänä kameran kanssa paikalla, kuvasin ensimmäiset 3 luokkaa, ja siirryin siitä oman hevosen pariin. Menimme ulkokentällä aika perustreenin. Treenin jälkeen vein Bonan takaisin tarhaan, ja siellähän se innostui heti piehtaroimaan. Jotenkin aina kuvatessa minulta lähtee hanskat lapasesta, ja kotiin päästyäni on aina lähemmäs tuhannen kuvaa läpikäytävänä.

Varasinkin heti kotoa ensi viikoksi taas estetunnin Titalta. Ihan mahtava fiilis on ollut aina tuntien jälkeen, kun asiat palautuvat mieleen ja loksahtavat paikoilleen. Jospa vaikka saisin asennettua uuteen kypärääni taas GoPro:n kiinni, niin voisin jälleen jonkun videopostauksen tehdä.

Tänään illalla tulee jälleen Hyvät Kaupat -ohjelma. Taas innolla jännitän, että esiinnynkö tämän illan jaksossa. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä viikko takana ratsastukselisesti. Ensi viikolla olisi tarkoitus jälleen eksyä ihan tuntilaistenkin joukkoon taas. Ja jos maastoonkin taas pääsisi, kun uudet jarrutkin (kuolaimet) saapuivat viimein postin mukana.

17.4.2016

Viime viikonloppu menikin vauhdilla, kun olin koko viikonlopun Kurikassa kaivertamassa. Muutenkin on nyt kauheesti tullut lisää tilaustöita ja uusia asiakkaita. Olen saanut myös messuille ja markkinoille aikaan paljon uutta mallistoa. Eilen alkoi Hyvät Kaupat -ohjelma, jossa olen itsekin mukana. (En kyllä ole varma, missä niistä jaksoista, mutta kannattaa kaikki katsoa 😉 ) Minut tunnistaa helposti kepeistä, sillä olin kuvausten aikaan juuri päässyt sairaalasta pois. (Itseasiassa vielä edellisenä iltana, kun lupauduin lähettämään lääkäreille terveisiä kuvauksissa.)

Pajalla olen hyvinkin ahkerasti kuvaillut, mutta tallille en ole kerinnyt kameraa ottamaan, sillä kaikki aika on mennyt täysin ratsastamisessa ja varusteiden huollossa. Torstaina minulla oli kokeilussa uusi koulupenkki: Prestige Appaloosa Hippos Dressage (aivan mielettömän ihana istua). Pääsimme myyjänkin kanssa yhteisymmärrykseen perjantaina hinnasta, joten nyt kelpaa taas körötellä.

Bonan kanssa on sujunut niin loistavasti, että varmaan aina hehkun tallilla. Ollaan päästy valmentautumaan sekä tunneille muiden hevosten joukkoon. Ensi viikko hieman jännittää, sillä aloitamme Bonan kanssa estetyöskentelyn. Se on aina niin innoissaan esteistä. Onneksi meillä on hyvä opettaja. ❤

Olimme tiistaina ensimmäistä kertaa muiden mukana tunnilla. Bona työskenteli itsensä hikeen, ja pääsi suihkuun heti tunnin jälkeen. Olimme myös torstaina muiden mukana tunnilla. Se ei ole moksiskaan muista polleista. Myöskään pesupaikalla suihkussa käyminen ei ole enää juttu eikä mikään. Ihan rauhassa seisoo ja odottaa, että tulee puhdasta, ja saan hänet kuivattua. (Tietenkin aina puhtaana on hyvä mennä piehtaroimaan.)

Eilen lauantaina oli Bonalla kesäkengitys. Kovin rauhassa tyttö seisoi paikallaan koko kengityksen ajan. Siinä sitten oli juttua erään tallilaisen kanssa, että voisimme mennä maastoja katsomaan yhdessä ratsain, niinpä sitten lähdimmekin tallitöiden jälkeen. Oli kyllä ihan mielettömän hauskaa, nyt on paikat kipeenä, kun sain pidätellä olan takaa Bonan menohaluja. 😀 …tilasinkin eilen illalla Olympia-kuolaimet, sillä alkoi kolmipalojen kanssa olla hieman jännää paikoittain. Etenkin, kun Bonalla laukan seassa oli paikoittain ilopukkeja. Bonakin teki kovasti töitä, ja sai koko heppa hien pintaan.

Tänään kävimme Jaakon kanssa tallilla, ja kun minä hieman treenasin Bonan kanssa Jaakko auttoi ottamaan kuvia. Bona sai hieman irrotella lihaksiaan eilisen jäljiltä, sillä päästin sen kentälle juoksemaan ja hyppäämään. Kylläpä B taas innostuikin juoksemaan, oli ihana nähdä se niin rentona.

