BOHENNA

20.2.2016

Aamulla olin jo lähdössä tallille, kun päätinkin käydä ensin Huittisissa Viljarissa ostoksilla, kun siellä oli hyviä tarjouksia Facebookin mainoksessa. Olinkin heti jo kymmenen jälkeen paikalla. Kysyin myyjältä luvan kuvaamiseen, ja aloin räpsiä kuvia samalla, kun etsin tuotteita, mitä lähdin ostamaan. Ensimmäisenä listalla oli Bonalle uusi 100 gramman täytteellä oleva fullneck ulkotoppaloimi, mutta kaikki Bonan koot olivat loppuneet. (Bona käyttää siis kokoa 145.) Sitten oli vuorossa puoleen hintaan alennuksessa olleet QHP:n valkoiset ratsastushousut. Niistäkään ei ollut enää kokoja, joten ostin toiset QHP:n kokopaikkaiset valkoiset housut, jotka nekin olivat onneksi 20 prosentin alennuksella. (Kuten kaikki muutkin ratsastushousut sattuivat olemaan nyt alennuksessa.) Myös alennuksessa olleet polvituet olivat loppuneet, joten ostinkin sitten BOT:in normaalihintaisen polvituen. (Oikein mukava on jalassa. Laitoin sen heti, kun pääsin kotiin.)

Kingslandilta oli tullut aivan ihania uutuuksia. Varmaan joudun tilaamaan ainakin yhden paidan vielä nettikaupan kautta. Mielettömän ihania satulahuopiakin oli hyvällä alennuksella, mutta en antanut itselleni lupaa ostaa (sillä olen hamsteronut niitä ihan huoletta jo vinon pinon).

Housujen ja polvituen lisäksi mukaan tarttui myös aivan ihana avaimenperä, jota voi käyttää myös ostoskärrypolettina. (Vaikka siihen käyttöön en sitä kyllä malta laittaa.) Kun olin ottanut kuvia blogia varten, ja maksanut ostokseni, lähdin ajamaan kohti Poria. Ajoin suoraan tallille.

Tallille päästyäni menin moikkaamaan ulos Aulia, joka olikin juuri siivoamassa Pihlan tarhaa. Hain sisältä talikon ja aloin tekemään samoin Bonan tarhalle. Aika nopeasti sain tarhan siivottua, kun Bona oli sopivasti pommittanut kaikki lähietäisyydelle toisistaan, niin oli helppo vain lapata kärryyn.

Kun tarha oli siivottu, hain Pololle iltaheinät (muilla siis oli jo valmiina), ja laitoin iltaruoat kaikille kolmelle valmiiksi kuivana. Bonalle aloin kokeilemaan tammojen kiimahäiriöihin tarkoitettua yrttiseosta, nyt on vasta kolmas päivä menossa. Tuskin siitä haittaakaan on, ja sen toimivuus olisi vain plussaa.

Pilpoin porkkanat samalla valmiiksi, kun odottelin, että Auli tulisi maastosta. Kun hän tuli ja sai Pihlan hoidettua, otin Bonan sisälle ja harjasin sen kunnolla kaviosta turvan päähän. Ensin oli ihme sättäämistä, mutta rauhottui todella nopeasti, ja ensimmäistä kertaa seisoi koko ajan paikallaan, kun harjasin sen. Taisi oikein nauttia, kun veti kaulaa pitkäksi ja silmiä kiinni (etenkin, kun harjasin sitä mahan alta). Jopa loimenlaiton ajan seisoi paikallaan, eikä edes luimistellut.

Kun Bona oli puunattu, vein sen takaisin tarhaan, ja annoin hepoille porkkanat. Putsasin pesupaikan, ja vein varusteet paikoilleen. Sitten oli jälleen putkien testaamisen vuoro. Minulla on lainassa iso pitkänmatkan putki, jota testailin. Se sopii paremmin kyllä maisemakuvaukseen, sillä jouduin kävelemään hyvin kauas kuvattavasta kohteesta. Pitääkin joku päivä käydä jossain merenrannalla testaamassa se uudelleen, sillä uskoisin, että sellaiseen kuvaukseen se olisi passeli.

Kuvasin myös uudella lempiputkellani. Aika paljon tuli otettua kuvia. Vitsit, kun saisi jostain testiin Canonin 7D Mark 2 -rungon, niin näkisi, onko se niin hyvä miltä se paperilla kuulostaa. Mutta nyt onkin aika nauttia lauantai illasta ja heittää sohvalle levyksi jalkaa leputtamaan.

17.2.2016

Aamulla heräsin seitsemän aikaan ja aloin puuhailemaan jälleen kerran paperihommia. Piti tammikuusta lähettää kausiveroilmoitus, ja hoitaa laskut. Maksoin myös Tampereen hevosmessujen matkamaksun ja lauantaina alkavan ohjasajo- ja valjastuskurssimaksun. Heti kymmenen minuuttia maksamisen jälkeen sain viestin, että lauantain kurssi oli peruttu osallistujamäärän vähyyden vuoksi (ja voin sanoa, että ketutti ihan huolella, kun olin niin sitä odottanut). Maaliskuussa on se kakkos osio, jos sinne sitten saataisiin tarpeeksi osallistujia.