Päätinkin tänään järjestää myös pienen arvonnan, jossa palkintona ovat nämä minikoristesuitset. Arvonnan suoritan tasan viikon kuluttua eli sunnutaihin 24.4.2016 kello 18 saakka aikaa osallistua. Kysymys kuuluukin, että mistä haluaisit, että tekisin blogipostauksen?

8.4.2016

Bona on kyllä kotiutunut ihan mahtavan hyvin uuteen kotiinsa. Maanantaina hän pääsi omaan laumaansa tarhaamaan, ja kaikki sujui oikein hyvin. (Ihanasti oli kaikille laitettu suojat jalkoihin.) Minulla oli maanantaina vielä illalla yksityistunti, ja tällä hetkellä itse treenaan tasapainoni takaisin saamista. Se on kadonnut jonnekin kolmen kuukauden tauon aikana. Kyllä se vielä luontevaksi muuttuu. Ihana tunne siitä, että ratsastus on taas kivaa. Bona meni erittäin hienosti, ja hyvin reippaasti. Siitä kuoriutuu vielä ihan super-polle.

Bona asustaa tällä hetkellä ulkokarsinassa, ja hänellä on seuranaan ruuna seinänaapurina. Kuukauden päästä muutamme sisätallin puolelle, kun sieltä vapautuu karsinapaikka. On kivempi laittaa polle kuntoon sateisina päivinä, eikä tarvitse jättää varusteita pihalle. Sateisina päivinä on kyllä mahtavaa, että pihassa on maneesi, missä voi käydä ratsastamassa.

Eilen torstaina kävin juoksuttamassa Bonan. Tai oikeastaan päästin sen aidatulle kentälle vapaasti juoksemaan, ja oi, mikä huima vauhti hänellä olikaan. En ole ikinä nähnyt Bonan juoksevan niin kovaa. Ja kovan treenin jälkeen, kun heppa oli juossut itsensä hikeen, me kävimme pesupaikalla suihkussa. Hienosti tyttö seisoi rauhallisena paikallaan. ❤

3.4.2016

Eilen oltiin hyvällä porukalla käymässä Tampereella hevoset-messuilla. Oli kyllä oikein mahtava päivä. Lähdimme kolmen hengen seurueessa bussikuljetuksella linja-autoasemalta. Päästyämme perille meitä odotti kaksi hallillista pelkkää hevostelua. Otin kameran esille heti sisälle päästyämme. En tajunnutkaan räpsineeni niin paljon kuvia, lähemmäs tuhannen kuvaa. Tämä aamu onkin mennyt karsiessa kuvia.

Kiersimme ensimmäisen hallin, ja ostoksia kertyikin ystävilleni melkolailla. Itse en juurikaan mitään löytänyt. (Tai johtui kyllä myös siitä, etten juurikaan mitään tarvinnut.) Löysin Bonalle gramaanit, itselleni sukat ja hupparin. Ja siinä ne sitten kaikki minun ostokseni olivatkin. Yksi satula siellä jäi kyllä mietityttämään, se oli todella ihana istua.

Ensimmäisen hallin jälkeen maha alkoikin jo huomautella nälästä, ja menimmekin hakemaan hieman hiukopalaa. Jonot olivat kyllä melkoiset ja jouduimme odottamaan ruokia melko kauan. Siitä lähdimme kiertämään toista hallia, missä oli huomattavasti vähemmän nähtävää. Siellä oli kyllä myös hevosia, mutta suurin osa karsinoista oli peitetty huovilla, ettei päässyt näkemään mitään.

Palasimmekin isompaan halliin ja jäimme katsomaan näytöksiä isolle areenalle. Loppu aika menikin kauhean nopeasti, kunnes olikin jo aika palata takaisin bussiin. Oli kyllä ihan mielettömän hauska reissu hyvällä porukalla. (<3)

1.4.2016 …ja täysin uusi alku Bonan kanssa. Tänään siirsimme Bonan Zilpan tallille. Muutto sujui todella hyvin, ja Bona lastautuikin suht nopeasti. Olin itse jotenkin varautunut paljon vaikeampaan käytökseen. Se onkin vain aivan tavallinen hevonen.

Kun pääsimme Zilpalle, laitoimme Bonan omaan pieneen tarhaan, että pääsee vähän paikkaan sinuiksi. Sillä on tällä hetkellä kuukauden ajan ulkona karsinapaikka, jonka jälkeen se vaihdetaan sisäkarsinaan. Maanantaina se pääsee tarhaamaan laumassa. Bona on aivan, kuin eri hevonen jo nyt, vaikka tänään vasta muutimme.

Minulla oli tänään heti Meerin valmennus. Minua todellakin jännitti, sillä kolme kuukautta oli kerinnyt jo kulua tippumisesta, enkä ollut vielä satulaan noussut (monestakaan eri syystä, jotka sitten vain kasautuivat). Teimme käynnissä harjoitteita Bonan kanssa, ja se ei ole mistään kipeä. Kävimme myös satulan Meerin kanssa läpi, että sopiiko se Bonalle. Katsoimme myös hieman, että miten voin itse tutkia hevosen rangasta, että onko jokin paikka selässä kipeänä.

Olen jotenkin nyt niiiiiiiin fiiliksissä ja hyvällä mielellä. Ensimmäinen päivä uudessa paikasssa, ja me olimme maneesissa tekemässä harjoitteita. Ja tänään sovimme erään todella taitavan tytön kanssa, että hän alkaa ratsastamaan Bonaa läpi. Ensi viikolla katsomme yhdessä viikkokohtaisen suunnitelman Bonan kehittämiseksi. (SE KULKI TÄNÄÄN JOPA HIENOSTI MUODOSSA!!!)

Olin koko päivän ja illankin vielä tallilla. Tein Bonalle iltapuurot, ja pesin varusteet. Jäi jotenkin niin ihana fiilis tästä päivästä. Tämähän on taas kivaa. Bona on aivan tavallinen hevonen. On niin kauhea horkka päällä, että oli pakko lämmittää saunakin.

Mutta huomenna sitten Treelle hevosmessuille hyvässä seurassa. Kameran otan mukaan, sillä tänään kuvaus jotenkin vain unohtui, kun jäin vain nauttimaan hyvänolon tunteesta. Tästä on hyvä jatkaa…

24.3.2016

Tuli käytyä Tampereella työasioita hoitamassa ja samalla ystäviä näkemässä <3. Olin kyllä niin turistin näköisenä liikenteessä kamerani kanssa. Jotenkin teemana oli tällä kertaa mustavalkoisuus. Kävimme ystäväni kanssa myös helmiliikkeessä, josta löysin hauskan mallisia uusia helmiä kokeeksi. Ilta menikin niitä testaillessa. Oli hauskaa olla pitkästä aikaa junalla liikenteessä. Jotenkin niin rauhottavaa, että meinasin koko ajan nukahtaa. Kävimme porukalla myös testaamassa nepalilaisen ravintolan Katmandun. Oli yllättävänkin hyvä annos, ja enhän minä nyt huomannut ottaa kuvaa ateriasta. Kovin nätiltä se ei näyttänyt, mutta maku oli kyllä hyvä.

25.3.2016

Perjantai, aamutalli ja vapaapäivä. Heräsin seitsemän jälkeen ja aloin laittamaan itseäni kuntoon. Oli jälleen minun aamutallivuoroni. Mikään ei tallilla mennyt niin, kuin suunnittelin. En hypännytkään satulaan, vaikka alunperin piti mennä kokeilemaan polven kestoa.

Kenttä oli niin jäässä, ettei siinä uskaltanut juoksuttaa, ja metsässä jää suli lammesta niin kohinalla, etten ottanut sitä riskiä, että B pelästyy taas. Jäinkin juoksuttamaan B:tä tarhaan. Se hengästyi todella nopeasti, sillä 3 kuukauteen ei ole juurikaan liikkunut.

Illalla meninkin käymään vielä Zilpan talleilla. Aloitin aikoinaan ratsastuksen juuri siellä. Siellä oli mukavia ihmisiä esittelemässä minulle paikkoja, sillä olen miettinyt nyt raskaasti B:n siirtämistä sinne. Olenkin nyt vakavasti miettinyt B:n vaihtoa osaavampaan ja luotettavampaan hevoseen. Olen keskustellut asiasta Bonan myyjän kanssa, ja hän pitää silmät ja korvat auki, kun lähtee seuraavaksi hevosia ostamaan. (Eli luultavasti huhti-toukokuussa.)

26.3.2016

Kävin Puuilosta ostamassa laatikoita Bonan varusteille muuttoa varten. Ostin samalla myös greenlineä, pellavaa, valkosipulia ja uuden suolakiven. Bona olisi tarkoitus siirtää torstaina illalla tai perjantaina aamulla. Eli vajaan viikon päästä uudelle tallille. Minulla olisi ollut vanhassa paikassa Meerin valmennus perjantaina, katsotaan pääseekö hän uuteen paikkaan sitä pitämään edes maastakäsittelyn kannalta. Törmäsin kaupassa myös kengittäjääni, ja kyselin häntä seuraavaan paikkaan kengittämään, sillä olen ollut niin tyytyväinen hänen työhönsä.