Aloin kampaamaan naamaani, kun sain puhelun tallinomistajalta, että kengittäjä olisi tulossa tänään. Äkkiä naaman pikakampaus ja pipo päähän ja tallille. Kerkesin hyvissä ajoin vielä ennen kengittäjää. Siinä jotain pientä puuhastelin, kun aikaa oli niin vähän, ettei kerinnyt kameraakaan menemään testaamaan eikä tarhaa siivoamaan.

Bona otettiin ensiksi sisälle. Hieman alku tuntui tuskaiselta, kun kaksi hevosta huuteli sille ulkoa ja Bona siinä sisällä huuteli takaisin (ja oli lievästi hermostuneena). Onneksi sitten rauhoittui ja seisoi nätisti loppu ajan. (Aloin jo pelkäämään, että kengittäjä tuskastuu B:n ihme toikkarointeihin.)

Kun Bonan kengitys oli valmis, olikin enää muutama minuutti aikaa testata putket ennen kuin piti lähteä sairaalalle ortopedin vastaanotolle polven magneettikuvista. Äkkiä räpsyttelin ekalla putkella kuvia, ja vaihdoin ja otin toisella Rajalasta lainassa olleella putkella parit kuvat. Ero oli niin huomattava, ettei tarvinnut kahta kertaa harkita, kumman valitsisin. Olen kyllä ihan myyty tälle uudelle putkelle.

Sillä saa jopa naulat näyttämään kauniilta. Kolmatta putkea en kerinnyt testaamaan ollenkaan, kun piti lähteä ajamaan sairaalan suuntaan. Sen testaan varmaankin viikonlopun aikana. Kävin pikaiseen vaihtamassa tallivaatteen normi vaatteisiin. Ortopedi olikin lähes puoli tuntia myöhässä, joten ei olisi ollut edes kiire. Totesi, että polven sisäpuolinen sivuristiside oli mennyt lähes poikki, mutta ei tarvitse leikkausoperaatiota. (JESSSSSS!!!!!) Eli paranee kuulemma ajan kanssa. Lähetteen hän antoi vielä infektiolääkärille, kun polvi kuumotti yhä niin paljon, että jonkinlainen tulehdus siellä saattaa vielä olla. Käski seurata tilannetta ja ilmoittautua päivystykseen, mikäli olotila heikkenee.

Hyvistä uutisista innostuneena ajoin suoraan Rajalalle, ja ostin ensimmäisenä testaamani putken. (Ja palautin sen toisen, joka ei tuntunut enää miltään se ensimmäisen jälkeen.) Nyt pääsee pajallakin kuvaamaan ihan erilaisia kuvia, kun on kunnon putki, ettei aina vain räpsäise kännykän kameralla jotain epämääräistä kuvitusta.

Kuten nämä kaksi kännykkäkameralla kuvaamaani kuvaa, mitkä otin kengityksestä, kun Bona oli hieman rauhoittunut. (Molemmissa työ on kyllä vielä kesken.) Tommi on kyllä ihan huippu työssään. Kahdeksan viikon päähän sovimme jälleen uuden ajan Bonan manikyyrille.

Tänään pitää mennä vielä pajalla käymään, kun asiakas tulee noutamaan kaiverruksen työajan jälkeen. Oli tässä välissä sopivaa aikaa kirjotella blogipostaus valmiiksi (vaikkei tästä mitään kuvapläjäyspostausta nyt tullutkaan). Harmi nyt, kun ei viikonlopultakaan tule sitä valjastuspostausta, kun se kurssi peruuntui. Ja taitaa viikonloppu mennäkin kokonaan veroilmoituksen kimpussa, kun se pitäisi koko viimevuodelta täyttää ja laskea varastot ynnä muuta pikku kivaa. Nähtäväksi jää, että mistä seuraava postaus kertookaan.

15.2.2016

Tänään heräsin aamulla aikaisin tekemään paperihommia ennen tallille lähtöä. Hieman oli jäänyt, kun on muka ollut niin paljon kaikkea muuta. Eläinlääkäri oli tulossa yhdeltä ultraamaan Bonaa, joten menin aiempaa tallille siivoilemaan tarhaa. Otin myös testissä olevan putken mukaan, että sain kuvattua tarvitsemani testikuvat ostopäätöstä varten.

Bona on ollut nyt koko ajan taas kiimassa, niin päätimme ultrata munasarjat, jos sieltä jokin selitys löytyisi. Mitään ei kumminkaan löytynyt, muuta kuin jokin muutos, minkä vuoksi eläinlääkäri suositteli, ettei Bonaa varsotettaisi. (Mikä sopii minulle oikein hyvin, sillä yksi hevonen riittää.) Mutta munasarjoista ei löytynyt ratkaisua B:n kiimaongelmaan.