Menin tallille pakkaamaan, ja jätin vain muutamia varusteita enää kaappiin. Surullinen fiilis vain jatkui. Kun olin varusteet pakannut, menin jälleen juoksuttamaan B:tä tarhaan. (Sillä siellä oli aivan sulaa.) Ja mietimme tallinomistajan kanssa, että olisiko B mahdollisesti jostain kipeä, kun on haluton liikkumaan. Se on aina ollut, paitsi oli ennen tipumistani jo paljon halukkaampi, kun oli kuntokin hieman parempi. Jää nähtäväksi, että mistä tämä haluttomuus oikein johtuu. Teimme pienen kokeen asian tutkimiseksi.

27.3.2016

Heräsin uuteen aamuun melko virkeänä, vaikka kelloja oli siirretty tuntia edemmäs. Sunnuntaina oli Kullaalla esteratsastuskisat, ja halusin mennä niitä kuvaamaan. Aivan ihana ilmakin sattui, sillä päivällä luvattiin + 8 astetta lämmintä. Kampasin naamani, ja hain huoltoasemalta matkaevääksi Batteryn (NAM!).

Paikalla ei ollut kovin monia ratsukoita, monessa luokassa kisasivat samat henkilöt ja hevoset. Etenkin yksi poni jäi mieleeni, sillä sen ratsastaja veti sen piippuun jo ennen kisasuoritusta, eikä reppana jaksanut enää radalla juosta.

Illalla menin vielä tallille. Halusin vielä totuttaa Bonaa pesupaikalla seisomiseen paikallaan, sillä uudessa paikassa olisi taas tehtävä kaikki alusta sen kanssa. Sillä vie niin kauan aina aikaa tottua uusiin asioihin. Tein tarhassa joitain pieniä harjoitteita, mutta tuuli niin paljon, että Bona oli enemmän takajaloilaan, kuin maassa. Ei se ole ennen tuultakaan kyllä pelännyt.

Zilpalla Bonan naapuriksi olisi tulossa jokin pieni poniruuna. Sille tekee ihan hyvää päästä tekemisiin muiden hevosten kanssa, ja päästä isompaan laumaan. (Ainakin toivon, että sen käytös muuttuu paremmaksi.) Zilpalla on myös maneesi, jonne pääsee treenailemaan, vaikka sataisi mitä taivaalta.

Soittelin sunnuntaina myös muutamille hevoskauppiaille, jos vaihtaisin B:n osaavampaan ja varmempaan ennen kesää. Jotenkin on alkanut itseäni turhauttamaan se, että menen takapakkia ratsastuksellisesti. Olisi ihanaa päästä kisaamaan pikkukisoja, tai vain luottaa siihen, ettei se käy sitä käsittelevän ihmisen päälle.

23.3.2016

Viime viikolla oli harvinaisen hyviä päiviä Bonan kanssa. Ollaan edistytty kyllä aika lailla maastakäsittelyssä. Tänään varsinkin oli ihana hetki, kun B seisoi täysin rauhassa KIINNI SIDOTTUNA (!!!!) pesupaikalla. Olin ihan fiiliksissä. Ja siitä, kun menin kentälle tekemään harjoitteita, niin aina vaan parani. Oli todella paha tilsa-keli, ja minulla olikin kaviokoukku mukana. Bona oli riimussa ja siinä taluttelin sitä, ja käskin seisomaan paikallaan, kun kentällä laskin riimunarun B:n niskaan roikkumaan, jotta sain jalat puhdistettua. Ja niin hienosti se seisoi joka puhdistuksen ajan paikallaan, ja itse nosti jalkansa minulle.

Kun olimme harjoitelleet kentällä, tulin vielä sisältä hakemaan hevosille pilkkomani porkkanat. Bona ei edes yrittänyt hamuilla niitä vaikka B oli toisessa kädessä ja porkkanaämpäri toisessa. Oli jotenkin ihana tunne. Siitä vein B:n tarhaan ja jaoin porkkanat hepoille. Ja annoin lisäksi B:lle heinää. Eikä edes yrittänyt luimuilla, vaikka seisoin ihan heinien vieressä. (Yleensä se näyttää todella hapanta naamaa.) JESH!