Samalla eläinlääkäri myös raspasi B:n hampaat. (Ja juu kyllä: rauhoitettuna.) Siellä oli sen verran töitä, että kuukauden päästä sovittin toinen aika, kun hänellä oli mukana vain käsiraspit. Kun hampaatkin olivat kunnossa, lähdin testailemaan putkea. Oikein kivalta vaikutti, mutta ei päästy ihan täysin sinuiksi (johtui osittain siitä, että jouduin menemään suhteellisen kauan kuvattavasta kohteesta). Lisäksi putki oli todella painava, ja aloinkin miettimään, että tuleeko sitä kannettua mukana joka paikkaan. Kävinkin vaihtamassa kaksi muuta tänään testiin, ja pääsen kokeilemaan niitä keskiviikkona.

Eläinlääkäriä aamupäivällä odotellessa siirsin loimet sohvalle, sillä huomenna tallille tulee asentaja laittamaan lisää loimi- ja satulatelineitä. Saadaan kivasti lisää tilaa varusteille. Kävinkin tänään ostamassa Ratsastusvaruste Nurmesta satulatelineen, niin saan molemmat satulat käden ulottuville. Ostin samalla uuden pipon (sillä menin tyhmänä heittämään omani eilen pesukoneeseen, mistä villapipo otti itseensä ja kutistui). Ostin kokeeksi myös tammoille kiimahäiriöihin olevaa jauhetta, ja odotan varpaat ja sormet ristissä, että miten se vaikuttaa. Niin ja Bonalle ostin uuden ruokakipon, kun koira oli syönyt toisen kahvoista.(Aamulla laitoin taas myös leipiä korputtumaan ennen tallille lähtöä.)

Otin testailua varten myös kameranjalan mukaan, mutta se jäi sitten autoon, kun aika menikin niin kortille valokuvaamisen kanssa. Muutama pikainen otos tuli räpsäistyä. Sitten pitikin jo kiiruhtaa kaupungin suuntaan. Onneksi keskiviikkona pääsee testaamaan toiset putket ennen ortopediaikaa. Toivon vain, että olisi kaunista ilmaa, ettei menisi ihan hukkaan sekin kuvausreissu.

Mutta varmaan keskiviikkona tulee jonkinlainen kuvapläjäys-postaus. (Jos vaan ilmat ja aika sen sallii.) Mutta siihen saakka hirnauskis.

12.2.2016

Saavuin tallille aamulla ennen yhdeksää. Sain harjattua ja loimitettua Bonan ennen, kuin ystäväni Terhi saapui auttamaan minua aamutallin teossa. Harjasin myös Polon ja laitoin loimen, kun Terhi laittoi Pihlalle riimun. (Pihla on siis tallin uusin asukas.) Sitten hepat olivatkin valmiina menemään pihalle. Yön aikana oli satanut taas lunta juuri, kun eilen kerkesi loputkin vanhoista sulamaan pois.

Vein varovasti köpötellen Bonan tarhaan. Terhi vei Pihlan ja lopuksi herra Polo pääsi myös omaan tarhaansa. Sitten olikin operaatio karsinoiden siivous. Kävimme välissä ottamassa myös ulkona muutamat satunnaiset kuvat, sillä testasin samalla kameran putkea, jota olin hankkimassa (ja jonka kävin aamutallin jälkeen ostamassa omaksi).

Kuvien jälkeen tulimme takaisin talliin. Jatkoin kuvaamista sillä aikaa, kun Terhi puhdisti loput karsinat. Minä toimin lakaisueksperttinä ja heinävastaavana. Kun karsinat olivat viimosen päälle, niin täytimme vielä heinäkärryt, ja laitoimme kuivat ruoat illaksi valmiiksi astioihinsa.(Turpoomaan en niitä vielä laittanut.)

Sitten oli vuorossa Bonan ulkotarhan siivous (josta oli lievästi epätoivoista löytää mitään sen lumimäärän alta). Sillä aikaa, kun Terhi jäi metsästämään kikkareita lumen alta, minä kävin pilkkomassa porkkanat valmiiksi. Otimme Bonan sisälle ja harjasimme sen uudelleen, sillä aamulla olin nopeasti vain harjannut ennen loimen laittoa. Kauhean mielellään B ei paikallaan ollut, mutta rauhoittui, kun menin sen viereen seisomaan. (On se semmonen oma pikku mussukka.)

Kuvailin pihalla myös tallinomistajan koiria. (Ja Terhi kuvasi minua kuvaamassa.) Myös Polo oli kauhean kuvauksellisella päällä, kun T kävi siitäkin kuvan ottamassa. Valokuvaaminen on kyllä ihanan rentouttavaa puuhaa. Etenkin silloin, kun on kunnon kalusto, millä kuvata.

Tuota kuvassa olevaa pienempää putkea tänään tosiaan testailin. Sää olisi kyllä saanut olla hieman kuivempi, sillä lumiräntää tuiskusi ihan huolella. Suurin osa kuvista olikin ihan sameita. Tuo isompi putki on nyt Rajalasta testissä. Kauhean kivalta vaikutti ihan nopeesti sisätiloissa kokeiltuna. Hyvin valovoimainen tuntui olevan. Pitääkin vielä viikonlopun aikana testata ihan ulkokäytössä. Painoa sillä on taas hyvin paljon enemmän, kuin mihin olen tottunut, mutta ehkä siihenkin tottuu.

Tässä postauksessa onkin nyt normaalia enemmän kuvia, kun en malttanut jättää poiskaan. Pitääkin jatkossa kuvata enemmän, kun on kunnon välineetkin sitä varten. Tuntuu vaan, että se kännykkä on vaan niin helppo ottaa mukaan, kun taas kameran joutuu ihan erikseen kantamaan.

Tampereen hevosmessutkin ovat tulossa, ja ilmoittauduin sinne mukaan, kun Porista järjestetään liiton kautta bussikuljetus. Terhi lupautui lähtemään sinne seuraksi. Nyt onkin paljon kivoja odotettavia asioita luvassa, kuten se ohjastus- ja valjasajokurssi. Sen aloitus onkin jo ensi viikolla ratsastuskoulu Zilpalla. Pitääkin ottaa kamera sinnekin mukaan, sillä illan päätteeksi valjastamme hevosen. Kurssi on kolmiosainen ja jatkuu maaliskuussa. Viimeinen osio on huhtikuussa.

Muistinpas viimein kuvata sen. Eli tässä uusi (ja ehjä) kypäräni. Kauhean mukavalta tuntui päässä, vaikka en ole päässyt muuta kuin vasta sovittamaan. Mattamusta pinta, johon on helppo kiinnittää GoPro. Horse Comfort on nyt ollut tiedostamatta kauhean suosittu ostovalinta, sillä turvaliivinikin oli samaa merkkiä.

Tuli pajalla kokeiltua myös uuden putken makro-ominaisuuksia. Ystävänpäiväkin on tulossa, niin pitihän minun kuvailla uusia tekemiäni korumalleja heti testiksi. Sain rakkaalta ystävältäni ihanan kortin, jossa luki: ”Kalleinkaan timantti ei korvaa ystävää.” ❤

Laittakaa ihmeessä kommenttia, että mistä haluaisitte lukea postauksen. Ja ihanaa ystävänpäivää, ja muistakaa muistaa ystävää.

9.2.2016

Eilen illalla kävimme jälleen Jaakon kanssa puhdistamassa Bonan tarhan. Nyt oli onneksi lumet sulaneet, niin oli helpompi löytää kaikki ilman suurempaa metsästämistä. Myös jäät ovat alkaneet pikku hiljaa sulamaan, ja näillä lämmöillä ei loppuviikosta ole niitäkään varmaan enää jäljellä, joten kevättä kohti mennään.

Viime perjantaina oli polven mri-kuva sekä keuhkokuva. 17.pv ortopedi ne vasta tulkkaa minulle, eli siihen asti ei voi kuin odottaa. Jospa silloin tulisi selvyys siihen, mitä sieltä polvesta oikein onkaan rikki, ja kauanko menee paranemiseen. Tänään on viimeinen päivä antibioottikuuristakin, mutta toivotaan nyt, että itse tulehdus olisi jo poissa. Sen näkee parin päivän päästä, mihin suuntaan polvi reagoi.

Laitoin eilen hepoille iltapuurot turpoamaan, kun saavuimme tallille. Bonalla puuro koostuu tällä hetkellä greenlinestä, pellavasta, kivennäisestä, sinkistä ja valkosipulista. Eli pieni annos aina iltaisin. Ja tietenkin heinää ja porkkanoita. Tarkoitus oli kuvata ulkonakin, mutta oli niin piemeää jo seitsemän aikoihin, että ihan turhaan olisin yrittänyt mitään räpsiä. Jospa perjantaina saisi parempia kuvia, kun on aamutallivuoro. Onneksi ystävä lupasi tulla auttamaan, sillä itsenäisesti se ei tämän jalan kanssa vielä luonnistu.

Kauheasti olisi postausideoita, kunhan vain pääsisin noista kepakoista eroon, niin pääsisi niitä toteuttamaankin. Bonallekin on luvassa keväällä ihan uudenlaista treeniä, sillä innostuin osallistumaan eilen myös ohjasajo- ja valjastuskurssille. Se alkaa jo viikon päästä, mutta alkaa teoriaosuudella, niin pärjään kyllä siellä jalkani kanssa. Saa Bonallekin kehitettyä monipuolisempaa tekemistä. Kurssilla oli vielä tilaa jonkin verran, toivottavasti osallistujamäärä riittää kurssin järjestämiseen.