Päivällä otin kuvia pajalla tekemistäni töistä. Itse töidenteosta ei kauheasti tullut mitään, yhtä sormusta sain hieman tehtyä. Huomenna onkin ihana reissu Treelle rakkaan ystävän kanssa <3. Kameran akku onkin nyt latauksessa, jos vaikka innostuisin kuvailemaan siellä. Menemme testaamaan vietnamilaisen ravintolankin. En olekkaan ennen syönyt sellaista.

Tallilla tuli tänään otettua enemminkin taidekuvia. Kerkesi tulla pimeä, kun B:n kanssa treenailtiin. Perjantaina olisi tarkoitus kokeilla hypätä satulaan. En olekkaan tammikuun tippumisen jälkeen vielä päässyt jalkaa testaamaan. Toivottavasti ei ole tilsakelit silloin. Mutta tälläinen pikapostaus tähän väliin. Lisää kuulumisia viimeistään perjantaina. Silloin minulla on aamutallivuorokin.

Tiistai ilta (8.3.2016) olikin jännittävä, sillä silloin Meeri Simula oli tulossa katsastamaan Bonaa. Pitkä tovi rupateltiin, ja mentiin tekemään tarhaan harjoitteita. En IKINÄ ole Bonan nähnyt olevan niin rauhallinen, mitä se oli Meerin käsittelyssä. Siinä oli kyllä kunnon heppakuiskailua (tai sitten se salaa kerkesi syöttämään B:lle rauhoittavia ;D). Olen perjantaina menossa taas testaamaan hänen antamiaan vinkkejä. Kun me lopetettiin, kello olikin jo lähes puoli 11 illalla. Aika oli lentänyt kuin siivillä.

Keskiviikko menikin työasioita hoidellessa. Aamulla olin jälleen sairaalalla, ja hoitelin muita juoksevia asioita. Kävin entisellä koululla työharjoittelijan kanssa ja mahdollisesti tulevan pajavuokralaisen kanssa työstämässä työkaluja. Päädyinkin pitämään pitkän luennon oppilaille yrittäjyydestä ja kultaseppänä olemisesta. Kovin nousi kysymyksiä ilmoille, mikä innoitti puhumaan kurkun kuivaksi. Onneksi autossa odottikin Battery-tölkki (NAM). Siitä jatkoimme matkaa kohti Euraa ja Sar-Machinea. Kävimme ostamassa puuttuvia työkaluja. Siinä se päivä sitten hujahtikin.

Torstaina olikin sitten Porin Raviradalla luento hevosten hyvinvoinnista. Sinne olin ilmoittautunut. Onneksi se oli työpäivän jälkeen, niin ei haittannut työntekoakaan. Alkuperäinen luennoitsija olikin kipeänä, ja tilalla oli itse Tuire Kaimio. Oikein hyvä luento, vaikka aloittaminen myöhästyikin yli tunnilla. Paljon oli hyvää asiaa hevosen hyvinvoinnista ja siedättämisestä. En huomannut ottaa paikalta ainoatakaa kuvaa.

Perjantai ja aamutalli. Heräsin 6:45 aamulla ja päivä alkoi jälleen paperihommilla. Naaman kampauksen jälkeen lähdin tallille ja olin siellä ennen yhdeksää. Vein jälleen ensin hevoset ulos tarhoihinsa, jonka jälkeen siivosin karsinat. Kun kaikki aamutallitoimet olivat valmiina, hain Bonan riimuun, ja aloin kentällä tekemään Meerin ohjeiden mukaisia harjoitteita. Päätin mennä myös metsän puolelle tekemään samat harjoitteet. Kaikki toimi kauhean hyvin.

Vein Bonan takaisin tarhaan, ja lähdin valokuvaamaan ennen eläinlääkärin saapumista. Oli Bonan raspaus jälleen, tällä kertaa koneellisesti. Ihmettelin, että oli niin rauhallinen, kun toin sen jälleen kuvauksien jälkeen sisälle rauhoitusta varten. Ihan kuin eri hevonen. Kaksi tuntia noin meni raspauksesta, kun Bona alkoi virkoamaan, ja lähdin kotiin.

Lauantaina olin aamupäivän opettamassa Luvialla ketjujen tekoa. Kurssin jälkeen kohdensin auton keulan kohti Pinkjärveä, sillä olimme ystävän kanssa menossa patikoimaan ja kuvaamaan. Alkumatka menikin hyvin hitaasti, kun kuvasimme jokaisen kiven ja männynkävyn. Kun pääsimme ensimmäiselle laavulle, huomasimme, että pimeän tuloon oli enää vajaa tunti, ja emme olleet vasta kuin matkan ensimmäisellä kolmanneksella. Vauhti tiheentyi, ja loppu pätkä menikin juoksukävelyä pimeää karkuun. (Meillä ei kummallakaan ollut otsalamppua mukana.) Pääsimme kuin pääsimmekin pois metsästä ennen ihan täyttä pimeyttä, mutta polvi ei kyllä kiittänyt.