Illalla innostuin vielä laittamaan kotona leipiä kuivumaan, kun oli kertynyt niin paljon ylimääräisiä taas, etteivät mene vanhaksi. Bona on varmasti innoissaan, kun pääsee näihin käsiksi. Ostin shoppailujeni yhteydessä uusia heppanameja, jotka eivät yhtään kyllä maistuneet Bonalle. Olin ihan ihmeissäni, sillä ilme oli niitä imeskellessä sellainen, että aikoo juuri sylkeä ne takaisin minun kouraani. Olivat vielä omenanmakuisia, mikä on ehdottomasti B:n lempparia.

Tosiaan sairaslomalla on aikaa shoppailla (mikä ei todellakaan ole hyvä juttu rahanmenon kannalta). Tuli tilattua Viljarista selkäännousujakkara, tuollainen kokoontaitettava malli. Kauhean kätevän oloinen kyllä on ja menee pieneen tilaan. Lisäksi kesää ajatellen lasit joustavalla kuminauhalla, jos vaikka innostuisi käyttämään. Ja lisäksi tilasin myös apuohjat sekä uudet ratsastushousut, kun olivat niin hyvässä alennuksessa. Osa noista oli Hööksistä, kuten juurikin nuo housut. En ole päässyt vielä sovittamaan niitä polven turpeuden takia. Kivalta kyllä vaikuttivat, oli kokopaikkaiset ja lisäksi grippipaikat.

Perjantaista saakin hyvää materiaalia seuraavaan postaukseen, eli luvassa on aamutallipostaus (viimeinkin). Pitääkin muistaa ladata kameranakku valmiiksi, ettei jää siitä postaus kiinni. (Ja kuvata viimeinkin se uusi kypärä, minkä olen ihan täysin unohtanut.) Hieman kutkuttelisi ostaa parempi putki järkkäriin, mutta kaikki hyvät ovat niin kovissa hinnoissa, etten ole vielä retkahtanut. Ehkä vielä jonain synkkänä ja toivottomana päivänä sekin tulee ostettua.

1.2.2016

Aamutallivuoro peruuntui sunnuntailta, kun jouduin polvesta uudelleen sairaalaan lauantaina. Onneksi päästivät minut vielä lauantai iltana pois, ettei yöksi tarvinnut jäädä. Olivat jo varanneet minulle vuodeosastopaikan, mutta viime minuuteilla lääkäri saapui ja punktoi minun polveni, josta tulikin 60 ml nestettä polvinivelen välistä. Onneksi neste oli kirkasta, sillä jollei olisi ollut, niin olisin joutunut selkäydinpuudutuksella suoritettavaan polvihuuhteluun, ja siitä seuranneeseen kuukauden pituiseen tiputukseen. Tänään maanantaina on taas verikokeet ja polven välitarkastus. Toivon todella, että kaikki on kunnossa, kun on ollut ihan tarpeeksi jo alkuvuodelle. Olen ollut enemmän sairaalassa, mitä kotona.

Menimme kuitenkin sunnuntaina aamupäivällä käymään tallilla Jaakon kanssa puhdistamassa Bonan tarhaa. Jaakko otti suurimmat ja minä nypein talikolla vielä pienetkin pois. Perjantaina tallille saapui aivan ihana suomenhevostamma; oikein hyvärunkoinen ja kevytrakenteinen ruunikko. Sille ei kaikki omenat kelvannut, joten Bona saikin loput. Bona ei kyllä ikinä kieltäydy omenoista. Ne ovatkin sen suurinta herkkua.

Oli niin kylmä tuuli, ja näpit olivat niin jäässä, etten kauhean hyviä kuvia saanut napsittua. Ensi kerralla sitten, jos saisi parempia tilannekuvia, ja kuvia myös uudesta asukkaasta, joka vaikuttaa oikein ihanalta. Nyt on ollut kyllä niin liukkaita kelejä, ettei olisi päässyt edes kunnolla liikuttamaan, kun maastotkin on ihan peilijäällä osittain, hiekkateistä puhumattakaan.

Kauaa en uskaltanut talikon kanssa heilua, ettei polvi alkanut ottamaan itseensä. Ihan vaan muutamat pikkuset kökkäreet keräsin. Tänään olinkin taas uusiksi sairaalassa, näyttivät tulehdusarvot nousseen 80, ja polvi punktoitiin jälleen. Sain lisää lääkkeitä ja ajan jälleen kontrollikäyntiin ylihuomiselle. Nyt olenkin vaan makoillut sohvalla ja katsonut harvinaisen huonoja sarjoja telkkarista. On tänään vielä parturiaika illalla, ihanaa hemmottelua tämän kaiken keskellä. Edellinen parturikäynti peruuntui, kun jouduin silloin teho-osastolle. Ihana, kun on jotain kivaakin luvassa.

Tässä tosiaan uusin hankintani; Horse Comfortin iskusta kovettuva turvaliivi. Pitää nyt vielä muistaa kuvata se kypärä, kun se nyt eilen unohtui. Tämänkin vien tallille valmiiksi odottamaan polven parantumista. Oli oikein mukava päällä, ihan kuin paitaa olisi pitänyt. Sovittelin monia muitakin, mutta mikään muu ei tuntunut näin hyvältä päällä. Tätä tulee varmasti käytettyä helpommin, kuin palaturvaliiviä.

Tulevana perjantaina onkin sitten polven magneettikuva ja keuhkokuva. Sitten taas selviää tarkemmin, mitä tuolta polvesta oikein on rikki, ja kuinka kauan menee, kun taas pääsee satulaan. Vähän epäilivät, että sivuristisiteissä tai polven kierukassa olisi jotain vialla. Sen näkee sitten perjantaina.

Nyt on 24.1.2016 ja jalka yhä niin turvoksissa, ettei kävely ilman keppejä tunnu onnistuvan millään (jollei lasketa muutamaa väkisin otettua askelta seinistä tukea ottaen). Huomenna pitäisi asioita hoitaa kaupungilla, ehkä käyn katsomassa myös turvaliiviä, jos kivut ei kovin paljoa häiritse. Paras hinta katsomalleni turvaliiville oli kyllä jossain nettikaupassa, mutta haluan kyllä sovittaa ennen ostoa, että on varmastikin sopiva.

Näin sairaslomalla on ollut hyvin aikaa vertailla eri hevosvarustemyymälöiden tarjontaa, etenkin noiden turvaliivien suhteen. Taidankin kääntyä iskusta kovettuvan turvaliivin puoleen, se on kesälläkin mieluisa päällä. (Aiempaa kokemusta ei tosiaan noista turvaliiveistä ole, mutta tuskin niistä haittaakaan on.) Tähän tippumiseen ei kyllä olisi ollut mitään hyötyä turvaliivista, oli vain todella huonoa tuuria, että polvi pääsi niin pahasti tulehtumaan. Kypärä sen sijaan taisi pelastaa paljonkin. Enää on hyvin pieni kuhmu päässä, ja kaikki mustelmatkin ovat poissa.

Uuden kypärän hommasinkin heti tippumista seuraavana päivänä. Se onkin nyt tallilla odottamassa, ja kuvaankin sen, kun seuraavaksi tallilla käyn. Ei ole kyllä läheskään niin kiva, kuin vanha swarovskein koristeltu kypäräni, mutta ainakin väliaikainen ratkaisu. Halusin ostaa sellaisen, mihin saa jälleen GoPron hyvin kiinni. Pitääkin käydä ostamassa siihen uudet kiinnikkeet, sillä ne hajosivat pudotessa. Itse GoProta en ole vieläkään huomannut testata pudotuksen jäljiltä, pitää vaan toivoa parasta.

Tänään kävimme Jaakon kanssa tallilla siivoamassa Bonan tarhan. Tai siis Jaakko siivosi ja minä huolehdin Bonan herkkutasapainosta. Kovin hiljaisen oloinen oli Bona, hakeutui tarhassa koko ajan minun lähelle ja haisteli kovin tarkasti kaikki läpi (kepeistä lähtien). Kääntyi aina katsomaan minuun, jos vähänkään nilkutin johonkin suuntaan.

Taitaa tuo Jaakkokin pikku hiljaa lämmetä Bonalle, kun ennen tippumista ei kirveelläkään saanut tallille mukaan, ja nyt kuskaa minua jo ihan mielellään. Ja on jopa rapsutellut Bonaa, sekä antanut pari namia suoraan kädestä. (Jos siis jotain positiivista haetaan tuosta tippumisesta.) Ehkä vielä joskus hänkin uskaltautuu Bonan selkään. Bonan kanssa pitääkin sairasloman jälkeen alkaa tekemään paljon töitä, jotta olisi luotettavampi käytökseltään. Yksi tärkeimmistä asioista on saada Bona kunnioittamaan ihmistä, ja seisomaan paikallaan varustaessa. Eli paljon on maastakäsittelyä tiedossa. Parissa kuukaudessa olen tehnyt paljon töitä Bonan kunnon eteen, ja sen olenkin saanut hyvin kohoamaan. Kun Bona tuli minulle, niin se ei kunnolla jaksanut kahta kierrosta ravata kenttää ympäri.

Pitääkin soittaa valmentajalle, ja pyytää hieman apua maastakäsittelyn suhteen. Hänellä on varmasti hyviä vinkkejä, ja juuri minulle ja Bonalle sopivia tehtäviä. Kunhan vain pääsen jälleen ilman keppejä kävelemään.

Viikon päästä sunnuntaina olisi taas aamutallivuoro, onneksi saan siihen apua ystävältäni. Ei meinaan tuo talikon heiluttaminen kauhean hyvin onnistu, kun on molemmat kädet kepeissä kiinni. Voisin yrittää muistaa ottaa kuviakin normaalista aamutallista, siitäkin saisi kivan postauksen.

Onkin ollut pienoinen tauko blogin kirjoittamisessa. 9 päivää sairaalassa tippumisesta seuranneen infektion vuoksi ei ainakaan innoittanut kirjottamaan jatkoa. Olin niin heikossa kunnossa, etten kättä jaksanut nostaa (saati koneella kirjoittaa). Nyt taas elävien kirjoissa, mutta pitkällä sairaslomalla, niin ei talliltakaan mitään kummempia postauksia ole hetkeen tulossa. En osaa yhtään arvioida, milloin pääsen jälleen hevosen selkään, mutta sitä innokkaasti odotan.