Sunnuntai aamu, ja pian olen lähdössä pitämään loppukurssia Luvialle. Eväät tein jo valmiiksi, enää pitäisi naama kammata loppuun, mutta jotenkin innostuin koneen ääreen tulemaan. Tänään ei juuri muuta kummempaa olekkaan luvassa. Kovin on väsynyt olo, kun ei moneen viikonloppuun ole ollut mahdollisuutta huilata univelkojaan pois. Ja ensiviikonlopunkin olen opettamassa. Laitan tähän loppuun vielä hieman tämän viikon kuvaussaldoa.

Lauantai 5.3.2016

Heräsin aamulla innoissani uuteen aamuun. Olin menossa kuvaamaan estekisoja Zilpan tallille (missä aloitin ratsastuksen aikoinaan 8-vuotiaana). Pääsin tallille ja siellä oli täysi kuhina päällä. Tuli itsellekin sellainen kisafiilis, että oi kunpa minullakin olisi polle, jolla voisi pieniä luokkia käydä kisaamassa.

Kuvasin muutaman luokan, mutta kolmen tunnin jälkeen olin niin kohmeessa, että oli pakko luovuttaa ja lähteä. Kävin vanhempieni luona, ja sieltä aloin vielä Rajalaan yhtä linssiä kyselemään (jonka sitten sain testiin). Tarvin tosiaan putken, jolla voi kuvata hyviä henkilökuvia, sillä minulla on yksi proggis tulossa töiden puolesta, missä sitä tulen tarvitsemaan.

Tein muutamasta mielestäni hyvästä kuvasta kollaasin, kun pääsin kotiin.

Menin tallille, ja tarkoituksena oli mennä selkään kokeilemaan, että kestääkö jalka. Huomenna tulee tasan kaksi kuukautta siitä, kun olen voinut olla viimeksi hevoseni selässä. Olin testaamassa uutta ostamaani kypärää, kun huomasin, että siitä oli kiristysmekanismi valmiiksi rikki. Ei auttanut vaikka mitä yritin, niin kypärä ei vain pysynyt päässäni.

Eli ei siis selkään tänään. Noh, rakensin kentälle pienen esteen ja puomiharjotteita, mitä olimme jo eilen B:n kanssa harjoiteltu. Minä siis vierellä juosten (kunto ja jalka on kyllä ihan nollissa, ettei montaa metriä jaksa kerralla juosta). Kaikki sujui hienosti alkuun, Bona alkoi harjoittelun edetessä kuumumaan, ja piti välillä jopa kääntää pois esteeltä, kun innostui ihan liikaa. Kentän pohja olikin yhdestä kohdasta todella liukas, ja Bona kaatuikin kyljelleen, onneksi ei sattunut mitään. Hetken se oli ihan hämillään, että minne jalat katosivat.

Kun harjoittelu oli ohi, ajattelin mennä taluttamaan B:tä vielä metsään. Samassa kohdassa, mitä viime kerralla, Bona hermostui, ja kaatoi minut maahan ryysätessään minun ylitse. (Ilmat lähti, mutta onneksi ei käynyt pahemmin eikä kaviot osuneet.) Minulta irtosi riimunarukin kädestä, ja B juoksi tarhoille. Meni kyllä heti tarhaansa, kun avasin oven sille. Ja antoi ottaa riimun pois (riimunaru oli katkennut metsässä juostessa), kun tuli minua vastaan portille. Turhauttavaa, todella turhauttavaa. Tuntuu, että minua painostetaan koko ajan myymään Bona.”Se on vaarallinen.” Ja nämä sen lähiaikojen tempaukset eivät ainakaan paranna sen asetelmia. Ja nyt tuntuu, että kaikki ratsastuksesta oppimani valuu ohjien välistä.

Tänään ei huvittanut ottaa tallilta edes kuvia. Eilen tuli kuvattua, joten laitoin niitä kuvia nyt tähän samaan postaukseen. Tuo kalansilmä oli lainassa, mutta siinä ei toiminut tarkennus. Kaikista kuvista tuli hyvin epätarkkoja. Kävinkin eilen ostamassa toimivan kalansilmän.

Kävin ostamassa  eilen myös pajalle uutta kuvausrekvisiittaakin, ja niitähän piti heti testailla. Kovasti innostuin myös uudella kalansilmä-objektiivillani kuvailemaan. Jotenkin tuntuu tuo mustavalkoisuus olevan minun mieleeni. Alkaa tässä vähemmästäkin mieli mustumaan.