Tippumisesta seurannut polven ruhje tosiaan tulehtui ja siitä seurasi myös verenmyrkytys. Onneksi Bona on täysihoitotallilla ja ystävät ja läheiset ovat auttaneet tarhan siivouksessa ja Bonan liikuttamisessa. Kun itse kävin Bonaa viimeksi moikkaamassa, se juoksenteli lähtiessäni tarhassaan hullunlailla.

Tänään sain ensimmäisen arvonnan suoritettua ja arpaonni suosi Hansua. Oikein paljon onnea, otan yhteyttä tämän blogipostauksen jälkeen.

Tänään illalla olisi taas tarkoitus tallilla mennä kääntymään Bonaa moikkaamaan. Keppien kanssa se ei vain ole kauhean helppoa, enkä pakkasessa saisi kauaa olla keuhkoista löytyneen nesteen vuoksi. Oli siis isompi tälli tuo tippuminen, mitä aluksi ajattelin. Ja suurin paino on huonolla tuurilla.

Onneksi sentään lääkärit ymmärsivät, ja päästivät minut Hyvät kaupat ohjelman kuvauksiin. Tiistai iltana pääsin pois sairaalasta ja keskiviikon olinkin koko päivän kuvauksissa Tampereella. Ohjelmaa odotellessa, pitäisi huhtikuun tienoilla tulla neloselta ulos.

Ennen sairaalaan joutumista kävin ostamassa Bonalle kylmiä ilmoja ajatellen uudet kumiset kuolaimet (joiden pitäisi maistua omenalta). Ehkä pääsen näitä vielä kylmien aikaan itse kokeilemaan. Vaikuttavat ainakin toimivilta. Postailen näistäkin lisää, kun näen, miten Bona näihin suhtautuu.

Seuraavaksi onkin keuhkokuvakontrolli kolmen viikon kuluttua, kuten myös polven magneettikuvaus. Kovan tulehduksen vuoksi ei polvea ole voitu tarkemmin tutkia. Murtumaa sieltä ei luustosta kumminkaan löytynyt. Pääkin kuvattiin, mutta onneksi sieltä ei mitään löytynyt. (Siis mitään sinne kuulumatonta.) Lääkärikäyntikin odottaa neljän viikon kuluttua, ei auta muuta, kuin odottaa.

Loppiainen, 6.1.2016 ja pakkanen huitelee 24 asteen hujakoilla. Iloisin mielin kohti tallia, vaikka nenänpäätä kipristelee. Ajattelin, että voisin ratsastaa ilman satulaa lämpimän fleece-loimen kanssa. Laitoin Bonan kuntoon, oli taas tammamainen päivä.

Lähdettiin maastoon, josta otin videokuvaa GoProlla, kun muistin taas ottaa sen mukaan. Ihania pätkiä sain kuvattua. Tunnelma oli ihanan rento. Hieman alkoi jo hämärtämään, kun pääsin lähtemään vasta niin myöhään liikkeelle. Pääsin takaisin tallin pihaan, meinasin jo hypätä selästä, mutta ajattelin mennä vielä pari kierrosta kentällä, joten lähdin ratsastamaan tallin takaa kohti kenttää.

Minulla oli vapaat ohjat ja ajatukset ihan muualla (lämpimässä glögissä), kun Bona yhtäkkiä säikähti jotain ja kiihdytti kiitolaukkaan, ja minä lensin naama edellä jäiseen sorapihaan. GoPro lensi kaaressa jalkaan sattui ja suussa maistui veri, kun lähdin nilkuttamaan kohti kenttää ottamaan Bonaa kiinni. Onneksi se antoi otta ittensä nopeasti, sillä jalkaan alkoi särkeä todenteolla. Tallinomistaja juoksi sisältä apuun ja riisui Bonan varusteista.

Otin kypärän pois päästä (ja kyllä, minua ketutti niin paljon, että se oli säpäleinä), kunnes huomasin, että koko otsani oli yhtä isoa kuhmua, eikä jalkakaan kantanut ja olkapäätä särki. Olisin alkanut pesemään varusteita, kun minut vietiinkin jo sairaalaan ensiapuun. Siellä sitten yli kuuden tunnun odotuksen ja 5 eri lääkärin jälkeen todettiin, ettei polvi ole murtunut. Kukaan ei sanonut mitään olkapäästä, eikä otsankokoisesta tummenevasta kuhmusta. (Näytän siis joltain korkeaotsaiselta dinosauruslajilta, minkä nimeä en nyt edes muista.)

Yö meni muutaman kymmenen minuutin unipätkissä kivun takia, ja aamulla niskat ovat olleet niin kipeät, ettei tee mieli liikuttaa päätä sivusuunnassa. Noh, pakko todeta, että onneksi oli kypärä.

Harmi vain, kun se kypärä ei kauhean kauaa kerinnyt olemaan minulla, ja pidin aina sitä, kuin kukkaa kämmenellä. Siinä törmäyksessä GoPro:kin teki pitkän ilmalennon, pitää siihenkin hommata uusi jalusta, sillä se repeytyi irti kypärästä. Olin juuri kahta sekunttia aiemmin sammuttanut GoPro:n, joten en saanut tilannetta edes nauhalle.

Kun aloitin kirjottamaan tätä blogitekstiä, suunnittelin arvontaa ja olin kuvannut erikseen aiemmat otsapantaostokseni. (En siis tiennyt vielä viettäväni puolta yötä sairaalassa.) Tänään pitänee mennä katsastamaan uutta kypärää hajonneen tilalle, sekä housuja ym varusteita. Ratsastamaan en kyllä hetkeen pysty, sillä jalka ei kanna painoa eikä taitu, joten Bonalle koittaa vapaapäiviä.

Kuvasin vielä erikseen uudet otsapannat. Ylimmäinen tuli hankittua tiistaina lahjakortilla Ratsastusvaruste Nurmesta, ja alimmainen oli Hööksistä. Molemmat kokoa cob, vaikka näyttää olevan aika paljon pituuseroa. Muuten Bona käyttää full-koon varusteita, mutta pää on suhteellisen siro.

Ja tässä arvonnan palkinto. Käväisin tiistaina tosiaan Ratsastusvaruste Nurmessa, kun sain joululahjaksi lahjakortin. Mukaan tarttui kaikkea ihanaa, kuten myös aiemmin kuvissa ollut pinkki/kirkas otsapanta. Samalla ostin myös blogia varten arvontapalkinnon. Arvon vastanneiden kesken kyseisen tuotepalkinnon. Vastaukset tänne blogin alle. Mikä on lämmittävin hevosmuistosi? Arvon palkinnon kaikkien vastanneiden kesken 21.1.2016.

Tässä vielä lyhyt videopätkä talvimaisemasta ennen kuuden tunnin ensiapureissua.

Maanantai 4.1.2016

Tämän piti olla työreissu Tampesteriin, mutta osoittautuikin täysin hukkareissuksi sen suhteen. Paikka, jonne minun piti toimittaa alihankintaan tuotteita, olikin kiinni, vaikka piti olla auki soittamani perusteella. Noh, piti päästä valoisalla vielä takaisin Poriin ylipitkien puomien vuoksi, niin en voinut jäädä (turhaan?) odottamaan. Hieman kyllä kiukutti, kun olin niin kauan pörrännyt ison pakettiauton kanssa etsimässä keskustasta parkkiruutua.

Matka jatkuikin kohti Ylöjärveä. Siellähän oli ihan pakko tehdä kaksi stoppia ennen puomien noutamista. Eli ensin Hööksiin, josta tarttui mukaani aivan mielettömän blingi otsapanta, varakaviokoukku (jonka voi ottaa mukaan tilsakelien yllättäessä 😉 ), lämmin ratsastuspaita, hokkiavain ja tarrakarsta. Siitä oikopäätä Horzeen, josta löytyi lämpimät hanskat (jotka eivät näy kuvassa, sillä otin ne heti käyttöön) sekä hyvässä alennuksessa oleva valkoinen geelipehmustettu satulahuopa. ( Satulahuopiahan ei voi koskaan olla liikaa.)

Sitten äkkiä liikkeelle kohti Suskin tallia, mistä olin sopinut puomeja meneväni ostamaan. Äkkipysähdys ABC:lla, koska vaatteet piti vaihtaa sopivampiin ja zuuuum olinkin jo tallin pihassa. Puomeja oli ihana valikoima, ja otinkin 8 kpl sekä kaksi tolppaa lisäksi. Ongelma oli, että olivat 3 metriä pitkiä, eivätkä mahtuneet autoon kokonaan, joten sidoin kolmella liinalla paketin kasaan. Hieman jännitti ajaa motarilla auton ovi auki, oli koko ajan tunne, että ovi tempautuu irti liitoksistaan. Pääsin kuin pääsinkin vielä valoisalla tallin pihaan Porissa.

Hienosti homma hoitui, aloin jopa miettimään sitä Amerikan huippulastien metsästäjät-ohjelmaa (tai mikä lie), ja näillä taidoillahan voisi alkaa näitä roudaamaan enemmänkin ;D. Hienot puomit pääsivät osittain illalla jo kokeiluun, sillä ystäväni saapui tallille, ja hyppäsi Bonan selkään. Ihan käyntiharjoittelua mentiin kentällä, kun se kerkesi jäätymään ennen lanaamista hieman epätasaiseksi. Itsekin hyppäsin selkään, ja muistelin, mitä valmennuksessa opetettiin. Hyvä ilta kaiken kaikkiaan. Bonakin toimi oikein mallikkaasti, jopa sisätiloissa. Pakkasta oli -16 astetta, joten oli ihana lämmitellä tallikämpässä glögimukin kera.