Noh, ensi viikolla menen vaihtamaan kypärän. En aio mennä selkään, ennen kuin on toimiva ja ehjä kypärä. Eli en pääse huomennakaan satulaan, kun olen menossa tekemään aamutallia. Kai minä jotain siinä kentällä taas puuhastelen sen kanssa.

Esteitäkään ei näköjään uskalla enää harjoitella, sillä en tiedä mitkä kohdat ovat lumen alta jäässä. En viitsi ottaa sitä riskiä, että se vielä loukkaa itsensä.Toivottavasti alkaisi tulemaan jo valoakin tähän lantakasaan.

Tämä postaus koostuukin koko viikosta, eikä mistään yksittäisestä päivästä. Maanantaina 22.2.2016 menin ja ostin Canon EOS 7D Mark II -järjestelmäkameran sekä siihen Sigma 17-50/2.8 EX DC OS HSM -putken. Hain heti aamulla Rajalasta ja töihin pajalle päästyäni äkkiä akku lataukseen, että pääsin testaamaan. Hyppäsin pois työpöydänäärestä heti, kun näin vihreän valon laturissa täyden akun merkiksi syttyneenä. Ja testailu alkoi. Tuli räpsittyä koekuvia ympäri pajaa ihan turhanpäiväisistä asioista, ja kamera sai nekin näyttämään niin hienoilta. On se vaan hieno laite. Ei meinannut kyllä työnteosta tulla mitään. Maanantaina aloitti myös uusi työharjoittelija pajalla työt. (Mahtoi häntä naurattaa, kun olin kameran kimpussa, kuin lapsi jouluna lahjojen kimpussa.)

Tiistaina olin koko päivän reissussa, vein korujani jälleemyyjille, sekä kävin Eurassa työkaluostoksilla Sar-Machinessa (<3). Sieltä tarttui mukaan taas kaikkea ihanaa. Aamun lähtö hieman viivästyi, sillä asiakas soitti kiireellisellä työllä, joka piti saada tehtyä ennen hänen lentonsa lähtöä. Lupauduin ottamaan työn vastaan, ja ajoinkin pajan kautta ennen kierrokselle lähtöä.

Illalla menin vielä tallille viemään isoja laatikoita loimia varten. Bona käyttäytyi hyvin hyökkäävästi minua kohtaan, ja olinkin ihan ihmeissäni, sillä se ei aiemmin ole minua kohtaan niin tehnyt. Yöunetkin menivät, kun aloin miettimään B:n käytöstä. Keskiviikkona soitinkin heti Meeri Simulalle, jonka B:n asennevalmennuksen hän tulee pitämään 8.3. illalla. Yritetään heti kitkeä pahat tavat pois. (Hänen valmennuksessa en olekkaan aiemmin ollut.)

Torstai menikin taas töissä tilaustöitä tehden, ja töitä kuvatessa. Tästähän alkaa pian tulemaan hyvä lisätienesti (kunhan vain ensin opin kuvaamaan). Suunniteltiin kaverin kanssa, että menisimme lauantaina kuvailemaan aamutallin jälkeen. Otan lainassa olevan ison putken jälleen mukaan, jos menemme kuvaamaan merenrannalle. Siellä se pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Perjantaina olikin aamulla tuprutellut lisää lunta. Aamu alkoi auton etsinnällä lumen alta. Onneksi mitään ihan valtavaa kerrosta ei ollut tullut. Lähdin jälleen kaupan kautta töihin. Otin jälleen kameran pajalle mukaan. Tarkoituksena oli saada tehtyä jälleen uusia koruja kuvattavaksi. Tulinkin kuvanneeksi myös vanhoja koruja, kun näyttivät linssin läpi kauhean kivoilta. Kauheasti tuli taas kameran kanssa leikittyä. Onneksi sain sentään muutaman korjaustyönkin tehtyä.

Perjantai ilta menikin tallilla. Kävin vaan töistä kotona vaihtamassa vaatteen, ja suuntasin auton keulan Viasvettä kohti. Bona oli harvinaisen hyvällä päällä tänään. Kävimme myös kävelemässä vierusten metsässä otsalampun valossa. Hyvä fiilis kyllä jäi. Testailin harjan sijasta karvaviilaa, jolla talvikarvat lähtivät kunnon paakkuina pois. Oikein kätevä keksintö sekin.

Tallilta ajoin suoraan Blind Burgeriin. (BB on ehdottomasti paras hampurilaispaikka ikinä, kuola vaan valuu, kun ajatteleekin niitä herkkuja.) Lupasin tarjota vanhemmilleni ruoat, ja nyt olikin hyvä hetki lunastaa lupaus. Itselleni otin raskalaiset ihanalla aioli -dipillä. Vanhemmilleni vein myös ranskalaisia ja Hereford (<3) -hampurilaiset. Ja ranskalaisethan eivät ole mitään normaali lerppuranskalaisia tuolla, vaan ihan kunnon perunasta kunnon kokoisia ja makuisia. NAM!

Lauantaina oli herätys 07:00, aamutallin aika. Iloisin mielin pääsin tallille, ja aloin loimittamaan hevosia. Vein Bonan ensimmäisenä ulos sillä en ottanut jalkani kanssa riskiä Pihlan kanssa. Kun Bona on ulkona, niin Pihlakin haluaa nätisti tarhaansa. Polon vein viimeisenä. Sitten annoin heinät hevosille ja lähdin sisälle pesemään ruoka-astioita. Siivosin karsinat, lakaisin lattiat, kuivitin, laitoin heinät, laitoin iltaruoat valmiiksi, täytin heinäkärryn ja pilkoin porkkanat valmiiksi. Sitten kävi mielessä, että mahtaisikohan polvi jo kestää. Vaihdoin toiset kuolaimet Bonan suitsiin, mutta en sitten lähtenytkään kokeilemaan jalan kestämistä, vaan otin Bonan ja lähdin metsään kävelemään riimun kanssa. Ei me päästy kuin kymmenisen metriä, kun Bona hyppäsi pystyyn ja alkoi juosta ympärilläni riimun päässä pukkihyppylaukkaa. Sain sen pysähtymään kipeän jalan kanssa. Mutta eteenpäin metsään se ei suostunut menemään. Vein B:n takaisin tarhaan, ja todella turhautuneena sen lähiajan käytökseen aloin jo miettimään, että tarvisin paremmin koulutetun hevosen, jota voisi muutkin käsitellä. En pääse itse Bonan kanssa kehittymään ollenkaan ratsastuksen saralla. Olisi hienoa päästä osallistumaan joihinkin pieniin kilpailuihin. Turhautuneena laitoin kaverille viestiä, että olin valmis aamutallin kanssa, ja voitaisiin lähteä sovittua aiemmin jo kuvaamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Kuva: Piia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Kuva: Piia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA, Kuva: Piia

Lauantain kuvaussatoa syntyikin reippaasti, kun kävimme ystäväni Piian (ja myös bloggarin) kanssa kuvaamassa ensin Yyterin rannalla. Oli heti haastetta alkuun, kun mäki, jota nousimme oli niin liukas, että jouduimme käsin vetämään itsemme ylös. (Mikä ei ollut kovin helppoa kahden ison kameralaukun roikkuessa olkapäillä.) Rannalla tuuli ihan mahdottomasti, ja olin lähtenyt suoraan tallilta tallivaatteissa. Siirryimme kuvaamaan Kalloon, missä minulta parin ensimmäisen kuvan jälkeen loppui akku. (En ollut viikkoon huomannut ladata kameraa, ja kuvia olin räpsinyt ihan huolella.)

Ajoimme ystäväni luokse, ja siellä laitoin akun lataukseen sillä aikaa, kun joimme kaakaot. Kissat olivat heti uteliaana karvahanskojeni parissa, kun jätin ne kameralaukkuni päälle. Tarviikin käydä ostamassa kameraan vara-akku vastaavien tilanteiden varalle. Kun akku oli hieman latautunut lähdimme uudelleen Kalloon. Sieltä tulikin hienoja otoksia.

Ilta menikin kovin apeissa tunnelmissa, kun mietin, että miten se B nyt niin reagoi. Mahtoiko se nähdä jotain metsässä, vai eikö hän vain halunnut olla yhteistyöhaluinen kanssani. Selailin netistä myös myytävien hevosten -palstaa. Siellä oli jopa yksi aivan ihana friisiläinen myynnissä. (Se sattuukin olemaan minun unelmahevoseni.)

Sunnuntai onkin viikon ainoa vapaapäivä. Ei ole muuta, kuin tämän postauksen loppuun kirjoittaminen ja julkaisu. (Ja miljoona kuvaa käytävänä läpi tätä postausta varten.) Sitten voinkin heittää levyksi sohvalle, ja nauttia jostain hyvästä elokuvasta. Ei ole ollutkaan taas muutamaan viikonloppuun yhtään vapaapäivää, kun olen ollut myymässä messuilla, tai sitten opettamassa hopeakursseilla.